16. lokakuuta 2014

Yritys tiivistää





Useiden viime kirjoitusten, etenkin eilisen jutun takana on kysymys oikeusvaltiosta ja oikeudenmukaisuudesta. Älkää kuitenkaan vielä klikatko itseänne sivulta.

Amerikkalainen pragmatismi (John Dewey, William James ym.) otti ensin etäisyyttä saksalaisperäiseen yliopiston ihanteeseen ja heti perään yleisesti ratkaisujen johtamiseen “periaatteista”. Järkeen eli siis sanoihin tukeutuminen sai rinnalleen empiirisen kysymyksen: toimiiko se.

Tuosta saisi yhteenvedon: maa otti etäisyyttä eurooppalaistyylisestä oikeusajattelusta, sääntöjen ja periaatteiden kaikkeudesta.

USA:n oikeuslaitoksessa ei ole ihailemisen syytä. Tosin vaaleilla valittujen poliisien ja tuomareiden järjestelmä ei ole koskaan oikein näkynyt Eurooppaan.

Se sai haitallisen paljon perintöä Englannin oikeuslaitokselta ja rasituksekseen liian hyvien lakimiesten laatiman perustuslain ja sen takeet liittovaltion tuomioistuimissa.

Yliopistot olivat aluksi college-tyyppisiä eli keskittyivät yleissivistykseen ja opettajain tuottamiseen. Saksasta tuotiin tutkimusyliopiston idea. Hyvin vanha pappisseminaari Harvard oli kehityksen kärjessä, mutta julmaa jälkeä tekivät pian Yale ja Princeton. Samaan aikaan omaksuttiin Euroopasta kasvatustiede niin että mullistava ajatus kehityskelpoisesta, yksilöllisestä lapsesta alkoi saada kannatusta samaan aikaan kun kasvuikäiset käsitettiin vanhassa maailmassa vain viallisiksi aikuisiksi.

Pragmatismi ei hakenut periaatteita eikä oikeuslauseita, vaan ratkaisuja. Case-study otettiin uudelleen keksityn kauppakorkeakoulun (Harvard Business School) toiseksi tukijalaksi oikeustieteellisistä (Law school). Toinen oli klinikkatyöskentely, joka napattiin lääketieteellisestä (Medical School).

Kauppakorkeakoulu oli samalla tavalla tärkeä keksintö kuin saksalaisten Teknillinen korkeakoulu, jonka nimi jo kertoi, ettei kysymyksessä ollut yliopisto. Saksa oli voittamaisillaan sodissa koko maailman hyvin koulutetuilla teknikoillaan. Ydinosaamisala oli rautatie, toinen soveltava kemia.

Tänäkään päivänä USA:sta ei löydy säädyllistä tekijänoikeuden tai patenttioikeuden oppikirjaa. Ne ovat kaikki oikeustapauskirjoja. Ahdistunut suomalainen professori ei löydä niistä rakastamiaan loputtomia käsitteen määrittelyjä, laajennuksia ja poikkeuksia. Briteistä löytyy hiukan tutumpaa (Bently – Sherman), mutta edelleen omituisten oikeustapausten saama huomio kummastuttaa. Kodikasta on vain Saksassa ja Pohjoismaissa. Mitä tarkoittaa kappaleen valmistaminen, mitä kappale ja mitä valmistaminen? Sata sivua tekstiä, joka ei johda mihinkään. Se vasta on tiedettä!

Ja tiedättekö mikä on tausta? Teologia. Jos saatte käsiinne Yhdysvaltain luterilaisten teologiaa, vaikka saksalaisen Paul Tillichin siellä julkaisemia mainioita kirjoja, teillä on edessä yllätys. Teksti on täysin ymmärrettävää. Ottakaapa vertailukohdaksi saksalainen (sveitsiläinen) Karl Barth. Hienoa tekstiä, mutta se on kuin selostaisi sanoin hienon kellokoneiston rakennetta ja toimintaa. Orastava ymmärtäminen hajoaa savuna ilmaan tai valuu hiekkana sormien välistä.

Kristillisten kirkkojen piiristä ei USA:ssa löydy mainittavasti mystiikkaa eikä syvää selitystä. Vastaus kaikkien kummastelemaan ja monien paheksumaan amerikkalaisten jumalauskoon on hyvin yksinkertainen. Siellä monille kirkko ja Jumala on pragmaattisen perinteen mukaisesti yksinkertainen panos-tuotossuhde. Ruumiin ylösnousemus on myyvä ajatus, mutta kirkkojen runsaudessa aktiivinen kirkkoon kuuluminen on myös hyvää bisnestä. Onko Jumala olemassa? Katsotaan puhelinluettelosta.

Amerikkalaisen koulutuksen - sen varsinainen kehto oli Harvardin sijasta lähellä sijaitseva MIT, Massachusetts Institute of Technology – suuri siunaus on teologisen perinteen puuttuminen. Kirkkojen vahva asema ei yleensä vaikuta tutkimukseen; darwinismi on tietenkin ongelma, ja se osoittaa myös koulutuksen rajoitukset.

Saksalaisella alueella, johon siis on luettava myös Ruotsi ja Suomi, kansalliseen eli isänmaalliseen henkiseen rakenteeseen kuuluu laaja tietosisältö, jota joskus sanotaan yleissivistykseksi. Yhdysvaltain suuri vihainen vähemmistö ei koostu vain värillisistä. ”Köyhä valkoinen roskaväki” on joissakin osavaltioissa poliittisesti erittäin merkittävä joukko. Tätäkin näkökohtaa selvittää hienosti useasti kehumani Packer (Unwinding America).

Saksa nosti koulutuksensa. Natsismi oli myös tieteen fiasko. Heillähän oli jopa ”arjalainen fysiikka”, kun oltiin tietävinään, etteivät juutalaisten teoriat voi pitää paikkaansa. Samalla eli vuodesta 1945 Länsi-Saksassa meni yli laidan ilmestyskristillisyys. Mutta usko periaatteisiin ja pitkiin sanoihin säilyi.

16 kommenttia:

  1. Emme enää klikkaa. Koska klikkasimme jo, itsemme pois.

    Tietysti voisimme klikata uudestaan, ja tulla ikään kuin takaisin, mutta mistäs se semmoite kotoisin olisi?

    Varmaan ehkä Kauhajoelta?

    (Lustig im Tempo und keck im Ausdruck)

    VastaaPoista
  2. Tämä tiivistys vaikuttaa mielenkiintoiselta.
    Suuri käänne on ollut tuo ajatuksen syntyminen kehityskelpoisesta yksilöllisestä lapsesta, niin ettei kasvuikäisiä enää käsitetty viallisiksi aikuisiksi.
    Kasvatustieteen Nobel sen kehittäjille!
    Olin äskettäin juuri musisoimassa 6-vuotiaiden poikien ryhmässä: alussa oli tappelu ja aikamoisia huru-ukkoja nuo olivat, mutta kunnon jamit siitä syntyi...

    VastaaPoista
  3. En oikein ole perillä teknillisten alojen korkeammasta koulutuksesta, mutta kiinnostavaa on, että tuo yleissivistävyyden ihanne näyttää yltäneen Saksassa myös sinne. Esimerkiksi Dresdenin teknillisessä korkeakoulussahan oli romaanisen filologian professuuri, se, jota Victor Klemperer piti hallussaan kunnes joutui natsien erottamaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Filologia on paljon luvattu mutta onhan "tavallinen" kielenopetus erityisen instrumentaalista! Muuten, kun olin HKKK:lla, oli saksan pääopettaja doktor doktor, mutta toisaalta oli silloin vielä taloushistorian professorikin vielä.

      Poista
  4. En voi olla rakastamatta tekstiänne. Paljon viisaita sanoja viisaalta mieheltä. Jos olisi oman päätäntävaltani määrättävänä, niin pistäisin mukulat äidin helmoista lukemaan näitä koulussa kaiuttimen kautta aamun aloituksina. Propagandasta ei lukijan näkökulmasta ole häivääkään. Tai niin kyllä se ehkä pitäisi kuulla ensin mitä he siellä nykyisin kuuluttavat, sillä eiköhän heilläkin ole kerrottavansa toisilleen, jotain kirjailevat ja maailman menoa tulkitsevat. Kulttuuritekonne on joka tapauksessa suuri ja ansaitsee kiitoksenomaista tunnustusta. Kiitos Jukka Kemppinen.

    Haluan myös kantaa korteni kekoon ja puhua kommentissani päivän asioista, myöskin historian vivahteella, lähinnä koska tämä kombinaatio tuntuu puhuttavan suuresti. Olin muutamia päiviä sitten valmistellut blogikommentiksi tekstin Elisabeth Rehnin toimista hänen ollessaan hallituksessa. Juuri tulleessa "paljastuskirjassa" ja elämänkerrassa todetaan kolmen koplan hoitaneen hommat valtiontalouden pelastamiseksi 90-luvulla. Kukapa tietää mitä ne jenkkien asevoimat tällä kertaa ovat tarjoamamassa, ehkä Oreckin Bruce kommentoisi jos joku tulkkaisi? Super Hornetit lienevät eräs ihan mielenkiintoinen konevalinta, mutta itse en tiedä näistä mitään, olen vain kuullut.

    Joka tapauksessa eteenpäin mentiin Lillanin aikana, naiset armeijaan ja hauskaa pidettiin. Maailma muuttui silloin, joten miksei myös nyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kersantitar on oikeassa. Jotain meillä tapahtuu pinnan alla parasta aikaa, jotain josta myöhemmät historioitsijat ihmettelevät, että millä hetkellä se oikein tapahtui.

      Suomalainen ulko- ja puolustuspolitiikka on eräänlaista kvanttifysiikkaa: koskaan ei voida täsmällisesti määritellä sitoutumisen ja liittoutumisen astetta, yhtäkkiä vaan tehdään kvanttihyppy jonnekin.

      Poista
  5. Luin juuri pitkät pätkät vanhaa ja uudempaa Roomaa -- tai tällä kertaa Pompeijia ja Pozzuolin seutukuntaa. Annoin kertoa itselleni ettei vanhassa Roomassa ymmärretty ihmisen kuoltuaan menevän muualle kuin maan alle lahoamaan. Usko Haadekseen ja elämän jatkumiseen jossakin muodossa oli kreikkalainen idea joka rantautui Neapolikseen kreikkalaisten mukana joskus miinus kuusi--viisisataa ja siirtyi sieltä hissukseen roomalaiseen sivistykseen; roomalaiset tykkkäsivät eksotiikasta tuontitavarana. Neapoliksen läheltä Cumaesta on jopa löydetty oletettava Haades-simulaattori, pitkä kaivettu tunneli jokineen ja lauttapaikkoineen.

    En voi olla vetämättä yhtäläisyysmerkkejä vanhan roomalaisen oikeuden käytännönläheisyyden ja silloin vallinneen do ut des -jumalsuhteen välille. Mitä tämä sitten tarkoittaa edelleen kehiteltynä on ajatuksena mulla ihan kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rooman oikeusjärjestelmässä korruptio kukoisti, ja niin tuomarit, valamiehistö kuin todistajatkin olivat lahjottavissa:

      Poista
    2. "Annoin kertoa itselleni ettei vanhassa Roomassa ymmärretty ihmisen kuoltuaan menevän muualle kuin maan alle lahoamaan."

      Tästä oisi mielenkiintoista kuulla lähde ja JK:n kommentti: Kun roomalaiset uskoivat kuitenkin jumaliin tuntuu vaikea uskoa, ettei näillä olisi ollut mitään kuolemanjälkeistä odotusta. Toisaalta noihan sanotaan alkuperäisestä juutalaisuudestakin, jossa ylösnousemusajattelu tuli vasta persialaisilta.

      Poista
    3. Niinhän kristinopissakin, tässä meilläkin vallitsevassa luterilaisuudessa, uskotaan että kuoltuaan ihminen menee maan alle lahoamaan.

      Sieltä hänet toki sitten viimeisenä päivänä herätetään ja tapahtuu ns. ruumiin ylönnouseminen, johon uskontunnustuksessa vakuutamme lujasti uskovamme.

      Kuinkahan moni meistä kristityistä tähän asiaan juuri tällä tavalla oikeasti uskoo?


      Poista
  6. Minusta olisi hyvä että tehtäisiin sellainen laki, tai asetus, että ihminen joka kirjoittaa blogia niin hänen pitää olin selvin päin. Mutta kaikki jotka kommentoivat blogia, heidän pitää olla vähintäin 1,5 promillen kännissä.

    Ai, miksi?

    No siks että joku valvova viranomainen (pysyisi herellä, ja) tietäisi kuka on vastuussa, mistäkin.

    Muutenhan kaikki olisi ihga samaa :) -

    Ps. Hitsi kun en osaa käyttää noita hymiöitä. No, paskaakos sitten siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "No, paskaakos sitten siitä." Komentin olisi voinut tiivistää tuohon ja harkita, onko sekään aivo-oksennus tarpen.

      Poista
  7. Onko Jumala olemassa? Katsotaan puhelinluettelosta.

    Suomessa katsotaan veroluettelosta. Tunnettu lestadiolainen Juha Sipilä oli -90 luvulla yhtenä vuonna maan suurin ja paras veronmaksaja. Hänestä media tekee seuraavaa pääministeriä.

    VastaaPoista
  8. ”köyhä valkoinen roskaväki”

    Näin voidaan meillälkin yhä sanoa ilman pelkoa vihapuheinkvisiittoreista. Mutta eipä vaan yhtä korrektia ole sanoa esim. köyhä värillinen roskaväki, köyhä mamutaustainen roskaväki jne... Vaikka se olisi tottakin, kuten Stadin jengiryöstäjistä huomaamme, roskaväkeä kaikki tyynni puheena olevassa kontekstissa.

    (Tämäkin viaton kommenttinikin tulee herättämään raivonpurkauksia oikeaoppisissa, vaikka sen faktasisältöä ei pysty kukaan asiaperustein kieltämään. Mutta on rikos huomauttaa tästä ristiriidasta.)

    VastaaPoista
  9. USA:ssa asuvan serkkuni poika on valmistunut MIT:istä tietotekniikan alalta Toinen tutkinto hänellä on Pariisin "kauppakorkeasta". Amerikanjuutalaisen newyorkilaisen professori-isän poika Louisianasta.
    Minä taas pohjalainen poika TY:sta.

    VastaaPoista
  10. Onhan meillä uskonto: se missä perustaskulaskimella tehdään peruslaskutoimituksia rahalla. Rahaantuijottaminen on meidän numero Yksi uskonto.

    Sama uskonto on ihmiset poistanut keskiöstä, ja sama uskonto keskittyy suuryritysten, suurpankkien, valuuttakurssien ja luottoluokittajien rahalliseen hyvinvointiin. Sama uskonto kertoo että rahaantuijottaminen on oikotie ihmisten hyvinvointiin, ihmisten hyvinvointi luetaan yritysten tilinpitojen numeroista.

    VastaaPoista