3. lokakuuta 2014

Palanut, bränd



Elämässä, politiikassa ja kaupassa huonoon huutoon joutuminen on se iso asia. Tutkijat ja konsultit esittelevät brändin eli julkiskuvan eli maineen pelkällä plusasteikolla. Missä on miinus?

Ammattilaiset osaavat oikein hyvin tuon huonon maineen muuttamisen hyväksi. Hyvin monien lähteiden mukaan ”Ford” merkitsi aikoinaan erittäin huonoa autoa, jollaisen ajaminen oli häpeäksi. Oman elämäni ajalta Moskvitsh oli vähän samanlainen, vaikka siihen liittyi sovittava piirre – muita ei saanut, ja aika oli sellainen, että välttävä oli hyvin monessa asiassa hyvin järkevä valinta.

Eräät kirjoittajat sanovat, ettei bolshevismi eikä siis kommunismi ollut todellisuudessa vaara Euroopalle 1920-luvulla eikä ehkä sen jälkeenkään. Toisen maailmansodan päätyttyä ”kommunismi” tarkoitti todellisuudessa Neuvostoliiton valtion etuja ja oikeuksia. Ideologiaa tuotettiin runsaasti, mutta saa kysyä, oliko sillä ratkaisevaa merkitystä. Joku viisas sanoi, että valta kasvaa kiväärin piipusta.

Kielteinen brändi kehittyy ehkä tunnistettavien mekanismien mukaan. Niistä kuuluisin on ”viholliskuva”. Naapuri kerää omia voimiaan rakentamalla toisesta naapurista mahdollisimman kamalan mielikuvan ja ryhtymällä sitten hyökkäilemään tuota kuvaa vastaan.

Itsenäisen Suomen historiassa on monin kohdin epäselvää, onko puhe valtioon ja kansaan kohdistuva ”ryssäviha” vai kommunisminvastaisuus. Ainakin Venäjän sisällissodan ajan, noin vuoteen 1924, kaikille oli epäselvää, millaista neuvosto-kommunismi todellisuudessa on. Se oli täysin epäselvää myös Leninille ja hänen Stalinilleen.

Ajatus on tietenkin tuttu. Puheet ovat toista, teot toista. Voi olla että maailmassa on tätä nykyä liikaa sanoja. Puhetta ei oikeastaan voi olla liikaa, sillä se ei ole hiilidioksidia eikä siten kuormita ympäristöä. Tuuli vie turhat puheet. Mutta liukenevatko sanat veteen?

Mediaa seuratessa, tietokonetta selatessa asiasta jää hiukan epävarmaksi.

Eri yhteyksissä on tullut mieleen, että ilmiö havaitaan ja nostetaan tarkasteltavaksi silloin kun se on juuri mennyt ohi. Muotiaiheet olisivat siis juuri vanhentuneita aiheita. Eikö muoti muuten tarkoitakin jäljittelyä, jotain sellaista, minkä toiset ovat jo keksineet?

Peter von Baghista tulee huomenna televisiosta dokumentteja. Hänen toimintaansa ja työtään on muistettu kiitettävästi. Kysymys: vieläkö meillä on elokuva-arvosteluja ja elokuvan esseistiikkaa? Onko luultavaa, että Petteriä nuorempi ihminen profiloituisi kansankunnan silmissä elokuvan ja viihteen asiantuntijaksi ja esittelijäksi? Tämä on eri kysymys kuin se, tuleeko toista samanlaista.

Taisin mainita istuneeni lounaalla Pekka Tarkan kanssa hiljakkoin. Saan aiheen kysyä, onko maassa vielä kirjallisuusarvostelijoita? Luen itse joka päivä kirjaesittelyjä ja kirjoittelen niitä itsekin, mutta se on eri asia. Televisio, jopa Yle, on siirtynyt jo muutamia vuosia sitten esittelyihin, joita on hiukan vaikea erottaa reklaamista eli myynninedistämisestä.

Konserttimusiikista ei tarvitse kysyä. Käsitykseni mukaan tämä puoli on erittäin hyvässä tilassa, ja lisäksi esitellään ja arvioidaan levyjä.

Omassa sairaassa mielessäni arvostelu eli kritiikki sisältää analyysia eli sellaista tietoa, joka ei aivan ensimmäisenä tule kenen tahansa mieleen, ja lisäksi se sisältää varsin usein arvoarvostelman. Kirjoittaja selittää, mihin elokuvan tai kirjan tekijä on hänen nähdäkseen pyrkinyt, ja kertoo arvionsa, onko tuo päämäärä tavoitettu.

Tämä on tasan toinen asia kuin ”tykkääminen” tai fanittaminen. Tykkäsin kaalimuhennoksesta, jota äsken pistelin. Ruokalajina se hipoo esikuvallista. Arvostelua en yrittäisi asiasta laatia.

Eri aihepiirien esittelyt ovat arvokkaita ja työtä säästäviä. Ajattelen esimerkiksi The Economistin harjoittamaa käytäntöä. Mutta pelkään, että verkkoympäristö on keskeinen rämettäjä. Edelläkävijä Amazon julkaisee esimerkiksi kirjojen lehtiarvosteluista niin pieniä pätkiä, ettei niistä saa mitään käsitystä. Lukija-arvostelujen meri on vellova ja rannaton.


Hyvin vanhan vitsin mukaan arvostelijoille, siis ajoittain kielteisen brändin rakentajille, ei pystytetä patsaita. Se ei ole totta. Pystytän patsasta Koskenniemelle arvostelijana, mutta myös Eino Leino olisi muistettava. Kritiikki voisi olla tulevaisuuden ala. 

22 kommenttia:

  1. Viestintätoimisto Ruhtinas, oppitunti XVIII, kappale XVIII

    For this reason a prince ought to take care that he never lets anything slip from his lips that is not replete with the above-named five qualities, that he may appear to him who sees and hears him altogether merciful, faithful, humane, upright, and religious. There is nothing more necessary to appear to have than this last quality, inasmuch as men judge generally more by the eye than by the hand, because it belongs to everybody to see you, to few to come in touch with you. Every one sees what you appear to be, few really know what you are, and those few dare not oppose themselves to the opinion of the many, who have the majesty of the state to defend them; and in the actions of all men, and especially of princes, which it is not prudent to challenge, one judges by the result.
    For that reason, let a prince have the credit of conquering and holding his state, the means will always be considered honest, and he will be praised by everybody; because the vulgar are always taken by what a thing seems to be and by what comes of it; and in the world there are only the vulgar, for the few find a place there only when the many have no ground to rest on.
    One prince(*) of the present time, whom it is not well to name, never preaches anything else but peace and good faith, and to both he is most hostile, and either, if he had kept it, would have deprived him of reputation and kingdom many a time.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä ei pidä käsittää moitteeksi, ainoastaan ihmettelyksi alistumisestamme englannin ylivaltaan:

      Miksi kirjaa, joka on kirjoitettu italiaksi, ja josta on parikin kelpo suomennosta, pitää siteerata suomenkielisessä blogissa englanniksi?

      Tämä siteeraus vielä lievä ja harmiton, ja syynä oletettavasti se, että siteeraaja on sen englanniksi lukenut. Harmillisimpia ovat ne, joissa lainataan lentäviä lauseita ja runosäkeitä englanniksi alkukielestä välittämättä.


      Poista
  2. Kiitos käsitteiden arvostelu/esittely/tykkääminen erittelystä. Ihminen, jolla on paljon selkeitä ja täsmällisiä käsitteitä, on kuin omaisi hyvän työkalupakin.

    VastaaPoista
  3. "Konserttimusiikista ei tarvitse kysyä. Käsitykseni mukaan tämä puoli on erittäin hyvässä tilassa".

    En kiistä, mutta koska olen niitä lukenut, kielestä nauttinut ja arvostelijan luomasta tunnelmasta toisinaan ihan häikäistynyt, kerron tämänpäiväisen mieleenjohtumani. Kyse on Hannu-Ilari Lampilan arvio Hesarissa Radion sinfoniaorkesterin konsertista Musiikkitalossa otsikolla Salonen taikoi maagisia värejä. Ihmisten erilaisuus on kiistämätön tosiasia. Voisiko olla niin, että Gaussin käyrän mukaisesti esim. vain +3 (%) porukka väestöstä pystyy kokemaan Lampilan tapaan ja ehkä sitten vain murunen kirjoittamaan kokemansa "maagisin värein". Tämän kysymyksen laatijana koen kuuluvani kuuntelijana mediaanistakin kauas vasemmalle enkä tietenkään voi kuvitellakaan musiikista kirjoittavani, en ainakaan arviointimielessä.
    Kuuntelen varsin vähän klassista musiikkia, vielä vähemmän käyn konserteissa. Silti uskon, että meitä arviointeja ja arvosteluja lukevia on huomattavan paljon.
    jtapio

    VastaaPoista
  4. Tietenkin markkinointiviestinnän asiantuntijat tietävät, että silloin kun brändillä tarkoitetaan mainetta, se voi olla myös huono. Kunnia meni, mutta maine kasvoi, sanoi entinenkin tyttö.

    Usein brändäyksen tarpeellisuutta tähdennetään sillä, että koska "tuotteesta" kuitenkin syntyy jonkinlainen mielikuva, niin sen mielikuvan syntyä kannattaa ohjata. Hieman samoin kuin venettä kannattaa soutaa koskessa.

    Ehkäpä Fordiakin selvemmän brändin muutoksen voimme nähdä Skodassa, tapahtuihan se meidän aikanamme. Sympaattisen huvittavasta itäautosta sukeutui silmiemme alla laadukas länsiauto.

    Tietenkin auton laatu oikeastikin parani samalla, mikä kertoo vain sen, että brändi perustuu hyvin usein tosiasioihin. Merkittävää tässä esimerkissä on se, että tuotteen nimeä ei tarvinnut muuttaa. Riitti että paransi tuotetta.

    Tässä olisi ohjenuoraa meidänkin Itelloillemme, Destioillemme, Trafeillemme, Meritoillemme, Leonioillemme, Soneroillemme, Editoillemme, Altioillemme, Amieduillemme etc (ei kun jne). Ei nimi tuotetta pahenna, jos ei tuote nimeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Škoda on vanha ja arvostettu jättiyritys, joka perustettiin 1850-luvulla ja on valmistanut paljon muutakin kuin autoja. Ehkä voisi sanoa, että Škoda-liikemerkki on voittanut takaisin alkuperäisen arvostuksensa?

      Poista
    2. Nimenomaan näin. Tsekkoslovakia oli ennen sotia arvostettu teollisuusmaa. Siksi sanoinkin, että "meidän aikanamme", kun en halunnut hämärtää hyvää esimerkkiä.

      Poista
  5. Onko joku taho jota et olisi blogissasi haukkunut (paitsi sinä) ja joku alue jota et katso hallitsevasi paremmin kuin kaikki muut? Se ainoa kiinnostaa tekstejäsi joskus harppaillessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Jukka on haukkunut monasti myös itsensä. Hänhän totesi taannoin että on epäonnistunut ihmisenä totaalisesti. Voiko tuota enää selvemmin sanoa.

      Poista
    2. Olisko leppäsenpreeti edellä olevassa tekstissä asialla? Jos oikein ymmärrän niin Preeti oli/on Pohjantähdessä tärkeä henkilö.
      Jukka K. hallitsee käsitteitä selvemminkin kuin räätäli Halme. Onko edellisessä vuodatuksessa kysymys kateudesta? Meikämanne preetiä jatkuvasti hämmästyttää Jukka K:n tietämys musiikista, kun musiikista olen out. Kirjoista jotakin luulin ymmärtäväni mutta Kemppisen tekstit painoivat tämän preetin suohon.
      Eli: en ymmärrä lainkaan vastauksen motiiveja. Tämä preeti kiittää Jukka K:ta jokaisesta tekstistä.

      Poista
    3. Eikä siitä kauaa ole, kun hän kertoi pyrkivänsä lauantaisin "kirjoittamaan tavallistakin huonommin".

      Nykyään alkaa olla suuri kunnia päästä Suomen Parhaaseen Blogiin edes haukutuksi. Vähän samaan tapaan kuin oli kunnia päästä Karin pilapiirrokseen.

      Poista
    4. "Hänhän totesi taannoin että on epäonnistunut ihmisenä totaalisesti." Moni professori on kuolinvuoteellaan ja jo sitä ennen, vanhana, pitänyt koko elämäntyötään roskana juuri tuosta samasta syystä. Tarkiaslainen vittuilu ja mottailu ei riitä ihmisen elämänsisällöksi.

      Vaikka blogistin tapauksessa tuo siteerattu lause tietysti on sekin narsismia, koukku jolla kalastetaan lisää kehuja, kommentteja ja mielisuosiota.

      Poista
    5. "Vaikka blogistin tapauksessa tuo siteerattu lause tietysti on sekin narsismia, koukku jolla kalastetaan lisää kehuja, kommentteja ja mielisuosiota".

      Juuri näin! Tuollainen narsismi jos mikä ärsyttää, mutta toisaalta huvittaa suuresti, kun se saa nämä tapsat ym. taputtamaan karvaisia käsiään yhä vain innokkaammin.

      Poista
    6. "Olisko leppäsenpreeti edellä olevassa tekstissä asialla? Jos oikein ymmärrän niin Preeti oli/on Pohjantähdessä tärkeä henkilö.
      Jukka K. hallitsee käsitteitä selvemminkin kuin räätäli Halme. Onko edellisessä vuodatuksessa kysymys kateudesta? Meikämanne preetiä jatkuvasti hämmästyttää Jukka K:n tietämys musiikista, kun musiikista olen out. Kirjoista jotakin luulin ymmärtäväni mutta Kemppisen tekstit painoivat tämän preetin suohon.
      Eli: en ymmärrä lainkaan vastauksen motiiveja. Tämä preeti kiittää Jukka K:ta jokaisesta tekstistä."

      Montako JK:n tapaisen henkilön alaista tunnet, jotka ovat tehneet itsemurhan esimieheltä saamansa kohtelun takia? Minä tunnen useita. - Mutta en yhtään esimiestä, joka olisi moksiskaan alaisten sa itsareista yms.

      Tarvitaan kritiikkiä, kritiikkiä ja kritiikkiä Suomeen pesiytynyttä psykopaattista johtamista kohtaan. Ja kaikkea siihen vivahtavaa kohtaan. Ei hyssyttelyä, syyttömien haukkumista preetiksi ja syyllisten perseen nuolemista.

      Poista
    7. Toki hämmensi kysymyksesi. Miten se liittyy JK:n blogiin?
      Tämä leppäsenpreeti ei ole ollut keskusteluissa JK:n kanssa. Mutta kyllä olen - hyvin kaukaa - seurannut JK:n toimintaa eniten kirjamaailmassa - ja netin kautta.
      Jotenkin syytökseltä vaikutelma tekstissä on on harhaa: kuka on murhannut ja kenet?
      Meikämanne leppäsenpreeti ei voi muuta kuin kysellä:Missä on murha tapahtunut ja missä on tekijä.

      Poista
  6. Ford ei ole auto, eikä piika ihminen, eikä pilli Klubi tupakka.

    VastaaPoista
  7. Jukka hyvä, pitää muistaa brändeistä vanha lammilainen toteamus, että puuro ei oo ruokaa piika ei oo ihminen ja Voorti ei oo auto!

    VastaaPoista
  8. Kirjoitin, tai vieläkö pitäisi varmuuden vuoksi sanoa "olen kirjoittanut", tuhansia konserttiarvosteluja. En ymmärrä, miksi.

    Kirjojen, äänitteiden ja elokuvien arviointi on tärkeätä, tietenkin. Teatteriesitysten myös, koska useimmat ihmiset näkevät ne kauan ensi-illan jälkeen. Mutta miksi pitää vääntää veistä niiden haavoissa, jotka eivät ehtineet konserttiin?

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  9. Elokuvakritiikin kehityksestä hyvä katsaus on Gerald Pearyn kauan valmistelema dokumenttielokuva For the Love of Movies: The Story of American Film Criticism (2008). Korkeatasoinen elokuvakritiikki syntyi varhain, 1930-luvulta alkaen alkoi olla useita seuraamisen arvoisia nimikriitikoita, myös sellaisia, joiden tuotantoa voi pitää laatukirjallisuutena, 1950-luvulla löydettiin auteur-näkemys (kasvottomista ammattilaisista erottui persoonallisia tekijöitä), 1960-luvulta 1980-luvulle kritiikillä oli painoa ja tilaa, 1970-luvulta 1990-luvulle television, fanituksen ja videosaatavuuden myötä kritiikki laajeni ja pirstoutui. Romahdus on tapahtunut 1990-luvulta alkaen, kun lehtiä on alettu lopettaa, kritiikkiä ulkoistaa ja kierrättää, ja suuri osa elokuvakritiikistä on muuttunut internetin ilmaiseksi harrastustoiminnaksi. Sama pitkälle pätee Suomessakin. Suomessa on monia hyviä kirjoittajia, mutta foorumit ovat tyrehtyneet, eikä kirjoittamisella ansaitse. Tragedia. Taustalla koko kulttuurin julkisuuden tragedia. Meidän pitäisi tehdä asialle jotakin.

    Testi hyvälle kritiikille: ovatko tekstit sellaisia, että niillä on kestävää arvoa niin, että ne kannattaisi koota kirjaksi?

    VastaaPoista
  10. Kirjottasiako herra plokin uskonnosta nimeltä prohvessorikultti, ja sen kannattajista ynnä sairaista aikaansaannoksista. Kiitos jo ennakkoon. Iankkainen kiitos sano kakkomummu.

    VastaaPoista
  11. "Konserttimusiikin" kritiikin tila on sekava; luen arviot vasta koettuani kohteen itse; jos tiedän etten paikalle pääse (ooppera ym toistettava) tai Areenasta kuule, vain katkerana vilkuilen.

    Nettihaulla huomaa, miten suppeita arviot ovat ja kuinka paljon julkaistaan samoja tekstejä. Toisaalta meillä on joitakin hyvin varteenotettavia alan blogeja (kehutaan tässä bloggerin Tarkkaamoa) ja tiettyjä erityisjulkaisuja kuten Wagneriaani (ei netissä vielä).

    VastaaPoista