21. lokakuuta 2014

Limen





Limen on kynnys. Eräkirjallisuus on tuntunut vanhastaan tympäisevältä. Katselen vihamielisesti myös A.E. Järvisen lukuisia kirjoja; ne ovat isäni hyllystä. Olen herra paratkoon niitäkin lukenut. Ymmärrän hyvin, että metsästys ja kalastus olivat lähinnä verukkeita mennä metsään. Ellei syy ole nälkä, kuten Järvisellä ei ollut, limen on lähin metsänreuna tai järvenranta.

Pelkään että kännykät ovat tuhonneet tämän. Kynnyselämys näyttäisi edellyttävän tavoittamattomiin laittautumista. Metsojen ja lohikalojen suuri merkitys oli sosiaalinen hyväksyminen. Jos rouva kertoi kotona, että isäntä on metsällä tai kalassa, ei siihen ollut ulosottomiehelläkään paljon sanomista. Kysyjästä riippuen rouva osasi otatella, että saattaa se siellä metsäsaunalla tai kalamajassa viivähtää useammankin yön yli.

Eilen katselin Walleniuksen Lappi-tarinoita. Luulen että hänenkin aidosti fasistinen mielenrakenteensa on osittain Jack Londonista lähtöisin. Suomen erämaihin liittyy kaksi perinnettä, molemmat liminaalisia. Se toinen on Thoreaun – Emersonin linja, jossa voi olla tietoinen muistuma ”Kristityn vaelluksesta” ja pyhiinvaelluksista laajemmin. Itse ajatus tallustelemisesta teiden ulkopuolella on puhtainta romantiikkaa ja siis 1800-lukua.

Wallenius jaksaa tuskin kahvit keittää ennen kuin jälleen kerran toistelee, että siinä ympärillä, esimerkiksi siis Saariselän – Petsamon Lapissa, raivoaa olemassaolon taistelu, jossa vain vahvin säilyy. Ennen sotia etenkin kolttasaamelaisiin kohdistunut rasismi tuntuu nyt lukien hätkähdyttävältä.

Ellei joku toinen tee sitä, yritän joskus kirjoittaa tekstin ”sosiaalidarwinismi Suomessa”. Tuo ajattelutapa raivosi viisikymmentä tai sata vuotta. Väärin ymmärretty evoluutio siirrettiin kansakuntiin, ja niinpä ”tiedettiin”, että luonnon vääjäämättömän lain voimasta 500 miljoonan vuoden kehityksen tulos on englantilainen / amerikkalainen valkoihoinen mies, protestantti. Ranskalaiset olivat aina tienneet olevansa muuten vain parempia kuin kukaan muu, ja saksalaiset saivat kimmokkeen englantilaisilta.

Kirjoja järjestellessäni hätkähdin pahan kerran ymmärrettyäni, että se luonnonsuojelu, jonka kyljestä kasvoi nopeasti nykyinen vihreä liike ja sitten puolue, oli Suomen luonnon suojelua. Ero Topeliukseen on näennäinen.

Tuo 500 miljoonaa on peräisin eräästä kansallis- ja luonnonpuistoja esittelevästä arvovaltaisesta kirjasta, jossa toistetaan se tunnettu tosiasia, että Suomen – siis Suomen – kallioperä on maailman vanhinta. Siihen verrattuna esimerkiksi nykyinen Köli-vuoristo on ruotsalaisten ja norjalaisten kaupallinen, surkea jäljitelmä ja niin paljon nuorempi. Ja sitten puhutaan Suomen jääkaudesta.

Lapin tunturit sijaitsivat muotoutuessaan luultavasti Etelämantereella. Pangaia ja Gondwana olivat mantereita tuohon mainittuun aikaan. Himalajaa ei vielä ollut eikä Alppeja. Hirmuliskoja oli. Puhe on siis liikkuvista mannerlaatoista. Ja taas jääkausi oli kyllä muuallakin kuin Suomessa. Taisi olla puoli nykyistä Eurooppaa vahvan jääkilven alla. Nyt on puhe viimeisimmästä jäätiköitymisestä.

Mielestäni hiukan epäilyttävät alan tutkijat erottavat toisistaan initiaatiomenot ja liminaalikokemukset. Ehkä Woodstock ja Ruisrock olivat vallankumouksellisen, maailmaa muuttavan aikuistumisen kokemuksia. Kynnyskokemus eli limen näkyy kukaties tie-elokuvissa. ”On the Road” henkii useassa mielessä Korean sodan jälkitilaa. Moottoripyörän selässä mies oli äärettömän kaukana kersantista.

Kirjapinossani on samassa nipussa Lapin retkeilyä ja erinäisiä merkintöjä vaietusta sodasta, Lapin sodasta 1944-1945. Sangen moni vannoi siellä, ettei tämän jälkeen koskaan kusekaan Lappiin päin, ja piti sanansa.

Kun oli reput ja suot ja nuotiot ja rankat reitit, tilanne oli aivan sama. Jossain Olostunturin jotoksella ei varsinaisesti pelätty miinoja. Ei saksalainenkaan jaksanut kantaa niitä jängälle kovin kauas. Toisaalta isäni edustaman Saariselän retkeilyn varhaisvaiheessa miinat ja sotaromu olivat aivan oikea vaara kymmenen – kaksikymmentä kilometriä maantiestä.

Jos liminaalielämys muuttaa tajunnantilan ja kukaties ihmisenkin, sota oli eräille sitäkin. Eivät Kiestingistä tulleet olleet samoja ihmisiä kuin sinne marssineet. Rukajärvi-kirjallisuudessa on ainesta samaan pohdintaan. Liminaalikokemus-sanalla ei ole etumerkkiä. Siis se voi olla myös kammottava kokemus.

Kirjoitin tämän muistiin, koska en ole koskaan ennen ajatellut, että ”lapinhulluus” onkin ehkä ymmärrettävä kirjaimellisesti. Isäni puolestaan oli  sitä mieltä, että tuskin on sellaista tautia tai ainakaan henkistä häiriötilaa, joka ei Lapissa rehkimällä paranisi. Että se osasi suututtaa!

Mutta entä jos se on totta?


13 kommenttia:

  1. Lapnhulluus paranee Lapissa? Voi hyvinkin olla, mutta ei välttämättä.
    Meilläpäin kyllä ennen sanottiin jos oli vaikka selkä kipeänä heinätyöpäivän jälkeen, että:
    - sillä se paranoo millä se on tullukkin!

    VastaaPoista
  2. Ken on yksin taivallellut lapin kairoja tietää mitä on vapaus. Sen ymmärtää vain kairojen vanki. Paljon puhuvat ja ovat mieltä ne, jotka eivät tunnista vankeutta ja vapautta. Kun takana ei näy ketään eikä edessäkään, on taivaltajan taivas läsnä. Joskus mutta harvoin tapaan siellä ihmisen joka on sielultaan ja taidoiltaan sinne sopiva. Monet etsii, mutta ei löydä tai on taidoiltaan niin köyhä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhutko maastokävelystä vai moottoripyöräilystä kohti taivaanrannan sineä?

      Poista
  3. . . . kyllä tuo sosiaalidarwinismi kukoistaa vielä täysillä television luonto-ohjelmissa.

    VastaaPoista
  4. Käyttäisin kyllä "fasismi"-sanaa hieman harkitummin. Jos Jack Londonia kutsuu "fasistiksi", sitten ei kai maailmassa muunlaisia ihmisiä asukaan. Putinin mielestä kaikki isovenäjää vastustavat ovat "fasisteja", joten aika moni.

    Toinen juttu on, että marxismissa on kosolti darwinismin vaikutusta, mutta: eikä luonto muka vaikuta ihmisen ja ihmisen kulttuurin ilmeeseen? Myös silloin kun kuvittelemme puhuvamme vain puhtaasta humanismista ja ihmisen aidosta henkisestä kulttuurista.

    Ihminen ei kaiketi pakene biologiaansa vaikka kuin yrittää.

    VastaaPoista
  5. Kun ei halua googlata on pakko arvata väärin. Kuvaan tulee seuraavaksi knallipäinen rottinkikeppiä käyttävä kulkuri.

    AW

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä kun luulin että iloisia Lapin vaeltajia siinä!

      Ei vainkaan - vastauksesi on - bingo! Chaplin, Kultakuume.

      Poista
  6. Ilkka Kanervan ja Matti Vanhasen ja molempien Ahteiden sekä Timo Rädynkin tapauksessa, kuten myös kokoomuksen puoluesihteerin paikalta savustetun Harri Jaskarin osalta media fokusoi huomion jalkoväliin korvavälin sijaan.

    Sodasta kirjoitetaan, koska teologiaa arvostetaan jatkuvasti ihmisluonteen syvällisimpänä tuntijana, vaikka mannermaalla kuten Ruotsissa on panostettu enemmän 1800-luvulta lähtien kehittyneisiin uudempiin ajattelutapohin psykologiaan, psykiatriaan ...

    VastaaPoista
  7. "Väärin ymmärretty evoluutio siirrettiin kansakuntiin, ja niinpä ”tiedettiin”, että luonnon vääjäämättömän lain voimasta 500 miljoonan vuoden kehityksen tulos on englantilainen / amerikkalainen valkoihoinen mies, protestantti. Ranskalaiset olivat aina tienneet olevansa muuten vain parempia kuin kukaan muu, ja saksalaiset saivat kimmokkeen englantilaisilta."

    Itse asiassa taitaisi olla oikeampaa puhua darwinismin sijaan spencerismistä, sillä sosiaalidarwinismin oppihan oli melko pitkälti kyseisen herran ajatuksista lähtöisin.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Herbert_Spencer

    Koko oppirakennelman eräänä perimmäisenä ongelmana on, kuten toki monessa muussakin vastaavassa yhteiskunnan "kokonaisselityksessä", arvojen ja tosiasioiden sekoittaminen keskenään pahemman kerran. Tässä tapauksessa voidaan ihan selvästi katsoa ns. naturalistisen virhepäätelmän kynnyksen ylittyvän.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Naturalistinen_virhep%C3%A4%C3%A4telm%C3%A4

    On nähdäkseni sinänsä merkille pantavaa, tosin yllättävänkin vähälle huomiolle jäänyttä, missä määrin esim. spencerismiin on vaikuttanut tuon ajatusrakennelman syntyminen kalvinistisessa ympäristössä. Sillä niin Iso-Britannia kuin Yhdysvallatkin ja oikeastaan kaikki muutkin merkittävät englanninkieliset maat ovat kalvinistisia pohjimmaltaan, ja tämä myös näkyy yllättävänkin monin tavoin, myös taloudessa ja yhteiskunnassa. Siksi voidaankin ihan perustellusti kysyä, että onko sosiaalidarvinismi ja siihen kiinteästi kytkeytyvä geneettinen determinismi itse asiassa kalvinistisen predestinaatio-opin sekulaari ja pseudotieteellinen muunnos? (Veikkaanpa, että myös Etelä-Afrikan aiemmin harjoittaman apartheid-politiikan eräänä käyttövoimana on ollut myös buurien kalvinismi; Freukkarit saattoivat jopa olla oikeammassa kuin arvasivatkaan riimitellessään "herra antoi herra otti, tyydy siihen hottentotti...")

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Predestinaatio

    VastaaPoista
  8. Insinööri ei tuosta paljoa ymmärrä, mutta vanhas-hallaaholaiselta tekoviisaudelta haiskahtaa eli höpö höpö. Rakastakaa ja tehkää työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. beten un arbeten, aber nich mich treten

      Poista
    2. IQ Company - Dive now Work later - youtube video - 2012

      Poista