Kuolet ellet kerro

Tänään käymme haudalla. Perinteinen kynttilöiden päivä on vasta tulossa, mutta juuri tänään on tasavuosia. Muistan hyvin. Silloinkin 1994 vaihdettiin talvirenkaita. Sairaalasta soitettiin.

Ihmettelen tuonpuoleisen kiistäjiä. Kuolleet ovat oikeasti olemassa niin kauan kuin heistä nähdään unia. Nyt yöllä unennäköni jatkui siitä, mihin olin jäänyt, kun päivällä nukahtelin sähköjunan eläkeläisvaunussa. Ainakin se vaunuissa ollut matkustaja oli lapsuuseläkkeellä.

Vasta myöhemmin huomasin, että kaikki unessani esiintyneet henkilöt olivat kuolleet.

Hyväksi onneksi heräsin oikein hyvin ennen kuin alkoi se esiintyminen Kirjamessuilla. Olisi ollut epäkohteliasta herätä niin monen ihmisen edessä omaan puheeseensa. Kai siitä olisi haastattelijakin pahastunut eikä tilaisuuden järjestänyt kustantaja olisi liioin ollut mielissään.

Oudon paljon siellä oli kaikkiaan väkeä ja tätä pientä tilaisuutta, yhtä monien samanaikaisten joukossa, taisi seurata jotain sata ihmistä. Ulko-ovilla kävi oikein vilske. Kirjoille olin itse hiukan allerginen, koska viikko on todella mennyt niitä lajitellessa, eikä toiminta lopu tänäänkään. Hankalalta tuntui nähdä niin paljon tuttuja ja puolituttuja.

Illalla siellä lähetystössä joku moitti, että tämä ja tuo ihminen on outo, kun ei edes tervehdi vastaan tullessa. Valistin että asianomaisella on heikko näkö, vaikka hoksottimet ovat kohdallaan. Vastavuoroisesti kuulin, että eräälläkin poliitikolla, joka näkyy ja kuuluu jatkuvasti, on kuulossa vikaa. Sitä perua kuulemma on hiukan kärsivät ja samalla ylimieliseksi tulkittu ilme, josta hän ei tunnu pääsevän eroon.

Tämän olen valmis uskomaan. Olen ollut joskus sellaisessakin tilanteessa, että erään ihmisen väitettiin katsoneen toista hyvin ikävästi. Tiesin että tämä katsoja oli täysin sokea. ”Kaupungin valoissa” Kulkuri tavoittelee puhuessaan jatkuvasti katsekontaktia sokeaan tyttöön. Chaplin oli niin hyvä näyttelijä.

Niillä eilisillä messuilla oli kiusaus ajatella, että painetut kirja siis sittenkin kiinnostavat ihmisiä, kun heitä tulee tuollaisin joukoin. Voi se olla niin. Sanoisin asian silti toisella tavalla. Kertomus on entistä suositumpi.

Muistamme kaikki, että kertomus yritettiin poistaa esimerkiksi vakavasti otettavasta historiasta ja samaan aikaan, viimeksi kuluneina vuosikymmeninä, kertomus eli tarina eli juoni yritettiin saattaa huonoon huutoon romaaneissakin. Kaikkein suurinta kiitosta saivat sellaiset teokset, joissa ei ollut oikeastaan päätä eikä häntää. Tässä kohdin ajattelen esimerkkinä ranskalaista niin sanottua uutta romaania, jota muuten kukaan ei taida enää lukea (Robbe-Grillet, ehkä Claude Simon jne.). Mukaani annettiin Tardin aivan mahdottoman hyvä ja paksu sarjakuva-albumi ”Kirottu sota”. Luonnollisesti täysin kaaosmaista, kaikkea rakennetta ja järkeä vailla ollutta tapahtumavyöryä eli ensimmäisen maailmansodan ilmiöitä länsirintamalla kuvataan yhden mukana olleen sotamiehen näkemänä ja kokemana. Ratkaisu on niin hyvä että sitä pitää itsestään selvänä.

Asiantuntevat sotilaat selittivät, miksi sukellusvenesotaa Ruotsin edustalla tuodaan julkisuuteen niin kummallisesti. Kukaan ei edelleenkään tiedä, onko jotain tapahtunut ja onko mikään totta.

Ilahduin ja ihastuin kun nämäkin upseerit viittasivat suoraan ilmaisun uusiin rakenteisiin. Olin omalla tavallani puhunut samasta asiasta eilen siellä messuilla.

Viimeksi kuluneiden kahden viikon Ruotsin tapahtumat voi helposti hahmottaa huvinäytelmänä, mutta ruotsalaiset ovat tunnetusti erittäin taitavia tekijöitä jännitys- ja väkivaltakirjallisuudessa. He ovat niin taitavia, että Jan Guillou kuvaili jo 30 vuotta sitten venäläisen vedenalaisen vakoilutukikohdan tuhoamisen. Asialla oli salainen agentti ja erikoismies Hamilton yhdessä Seal-koulutettujen apulaistensa kanssa. Alan miehenä presidentti Putin on tainnut lukea saman kirjan.

Kirjamessut ovat siis vain kuohua pinnalla. Kysymys on kertomuksista. Kertomukset hakevat muotoaan. Tiedämme ettei Internet osaa välittää kertomuksia. Twiittaajat ja bloggerit kaupittelivat sirpaleita ehjien tarinoiden sijasta. Rodellisuus eli uutistapahtumat ovat nousseet lavalle.

Absurdin filosofia – siis ensimmäisen Kierkegaard – väittää, että ihmisen yritys löytää merkityksiä kaatuu informaation liian suureen määrän ja tietämättömyyteen, joka siitä huolimatta vallitsee. Tästä kirjoittivat kirjansa myös Dostojevski ja Camus.