30. syyskuuta 2014

Teknokirjallisuus



Löysin aineiston, joka ehkä vastaa kysymykseen, miten tietotekniikka on vaikuttanut ajatteluun ja siis kirjoittamiseen.

Kysymys on hyvin tärkeä. Nyt on muisteltu 20 vuoden takaista laivaonnettomuutta. En ehkä olisi suoraan muistanut, että tuskallinen pelastuslauttojen ja uivien uhrien etsiminen oli käsityötä. Pimeässä ja myrskyssä se oli siis sattumanvaraista. Digitaalisia paikantamislaitteita ei ollut. Tuohon aikaan myös langaton puhelin oli suuri harvinaisuus.

Hyvin aiheellisesti on muisteltu toistakin suuronnettomuutta, niin sanottua pankkikriisiä, SKOP kaatui 1991 ja 1994 Kansallis-Osake-Pankki järjesti vakavaraisuutensa tukemiseksi osakeannin mutta katosi kartalta 1995. Valtiovarainministerinä oli tänään muistiinpanojaan julkaissut Iiro Viinanen.

Mikä oli äkillisesti kehittyneiden tietoliikenneyhteyksien vaikutus pankkikriisiimme, se on vielä aika avoin kysymys. Mikä on sen vaikutus tämän hetken kriiseihin, se on vielä avoimempi kysymys.

Näihin suuriin ongelmiin vastaamiseen minulla ei ole edellytyksiä. Mutta kun minulla on päivittäisenä työnäni tämä digitaalisen arkistoni järjestäminen, joudun tekemäni selvän ja valitettavasti rahaa tuottamattoman sopimuksen takia järjestelemään muun muassa julkaistuja kirjoituksiani, joita on aivan liian paljon. Näyttää todella siltä, että niitä painettiin pelkästään Helsingin Sanomiin jopa yli sata vuodessa.

Ja tässä on tuo aineisto tietotekniikan vaikutuksista, omia kirjoituksia ja aivan oman nenän alla. Julkaistujen kolumnienkin saaminen ilmestymisjärjestykseen on käsityötä. Kaikeksi onneksi olin nimennyt vuodesta 1990 tiedostot aina logiikalla ”hs020190”.

Vielä 1989 tekstit on toimitettu lehteen paperilla. Olen skannannut ne kaikki. Sitten sain käyttööni laitteen, jonka nimitys oli ”mopo”. Se oli puhelinverkkoon yhdistettävä mikro. Niitä oli oikeastaan vain tärkeämmillä toimittajilla, mutta luultavasti Pekka Tarkka ja Reetta Meriläinen junailivat minullekin sellaisen. Mutta sen muistan tarkasti, että siirryttyäni Kaliforniaan 1996 lähetin kirjoitukseni sähköpostin liitteinä. Vielä tarkemmin muistan, miten suuri vaiva oli saada yhteys toimimaan. Tietokone oli IBM:n läppäri.

Löysin 1994 kirjoittamani kolumnin, jossa selvittelin lukijalle tietoverkon eli Internetin käyttöä. Kehotin lukijoita hankkimaan yhteyden, vaikka arvioin, ettei tästä Internetistä kovin paljon iloa olisi. Olin itse käyttänyt BBS-yhteyksiä, mutta selain – Mosaic – muutti paljon.

Noissa kirjoituksissa kiivailen CD-romin puolesta ja kehun miten eräskin hyvin kallis levy sisältää kaiken keskeisen roomalaisen kirjallisuuden. Sain sen levyn Jorma Kaimiolta jotenkin ylimääräisenä bonuksena. Kirjoituksissa mainitsemani levyjen hinnat, esimerkiksi Microsoftin Encarta ja Bookshelf, tuntuvat järkyttävän kalliilta, nykyrahassa 200 – 400 euroa levy. Mainitsen Encyclopaedia Britannican hienon CE-version, joka herätti suuria lupauksia.

Eräässä jutussa esitän ennustuksen, että jonain päivänä Kansalliskirjasto toimittaa markkinoilla levyt kansallisista tietokannoista. Myönnän, etten oikein muista tuota, vaikka ainakin tämän blogin takia käyn käytännössä joka päivä katsomassa linneanetistä jotain Fennican tietoa, esimerkiksi Koskenniemen esseekokoelman tarkkaa nimeä, vuodelta 1931. Tarkoitan siis osoitetta https://fennica.linneanet.fi/vwebv/searchBasic?sk=fi_FI
Jokapäiväisessä perhe-elämässä Google on käytetyin. ”Oliko toi miten vanha? Entäs Loiri?” Wikipedia on jatkuvasti auki ja käytössä. Tuskin muistan, miten vielä muutama vuosi sitten varoiteltiin, ettei sitä pitäisi käyttää, kun se on muka niin huono. Pidin pari päivää sitten luennon, jossa yksi aihe oli amerikkalainen työsuhdeteos (Work for hire). Mielestäni olisi rikollista mennä pitämään yliopistotason luentoa tarkistamatta aiheesta Wikipediaan kirjoitettua. (Englanninkielisessä tekijänoikeutta ja patenttioikeutta käsittelevät tekstit ovat yleensä hyviä.)

Tähän aamuun asti olin luullut, että tietokone ja tietoverkot vaikuttavat kirjoittaessani käsittelytapaani. Kun nyt yhdistän tässä edellä hahmotellun muihin näiden päivien puuhiini, käsillä on ajatus, joka jossain määrin järkyttää minua itseäni. Miten se lukijaan vaikuttaa, sitä en tiedä.

Tämä tekniikka, lyhyesti ICT, vaikuttaa dramaattisesti aiheenvalintaan ja siis kirjoitusten sisältöön, vähemmän muotoon. Olisin kuvitellut, että eräät asiat ovat nyt niin helppoja, esimerkiksi nulikkamainen päähänpistoni laittaa tämän kirjoituksen kuvaksi Antrean muinaisverkon löytöpaikka (prof. Virolaisen suvun kotikonnulta). Kaksikymmentä vuotta sitten tuollaista kuvaa olisi etsinyt koko toimitus, eikä luovutetun Karjalan karttoja ollut käytännössä missään – niitähän ei saanut olla maassa Moskovan rauhansopimuksen tulkinnan johdosta, ja siksi ne olivat kirjastoissa aika hyvässä piilossa.


Siten tuokin kuva on uudemman suomalaisen sananvapauden symboli. […]

13 kommenttia:

  1. Sanan- mikä? Sananvapaus on sitä että hyvä ja huono kävivät puskapanolla ja saivat ääliöpenskan joka sai syntyessään adjektiividiagnoosin. Nimeksi pantiin Hieno.

    I. H.

    VastaaPoista
  2. Itse kuulun siihen pieneen ryhmään, joka jossain rajoitetussa mielessä vieläkin (vastoin järkensä ääntä) tuntee, että netti meni pilalle kun webbi keksittiin. Alettiin tuottaa sinne kaikenlaista roskaa ja ovet aukaistiin pesemättömille massoille. Ennen tuli vain uusia opiskelijoita kerran vuodessa ja useimmat heistä saatiin nettikiusattua tolkullisiksi syksyn mittaan.

    Tämä asenne on ainakin omassa tuttavapiirissäni jalostunut jo itseironiseksi nostalgiaksi, mutta suuri opetus on, ettei hienoja asioita (esim. wikipedia) synny ellei samalla anneta todennäköisesti kertaluokkia suuremman määrän kaikenlaista roskaa syntyä siinä samalla.

    Töissä ja elämässä olen huomannut, miten tavattoman kankeaksi ja raskaaksi kaikki tekeminen menee, jos se halutaan pitää kokonaan asiallisena ja tarpeellisena. Orgaaninen kasvu voittaa viisaiden suunnittelijoiden ideat.

    Itse en käyttäisi minuuttiakaan Facebookissa, mutta uskon, että siellä olevat kokevat ja tekevät jotain ainakin itselleen arvokasta, jota en vain osaa tai viitsi hahmottaa. Ei ole minun asiani tulla omasta elämäntavastani motkottamaan, että elätte väärin, teidät pitää kieltää. Todennäköisesti monesta turhasta pitämästäni toimesta ja ilmiöstä nousee paljon ennakoimatonta, josta on iloa meille sivullisillekin. Suvaitsevaisuus on tehokasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Itse kuulun siihen pieneen ryhmään, joka jossain rajoitetussa mielessä vieläkin (vastoin järkensä ääntä) tuntee, että netti meni pilalle kun webbi keksittiin. Alettiin tuottaa sinne kaikenlaista roskaa ja ovet aukaistiin pesemättömille massoille. Ennen tuli vain uusia opiskelijoita kerran vuodessa ja useimmat heistä saatiin nettikiusattua tolkullisiksi syksyn mittaan."

      Jo on miehellä pienet huolet sekä niihin nähden suhteettoman kovat ja kamppailua ilmentävät selitykset. En toki epäile niiden tarkkaa kuvaavuutta, ja parempi näin päin. Kohde on kuitenkin niitä harmittomimpia suuntia elitismisävytteisen sekä tinkimättömän perfektionismin kanavointiin. Kunhan netti ei sentään tyystin vuoda yli vesitynnyrin tavoin, niin eiköhän täälläkin pärjäillä.

      Jos kohta päästään taas nauttimaan ns. kolmannen maailman ongelmista, niin tämänkaltainen päivittely ei enää näytä niin naurettavalta: sille ei nimittäin taida tulla olemaan vastaavissa määrin tilaa.

      Juuri tällaisesta on kyse, kun suomalaista jurotuskulttuuria pidetään nimenomaan tyhmänä. Olen aina ollut sitä mieltä, että tänne ilmeisesti sotien jälkeen vakiintunut tapa käyttää kieltä on jotenkin vinksallaan. Ollaan olevinaan asiakeskeisiä, vaikka asiaa puhutaan käytännössä harvoin. Kuinkapa voisikaan, jos sitä ei edes ajatella? Kun päästään eroon siitä kulttuurista, että totuudellisuus on muka jotenkin rahvaanomaista venkulointia, saattaa alkaa menemään paremmin.

      Mystiikkaan keskittyvä yliikohtelias runoilu-suojelu on älyttömän ajattelemattomuuden tientasoittaja numero uno. Mitä tärkeämpi asia, sitä vähemmän siihen olisi varaa. Uuno Turhapurossa "kliffaa hei" -ilmiö politiikassa oli vielä aihe vitsiksi, mutta nyt parikymmentä vuotta myöhemmin se vaikuttaa olevan pääministeritasollakin totta.

      Jotakuinkin sivistyneiden yhteisöjen pahimmat - mikäli tahallisen tuhoamisvimmaisia ei huomioida - päästävät herkkähipiäisyytensä prososiaalisen järjen edelle.

      "Tämä asenne on ainakin omassa tuttavapiirissäni jalostunut jo itseironiseksi nostalgiaksi, mutta suuri opetus on, ettei hienoja asioita (esim. wikipedia) synny ellei samalla anneta todennäköisesti kertaluokkia suuremman määrän kaikenlaista roskaa syntyä siinä samalla."

      Maailma on aina täynnä roskaa. Mitä suorituskykyisempi yksilö, sitä enemmän näkee asiat niin. Luulin silti siitä yli pääsemisen kuuluvan lapsuuden keskeisiin etappeihin. Totean tämän ottamatta mitenkään kantaan psykologian yleiseen näkemykseen "normaalista" ihmisestä.

      Poista
  3. "arvioin, ettei tästä Internetistä kovin paljon iloa olisi."

    Yleensäkin mielenkiintoinen ajatus, miten uuteen, mullistavaan teknologiaan on heti välittömästi reagoitu.

    "Kun nyt yhdistän tässä edellä hahmotellun muihin näiden päivien puuhiini, käsillä on ajatus, joka jossain määrin järkyttää minua itseäni. Miten se lukijaan vaikuttaa, sitä en tiedä."

    Myös järkyttävästi, eikö tuollainen ICT-riippuvuus - itse on vielä termin ATK käyttäjä - muistuta jo jotain vakavaa päihdeadiktiota. Tarvitseekö sen googlen ja Wikipedian olla jatkuvasti auki?

    VastaaPoista
  4. "Olin itse käyttänyt BBS-yhteyksiä, mutta selain – Mosaic – muutti paljon."

    Voisi melkein sanoa, että Mosaic, myöhemmin Netscape, muutti kaiken. Yht'äkkiä netti aukesi graafisen liittymän avulla kaikelle kansalle, ja koti-PC:illekin tuli joku tehtävä (paitsi jo aiemmin pelikoneena). Netscape innoitti eritoten USA:ssa monet uskomaan ja toivomaan, että Microsoftin ylivalta saadaan murrettua tai ainakin kunnolla haastettua. MS yrittikin aluksi vähätellä Internetin merkitystä, ja nuo Encarta CD-ROM:it voi nähdä MS:n yrityksenä tarjota multimediasisältöä, infotaimentiä, ilman nettiä. MS teki sitten nopeasti "imperiumin vastaiskun" ilmaisen Internet Explorerin muodossa, web-selaimen kyhääminen kun ei ole teknologisesti kovin vaikea askare.

    Netscape oli 90-luvun jälkipuoliskolla suurena esikuvana myös riskisijoittajille, ja niiden perässä ihan tavallisille osakesäästäjille - yht´äkkiä olikin ihan ok satsata rajusti start-up:eihin, joilla ei ollut monesti mitään kassavirtaa, eikä sellaista edes tiedossa. Moni firma vietiin silti Nescapen innoittaman IPO:on pikavauhtia silloin. Kivillehän siinä mentiin netti-hypen nousuhurmassa, ja 2000-luvulle tultaessa monella oli kova krapula.

    Mutta iso kuva oli sinänsä pidemmällä aikajänteellä aika oikea. Microsoft on nyt ahtaalla web-pohjaisten ketterien älypuhelinten ja tablettien ottaessa tilaa. Webissä pyörii niin mielikuvituksellisia asioita ja sovelluksia, että silloin 90-luvun lopulla ei kukaan olisi osannut moisia ennustaa.

    VastaaPoista
  5. Väärän paikan Antrean verkolle blogisti on "löytänyt" ja karttaan sijoittanut.
    Tästä linkistä selviää verkon oikea löytöpaikka
    http://www.saunalahti.fi/pilcq/antrea/juttu_verkko.html

    VastaaPoista
  6. Päivälehden arkiston tutkijapääte hakisi nuo Kemppiset näppärästi.

    VastaaPoista
  7. Onkohan mitenkään mahdollista saada Microsoftin Encartaa toimimaan nykytietokoneessa? Vielä antoisampi olisi lasten encarta, tasoiseni. Minulla on Encartan levykkeet, mutta paikallisen Expertin (mennyttä aikaa) pojat eivät saaneet niitä toimimaan tietokoneessani, joka oli pari vuotta sitten nykyaikainen. Hube.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laatikon pohjalta löytyi, encarta 97 world atlas. Nykyinen kone, jo vuosia vanha läppäri. Käyttöjärjestelmä Windows 7 home Premium. Lykkäsin cd:n koneeseen, pomppasi asennuslaatikko, painoin autorun. exe. Kysyi haluatko tämän tuntemattoman ohjelman tekevän muutoksia koneeseen, vastasin, kyllä. Kysyi pääkäyttäjän oikeuksia, annoin. Herjasi videodriverista, en välittänyt, vaan jatkoin eteenpäin. Asennus meni onnistuneesti loppuun. Tuntuu toimivan niin kuin muistin. En tutkinut löytyykö levyltä videoita.

      Poista
    2. Googlettelin hakusanoilla
      Encarta works on Windows
      Esim. tällainen löytyi http://www.answers.com/Q/How_can_you_run_Encarta_97_on_Windows_7

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Olkinukke ei ymmärtänyt patentoida paskanjauhamistaan..

      Poista
    2. Aivan, mutta tyylikkäämpää kuin jos yrittäisi yksin.

      I. H.

      Poista