5. syyskuuta 2014

Kuparin hinnalla



Ja nyt päästään vakavaan asiaan. Operaattorin – tässä tapauksessa Elisan – kommelluksista voi tietysti sanoa sanan tai pari, mutta ei koko asia nyt siinä ole, mitä jonkun blogistin lähistöllä tapahtuu.

Kysymys tietoliikenteestä yhdistää kuntauudistuksen ja sosiaalisektorin uudistuksen. Se yhdistää nämä kaksi vaikeinta pitkän ajan poliittista kysymystä, etenkin kun horisontiksi otetaan surullinen taloudellinen tilanne.

Julkista tukea tarvitsevia voi nykyisin hoitaa vain kotiin tai laitoksiin. Molemmat ovat tehottomia ja tulevat liian kalliiksi. Ajatelkaa esimerkin vuoksi vanhuksia. Kotihoito eli tällä hetkellä kuntien palvelu on liian kallista. Lisäksi käytännössä palkattomia omaisia rasitetaan hyvin pahasti. Laitoshoito on aivan liian kallista. Kuitenkin se on hyvä bisnes, joka on valunut nopeasti pääomasijoittajille, osaksi ulkomaisille.

Suurin yhteinen tekijä on tietoliikenne.

Ajatellaan edelleen esimerkkinä hoitoa tarvitsevia vanhuksia. Selvyyden vuoksi: itse en vielä kuulu näihin, mutta olen kovin kiinnostunut mahdollisuuksien kehittämisestä.

Voiko vanhoja hoitaa kotiin alueella, jossa matkapuhelimet eivät kuulu kunnolla? Ei voi. Entä sairaita? Jos nyt kuitenkin mainitsen malliksi oman pikku kyläni, tänne ei välttämättä saisi ambulanssia eikä edes ruumisautoa, koska Skypekään ei välttämättä toimi. Toissapäivänä, eilen ja tänään ei olisi toiminut. Eikä olisi voinut soittaa poliisia, jos joku ikätoveri olisi lehtikirjoitusten innostamana ratkennut ryyppäämään ja ruvennut remeltämään.

Pieniä asumisyksikköjä on kehitelty mm. älytaloina, kun on ajateltu energian säästämistä. Kokeilut eivät ole juuri vakuuttaneet. Talot nähdään staattisesta eli säästäviksi rakennettuina. Ne olisi nähtävä dynaamisesti eli järjestelminä. Kriittinen kysymys on talon kyky sopeutua muutoksiin, esimerkiksi pakkasiin, helteisiin, tuuliin ja sateisiin.

Tunnistin ja toimilaiteteknologia on olemassa. Sen käyttäminen on juuri tuota tietoliikennettä. Taas esimerkki, ja helppo. Vanha ihminen asuu yksin. Hänen WC:nsä vesisäiliöön olisi hyvä sujauttaa laite, joka hälyttää, ellei vessaa ole vedetty vuorokauteen. Tuon hälytyksen linkittäminen paikkaan, jossa se aiheuttaa toimenpiteen, on tietotekniikkaa.

On kovin helppo kirjoittaa tällaista. Suomalainen toimintaperinne suosii edelleen joustamattomia ratkaisuja ja etenkin tietotekniikkaa, joka on aivan liian kallista ja kroonisesti kesken. Elämme edelleen – puuttuvien – innovaatioiden huumassa.

Mutta – jälleen esimerkki – ostaisiko nuori perhe minun taloni, jos saisi halvalla? Ei ostaisi. Täällä ei voi pelata verkkopelejä eikä käytännössä edes striimata elokuvia, koska laajakaistayhteys on vanhaa kuparia, ei optista kuitua. Aivan tavallisen nuoren perheen elämä on sopeutettu aikamoisille tiedonsiirtonopeuksille, ja lisää tulee.

Käytän omaa taloani esimerkkinä, koska esimerkiksi maan hallitus on olevinaan huolissaan tietoliikenteestä ”syrjäseuduilla”. Todellisuudessa näitä syrjäseutuja on keskellä suuria kaupunkeja ja etenkin, tässä tapauksessa, niiden välittömässä tuntumassa.

Edellä mainittu blogisti voi verkkoyhteyden puuttuessa viihdyttää itseään lukemalla tai kirjoittamalla kirjoa, kuten tekeekin. Mutta millä tämä yhteiskunta hoitaa ne tehtävät, jotka kaatuvat väkisin niskaan, ellei ongelmia lähestytä tunteilematta?

Hoito- ja hoiva-alan teknologiaan menee tällä hetkellä ainakin sata kertaa enemmän rahaa kuin televisioon, lehtiin, viihteeseen. Kun aloin viisitoista vuotta sitten puhua ”sisällöntuotannosta”, sitä puhetta pidettiin omituisena ja joka tapauksessa turhana. Mutta ei tuo sisältö, siis se mitä johtimissa kulkee, ole olennaisesti aivotonta viihdettä. Se on jo tällä hetkellä ja tulee olemaan jonkun henkilön pulssi tai uloshengitysilman pika-analyysin tulos tai verenpaine. Toiseen suuntaan se on yhteys terveyskeskukseen tai eläkeasioita käsittelevään toimistoon tai verottajaan – tai lapsenlapsiin.


Vanhus joka sanoo tulevansa toimeen ”ilman Internetiä” ei ajattele eikä hänen itse tarvitsekaan ajatella, että hän tulee toimeen jonkun toisen kustannuksella ja käyttäen muiden aikaa. Kun vanhempani asuivat kotonaan, mietin välillä vakavissani webcamia. Mietin ajaessani Etelä-Espooseen kuulostelemaan ulko-ovelta, onko kaikki kunnossa. Jos silloin, joitakin vuosia sitten, saman olisi voinut hoitaa kovin helposti tekniikalla, kenenkään yksityisyyteen kajoamatta. Se ranteessa pidettävä hälytin on nimittäin laiha lohtu, jos putoaa sängystä ja hälytinkäsi jää alle.

9 kommenttia:

  1. Olin jotenkin huolestunut näistä operaattorikeskeisistä kirjoituksista, mutta tulihan sieltä asiaakin. Suomalaisilla on jotenkin hirveä ujous ratkaisuihin tietotekniikassa. Aina tulee joku tekosyy, yleensä tietoturva tms. Se estää käytännön ratkaisujen kehittämisen ainakin sote-puolella ja vanhusten hoidossa. Henkilökortti sähköisenä pitäisi ottaa käyttöön nopeasti, ennekuin on liian myöhäistä.

    VastaaPoista
  2. Luulisin että hätäpuhelut onnistuvat siellä Kemppisenkin reviirillä. Hätäpuhelut ohjautuvat automaattisesti vahvimpaan verkkoon, ja ovat lisäksi priorisoituja puheluita. Jokin aika sitten tehtiin ihan virallinen, maanlaajuinen testikin. Ei löytynyt paikkaa, mistä hätäpuhelu ei onnistunut.

    http://yle.fi/uutiset/hatapuhelu_yhdistyy_ilman_sim-korttiakin/7177402

    VastaaPoista
  3. Jotenkin tosi kummaa tää nykyinen IT-maailmanmeno. Riittäisi jos muutama satelliitti tupsahtas alas, et koko systeemi kolahtas. Siellä laattialla me maattas kaikki, oli meillä hälytinnappi ranteessa taikka ei, kun ei ees ambulanssia saatas tänne mettään. Eikä se ees auttas se toive ambulanssista; nekun ei enää löydä mihinkään ilman gps:ää.
    Ja kaikki uusavuttomat nostais päitään niistä tableteistaan ja huomais, et on olemassa muutakin ku naamakirja, tvitteri jne, ja että ilman näitä kaikenmaailman vempaimia olis mukavampi jopa elellä.

    VastaaPoista
  4. Ad Omnia: - en viitsi kokeilla 112:lla, sillä Virve luultavasti kattaa tämänkin paikan, siis viranomaisverkko. Yleisölle tarkoitettuja puhelinverkkoja käytän tietenkin kaikkia ja on tavallista, ettei niistä mihinkään saa yhteyttä - Elisa, Saunalahti, Sonera, DNA.

    Kovinyleisesti ei tiedetä, että operaattorit käyttävt laajakaistan puolella ja myös mobiilissa toistensa yhteyksiä, vaikka "periaatteessa" niillä on omat tukiasemansa.

    Meillä yksi ongelmien syy on - laajakaistapuolella - liian pitkä kuparijohdin Kirkkonummen kirkonkylän ja Jorvaksen välillä. Jorvakseen signaali tulee Kirkonkylän keskuksesta 18 Mb vahvuisena ja vaimenee siitä joka käänteessä niin että alle kilometrin päässä se on 4 Mb ja minulla 2.

    Kännykän ja hätäpuhelun vastaus ylen sivuilla on hiukan kaksimielinen:

    "Korjaus 8.4.2014 klo 11:35: Korjattu virheellinen, Hätäkeskuslaitoksesta saatu tieto siitä, että hätänumeroon soittaminen onnistuisi tilassa, jossa ei ole lainkaan verkkoa. Hätäkeskuslaitoksesta korjatun tiedon mukaan hätänumeroon soittaminen onnistuu, vaikkei oman operaattorin verkkoa olisi saatavilla, ja ilman, että SIM-korttia tarvitsee puhelimesta poistaa."

    Huomatkaa "oman operaattorin verkkoa". Se on viittaus viranomaisverkkoon.

    Viranomaisverkon kattavuutta lisää yleistä GSM:ää suurempi aallonpituus.

    VastaaPoista
  5. Valtio tukee kohtuullisen mukavasti kuidun vetämistä alueille, joille 'todennäköisesti ei synny kaupallista tarjontaa'. Valitettavasti ei ole syntynyt esim. Helsinkiinkään. Suomen paras valokuitusaatavuus v. 2013 on Utsjoella!

    VastaaPoista
  6. Eipä tuo langattoman verkon kattavuus mitenkään ihmeelline aina ole kaupungissakaan...

    Itselläni on kota matkaa Tampereen keskustaan itään linnuntietä n. 5,5 km, ja ELISAn 3G:tä on turha toivoakaan saavansa käyttöön. Joskus puhelin näyttä 2G:ssäkin vain "yhtä-kahta palkkia". Operaattorin vastaus huonon yhteyden reklamaatioon oli: "Joo, kyllä sillä alueell anäyttäisi olevna huono kenttä. itään parannussuunnitelmia ei ole."

    Että näin tässä "Maan kattavimmassa matkapuhelinverkossa".

    VastaaPoista
  7. Kemppinen tuskin viittaa viranomaisverkolla Virveen, jonka käyttämä taajuusalue on jossain 380-395MHz:n kinkeripiirissä. GSM/3G -standardissa ei vaatimusta moisen taajuusalueen toiminnallisuudesta ole, joten näkisin kokolailla mahdottomaksi että puhelin kuin puhelin kykenisi tuota "pidemmän aallonpituuden" viranomaisverkkoa hätäpuheluissa hyödyntämään mikäli kaupallisten operaattoreiden verkkoja hätäpuhelupaikan mailla/halmeilla näkyisi/kuuluisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikein. Normaali GSM/3G puhelut eivät yhdisty Virve verkkoon, riippuen juurikin eri taajuusalueista. Eli eipä se Virve mitään auta siellä Kemppisen nurkilla, jos ei sonera, elisa eikä dna kuulu. Mitä en kylläkään usko. Satavarmasti hätäpuhelu yhdistyy johonkin noista verkoista.

      Poista

  8. Senhän herrasväkiset koulumiehet kallooni juurruttivat, että upseerisukujen ylimyssotureita pääsi palaamaan Siperiasta Ison Vihan jälkeen.Mutta että myös Kemin perältä pariskunta Lauri ja Sanni palasivat Itämeren maakunnista alustalaispalveluksesta vapautettuina 1727, sen luen ikälopusta ja repaleisesta "Taivalkoskesta" by J.V.Calamnius.

    No.Tämä Lauri noutaa sitten rahakätköstään suonsilmästä plootuja…"rahoillaan hankittujen työmiesten avulla" hän rakennuttaa talonsa ja tilansa.Tervolaan nousi vielä sukulaistalo aikaa saattaen rahan kiertäessä maan kantaessa satojaan ja miehen käydessä kaupparetkilläkin.

    Milton Friedmankin löysi rahaa -taivaalta helikopterirahaa vuonna 1969.Ben Bernanken silmä osui samaan setelikääröön 2000-luvulla.Hänelle se taisi olla uskonvahvistus että meni miten meni rahapelihurmioissa,ne kankkuset paranee ottamalla lisää. Ja ettei ilman noita hurmioituneita rahauskotteluita ja manioita synny lasta eikä pskaa.Ei siis edistysaskeleita eikä vanhan hävittämistä uusien tieltä.Edellinen muotoilu kai savotoilta ja jälkimmäinen Schumpeteriltä,Marxin ohessa kapitalismin häikäilemättömimpiä realisteja,hänen sloganinsa se "luova tuho".

    Suomessa pantiin paremmaksi.Maailman parasta,aina. Meillä keksittiin tukkuraha Interbankin yhtiöjärjestykseen 1980-luvun päätteeksi.Että talletus se on toisen pankin talletus toiseen.Vuorovedolla.Vihdoinkin hellitti rahan niukkuus.Palatakseni sivistyksen pariin niin sehän oli Suvi-Anne Siimes,tyyli+vasemmisto, joka yhdisti sen minkä Roosevelt oli erottanut.Postisäästöpankki työnnettiin Mandatumille.Wahlroosin olikin helppoa lisätä tavarataloonsa asiakasomistetusta keskinäisyhtiöstä osakeyhtiöksi muuttunut Sampo kun oli Postipankin talletukset lompakossa.

    Niin se Elisahan muuntui yhdistyksestä osuuskunnaksi ja vihdoin osakeyhtiöksi.Olihan puhelinosakeyhtiöitä ollut jo 1900-luvun alusta.Ne vain eivät saaneet senaatin vahvistusta ilman osingonjakokieltoa yhtiöjärjestyksessään.Nyt pantaisiin mokomia edellyttävä valtioneuvosto Valtakunnanoikeuteensa.

    Jne.On siellä joku tolkku vaikka viheliäinenkin.Martin Wolf, Financial Timesin kokenut ja tekijät kohdannut kirjoittaja esitteli uutuuskirjansa lehdessä 4.8.Sen otsikko oli Call to Arms eli Aseisiin! Kokosivun jutun kuvana on Roosevelt allekirjoittamassa Glass-Steagall sädöstä jolla rahamiesten näpit irrotettiin palkansaajaväestön talletuspankeista.Ei kylläkään Euroopassa koska täällä oli pankkikiltojen vuosisataista perua rotia ja etuoikeutetun statuksen myötään kantamaa vastuuntuntoa ja ymmärtämystä (ja sosdem pakkoa) rahan vastuulliseen sijoittamiseen kansantalouksien kukoistaa.Se sitten katkesi.

    Kaikki alkoi oikeastaan 1693 kun Cityn porvarit perustivat setelipankin ja sen rahapapereilla voittivat itsensä Versaillesin Ludvigin, sen XIV Kaunosäären ja jalometalliraharegimen.

    Nykykauniit toimeksipanijat ovat Harvard johdanaisia.Sinne kopioitiin Wall Streetin nurkista uudet rahahoukutukset subprime ja pääomasijoittaminen halpiskiinoihin kun Glass-Steagall pantiin nurin New Labourin toimesta Clintonin ja Blairin aikana.Lipponen Suomesta kelpasi jengiin Ilmarisineen Varmoineen Kevoineen ja mitä näitä ex-kansantaloustukijalkoja olikaan katkaistaviksi.Viimeinen rivi ratkaisee,vaikka sitten Intiasta tienattu victoriaanis-keisarillisesti.

    Draghi oli liikkeellä myös 4.9.Liikasen soisi saavan suomeksi suunsa auki mitä tabuja kaatavaa on menossa.Kopioin Wolfilta keskeiset madonluvut: "The business model of contemporary banking has been this: employ as much implicitly or explicitly guaranteed debt as possible; employ as little equity as one can; promise a high return on equity; link bonuses to the achievement of this return target in the short term; ensure that as few as possible of those rewards are clawed back in the event of catastrophe; and become rich. This was a wonderful model for banks. For everybody else, it was a disaster."Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista