14. elokuuta 2014

Kärmes





Aamutelevisio (TV 1) addiktoi. Itkua tuhertaen tulin toimeen maalla kuistilla ilman, kun en raatsinut vaarantaa toisen aamu-unia. Ne jotka ovat huomanneet, etten juuri koskaan vastaa puhelimeen, sähköpostiin enkä tappouhkauksiin, eivät varmaan tiedä, että tapaan nousta viiden korvilla. Se on luutumista vanhoihin tapoihin. Kiivaan viranhoidon aikana varhaiset tunnit olivat onnen omiaan vakavaan työntekoon.

Päikkäri on sitten välttämätön. Kysykää vaikka suvun vauvoilta. Vauvat ovat viisaita ihmisiä.

Siellä televisiossa annettiin ohje kyyn siirtämiseen pihapiiristä. Ohjelma herättää mielessäni aina kysymyksiä. Nyt siellä varoitettiin, että Venäjälle myyty, nyt Suomen kauppoihin siirtyvä voi on yleensä suolatonta. Kysymys: lieneekö kysymyksessä perimmältään sama tapa, josta Elias Lönnrot mainitsee eräretkeilyn klassikossaan ”Vaeltaja”? Valamon luostari, joka ei kirjoittajaa oikein miellyttänyt maisemien eikä paikkojen suhteen, kiinnosti häntä kuitenkin. Aterialla kaikkiin ruokiin ja jokaiseen suupalaan lisättiin juhlallisesti suolaa.

Onko tämä pyhitysmeno? Vesi – vihkivesi – suola ja leipä sisältävät edelleen suuria merkityksiä.

Miten muuten teillä – minulle on luonnollista, että voileipä kädessä ei saa mennä ulos. Sitä vastoin olen oppinut juomaan kahvia ja syömään kroissun lippalakki päässä. Mutta mummu olisi antanut satikutia jumalanviljan halventamisesta, jos tosiaan olisi syönyt kävellessään. Limpun putoaminen lattialle oli onnettomuus. Leivän joutuminen pöydälle ylösalaisin eli kupera puoli alle, oli häpeäksi talolle.

Noissa asioissa oli erikseen miesten tavat ja naisten tavat. Miehet olivat oppineet sodassa sellaisia, mitä tämän hetken tapakouluttajat eivät hyväksyisi, esimerkiksi hakkaamaan puukolla pakista jäätynyttä hernekeittoa imeskeltäväkseen, kun eteen ei saatu mitään lämmintä ja kaikki keittiömiehet olivat kaatuneet. Naisten paikka hellan ääressä ei ollut vain alistamisen temppeli, vaan myös arvopaikka. Nyt lukien vuosikymmenien takainen naisaate hiukan haparoi väitteissään. Esimerkiksi miniän asema Itä-Suomessa oli surkea; tästä olen kuunnellut asianomaisten omia selvityksiä. Sitä vastoin emänään ja useimmiten tyttären asema Länsi-Suomen taloisissa taloissa saattoi olla hyvin vahva. Minun muistooni perinteiseen aitan avainten hallitsemiseen liittyi myös isännän rahalompakko. Emäntä jopa maksoi päiväläisten palkat ja isäntä vieläpä pyysi nöyrästi rahaa kaupunkimatkalleen.

Hiukan laimeasti television täti sanoi, ettei kyykäärmettä pidä tappaa. Ehkä hän oli uskovainen? Muistelen että kirjakulta mainitsee käärmeen pään murskaamisen (1. Moos. 3:14-15).

Tässä olen itse nähnyt suuren muutoksen. Eräskin oli kerran onkivinaan sidottuaan ison sammakon takajalasta ongensiimaan. Sitä pidettiin yksinomaan huvittavana. Tällä hetkellä kalojen ja yleensä vaihtolämpöisten väitetty tunnottomuus kivulle herättää jo monissa epäilyjä. On myös ihmisiä, joiden mielestä on sietämätöntä ajatella, että eläimet syövät toisiaan.

Hämmästelen suuresti sitä, miten jotkut reagoivat käärmeeseen, hiireen ja ampiaiseen. Vaihteeksi en halua pilkata. En vain osaa eläytyä toisten tunteisiin. Olen nähnyt useita kertoja tavallisen, tyylikkään naisen, joka alkaa tanssia jonkinlaista flamencoa ja kirkua uskomattoman kovaa kohdattuaan pihalla kyykäärmeen tai sellaiseksi luulemansa tarhakäärmeen tai vaskitsan.

Vaikka olisi mitä jalassa, käärmeen kiertäminen on ainoa tarpeellinen teko. Ei se pure. Ja tässä maassa on viimeksi joku kuollut käärmeenpuremaan kai 30 vuotta sitten.

Olen nähnyt arvokkaita ja mahakkaita miehiä huitomassa lapiolla viatonta kyykäärmettä sentin kappaleiksi täydellisen raivon vallassa.

Olisiko tämä tällainen piilotajunnan jylläämistä. Luultavasti jokainen tuntee ihmisiä, jotka todellisuudessa pelkäävät koiria ja varsinkin ukkosta. Näitä kahta on tapana hiukan häpeillä, käärmeen kammoamista taas ei.

Ukkonen tosiaan on rymistellyt parina yönä. Kaupungissa (kotona) se ei suuremmin kiinnosta, paitsi jos tulee aivan hirmuinen myrsky. Jotkut tuntemani ihmiset ovat varmoja siitä, että kuolen kaatuvan puun alle kun en anna hakata pyhiä pihakuusiani. Näin voi hyvinkin käydä. Viime aikoina usein mainitsemassani paikassa ”maalla” tai ”järvellä” kävi neljä vuotta sitten se trombi, jonka jäljet näkyvät tietysti vahvasti, ja jäljistä on runsaasti kuvia ja mökkiin saarretuksi jääneen kertomus. Mutta se oli minun elinaikanani ensimmäinen myrsky lajiaan, vaikka pienempiä metsänkaatajia on mielestäni esiintynyt aina muutaman vuoden välein.

Tunsin ihmisen, joka varmuuden vuoksi pani kumisaappaat hetekan jalkoihin ennen kun asettui tärisemään pelosta ukkosen rohistessa jossain etäällä. Sitä en tiedä, voiko tuollaisesta ikävästä fobiasta parantua. Monet parantaa aika.

15 kommenttia:

  1. Ad Omnia: - kuva on lapsellinen pila. "Käärme" on vettä soutuveneen pohjalla perämoottorilla ajettaessa (Evinrude 1,5 hv). Oravin seudulta noin 1986. Saman rullan kuvat luonnonnähtävyyksistä tuntuvat yhdentekeviltä.

    VastaaPoista
  2. Kärsimättömyyttäni kuvastaa himoni lättyihin joita en saanut ennenkuin kaikki olivat paistetut. Mummi sanoi pontevanhilpeästi: juokse kaksi kertaa talon ympäri niin ne ovat valmiit! Mutta muuten vain hiljennyimme, mielellään ei metsäradion tunnuslaulua.

    Eikä niitä fobioita olekaan. Se on toiset ihmiset ja seikat, Herranpelko se on ainoa pelko.

    I. H.

    VastaaPoista
  3. Lasikuituveneen pohjaa siis? Ompahan kuva - kiitos!

    VastaaPoista
  4. Venäläiset haluavat itse lisätä suolan voihin eli kokkauksiinsa, eivätkä halua tilailla lisä-aineita voin mukana. Näin olen kuullut.

    VastaaPoista
  5. Montakos syntiä sitä saikaan anteeksi, kun tappaa käärmeen...? Metsässä tai pellolla annan kyiden olla rauhassa, nykyään. Jos pihaan tulee niin armotta henki pois. Onneksi tähän ei tule, kun ei ole metsää niin lähellä.

    VastaaPoista
  6. Hauska kuva. En tunnistanut, mutta nyt palautuivat mieleeni lapsuuden veneretket: tuollainen väreili ukinkin veneen pohjalla.

    VastaaPoista
  7. Epäilen suuresti että kala tuntee kipua, miksi muuten Kuha tai Ahven tekee itsemurhan.
    Kun Kuha tai Ahven on nielaissut pitkänsiiman koukun mahaansa, niin se kaivautuu pohjalietteeseen
    ja vetää kuraa kitusiinsa, ja kuolee, kala on syömäkelvoton, Hauki on niin tyhmä ettei tee sitä.

    VastaaPoista
  8. Hyvä asianajaja!
    Hyvän kommentin äsken kirjoitin, mutta netin katkeaminen tuhosi tuotokseni.
    Vaadin oikeutta! Autathan?

    VastaaPoista
  9. Ihminen on hänelle opetettujen tapojen orja. Vastustan näitä tapoja. Silloin kun se on tyhjä pelkkä muodollisuus, katson oikeudeksesi tehdä toisin. Äiti kielsi minua lapsena lukemasta syödessä. "Sinä syöt muistisi", hän pelotteli. Nyt en syö enää edes pöydässä. Minusta on suuri nautinto ottaa ruokaa lautaselle ja mennä syömään sitä muualle ja katsella samalla esim. uutisia telkasta. Olen huomannut, ettei mitään pahaa tapahdu. Pöydästä voi hakea lisää ruokaa, jos haluaa.

    Oltiin kylässä. Istuttiin kahvipöydässä. Meitä oli seitsemän naista. Yksi toimi emäntänä. Hän kertoi kauhujutun vieraasta, joka oli pitänyt käsivarsiaan pöydällä ruokaillessa. Samassa huomasin oman käsivarteni nojaavan pöytään ja välillä rötköttävän siinä pitkin pituuttaan muuten vaan, tyhjänpäiten. Vähän säikähdin. Vetäisinkö käteni pois? Vetäisin. Tuntui että kaikki tuijottivat minua. En kestänyt painetta.

    Kotona minulle selitettiin että käsiä saa hyvien tapojen mukaan pitää pöydänreunalla vain rannetta myöten. Harmitti, miten heikko olin. Entä jos olisin maata röhöttänyt yläruumis pöytää pitkin. Minut olisi varmasti ajettu talosta ulos. Moukka. Vähästä se on kiinni. Sivistys.

    VastaaPoista
  10. noh nyt noh

    "Machines making machines, how perverse!"

    C3PO

    I. H.

    VastaaPoista
  11. Ostin pyöräretkeni varrella monet kerrat venäläisistä kaupoista voita sekä suomalaisissa että venäläisissä meijereissä kirnuttuina ja pakattuina. Suolaa oli viimeksimainituissa ilmoituksen mukaan joko 0,6 tai 0,8%. Tuossa otin juuri esille tallentamani venäläisvoin kauniinsinisen, lehmänkuvilla varustetun kääreen ja tarkistin: 125 g:n painoisessa paketissa on ollut suolapitoisuus 0,8%. Suomalaisessa täällä kotomaassa normaalisuolaisessa näkyy saltpitoisuus olevan 1,4%.

    Hetekan "jalkoihin...". Meillä oli hetekat ilman varsinaisia jalkoja joihin kumikenkää olisi ollut mahdoton muuta kuin läkälleen lattian ja sängyn väliin laittaa. Sellaiset kovat (pakeliitti?)nasturat kyllä oli putkesta väännetyn runkokehikon alla. Mulla on yksi semmoinen heteka hiekkasihtinä vieläe mökillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vieläkin mua naurattaa vyötäsoleta mutta mä mä kävin kirjastossa ja otin lainaan Luaksolaesten lempi. Katotaan ny koska se hellittäs, ees vähän.

      iihoo

      Poista
  12. Pappa, isän isä, kävi talvet metsätöissä. Eväät olivat mukana. Isäpappa kertoi, kuinka pappa, epäuskonnollinen entinen punavanki istahti kannon nenään "puoliselle" eväitä syömään. Hirmupakkasellakin pappa oli ensi töikseen ottanut hatun pois päästään. Voileipien syöminen oli ollut harras hetki, kun pakkanen oli nostattanut hikihöyryä papan päälaelta.
    Oli vavahduttavaa kuulla, miten se oli perisuomalainen ikiaikojen tapa. Leivän kunnioittaminen ja siunaaminen ottamalla syönnin ajaksi hattu pois, se oli kuin suora yhteys kannon nenässä istuvalta papalta taivaaseen.
    Tuo tarina on vaikuttanut itseenikin. Oudoksun pipo päässä mäkkärissä tai hesessä istuvaa joukkoa. Hatun pois ruoan ajaksi ottanut mies herättää itsessäni myönteisiä ajatuksia sisällä ja ulkona.

    VastaaPoista
  13. Kyitä on joskus liiaksi asti. 1950-luvulla takamailla naapurin isäntä kynti peltoa. Kävelin 100 metriä isännän luo. Viereisellä aidalla riippui yksin kappalein laskien 36 kyytä, jotka isäntä oli sinne heittänyt. Minä astuin kumisaappaallani viisi kyytä lisää kuoliaaksi tuon satasen matkalla. Sen jälkeen en ole mokomaa nähnyt. Kyythän lähtevät karkuun, kun niitä lähestyy.

    VastaaPoista
  14. luin kaikki postaukset otsikon ilmastonmuutos alla. oivaltavia, tosia asioita kaikki, käämeestä bakteeirein ja kaiken pahan alkuun rahan ahneuteen. Aihe kiinnostaisi enemmänkin suuremmassakin mittakaavassa. Olen pohtinut mikä muu voima kuin rahan ahneus saa ihmiskunnan elämään kuin viimeistä päivää. Öljy, hiili ja muutkin ilmaa saastuttavat energian alkulähteet kun tuhoavat koko telluksen tätä menoa tehokkaammin kuin sodat , taudit ja luonnonmullistukset, kuten tulivuoren purkaukset, tsunamit ja järistykset. Mikä , kuka mitkä voimat tekevät ihmisestä ääliöitä, tyhmiä vauvoja jotka ei osaa ajatella omaa napaa pidemmälle.
    Öljyn porasus seis, hiilen poltto seis... heti kun tilalle rakennetaan luonon oma energia, joka on yhtä ehtymätön kuin aurinko. Aurinkoenergiaa tilalle ja lisäksi tuulienergiaa. Homma on alussa, mutta sitä pitää tehostaa ja rajusti. Meillä on Viikissä kerrostaloja jotka ovat toimineet loistavasti aurinkoenergialla.
    Nyt tarvitaan lisää insinöörejä pelastamaan maapallo ennenkuin kaikki jäät on sulaneet pohoiselta jäämereltä. Jääkarhut ovat jo sukupuutos uhan alla, seuraavana on ihminen.. no eipä me muuta ansaitakkaan, jos mitään ei tehdä. Kerro minulle viisas ihminen, miten unelmani voisi toteutua, se että lapsenlapseni lapsetkin saisivat elää eikä palaa elävältä kun koko mantereet roihuavat liekeissä. Sillä me elämme synnytystuskien alkua nyt.

    VastaaPoista