5. elokuuta 2014

Kaksikymmentäviisi





Matkailumainonta jatkuu. Se eilinen kuva oli oikeasti Keitele, tämänpäiväinen Pohjois-Konnevesi. Väliä on Neiturin kanavalla tuollainen kilometri. Joskus kirjoitan tähän innostuneena kuin entinen mies Jeesuksesta, kuultuaan Hänestä vasta eilen. Tämä ei ole sellainen kirjoitus. Tunnen henkilöitä, jotka ovat kotoisin Konnevedeltä. Itse asiassa olen naimisissakin juuri sellaisen henkilön kanssa. Kuisti jolla kirjoitan nokka kohti kesäkuussa perustettua kansallispuistoa, on kesäasuntoa, joka on ollut tuon perheen jokakesäisessä käytössä yli 50 vuotta. Kiinteistöön kuuluu 23 kuikkaa, tai siltä minusta ainakin tuntuu.

Eilen käytiin asioilla Rautalammin puolella. Siinä rajan paikkeilla on kohta, jota koskeva uutinen mahtoi olla ensimmäinen tästä kunnasta muistamani. Kivisalmessa tapahtui 50-luvulla hyvin paha lossionnettomuus. Linja-auto meni puomista läpi pohjaan ja toistakymmentä ihmistä kuoli, paitsi eräs nimeltä mainittu isäntä, joka uimataidottomuuttaan uhmaten sukelsi vielä emäntänsäkin pintaan. Tapaus järkytti koko maata ja siitä kirjoitettiin paljon lehdissä. Onnettomuuden syynä oli vasemman takapyörän jarruputken tiivistekumin rikkoutuminen ja siitä johtunut jarrunesteen vuotaminen. Ennen pitkää linja-autoihin määrättiin kaksipiiriset jarrujärjestelmät.

En muista kymmentä sellaista paikkaa, jossa maantieltä katsoen järven vastarantaa ei näy. Yksi sellainen on tietenkin Lappajärvi, mutta näillä main itsestään selvän Päijänteen lisäksi juuri Keitele ja Konnevesi toteuttavat tuon ehdon, ja muuan näkökyvyn teroittamispaikka on juuri tuo Kivisalmi Rautalammille mentäessä.

Järviwiki luettelee pinta-alaltaan Suomen suurimmat järvet. Keitele on kymmenen suurimman joukossa, Konnevesi kahdenkymmenen. Ja ovat siellä minulle itselleni tutut Pihlajavesi ja Haukivesi myös.

Tilastointi kertoo henkilöhistoriallisesti merkittävän tiedon. Kotikunnassani Kauhavalla järvien osuus kunnan pinta-alasta on 1 prosentti, täällä 25 ja naapurikunnassa lähes 30. On Suomea moneksi, jos sana sallitaan.

Eilen olimme katsomassa Kukkosen Hessun suunnittelemaa huvilaa Pakarilansalossa eli siis saaressa. Kyllä se rakennus selvästi kuuluisi Unescon maailmanperintölistalle siinä kuin saman arkkitehdin keskikauden (1984) tuotantoa oleva Pönttöniemen Possula Ahvensalossa Niillä main tulin itse teutaroineeksi 70-luvulta alkaen. Ja jos nyt vaihteeksi puhutaan totta, ei kotikylämmekään arkkitehtiä tarvitse kovin kaukaa etsiä, vaikka siellä kyllä kokeiltiin asukkaiden omaa osallistumista suunnitteluprosessiin.

Eilinen isäntä myönsi asiasta tiedusteltaessa, että heidän sukunsa ja sukunimensä tunnetaan seudulla tuskin 500 vuoden ajalta, mihin esitin lohdutuksen sanan, että Kustaa Vaasahan oikeastaan vain pani virkamiehensä kirjaamaan olevat olot ja tapahtuneet tosiasiat. Rohkenen epäillä, että kun myös tänne  pääsee soutamalla Salpausselän maisemista, kyllä tänne on tultu herroja pakoon tosi kauan. Ja tuon mainitun Kivisalmen kohdilla on kieli- ja mieliraja tälläkin hetkellä.  Ennen kuin pahaa aavistamaton kulkija huomaakaan, ollaan Savossa niin että kuulostaa kaaheelta.

Pohdin kiinnostuneena, minkä muodon sukututkimus vielä ottaa. Toistaiseksi harrastetuin muoto ei tunnetusti paljon kerro. Kun esimerkkinä mainiten oma sukunimeni tavataan monien muiden karjalaisnimien tavoin erilaisista rekistereistä, tiettävästi myös rangaistujen luetteloista, puolen vuosituhannen ajalta, niin ei tuo perimä niin hirveän paljon paina. Sekanaimisesta huolimatta perimän jättäjien määrä isän ja äidin puolelta kaksinkertaistuu joka sukupolvessa taaksepäin mentäessä, ja joukkoon mahtuu kaikenlaista kulkijaa ja villimunkkia.

Eilinen mytologioihin viitannut kirjoitus oli tuota samaa ajatuskokonaisuutta. Mielensisällöt periytyvät suvuttomasti. Vaikka ei turvauduttaisi hiukan mahon oloiseen ”meemin” käsitteeseen, on meillä tiukasti mielessä istuvia uskomusjärjestelmiä, joille sata vuotta ei ole mikään aika. Pelkkä kylmä järki sanoo, ettei esimerkiksi kuolleen ihmisen ruumiin käsittelyllä ole oikeastaan väliä, kunhan niitä ei jätetä pitkin tauteja levittelemään. Silti ihmiset ja osa eläimistä suhtautuu vainajiin monin menoin. Rautalammillakin hautausmaa tuntuu olevan saman kokoinen tai suurempi kuin kirkonkylä.  Itse en ilahtuisi, jos tietooni tulisi, että minut eli nahkani aiotaan sijoittaa täytettynä vaikkapa vaivaistalon eteiseen. Tuskin sitä tututkaan pitäisivät erinomaisena ajatuksena. Kun kysymyksessä olisi kuitenkin kuva eli representaatio, ei se pohjimmiltaan poikkea muotokuvista eikä valokuvista, joita jälkeen elävät sirottelevat mielelläänkin ympäristöönsä.

Pohjalaissyntyisen suuren murhamiehen Matti Haapojen luuranko siirrettiin tietoni mukaan jossain vaiheessa pois rikosmuseosta. Se ajatus lakkasi tuntumasta onnistuneelta, että rikosmuseossa säilytettäisiin myös ikään kuin rikollista, malliksi. Ihmiselle kuuluu paikka, mielellään ei markkinapaikka. Jos joku haluaa kadota kuoltuaan tuhkana tuuleen, se on sitten hänen oma asiansa. Moni muinaiskulttuuri hautasi vanhempansa ja esivanhempansa asuintilan lattiaan, ja hieman nuoremmissa kulttuureissa arveltiin, että sitä hienompaa mitä lähemmäs alttaria pääsee arkussaan. Mutta luullakseni kirkon lattian alle haudatutkin on vähin äänin siirrelty maan poveen, eikä syistä tarvitse arvailla.

Niinpä olemme jälleen kerran sielunmaiseman nimityksen äärellä. Tuo paikan henki, genius loci, tunnetaan hyvin laajalti. Hyvänlaatuinen höperehtiminen sallii katteettoman tunteilemisen. Minulla tämä toimii niin että vaikka en kasvinvuosinani ollut erikoisemmin järvien kanssa tekemisissä, mitä nyt huvilalla Evijärvellä, tämänhetkinen näkymä tuntuu käsittävän kaiken sen, mitä olen maailmaltani kaivannut: puita, kiviä – kalliota ja siirtolohkareita – ja järven, joka on sen verran iso, että sillä on oma mieli ja tyypillinen pinnanalaisuutensa.

Isäni mielenmaisema oli Luirojärvi. Minulla on tässäkin tietokoneessa ruudunsäästäjänä valokuva näistä kahdesta. Luultavasti hän oli ominut sen joskus sotien jälkeen. Joutselänjärvi on rutakko ja syntymäpaikan Terijoen Suomenlahti tuskin ehti suuremmin vaikuttaa, koska perhe asui milloin missäkin.

Itse en välitä vanhoista kalajumalista, mutta järven hengen kanssa haluan pysytellä väleissä. Nyt muutaman kesäviikon aikana olen ottanut koko joukon valokuvia ja voin todistaa, että järvi on kuin metsä, ei koskaan kahtena päivänä eikä edes aamulla ja illalla sama. Elollinen olento. Ja tämän järven jumala on kuikka, joka osaa kulkea vetten päällä, syväin vetten.

19 kommenttia:


  1. Nolottaa taas ottaa esiin tärkeitä asioista, joista en kumminkaan mitään tiedä.Miksi Tekesin tai Finnpron tai Finnveran tai Akatemioiden oikeat osaajat eivät vaivaudu tänne kansan pariin viskaamaan vaikkapa ohimennen jotain purevaa kuten tästä sukututkimuksesta,mitä blogi tarjoaa?

    Omistussuhteet ja perimysriidat isoisten kesken määrittelevät pienten elämän.Mitä olisi Kone jos P.Herlin olisi myynyt Thyssenille kuten läheltä piti mainitakseni sen yhden esimerkin, josta paljonkin sentään tiedetään.Miten ovat metsäteollisuussukujen (ent.) asiat globaaleissa UPM:mässä ja Storassa ja kuka näille neljäs-kuudespolvelaisille osuudet näihin kansantalousyhtiöksi kuviteluille oikein organisoi, nauttia perijöinä yhtiöiden aina suomalaisten toimesta uusinnetusta iskukyvystä? Nyt Uruguayta ja mitä Boliviaa ja Indonesiaa ja Kiinaa myöten pikkuosallisina jättimäisten,kansainvälisten varallisuudenhoitoinstutuutioiden polvella.Ja minkä karin kainalossa ravistuu se yhteinen paatti? Omistusperäistä rahaa vuodatetaan perijöille vuolaammin kuin ikinä ennen tehtailijoina tai osakkeenomistajina Suomessa.Asia- ja tk-miehetkin heille koulutetaan valtion yliopistoissa ja ties missä kauppiksissa.

    Tämän päiväisessä New York Timesissä, senkus googlaat, kerrotaan tämän Portugalin kohupankin Espirito Santon noin 150-vuotisesta hullunmyllystä ja selviytymisestä.Neilikkavallankumouksessa 1974 se otettiin valtiolle ja moni perheenjäsen istui vankilassa. Sitten 1989 OECD ja Portugalin demokratiaäänestäjät alkoivat yksityistää ja Salgadon perhe sai tuttavuuksiaan mm. maailmansodan neutraalisatama hyödyntäen luottohanaa Rothschildiltä ja myös sukupolvien takaisilta yhteistyöluotetuilta kuten Rockefellereilta.

    Tällaiset suhteet määrittelevät kansantalouksien kohtalon? Eilenkin se oli saksalaissuku joka järkkäsi tilaukset Turkuun.Heistä se on yhä kiinni.Ja tämä Espirito Santo pankki meni polvilleen vain perhesodan vuoksi viime vuoden lopun vallankaapausyrityksestä, jossa serkku yritti syrjäyttää nykypatrialkan.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyhän Hengen Pankkihan se siinä, mammonan taistelussa. Onko tämä nyt se Pyhän Hengen pilkka josta Sana varoittaa?

      Poista
  2. Eikös järven rannalla tee yhtään mieli uimaan ja soutelemaan! Eikä vain "höperehtimään" kirjoituskoneen ääressä ja ajelemaan autolla sinne tänne keiteleitä ja konnevesiä kattelemassa.

    Sami Inkinen souti rouvinen reippaat 4 300 km Kaliforniasta Hawajille. Siinä olisi vähän osviittaa, mitä kunnon miehiltä odotetaan. Avioeropaperit oli varmuuden vuoksi mukana vesitiivissä kelmussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai vaan JV... voi H.V. No, Inkiseen: ihan järjetön tempaus, hulluutta. Tuo soutelu pitkin meriä. Mitäs jos olisivat hukkuneet sen siliän tien, tai vaikka saanut pahemman luokan auringon pistoksen, tai vaikka sydänkohtauksen.

      Kyse oli äkkirikastuneen anekaupoista, sielunsa ostoyrityksestä. Mutta minkäs teet, raha tuli ja vei miehen.

      Poista
    2. höpöpuHHeita

      Minkä meri ottaa,sen meri pitää.
      Käyttää hän tämän ymmärtämiseen ensin yhden ihmisiän.

      I.H.

      Poista
  3. Kirjoittelen tätä sellaisen mökin terassilla, jonka sijaintikunnan, Hirvensalmen, pinta-alasta 37 % on järveä. Suomi todella on monimuotoinen. Tästä voi yhdellä istumalla nähdä useita kuikkia, joutsenpariskunnan ja samalla kuulla Natura-suolta kurjen huudon. Hiljaa istuen olen nähnyt myös kettujen kuljettavan lintuja poikasilleen.
    Hämmästelen kuitenkin miksi koko Suomea järkytti, että isäntä sukelsi emäntänsä järvestä. Lienee ollut pahansisuinen rouva.
    Muuten olen sitä mieltä, että Suomen olisi pikimmiten haettava jonkun puolustusliiton jäsenyyttä, mieluiten sellaisen, jonka jäsenet ajavat kanssamme samankaltaisia asioita ja joka on riittävän vahva tuodakseen lisäarvoa puolustukseemme. Voisi rauhallisemmin mielin istua tässä terassillakin.

    VastaaPoista
  4. Tero ja Jouko kertoivat tänään radiossa, että keihäänheiton maailmanennätystä hallussaan pitäneen Soini Nikkisen tuhka on Nastolassa supan pohjalla olevassa kalmistossa. Suppien rinteitä joskus kavunneena tunsin viileän rauhan. Paikka on Luojan valinta.

    Kuikkain kera uimassa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  5. Olisi kiinnostavaa pähkäillä - jos vain jostain saisi kunnolla dataa ongittua (melkein valmiina tarjottimella) - millaisten (ei-triviaalien) asioiden kanssa veden osuus kunnan pinta-alasta korreloisi, vai tulisiko vain vesiperä.

    VastaaPoista
  6. Kiitos jälleen kerran kerrassaan erinomaisesta kirjoituksesta.

    VastaaPoista
  7. Oulujärvellä, kun katsoo Käkilahdesta Paltamoon, niin matkaa kertyy 50 kilometriä. Suomen suurin yksittäinen järvenselkä taitaa ollakin Oulujärven Ärjänselkä. Manamansalon toisella puolella on Niskaselkä, joka on lähes samanveroinen. Oulujärveä ei suotta kutsuta Kainuun mereksi.

    PS. Tässäkin kohtaa politiikka ja kulttuuri: Käkilahdessa sijaitsi Urho Kekkosen maatila Hina ja Paltaselän rannalla on Eino Leinon kotitalo Hövelö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oulujärvestä löytyy kuulemma paikka mistä ei näy maata millään suunnalla. Olo on tosiaan kuin merellä seilaisi. Tiedä sitten pitääkö paikkansa. Se on joka tapauksessa totta, että kaikkien suomen järvien yhteenlaskettu vesimäärä mahtuisi yhteen ainoaan järveen ruotsissa, Vätterniin. Tässäkin asiassa ruotsi lyö suomen. Kuinkas muuten. Eihän täällä ole edes yhtään kunnon tunturia.

      Poista
  8. Hautakivillä ja sukukirjoilla on sama tavoite: tehdä tiettäväksi ns. suvun erinomaisuus. Hautakivetkin ovat kuin mainostauluja. Lopulta on tietenkin kyse kuolemanpelosta ja iankaikkisen elämän toiveesta. Hube.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tämän ennenkin kertonut, mutta toistetaan: mökkikuntani hautausmaalla on kivi, jossa vainajan tittelinä on "Rusthollarin veli".

      Poista
  9. Jokikin voi osoittaa mahtavuutensa. Esimerkiksi Kyrönjoki on alajuoksultaan paikoin niin leveä ja sen "ulapat" jopa kilometrien mittaisia niin, että aallot kohoavat melkoisen korkeiksi ja ärhäköiksi. Nuorena oli hauska soutaa veneellä vastatuuleen ja kokea aaltojen pärskeissä suorastaan meren tunnelma.

    VastaaPoista
  10. Järvi on aina uusi ja erilainen. Ei sille vedä vertoja ei mikään taideteos eikä sitä projisoida voi. Genius loci, paikan henki ei ole täydellinen ellei siihen kuulu järvi taikka meri. Keiteleen Pihkurin selkää voi ihailla jokainen kun Viitasaarella menee torin laidalla olevan ravintolan terassille. Sen nimi oli ennen Pihkurin baari, mikä lie nykyään. Parhaimmat yöunet nukkuu jostain syystä veden äärellä varsinkin tuulisella säällä. Onko syynä se että nuo ensimmäiset kuukaudet olemme kohdussa keinahdellet. Ajatus järven jumalasta on outo sillä järvi itsessään on jumaluus. Sen sijaan kalajumalia ovat pienet salakat: niitä kannattaa seurata.

    VastaaPoista
  11. Järviwikin listoja hallitsee yksi yli kaiken: "(Saimaa)". Niin mahtava, ettei sitä voi suluttamatta päästää julkisuuteen. Tähänhän Kemppinen uudemmassa tekstissä viittasikin.

    Järvien tietokorteissa on tilavuusarvio, mutta ihme kun tästä tiedosta ei ole listausta missään; muiden maiden järvet siihen mukaan, olisipa kiinnostavaa. Jokien virtaamat olen jossain pötkössä nähnyt.

    VastaaPoista
  12. Toivottavasti kirjoittajalle ei tule mieleen poistua Keiteleeltä tai Konnevedeltä muikutta mahassa. Keiteleen eteläpohjukassa voin suositella myös käyntiä. Yllättäin siellä oppii mitä on suomalainen jugend (Keski-Suomen opisto) ja mikä oli Gallénin Lähi-Karjala (Kirppuvuori).
    Ennen kaikkea siellä tuntee rautatien merkityksen: Suolahden Asemakadun _kummassakin_ päässä on rautatieasema.
    http://www.vaksy.com/vaksy/rautatie.htm

    -timo

    VastaaPoista
  13. Järvestä puheen ollen lukekaapa
    Eeva-Liisa Mannerin runo
    KIRKKAAT AAMUT KOHOAVAT.
    On vaikuttava.

    VastaaPoista