20. toukokuuta 2014

Synkkä ajatus



Päivän uutisjutuissa murhasta syytetty mies tai hänen asianajajansa on puhunut jotain puukotuksesta mediatempauksena. Toisaalla mies nimittelee naista ties miksi, uhkaa vaikka kuinka, ja mainitsee, ettei V. Putin ole tehnyt koskaan, siis koskaan eläessään, yhtään virhettä.

Tämän verkkokirjan toistuvimpia kysymyksiä on Orwellin muotoilema ”miten suvaita suvaitsemattomuutta”.

Klassinen vastaus, joka tyydyttää lakimiehiä ja eurobyrokraatteja, on helppo. Rikoksia ei suvaita eikä ihmisoikeuksia vaaranneta. Mainittujen ryhmien lisäksi perinne-liberaalit taitavat ajatella noin.

Trollit ovat aika miellyttäviä henkilöitä. Heillä on kuin onkin aavistus omasta alamittaisuudestaan. Väykyttely eli luskuttelu ja irvistely on lasten ja eläinmaailman perinteinen epävarmuuden merkki. Viaton esimerkki on hyvin varma ja hiukan aggressiivinen väite. Kun sellaisen on esittänyt ja lähettänyt, on varmaan muutamia tunteja eheämpi olo. Kun ihmiset puhuvat suunsa likaiseksi, heillä on tapana sanoa puhuvansa suunsa puhtaaksi.

Kuuluisa mediatempaus oli Efesoksen temppelin polttaminen kauan sitten. Sivistyssanakasi jäi tekijän mukaan ”Herostraattinen kuuluisuus”. Putinin itsekin harjoittama ja hänen laajasti sallimansa menettely on vielä vanhempi, viholliskuvan luominen. Kiovassa kuuluu olevan paljon fasisteja, kuulemma Hitlerin kannattajia. Miten Hitleriä kannatetaan, se ei käy ilmi asiayhteydestä.

Joskus sitä kuitenkin hiukan harmistuu, kun aina esitellään verkkomaailman epäkohtia. Jokseenkin kaikki niistä ovat hyvin tuttuja ajalta ennen verkkoa ja ennen sähköistä tiedonvälitystä.

Noin 30 vuotta sitten tietyn ikäiset lapset olivat hyvin innostuneita ”pilapuheluista”. He soittivat kavereille tai tuntemattomille ihmisille, joilla oli esimerkiksi hassu nimi. Luultavasti he sitten vain lällättelivät jotain puhelimeen ja katkaisivat. Se oli aitoa trollaamista, yritystä ärsyttää viesteillä.

Olen nähnyt arkistokokonaisuuksia, joissa on mukana haistattelukirjeitä. Sellaiset olivat ennen suorastaan tavallisia. Ennen julkkisten keksimistä niitä saivat tyypillisesti kirjailijat. Useimmat saajat kai heittelivät ne saman tien menemään; jotkut säästivät nekin. Käsitin että Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistossa, jonka kanssa olen siis nyt itsekin hedelmällisessä yhteistyössä, on niitä enemmän kuin malliksi.

Ulla-Maija Peltonen – teettäisitte vaikka gradun noista asiattomuuksista. Olisi kiinnostavaa kuulla, missä määrin niillä on omat kaavansa ja ovatko ne aikakautensa tuotteita. Nykyisin ollaan tietävinään, että jopa mielisairaudet ovat kulttuurille alisteisia. Psykoottiset kuvitelmat ovat sitä erikoisen selvästi. Ensimmäisen maailmansodan taistelukaasujen jälkeen oli monia vuosikymmeniä tavallista, että sairaat näkivät myrkkypilviä. Hiroshiman jälkeen ”säteily” alkoi puolestaan vaivata toisia.

Tätä blogia jatkuvasti lukevat arvaavat yhteyden – en aikoinani lainkaan pitänyt Veikko Huovisen Hitler-kirjasta. Ehkä olin tosikko. Mutta huovistelematta - Hitler oli trolli. Putin ja etenkin hänen hanslankarinsa yrittävät samaa peikkoilua.

Ilmiö ei siis olekaan aivan viaton. Onnettomissa olosuhteissa sellainen voi kasvaa määrättömästi.

Näin ajatellen asialla on yhteys kiusaamiseen, ahdisteluun ja syrjintään, jotka ovat minulle oikeudellisina käsitteinä pulmallisia, samoin kuin ”vihapuhe”. Sanon pulmallisia – kai sääntely on tarpeen, mutta kun nämä ilmiöt ovat rangaistukseen johtavina niin kovin epämääräisiä. Ketju on selvä. Ensin kiusataan yhtä juutalaista, esimerkiksi siitä, että hän (Wittgenstein) on Linzin lyseossa liian hyvä oppilas, ja rikaskin. Sitten kiusataan monia, sitten kaikkia, ja sitten alkaa vainoaminen ja niin edelleen.

Kulttuuria on muutettava. Panu Rajalan Huovisen elämäkerran säpsähdyttävin kohta on Huovisen ja pilapiirtäjä Kari Suomalaisen kirjeenvaihto. Kari kiittää sotia, joita tarvitaan ”alhaison” pitämiseksi kurissa, ja selvittää myös, ettei neekeri vedä vertoja valkoihoisille, ei missään eikä koskaan. Olen itsekin kertonut tällaisista puheista Suomesta 1960-luvulta. Kuulijat eivät ole uskoneet. Nyt annetaan ymmärtää, että maahanmuuttajat – varmuuden vuoksi kirjoitetaan ”mamut” – ovat alempiarvoisia.


Ehkä lainsäädäntö ei toimi ainoana keinona. Muun muassa Zizek on aivan oikein huomauttanut, että lakeja on aina kahdet, ne joita muka noudatetaan ja ne joita noudatetaan todellisuudessa. Aitojen sääntöjen paljastaminen on ”oman pesän likaamista”, jota paheksutaan aina.

26 kommenttia:

  1. Kommentteihin tulvivan paskan voi jo haistaa vaikkei yhtäkään vielä näy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pesehän, jätkä, nyt suusi Mäntysuovalla, kun rupesit tuhmia puhumaan!

      Poista
  2. Uhkailija ja puukottaja ovat sentään yksittäistapauksia, mutta mitä kertonee se viha, millä heitä netissä kommentoidaan?

    VastaaPoista
  3. Hemmi-täti aina, kun nöösipoikana kiroilin, pesi suuni Mäntysuovalla. Häpesin sitä ja vähensin kiroiluani, luulin että olen ainoa jolle näin tehtiin, mutta se oli aika yleistä, siihenaikaan. - Trolleja en ymmärrä vaikka joku varmaan lyö molemmat ihokkaansa vetoa siitä että itsekin olen sellainen. No, en ole! Mutta ironiani/satiirini on useimmiten niin kehnoa että ymmärrän, että se ymmärretään vähintäin väärin. - Omapa vikani.

    Kirja, jossa Huovinen kirjoittaa pojastaan, koskettaa. Kokee, että Huovinen on kirjailija. Hänen "humoristisia" kirjoja en ole koskaan ymmärtänyt. Minusta ne eivät ole ees hauskoja. - Tiedän, totta kai, että tämäkin on minun vikani. Kuten sekin, että mielestäni James Joyce kuvaa yhden päivän tapahtumat 7llä sadalla sivullat mielenkiintoisemmin kuin Kalle Päätalo noin 6-8lla sadalla sivulla. - Ehkä tämä johtuu siitä että en osaa tarpeeksi hyvin englantia? Suomea osaan sen verran että tahallani puhun asioiden vierestä, se on harkittua. Koska... miksi ottaisi kantaa asioihin jotka ovat jonkun toisen käsityksiä? (Juttusi ovat hyviä, joskus sitäkin parempia, välillä käsittämättömän huonoja.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mutta ironiani/satiirini on useimmiten niin kehnoa että ymmärrän, että se ymmärretään vähintäin väärin."

      Itse olen jo kauan pyrkinyt välttämään julkisessa kanssakäymisessä ironiaa ja satiiria. Ne ovat niin väärinymmärrykselle altis tyylilaji.

      Poista
    2. Iijoki-sarja on tullut luettua kaksi kertaa, kolmas menossa. Odysseusta olen yrittänyt kaksi kertaa huonolla menestyksellä. Yli 16000 sivua Päätaloa menee kohtuu helposti, 700 sivua Joycea ei sitten millään. No makunsa kullakin sanoi koira kun muniansa nuoli.

      Poista
    3. Ironia on vaikea laji. Se vaatii, että sen esittäjä sekä vastaanottaja olisivat viisaita ja parasta jos tuntisivat toistensa luonteet. Liian paljon loukkuja, missä se voi mennä pieleen. Joicen lukeminen tai pikemmin ei-lukeminen on mun ja parhaan ystäväni Marguksen välinen vakiovitsi. Koska me molemmat olemme viimeiset 10 vuotta lukemaisillaan sitä. Hänellä on kolmannes luettu, minä olen lukenut alkusanat. Kun tapaamme, usein kysymme:
      - No oletko Joicea lukenut välillä?
      - No en ole kun selkä on ollut kankea. Ite?
      - No melkein luin, mutta vaimo tuli väliin
      jne
      Joicen lukeminen on saavutus. Kehun sinua siitä ja yritän päästä joskus samaan.
      Pienenä oli trollailu kunnioitettu ajanvietto ystävieni joukossa. Puhelut olivat jokseenkin tälläisiä, vieraille numeroille:
      -Päivää, onko se eläintarha?
      -Ei ole
      -Mut miksi sitten apina vastaa?
      tai etsimme koirien värväyspistettä tai jotain muuta tärkeää. Oli kiinostavaa kuinka kauan vastaanottaja yritti auttaa ennen kuin viha tuli

      Poista
  4. Nämä trollit ja muut kiusaajat harrastavat mielipuuhaansa kenties siksi, että he eivät ole koskaan maistaneet omaa lääkettään. He eivät pysty kuvittelemaan, miltä kiusauksen kohteeksi joutuneesta tuntuu. Jos joku haluaa nähdä, miltä oman lääkkeen nautinta maistuu, kannattaa uhrata kaksi minuuttia elämästään ja katsoa tämä: http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=sRGqEDla7ps
    Vasemmalla esiintyy tanskalaispoliitikko (vas), joka tuli tunnetuksi siitä, että hän menee tavan takaa häikäilemättä muiden puolueiden tilaisuuksiin ja puhaltaa pilliin niin, ettei puhujan äänestä saanut selvää. Sitten hänet kutsuttiin Tanskan radion haastatteluun (toimittaja videossa oikealla) ja loppu onkin historiaa. Pätkän lopulla tuota "pilli-aktivistiksi" nimettyä, ihmisiä tietoisesti tahallaan kiusaavaa poliitikkoa käy melkein sääliksi. Kun se on niin söpökin.
    Tämänkin episodin yhteydessä voisi kysyä: Miten suvaitsen suvaitsemattomuutta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyky kuvitella edellyttää empatiaa, tietyiltä ihmisiltä tuo taito puuttuu lähes kokonaan tai on minimaalisen pieni.

      IL: Tutkimus väittää: Nettitrollit ovat narsistisia, häikäilemättömiä ja sadistisia

      http://www.iltalehti.fi/digi/2014021618044368_du.shtml

      Poista
    2. Et ole sattunut huomaamaan, miten puukottajaa ja uhkaajaa parhaillaan kiusataan netissä? Vai miksi pitäisi kutsua "mielipiteitä", että toisen kohdalla oikeussäännöt pitäisi sivuuttaa ja toisen kohdalla tulisi tukkia suu ja viedä yli rajan (tosin taitaa olla siellä jo).

      Mieleesi ei ilmeisesti ole tullut, että ainakin osa kiusaajista on itse kokenut kiusaamista, ja nyt he antavat takaisin ja samalla korottavat itseään uhrista tekijäksi.

      Uhkailijan taustoja en tiedä, mutta yhtä selitystä voisi arvella: hän (kuten eräs dosentti) ei ole saanut Suomessa kaipaamaansa avostusta ja asemaa, mutta on saanut ne naapurimaassa.

      Vähiten todennäköistä on, että keinosi tehoaisi ihmiseen, joka on harhojen vallassa. Puukottajan mielestä Esa Saarinen on "demoni".

      Poista
  5. Karita Mattilaan tympääntynyt ehdokas on aivan selvästi suuri humoristi. Vain humoristi voi olla samaan aikaan sekä intohimoinen putinisti että ehdokkaana ryhmittymässä, jonka nimi on Itsenäisyyspuolue.

    Muistelen että "huomattavan mediatapahtuman" toi kielenkäyttöön Mauno Koivisto luonnehtiessaan näillä sanoilla Salman Rushdien fatwaa. Kaikesta päätellen hänellä täytyi olla etukäteistä tietoa, että todellisuudessa Britannian kansalaista ei uhannut mikään. Myöhemmät trollit, kuten kauhukakara Lars Vilks, voisivat kertoa toisenlaisista kokemuksista.

    Ja tässä on se ongelma: suojaaminen kohtuuttomalta loukkaukselta on perustavanlaatuisesti epäsuhtaista. Sen täytyy olla, koska vain ne voivat loukkaantua, jotka kykenevät tuntemaan itsensä loukatuksi.

    Nyttemmin ovat poliittiset henkilöt suurella metelillä loukkaantuneet siitäkin, että jääkiekkovoiton jälkeen joku ohikulkeva on lausunut bussipysäkillä jotakin laittamatonta, minkä seurauksena koko Suomen Jääkiekkoliiton on täytynyt pyytää anteeksi. Kummola-kirjaa odotellessa olen samaa mieltä, että Suomen Jääkiekkoliitto saisi totisesti polvillaan pyytää anteeksi kaikesta, mutta Kemppisen kaipaamaa kulttuurin muutosta auttaisi paremmin se, jos touhussa ei olisi tällaista aivottoman vouhotuksen makua.

    Tanskalaispoliitikolle vislaaminen oli voittoisa pätkä. Menetelmä tulisi ottaa yleiseen käyttöön kaikissa poliittisissa tilaisuuksissa ikään, sukupuoleen, puoluekantaan, kieleen, uskontoon, ja maailmankatsomukseen katsomatta. Voin antaa juontajille keltaiset ja punaiset kortit, joita heilutellaan kun poliitikko puhuu potaskaa.

    Trololo!

    VastaaPoista
  6. Karin ja Veikon kirjeenvaihdon lisäksi mediassa ottavat mittaa Veikko ja Liimatainen (ei Rajalan ent. vaimon nyk. ystävä). Rasvamaksan ruoaksi valmistamisesta ja nauttimisesta on tullut aihe sanailuun.

    VastaaPoista
  7. "Putinin itsekin harjoittama ja hänen laajasti sallimansa menettely on vielä vanhempi, viholliskuvan luominen."

    Putinissa suurin ongelma on tämän sisäinen, aito maailmankuva, joka on kylmänsodan aikaisen KGB-läisen. Tuo sisäinen maailmankuva toteutetaan "turvallisuuspolitiikkana", jonka välineenä on viholliskuva. Fasisti on hyvä viholliskuva, se säväyttää Venäjällä lähes jokaista, kansakunnan syvämuistista.

    VastaaPoista
  8. "en aikoinani lainkaan pitänyt Veikko Huovisen Hitler-kirjasta."

    Se on sääli, teoksen tyylilaji kun tuo minusta tarkasti lukemalla Hitlerin kauheuden paremmin esiin kuin kauhistelu tai paatos ("Auswitz-pornografia"), johon ensin väsyy ja sitten turtuu. Siitä onkin sitten lyhyt matka revisionistisen historiaan ja siitä uus-antisemitismiin.

    VastaaPoista
  9. Miksiköhän kukaan ei marssi enään rauhan puolesta ? Meillä töissäkin on suurin osa naisista valmiina liittymään natoon vaikka huomenna. Halutaan varustaa suomikin naton aseilla kun ei omasta posasta löydy ylimääräistä. No ehkä tarvitaan ensin sota ennen kuin voi marssia rauhan puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä varmaan johtuu siitä, että rauhan puolesta marssiminen on nykyisellään samaa kuin lännen kannattaminen Ukrainan kriisissä, jossa Venäjä on hyökkääjä. Rauhanliike on perinteisesti vastustanut lännen käymiä sotia. Kognitiivinen dissonanssi olla samalla puolella USA:n ja Saksan kanssa on liian suuri.

      Poista
  10. Kiusanteon kulttuuri ja ostrakismin eri olomuodot tulevat olemaan nyky-yhteiskunnissamme yhäti kasvava suuntaus, monista syistä, ei vähäisimpänä väestömäärä. Avoimet paikat: aiheesta haetaan silmiäavaavaa sosiologian/sosiaalipsykologian teoreetikkoa .

    VastaaPoista
  11. Karita Mattilaa arvostellut "poliitikko" Jon Hellevig ei nostata maalaisjärkeä käyttävässä kansalaisessa suuremmalti moraalista närkästystä, vaan enemmälti lähinnä huvittunutta sääliä. Vastaavasti itsenäisyyspuolueen ehdokkaiden tv-esiintymisten aiheuttama tunne empatiakykyisessä katsojassa on vaivautunutta myötähäpeää; pelkäämistä kädet hikisinä, miten vaikean kysymyksen toimittaja esittää seuraavaksi ja kuinka kornin vastauksen saamme ehdokkaalta kuulla.

    Tietenkin jos tapaus Hellevigistä halutaan tehdä suuri kohu, niin totta kai se onnistuu nykymediassa äärimmäisen hyvin ja tapauksen nostattama moraalinen järkytys voidaan liittää osaksi samaa, jo yli kymmenen vuotta jatkunutta, "rasismi- ja äärioikeistouutisointia." Tämä uutisointi ei todellakaan vastaa mitään puolueetonta journalismia, vaan on ollut lähinnä puna-vihreän lipun heiluttamista ja selkeän rajan vetämistä "hyvien ja pahojen" ihmisten välille. Kyllä varmaan kaikille suomalaislle vauvasta vaariin on käynyt selväksi, että perussuomalaisia äänestävät ovat suvaitsemattomia ja rasisteja. Näin on jos lehdissä ja uutisissa asia ilmaistaan.

    Ja vihapuhetta harrastavat vain äärioikeistolaiset. Lehtien mukaan. Lehtiä lukiessa välillä myös parodiahorisontti ylittyyy roimasti. Viime keväänä arvostettu Suomen Kuvalehtemme varoitteli äärioikeiston noususta maassamme ja esimerkiksi otettiin järjestö, jossa oli jäseniä peräti 30. Toinen uhkaava järjestö mainittiin myös; ja tässä järjestössä ei varsinaisia jäseniä ollut, mutta facebookissa se oli saanut yli 500 tykkääjää!!! Kauheaa on. Vai mitä??

    Äärivasemmistoa ei tietenkään ole missään. Ikkunoita särkevät ja hevosta hakkaavat Kiakkovieraat, olivat lehdissä eriarvoisuutta vastustavia anarkisteja ja "aktivisteja". Samoin eräässä Ruotsin mielenosoituksessa miehen puukottanut vasemmistoräyhääjä oli tietenkin "aktivisti."

    Joten suomalaisen yhteiskunnan kokonaistilanne ja mediamm tsurnalistinen taso huomioon ottaen Hellevig-kohu vesilasissa ei ole kohun arvoinen. Mielestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Hellevig-kohu on tärkeä herättäjä. Se muistuttaa meille, että merkittävä osa Suomen äärioikeistolaisista on todellisuudessa Venäjän myötäjuoksijoita.

      Katselkaapas vaikkapa Halla-ahon puheenvuoroja. Mies ei ole esittänyt koko Ukrainan kriisin aikana yhtään kommenttia, jossa hän tuomitsisi Venäjän toimet tai selvästi tukisi Suomen ulkopoliittista linjaa. Eihän hän voi. Merkittävä osa hommafoorumilaisista pitää ihannemaanaan Venäjää eikä Halla-aho uskalla näitä suututtaa.

      Itse olen sen verran vanhakantainen, että pidän Venäjän ihannoijia, olivatpa oikealla tai vasemmalla, aina potentiaalisena viidentenä kolonnana.

      Poista
    2. Siis Erastotenes. "Merkittävä osa Suomen äärioikeistosta...." Eli merkittävä osa niistä kolmesta kymmenestä vaiko niistä 500 facebook-seuraajista?? Vai ovatko kaikki perussuomalaista puoluetta äänestäneet äärioikeistoa???

      Euroopan ja Venäjän arvojen välillä on ammottava kuilu, joka ei kuroudu umpeen sillä, että rupeamme tunkemaan velivenäläisten kurkusta alas omia yltiöindividualistisia arvoja, joiden hieno symboli on tuo euroviisujen parrakas nainen.

      Tämän toteaminen ei tietenkään tarkoita sitä, että hyväksyisin Venäjän suurvalta-kaipuun täyttämän uhittelupoliitiikan.

      Yleensä ja erikseen on sanottava että puhuminen suomalaisesta äärioikeistosta on kovasti vallitsevan poliittisen eliittimme etujen mukaista. Muista myös että Stubb taisi olla koulukiusaaja; Halla-aho taisi sitä vastoin olla koulukiusattu.....

      Poista
    3. Halla-aho olisi sopiva valtiomies jutteleen Putinin kanssa! Kukaan ei tajuaisi, miten kovasti ne kumpikin oikein valehtelee.

      Poista
  12. Jaa, tämähän on hauskaa lätkää seuratessa, muualla ei Leijonat pärjääkään, Iisalmessakin löytyy pian Tiger of Sweden ja se toinen Tiger, tanskalainen Tiimarin syöjä. Gigantti myös.

    Saksalainen filosofi Hannah Arendt käytti osuvaa luonnehdintaa, kun hän selitti, että valtava pahuus ja tuhoavat joukkoliikkeet eivät tarvitse levitäkseen läpeensä pahoja ihmisiä vaan jokapäiväistä piittaamattomuutta ja kyseenalaistamatonta tottelemista. Arendtin mukaan paha kertyy ja kasvaa "pahuuden arkipäiväisyydestä".
    Ilmiöstä saa viitteitä – kuten luonnehdinta antaa ymmärtääkin – jokapäiväisessä elämässä. Suomalaisille näyttää olevan vaikeaa puuttua, katkaista piittaamattomuus. On helpompaa katsoa muualle.

    VastaaPoista
  13. Valitettavasti uusnatsiien määrä on joissain Euroopan maissa lisääntymässä samoin kuin äärivasemmiston kannattajien joukko. Suomessa halutaan olla muka järkeviä ja suljetaan silmät tosiasioilta.

    VastaaPoista
  14. Ei muuten tarvita kovin paljon alkkohoolia, kun ns. "paremmisto" alkaa käyttäytyä samalla tavalla kuin "alhaiso". Se vain osoittaa kuinka ohut sivistyksen pintakerros ihmisissä on. Tämä ei koske pelkästään Suomea ja suomalaisia. Voisiko kuitenkin olla niin, että Kari Suomalainen on ollut oikeassa. Kun hollitupalaiset päästää salin puolelle, niin eivät ne siitä hienostu vaan muuttavat salin hollituvaksi.

    Blogisti on itse kirjoittanut mm. korkeasti koulutetuista keski-ikäisistä naisista, jotka ovat järjestyksestä vastaavien mielestä hankalimpia tapauksia. Itse olen joskus keräillyt "paremmistoa" parempaan huomaan kun itse eivät pystyneet huolehtimaan itsestään. Koska muistini on hyvä, muistan aina välillä muistuttaa asiasta. Mitä tulee afrikkalaisiin, niin kaikkihan ovat saman arvoisia. Kulttuuri vain on eri.

    VastaaPoista
  15. Blogikuvassa ilmisesti synkkä mies on mennyt synkissä ajatuksissaan katolle.

    VastaaPoista