14. toukokuuta 2014

Hakukone ja vuosisadan yksinäisyys



Olen pahoillani, että tuomioistuimen kieli on niin vaikeaselkoista. Ratkaistu kysymys on kuitenkin hyvin tärkeä – ihmisen oikeus vaatia vanhentuneiden ja epäoleellisten tietojen poistamisesta myös hakukoneen – Googlen – listauksista.

Jotta ratkaisun merkitystä ja kantavuutta voisi kunnolla arvioida, joudun turvautumaan linkkeihin ja suoriin sitaatteihin. Mitä ratkaisu merkitsee käytännössä, sitä kysymystä on sulateltava. – Ratkaisu tuli verkkoon äsken.

Eilinen EU-tuomioistuimen päätös on

ja juttu on
Henkilötiedot – Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä – Direktiivi 95/46/EY – 2, 4, 12 ja 14 artikla – Asiallinen ja alueellinen soveltamisala – Internethakukoneet – Internetsivustoilla olevien tietojen käsittely – Kyseisten tietojen hakeminen, indeksointi ja tallentaminen – Hakukoneen ylläpitäjän vastuu – Jäsenvaltion alueella sijaitseva toimipaikka – Hakukoneen ylläpitäjän velvollisuuksien ja rekisteröidyn oikeuksien ulottuvuus – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 7 ja 8 artikla
Asiassa C‑131/12,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Audiencia Nacional (Espanja) on esittänyt 27.2.2012 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 9.3.2012, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Google Spain SL ja
Google Inc.
vastaan
Agencia Española de Protección de Datos (AEPD) ja
Mario Costeja González.
* * *

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1)      Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY 2 artiklan b ja d alakohtaa tulkittava siten, että yhtäältä hakukoneen sellaisen toiminnan, joka käsittää sivullisten internetissä julkaisemien tai siihen liittämien tietojen löytämisen, automaattisen indeksoinnin ja tilapäisen tallentamisen sekä lopuksi kyseisten tietojen asettamisen internetin käyttäjien saataville tietyssä etusijajärjestyksessä, on katsottava olevan kyseisen 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettua ”henkilötietojen käsittelyä” silloin, kun näihin tietoihin sisältyy henkilötietoja, ja toisaalta kyseisen hakukoneen ylläpitäjää on pidettävä mainitun 2 artiklan d alakohdassa tarkoitettuna ”rekisterinpitäjänä”.
2)      Direktiivin 95/46 4 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että henkilötietojen käsittely suoritetaan jäsenvaltion alueella sijaitsevassa rekisterinpitäjän toimipaikassa tapahtuvan toiminnan yhteydessä kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla silloin, kun hakukoneen ylläpitäjä perustaa jäsenvaltioon sivuliikkeen tai tytäryhtiön, jonka tehtävänä on markkinoida ja myydä hakukoneen tarjoamia mainospaikkoja ja jonka toiminta kohdistuu kyseisen jäsenvaltion asukkaisiin.
3)      Direktiivin 95/46 12 artiklan b alakohtaa ja 14 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisissä säännöksissä säädettyjen oikeuksien kunnioittamiseksi – ja kunhan noissa säännöksissä säädetyt edellytykset ovat todellakin täyttyneet – hakukoneen ylläpitäjä on velvollinen poistamaan henkilön nimellä suoritetun haun johdosta näkyvästä hakutulosten luettelosta linkit sivullisten julkaisemiin internetsivuihin, joissa on kyseistä henkilöä koskevaa tietoa, myös siinä tilanteessa, että kyseistä nimeä tai kyseisiä tietoja ei ole poistettu ensin tai poisteta samanaikaisesti näiltä internetsivuilta, ja näin on tilanteen mukaan jopa silloin, kun niiden julkaiseminen mainituilla sivuilla on itsessään laillista.
4)      Direktiivin 95/46 12 artiklan b alakohtaa ja 14 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisten säännösten soveltamisedellytyksiä arvioitaessa on muun muassa tutkittava, onko rekisteröidyllä oikeus siihen, ettei kyseessä olevia hänen henkilöään koskevia tietoja liitetä enää arviointiajankohtana hänen nimeensä sellaisessa hakutulosten luettelossa, joka tulee näkyviin rekisteröidyn nimellä suoritetun haun johdosta, ilman, että tällaisen oikeuden toteaminen edellyttäisi kuitenkaan sitä, että kyseessä olevien tietojen sisällyttäminen hakutulosten luetteloon aiheuttaa vahinkoa rekisteröidylle. Kun rekisteröity voi hänellä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan nojalla olevien perusoikeuksiensa suhteen vaatia, ettei kyseessä olevia tietoja aseteta enää suuren yleisön saataville sisällyttämällä ne tällaiseen hakutulosten luetteloon, kyseiset oikeudet syrjäyttävät lähtökohtaisesti paitsi hakukoneen ylläpitäjän taloudellisen intressin myös suurella yleisöllä olevan intressin saada mainitut tiedot saataviinsa tehdessään haun rekisteröidyn nimellä. Tästä ei kuitenkaan olisi kyse, jos ilmenee, että rekisteröidyllä julkisuudessa olevan aseman kaltaisista erityisistä syistä puuttuminen rekisteröidyn perusoikeuksiin on perusteltavissa sillä ensisijaisella intressillä, joka suurella yleisöllä on saada nuo tiedot saataviinsa kyseisen sisällyttämisen johdosta.”
                 * * *
Ratkaisussa tulkittu direktiivi on täällä:

Sen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen tilanteen osalta, jossa siinä hakutulosten luettelossa, jonka internetin käyttäjä saa Google Searchin avulla rekisteröidyn nimellä suorittamansa haun johdosta, näkyvät linkit internetissä oleville sanomalehden arkistosivuille, joilla on sosiaaliturvasaatavien perimiseksi järjestettyyn takavarikkoon liittyvää kiinteän omaisuuden huutokauppaa koskevia ilmoituksia, joissa rekisteröidyn nimi mainitaan, on katsottava, että kun otetaan huomioon kyseisiin ilmoituksiin sisältyvien tietojen arkaluonteisuus rekisteröidyn yksityiselämän kannalta ja se, että ilmoitukset on julkaistu alkujaan 16 vuotta sitten, rekisteröidyllä on perustellusti oikeus siihen, ettei noita tietoja liitetä tällaisessa luettelossa enää hänen nimeensä. Siltä osin kuin tässä tapauksessa ei näytä olevan olemassa erityisiä syitä, jotka oikeuttavat yleisön ensisijaisen intressin saada kyseiset tiedot saataviinsa tällaisen haun yhteydessä, – mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin tarkastettava – rekisteröity voi direktiivin 95/46 12 artiklan b alakohdan ja 14 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan nojalla vaatia mainittujen linkkien poistamista kyseisestä hakutulosten luettelosta.
Edellä esitettyjen seikkojen perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 95/46 12 artiklan b alakohtaa ja 14 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisten säännösten soveltamisedellytyksiä arvioitaessa on muun muassa tutkittava, onko rekisteröidyllä oikeus siihen, ettei kyseessä olevia hänen henkilöään koskevia tietoja liitetä enää arviointiajankohtana hänen nimeensä sellaisessa hakutulosten luettelossa, joka tulee näkyviin rekisteröidyn nimellä suoritetun haun johdosta, ilman, että tällaisen oikeuden toteaminen edellyttäisi kuitenkaan sitä, että kyseessä olevien tietojen sisällyttäminen hakutulosten luetteloon aiheuttaa vahinkoa rekisteröidylle. Kun rekisteröity voi hänellä perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan nojalla olevien perusoikeuksiensa suhteen vaatia, ettei kyseessä olevia tietoja aseteta enää suuren yleisön saataville sisällyttämällä ne tällaiseen hakutulosten luetteloon, kyseiset oikeudet syrjäyttävät lähtökohtaisesti paitsi hakukoneen ylläpitäjän taloudellisen intressin myös suurella yleisöllä olevan intressin saada mainitut tiedot saataviinsa tehdessään haun rekisteröidyn nimellä. Tästä ei kuitenkaan olisi kyse, jos ilmenee, että rekisteröidyllä julkisuudessa olevan aseman kaltaisista erityisistä syistä puuttuminen rekisteröidyn perusoikeuksiin on perusteltavissa sillä ensisijaisella intressillä, joka suurella yleisöllä on saada kyseiset tiedot saataviinsa tuon sisällyttämisen johdosta.



15 kommenttia:

  1. Voi hyvät hyssykät tuota kielijargonia

    VastaaPoista

  2. Olipa hyvä ettei Google kysynyt lupaa ennenkuin aloitti ! Panenpahan omiani Reaganin luvalla "Ei sosiaalisessa ole eikä sovi olla mitään kansalaisymmärryksen ylittävää".

    Kiipeliinhän Rinne joutui. Kansainvälisten hedge fundien tuottojahteihin on Suomesta käsin pantu kymmeniä miljardeja euroja. Eläkkeiden katevaroista ehkä kolmannes 50 mrd on sijoitettu ulkomaille.

    Mikäs siinä. Saahan sieltä varainhoitajayhtiöiden vuosimaksujen 2 % ja niiden voitto-osuuksien 20 % ja koti+ulkomaisten miesten ja naisten bonusten jälkeen tuotoksi eläkesäästöille ehkä 3 tai 4 prosenttia. Se reality-ulottuvuus joka nämä tuotot antaa on Yhdeksäs Taivas. Muistathan Aristoteleen taivaankehät ?

    Yhdeksäs kehä on ihan solidia ja paljon tutkittua. Sen peruselementit eli alkuaineet ovat rahaa, sen kvarkkeja ja kiitohiukkasia. Yksi kiinostava otus ovat CLO :t. Collateral Loan Obligation. Se on sellainen käärme joka syö häntäänsä ja voi hyvin. Näihin eläkeyhtiömme ovat erityisesti miellytetyt. Eilen välähti Kauppalehdessä,sumukammiossa tällainen alkeishiukkasraha CLO.

    Varma, Valtion eläkerahasto ja Sponda (ulkomaalaisomisteinen,myös ex-Senaatti) panivat pystyyn ostajafirman Certeum Oy. Se ostaa Varmalta (ja Spondalta) kiinteistöjä kuten Aleksien vartta ja kauppakeskuksia toimistotorneja tuollaisen 920 milj.euron arvosta. Kauppaa rahoitetaan,vivutetaan velalla.Sitä saa Varmasta, jonne joka päivä virtaa uutta rahastoitavaa rahaa. Risto Murto ent.Matti Vuoria pääsee kertomaan 2.kvartaalin tuloissa plussapuolella tämänkin diilin. Hinta 920 jolla omat vanhat kiinteistöt myytiin omalle uudelle yhtiölle, ylittävät vanhojen ostohinnan eli homma on voitollista. Saadaan tulospalkkiot,hedgekumppanit saavat osuutensa ja Krogerus, paperien kirjoittajalakitoimisto saa palkkionsa sekin.

    Uusi velka arvopaperistetaan noiksi CLO:iksi ja myydään sijoittajille. Näitä ovat Kultuurirahasto,Varman kassapaksut eläkevakuuttajat siis UPM ja Metso jne. Velkasitoumuksesta saa sitä paremman %:in mitä huonompi se on. Roska Junk tuottaa hyvin. Johdannaisina nämä velkojen velat prosentitetaan CDS:ien mukaan tietoyhteiskunnan eräällä tilastokulmalla. Tässä kai Markit:issä. (joka kerää dataa,kombinoi sarjan, ja sen pohjalta ko.kaupitseminen pääsee kiihdytyssuoralle. 2008 tuli seinä vastaan, mutta nythän on tänään 2014).

    Ennen Yhdeksättä Taivasta Varma sijoitti tehdaslaajennuksiin ja uusimisiin Suomessa. Varman tuotot hävisivät inflaatioon. Mutta Mänttä Valkeakoski ja Karhula menestyivät ja Varkauden Ketterä,jääpalloseura.Pelasiko Mårten Ahlström pakkina?

    Sitten tuli aika uus. Firmat myytiin osakkeina eläkeyhtiöille kotona ja maailmalla,valtionyhtiöt menivät samaan jakoon. Ainut mikä ei muuttunut oli Varman tulosinfo. Veti sen Kolehmainen Vuoria tai Murto.Varman tulos nakutti lakisääteistä neljää.

    Ero oli vain että Suomessa ei paljoa tapahtunut.Tehdasrakennuksiin ja koneisiin ei rahaa pantu enää kiinni. Keinomaailman Yhdeksäs Kehä tuli sijalle. Sinne globaalien uusrahojen lois-kiehuviin patoihin pääsi Suomestakin palkansaajilta pidätettyjä euroja tarjoamaan. Ulkoistamista se oli tämäkin.

    Meillehän uskotellaan ja uhitellaan että velkaannumme yli kestorajojen jms. Totuus on toista. Suomi on koroilla eläjä, osinkokuponkien leikkaaja spekulantti hokkuspokkusrahan taivaassa. Eläkerahoja on 50 mrd euroa tienaamassa siivuja CocaColan Googlen Fordin Siemensin toiminnasta. Tuotot näistä yhtiöistä ja junailuista saadaan rahalla, jota aiemmin oltaisiin sijoituttu Suomen kansan suomenmaahan.Korskeimillaan tämä Taivas rahoittaa Suomesta yhtiöitä ulos täyttäikseen lakimääräistä tuottovaatimustansa. Satoja keisejä.

    Suomesta on ollut helppo ostaa firmat pois kun niissä ei ole omia eläkesäätiöitä pitkine vastuineen,vaan kolmikannassa ne on Varmalla,porukalla. Tämä skandaali haisee jo.Ilmanraikastajat ovat jäämässä alakynteen.Kiitos myös Finnwatchin Henri Telkin.Miksiköhän meillä ovat kauppikset ja oikkikset ja muut mykät myrkynkylväjät? Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakennuslehdessä on pätkiä Suomen taloushistoriasta. Eli kohta taas mennään.
      Wahlroos hassasi Penttien rahat ja epäonnistui hanhijahdissaan 21.3.2014 Rakennuslehti

      Pankit olivat 1980-luvun lopulla ja vielä 1990-luvun alussa keskeisiä vallankäyttäjiä suomalaisessa yrityselämässä. Erityisen innokas järjestelijä oli nuori pankinjohtaja Björn Walhroos. Kaikki ei mennyt kuitenkaan ihan putkeen, vaan Lemminkäisen omistajat polttivat satoja miljoonia epäonnistuneeseen yritysvaltaukseen ja Goosehunt, jonka kohteena oli Reino Hanhinen päättyi hutiin.

      Ensimmäiseksi hän tavoitteli Polarin toimitusjohtajan Harri Hintikan päänahkaa. Polar oli noussut menestyksellisellä asuntogryndaus- ja kiinteistökehitystoiminnallaan rakennuskonsernien ykköseksi ja Hintikka niin isoksi johtajaksi, että hän alkoi jo katsella mahdollisuuksiaan pankkimaailman johdossa.


      Wahlroosin suhtautumisesta näihin pyrkimyksiin ei ole tietoa, mutta joka tapauksessa hänen toimintansa vuonna 1987, kun Polar meni pörssiin, oli mielenkiintoinen. Polar pyrki laajentamaan omistuspohjaansa; tavoitteena oli saada suurten teollisuus- ja kauppayritysten rinnalle keskisuuria omistajia. Polarin suunnatussa osakeannissa vuonna 1989 oli junailijana Björn Wahlroos, joka silloin vielä oli SYP:n johtajia.

      Wahlroos välitti annissa uusille omistajille tarkoitetut osakkeet Lemminkäisen suur-omistajan Heikki Pentin syliin tavalla, joka johti jopa viranomaistutkintaan. Lemminkäisestä tuli lähes 300 miljoonalla markalla Polarin merkittävä omistaja. Tavoitteena oli ollut tehdä Lemminkäisestä johtava rakennusliike Suomessa.

      Kyse saattoi olla kalavelkojen maksustakin, sillä Lemminkäisen toimitusjohtajana Harri Hintikan oli epäilty juonitelleen yritystä Polarin omistukseen samaan aikaan, kun itse oli vaihtamassa työnantajaa.

      Lemminkäinen sai siipeensä

      Lemminkäisen satsaus suli olemattomiin Polarin jouduttua jo muutaman vuoden kuluttua velkasaneeraukseen.

      Lemminkäisen historiikissa talousjohtaja Paul Blomqvist muistelee tapausta seuraavasti: ”Heikki Pentti kutsui minut huoneeseensa. Hän sanoi neuvotelleensa Björn Wahlroosin kanssa asiasta ja ostaneensa 50 miljoonalla markalla Polarin osakkeita. Heikki sanoi, että me vallataan Polar. Minä sanoin, että ei meillä ole siihen varaa. Heikki sanoi, että kaikki järjestyy, rahaa on käytettävissä… Siinä vaiheessa Polar oli vielä hyvin kallis. Siinä jouduttiin lopulta tekemään niin, että Sica Oy, jonka perhe omisti, lunasti Polarin osakkeet yhtiöltä ja Heikki, Erkki ja Olavi Pentti kärsivät tappion omissa kukkaroissaan.”

      --------------------------------------------

      Vuonna 1992 Wahlroosin tähtäimessä oli YIT:n Reino Hanhisen sulat. Wahlroos oli juuri siirtynyt SYP:stä irrotetun Mandatumin toimitusjohtajaksi ja osakkaaksi. Hän tarjosi Lemminkäiselle ostettavaksi YIT:n osakkeita.

      ------------------------------------------------

      Tapiolan toimitusjohtaja Asmo Kalpalan johdolla osa omistajista ryhtyi puolustamaan YIT:tä ja samalla omia sijoituksiaan. Osakkaat ostivat merkittävässä määrin YIT:n myymättömiä liikekiinteistöjä niiden tasearvoilla, jotka olivat sen hetken markkina-arvoja oleellisesti korkeammalla. YIT olikin tiettävästi pitkään Tapiolan osakesalkun selvästi painavin yhtiö.

      ”Näin YIT:n tase saatiin omistajien toimesta paikattua ja yhtiö vietyä syvän laakson yli. Niinpä usein toistuvat maininnat siitä, että YIT olisi selvinnyt pelkästään omin avuin, ovat tulkinnallisia”, arvioi Sormaala.



      Poista
    2. Kaikki tiedämme että Rakennusliitto lemppasi poliittiset tunnukset yli laidan? Hyvä.

      I. H.

      Poista
  3. Tiedämme näin miehen nimen siis, tuon uuden ajan Spaniardin, kuningaskunnassa kaikki hyvin.
    Put that in your pipe and smoke it, sanoisi Kiplingin hahmo, mahdottomasti Mowgli.

    IH

    VastaaPoista
  4. "Mitä ratkaisu merkitsee käytännössä, sitä kysymystä on sulateltava."
    Tjaa,
    Algoritmi, joka leikkaa hausta vahat, päivittämättömät ts. kuolleet saitit - se on puuttunut.
    Mä voin sen C:llä naputlela, jos tarvis.

    VastaaPoista
  5. Johan selvisi! Eli olipa tas melekoista kapulakieltä tuossa päätöksessä!

    VastaaPoista
  6. Yksi tapa hahmottaa asiaa voisi olla ajatus, että henkilöä koskevan tiedon pitäminen helposti saatavilla hakukoneen avulla sen jälkeen kun tieto on alkuperäisestä julkaisupaikasta poistettu, muodostaisi uuden "henkilörekisterin" tapaisen tilanteen ja siis "julkaisun".

    VastaaPoista
  7. Miksi lakimiehet eivät halua sanoa asioita selvällä suomenkielellä? Siksikö että jos he niin tekisivät, heiltä loppuisi työt?

    VastaaPoista
  8. Tulkitsen niin, että esim.
    -yksityishenkilön muinaiset munaukset ja rötökset (jotka kärsitty) ei saa tulla Googlauksella näkyviin
    -poliitikon muinaiset munaukset (ja rötökset?) saavat tulla näkyviin Googlaamalla.

    Mutta mutta, onko
    -yksityishenkiöiden vanhat tiedot poistettava kaikilta vai
    -vain niiltä jotka erikseen älyävät sitä pyytää ?

    M

    VastaaPoista
  9. miksi toiset ovat kuin kotonaan siellä minne kenkään ei kuuluisi joutua?
    Nytkin pidin jutusta vaika en lukenut sitä edes loppuun.
    Jargonilla hallitaan aivan liian paljon.
    jiipeeh

    VastaaPoista
  10. Asiassa oli ratkaisuehdotuksen - kieleltään yksinkertaisen ja lopputulokseltaan vastakkaisen - tehnyt julkisasiamies, siellä "lainassa" oleva Suomen KHO:n tuomari Niilo Jääskinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ymmärrän. Jääskinen on näitä "järjestelmän" oikeusoppineita á la K. Tuori. Eivät ne soisi yksilöille mitään oikeuksia, kun ovat tottuneet tuomitsemaan KHO:ssakin "hallinnon jatkeena".

      Poista
  11. Hallinnon jatke? Siis Googlenko?

    VastaaPoista
  12. Tuo Tuorinkin nimen esiin heittänyt kommentoija ei näköjään ymmärrä sitä, että kun lainsäätäjä tekee jotakin yksityisen tahon suojaamiseksi, tuo taho on käytännössä iso kansainvälinen yritys, ei kukaan mattimeikäläinen.

    VastaaPoista