12. toukokuuta 2014

Digiarkisto



Kukat ovat appelsiineja. Ne ovat oikeita. Puu on yksi merkkipäivälahjoista. Kiitos siitä. Kukkia on tullut. Rahaa on mennyt.

Nyt Kansalliskirjastolla ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistolla on lahjoittamani digitaalinen aineisto, 0,7 teratavua eli 1 700 gigatavua eli 1 700 000 megaa.

Kun Parkinin (Millenium-palkinto) ”spinvalve” on käytössä, nykyistä muistuttavien kiintolevyjen tila miljoonakertaistuu. Laskelmien mukaan tehontarve ja mukana siis lämpö vähenevät dramaattisesti.

Paperilla olevat leikkeet menevät samaan paikkaan ja kirjat. Käsikirjoitukset menivät jo. Valokuvia on jos vaikka kuinka.

Tilaisuus pidettiin Kansalliskirjaston auditoriossa. Saapuvilla oli niitä työtovereita, joiden kanssa haaveksittiin tällaisista toistakymmentä vuotta sitten. Eräs virike kirjaston kiinnostua oli kuulemma tämä blogi kommentteineen. Niinpä elektronisten vapaakappaleiden asiassa on otettu askel eteenpäin. Toistaiseksi sellaiset eivät ole käytännössä olleet juurikaan käytettävissä.

Pyydän anteeksi ajatuksen hullunkurisuutta, mutta jos nyt joku keksisi järjellisen tutkimushankkeen näitten kirjoitusten ja kommenttien ympäriltä, aineisto olisi suoraan käytettävissä ja ainakin minun puolestani myös kotiin lainattavissa.

Mukana on myös noin tuhat kirjaa, klassikkoja. Jostain syystä olen halunnut jo ennen Project Gutenbergia muokkailla tekstejä helppolukuisiksi tuomalla ne Wordiin ja Acrobatiin ja laittelemalla niihin linkitetyt sisällysluettelo.

Käytetävissä ovat pian roomalaiset runoilijat. Kyllä yhden ainoan sanan perusteella hakeminen on nopeaa ja kodikasta. On siellä myös Kalevala ja Kanteletar ja Eino Leinon koko tuotanto. Ja alkukielellä Villon ja Cavalcanti ja Bertrans de Born ja ties mitä.

Toinen näkökohta on usein esillä ollut ”luokkaretki”. Yhdistettynä vanhempieni aineistoon tässä on kattava, käytännössä lähes täydellinen dokumentaatio erään perheen noususta alemmasta ylempään keskiluokkaan. Se saattoi olla keskeinen asia. Kun sotakorvaukset oli maksettu, herrajako meni maassa uusiksi. Toista väitetään, mutta köyhyys väheni ja sanomisen oikeus avartui vähä vähältä. Oli siinä vaiheensa.

Kolmas tapa lähestyä näitä asioita jättäen arvoonsa mielenkiinnoton kysymys kirjoitusten oletetusta laadusta on ajatus verkkoon kirjoittamisesta.

Jos sallitaan se suuri varaus, että tie helvettiin on kivetty hyvillä päätöksillä (ja Arvo Salon mukaan päätetty hyvillä kiveksillä), joskus voitaisiin ryhtyä käymään keskustelua, miten verkkokoon kirjoitetaan.

Internetillä on nyt sama maine kuin aikoinaan sarjakuvilla ja viihdelukemistoilla. Saa siis kirjoittaa mitä sattuu, koska rahvaalle kelpaa huonompikin.

Olen toista mieltä. Pitää kirjoittaa niin hyvin kuin osaa, siksikin että lukijamäärät saattavat olla suuria. Verkko on tällä hetkellä kestävämpi alusta kuin painettu paperi. Ja jokin bloginpitäjä, joka kenties lämmittele rakkoaan ajatuksella, että kirjoitukset haihtuvat pilvinä taivaan tuuliin eikä niitä kukaan muista eikä kaipaa, saa pohtiakseen sen, että hänen kirjoituksensa ovat aivan toisella tavalla löydettävissä, luettavissa ja tutkittavissa kuin ennen.

Onhan sanomalehti suhteellisen viheliäinen alusta kirjoitukselle. Runsas vuosi sitten kävi Vaasassa etsimässä Vaasan Jaakoon vain lehteen painettuja kirjoituksia. On se kuulkaa kamalaa työtä, vaikka käytettävissä on oikea arkisto. Sormet siinä menevät ja nenä. Ja kirjoiksi sidotut lehdet tahtovat repeillä. Mikrofilmeistä ei tahdo saada mitään selvää.

Ympäristöajattelu olisi ulotettava koskemaan myös informaatiota. Käsillä on informaatioilmaston lämpenemisen aika. Kirjallisuuden vedet nousevat. Jäissä säilyneet kirjoitukset sulavat.


Huono informaatio eli esimerkiksi rikkinäinen ja eheytensä menettänyt viestintä, nuhruinen, reikäinen tieto tuo mieleen sen muoviroskan pyörteen, joka tuhoaa Tyyntä valtamerta. Vuotava kirjasto myrkyttää ympäristöään. Kaikeksi onneksi meillä on, Suomessa kumminkin, vastuullisia ja vakavia ihmisiä viroissa katsomassa, että vieläkin voimme sanoa kuin roomalaiset: ad fontes. Lähteille. – Kirkkaille, saastumattomille lähteille. 

15 kommenttia:

  1. Blogisti on tehnyt kunnioitettavan kulttuuri/elämäntyön. Hienoa ja kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erkki on tämä plokin "johtava kommentaattori". Siitä ei ole kuitenkaan syytä kiitellä.

      Poista
  2. rispektiä kirjoittajalle, joka on ymmärtänyt missä internetissä mennään ja minne ("..mennään syömään"). juuri tuossa siirrän sukumme kuvia picasaan, privaattiin albumiin, sieltä jaettavaksi sähköllä käyville sukulaisillemme. onhan se ihan toista kuin albumit joita pitää pitää sohvalla istuessa polvilla ja jotka näkee vain kylään mennessä.

    tulossa on muistamisen kvanttihyppy.

    VastaaPoista
  3. Nyt on saatava tietää, kenellä se merkkipäivä oli. Ei ainakaan itse Kemppisellä ollut synttäreitä.

    VastaaPoista
  4. Aivoriihen lämmittelyä:

    - Kommenttien lukumäärän/pituuden korrelaatio postauksen pituuteen/aiheeseen/ajankohtaan (viikonpäivä, kuun vaihe tms)
    - Kommenttien tyypittely tulokulman (postausta arvioiva, täydentävä, argumentoiva tai siitä aivan irrallinen lienevät tavallisimmat tyypit)
    - Postausten retoriset keinot suhteessa bloggaajan kommenttien sekaan kirjoittamiin vastakommentteihin
    - Tyypilliset kieli/kirjoitus/ajatteluvirheet./.

    VastaaPoista
  5. Vanhat kirjoituspöydät ovat verrattomia reliikkejä. Piippuhyllyt tuoksuvat oikealta tupakalta.
    Kirkot ja katedraalit! Rakennuksen voi tuntea huokaavan syvään ja syleilevän.

    Silmät, ne vain etsivät. Istahtakaapa auringon lämmittämälle seinustalle ja nojatkaa selkäänne kiviseen muuriin hiljaisessa kaupungissa tai menneen navetan kivijalan luona. Jotkut ovat tämänvikaisia että tuntevat miltä tekijöistä on tuntunut aikanaan.
    Joutomaan Jooseppeja, kauan nukkuneet iloisina ja onnellisina. Sen tunto että sainpas, sain se sinne minäkin silloin kiven sopimaan, katsos uusi hassu, tuossa on sinun leposi. Tuolla tuo oli sellainen että saimme sen hurjiksi itsemme heittämällä. Kuka, kuinka et tunne? Katajaiset olivat haarikkamme ja jänteillä vahvitetut tuohivirsut jaloissamme. Piimäleili ja rohdinkangaspaita paimenella, kedolla. Kuultiin kulkumiehen kertoneen naapurille kylään kirkon rakennettavan. Vielä siihenkin ihmeeseen päästiin että lukua oppimaan kuin pappi konsanaan ja olevan sellainen kirja jota saa lukea mutta se ei ole postilla!
    Katsohan kun ovat puut kahdesti vasta vaihtuneet.
    Onni ettei tämä kutsu kuulu aina, siitä olisi lysti kaukana. Asua nyt sellaisessa maailmassa jossa ei ole sähköä eikä voimakoneiden höyryä ja työviikot seitsenpäiväisiä ja kaikki paikallista ja paikanpäällä paikka. Talvisena yönä metsästä kuuluivat jäniksien rääkäisyt, kettu vaiko susi? Saattoi olla ahma. Aina oli huoli ruoasta, onko sitä talveksi, säilyykö se, kuinkas jos kuolee lehmä?

    Uusi on parempi sillä se on uusi. Vanha on arvoton. Siinä se silti seisoo, kummastusta? Eletään nopeammin!
    IH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio katkelma! En tunnista? Onko peräti omasi IH?
      terv. pekka s-to.

      Poista
    2. Joo. Kiitos. Sehän tässä just häiritsee kun ei saa haamukirjoittelijoilta siunaaman rauhaa, heh.
      A. E. Järvisen Valitut on luettuna kyllä mutta Ahon Rautatie on jättiläinen mun silmissä.
      IH

      Poista
  6. Milloinkas blogi-isännän kirja on ostettavissa? Ei ollut vielä eilen Akateemisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Antti ja muut kirjasta kiinnostuneet!

      Kemppisen hieno teos Tuolta puolen löytyy tänään Akateemisen myymälöistä sekä verkkokaupasta. Myös kustantajan verkkokaupasta (www.arthouse.fi) kirjaa voi ostaa.

      Tuija Lappalainen / Art House

      Poista
  7. Nyt minä sen keksin!
    Arvoisa blogisti alkaa myymään kirjaansa tämän kanavan kautta. Nimmarilla ja kohtuuhintaan koska jutut on tuttuja eikä välikäsiä tarvita.
    jiipeeh

    VastaaPoista
  8. Hyvää settiä. Korjaisitkos asiavirheen joka pisti insinöörin silmään kuin eloksoitu kipsilevyruuvi. 0,7 teratavua on 1700 gigatavua???

    VastaaPoista
  9. Hersyipä tilaisuus Kansalliskirjastossa siten kuin aina asiat Kemppisen ympärillä. Kiitos siitä, suuri kiitos tähänastisesta!

    VastaaPoista
  10. Onnea blogistille! Vaikean taiteen taitajalle!

    Digiarkistoista puheenollen: milloin saataisiin nettiin kaikki Elias Lönnrotin kirjoitukset? Suomen kansan vanhat runot? Muut kansallisen heräämisen dokumentit?

    Väitän, en tiedä tarkkaan, mutta väitän, että arvostus, tieto ja tutkimus joka liittyy näihin arvokkaisiin dokumentteihin on hidastusvaihteella siksi, että dokumentit ovat vaikeasti saatavissa. Tekijänoikeus ei enää liene ongelma.

    VastaaPoista
  11. http://www.reddit.com/r/Suomi/comments/25flvi/kemppinen_luovutti_tuotantonsa_kovalevyllä/

    VastaaPoista