6. huhtikuuta 2014

Hintelyys





Piti jatkaa Joenpellosta. Ystävän vetoomus pani kirjoittamaan muusta. Hän sanoi, että painoa on ihan liikaa eikä mikään auta. Kysyi ettenkö kertoisi konstiani.

Tiedustelin rouvalta, mikä minun konstini oli. Sitä on tässä nyt mietitty. Tuloksella kumminkin pääsisi johonkin ilveilyohjelmaan, 35 kiloa eli yli 15 senttiä vyötäisiltä eli garderoobi vöitä myöten uusiksi 7 kuukaudessa on lääkärinkin mielestä paljon. Siksi minä kävin siellä kokeissa. Piti kusta pulloon, seisoa hengittämättä ja sitten taas puhaltaa ja puhkuakin. Häpeäksi lääketieteelle koko mies. Ei vikoja. Mielentilatutkimuksessa en ole nyt käynyt, vielä.

En halua esitellä sielullisia syitä. Viitaan epäselvästi muutaman kerran mainitsemaani omaishoitajan ammattiin, jota on jatkunut. Se siis asettui. Äiti kuuluu siihen julkisen keskustelun sivuuttamaan etuoikeutettuun luokkaan, joka on kustantanut itselleen palvelutalossa viihtyisyyttä ja jopa kodikkuutta kohtuullisen määrän ja etenkin jatkuvan tuen.

Jälkeenpäin ajatellen viivyttelin liian kauan. Käsitin liian myöhään, että se ihminen, jota tapasin, oli minua tapaamaan laittautunut ihminen. Luulen saman koskevan hyvin monia äitejä. He piristyvät ja unohtavat vaivojaan ja murheitaan samalla hetkellä kun ovi käy. Ne tunnit, ainakin 20 tuntia vuorokaudessa, kun käymässä ei ole ketään, saattavat olla aivan toista. Yöt ovat joka tapauksessa vaarallisia. Ei siinä tarvitse kuin kompastua, ja jälki voi olla pahaa.

Tulin siis viimein itse vuoroon. Flimmerin tapainen antoi motiivin. Yhden kerran en millään olisi jaksanut kävellä postilaatikolta takaisin. Matkaa on alle sata metriä. Pulssi heittäytyi hankalaksi. Sydän milloin löi, milloin ei. On sellaista ollut ennenkin, mutta tämä herätti ajatuksen, että entä jos olisi nyt jossain kolkossa paikassa, esimerkiksi Turussa.

Rouva teki työtä käskettyä. Kuulemma puhutaan ”Kivikauden dieetistä”. Pois poistuivat perunat ja leipä. Ennen pitkää keksin, että ”hiilari” tarkoittaa hiilihydraattia. Toisin sanoen harrastamani yövoileivät korvautuivat hedelmillä. Haluan edelleen ylistää Pirkka-luomu-omenoita. Myös mandariinit ovat poikaa.

Lihaa putoaa kuten ennenkin. Kalan perään olemme aina olleet. Tunnen äkkisyvää vastenmielisyyttä sitä elämänasennetta kohtaan, että omiin tekemisiin ja tuotoksiin kiinnitetään kamalasti huomiota ja sitten kierretään kylillä kertomassa, mitä nyt on syönyt ja mitä ei. Omasta puolestani riittää oikein hyvin, että sairaaloissa ja hoitolaitoksissa selvitetään kyselemällä, onko ruumis liikkunut (Lapin läänissä käytetty sanonta, joka tarkoittaa, että asianomainen on keventänyt elonsa taakkaa).

Namusten perään en ole oikein koskaan ollut. Olen myös oikein harkinnut, että pitäisikö hankkia vissyvettä valmistava kone, ja jättänyt hankkimatta. Raanavesi, nyt vakinainen ruokajuomani, on meillä historiallisista syistä erinomaisen hyvää. Oma eli yhtiön porakaivo on käytössä.

Ruokailukertojen miettiminen ja mahdollisimman suuri säännöllisyys näyttäisi olevan tärkeää. Se nuiva sanonta on myös totta, että ihminen laihtuu, kun syö vähemmän. Enemmän kuluttaminen ei ole tällaisessa elämänvaiheessa edes järjellinen vaihtoehto. Sitä sopii laskea mielessään. Olen mieltynyt naapurikylän salilla stepperiin. Kun noissa jaloissa on hiukan vanhaa vikaa, koneen polkeminen on todellakin helpompaa ja terveellisempää kuin käveleminen. Kun sotken sitä konetta 15 minuuttia kohtalaisella vasteella, kone ilmoittaa, että parikymmentä kilokaloria on kulunut.

Salainen ase on pähkinät. Toimi niin tai näin, aina ei pääse syömään, vaikka kello näyttäisi ruoka-ainaa ja maha naukuisi painokkaasti. Pivo pähkinöitä, ehkä kaksi, vie nälän tunteen. Ne kuuluvat suosittuihin ruokiin. Ja tiesittehän, että maapähkinät eivät ole pähkinöitä ja että suolapähkinät, kuten muukin mutusteleminen, on häpeäksi.

Nälän tunteen ja muka heikotuksen lannistaa myös kahvi. Keitän aina päivällä kupin Heavy Duty Profssional –sekoitustani – puolet Parisiennea, puolet Juhla Mokkaa, yli anniosteltuna, tavallisella keittimellä. Ja taas pelittää!

Jos joku haluaa vähän käytettyjä kahden hengen housuja, minulla olisi. Tai ne saatoivat mennä kierrätykseenkin. Sääli. Jos niitä olisi ottanut riittävän paljon sisään, takataskut olisivat siirtyneet reisille. Jopa paidat tuovat mieleen Hangon reagatan lähdön.

Lopputulos on mielestäni ruma ja epäedullinen. Naisväki ei olekaan pyrkinyt käymään käsiksi. Liikkuminen ja eläminen tuntuu kovin toiselta. Tuo kesäinen paino nykyiseen verrattuna on kuin säkillinen Paraisten Kalkin parasta tuotetta, yötä päivää mukana.


Erään silminnäkijän todistus:

Entisen Jukan väkevä jyrähdys asiasta oli: " Ja minähän en laihduta! Laihduttaminen on vaarallista! Varsinkin vanhoille!" Ja jos lääkäri varovasti yritti ottaa asian puheeksi, lääkäri pantiin vaihtoon.

Vuosi sitten kevät oli vaikea. Sydän reistaili, pompotti ja sekoili rytmissä ja välillä heitti miesparan kanveesiin. Lähtö oli lähellä. Niin hän luuli. Ihmetteli vaan kun ei mitkään kokeet antaneet lähtölupaa.

Kesän läpi mentiin remontin turvin. Päivät pelastuivat ja sydän virkistyi, kun remonttimiehille sai luennoida sielunsa kyllyydestä. Palkatut päättelivät tämän kuuluvan urakkaan ja kestivät mukisematta.

Syyskuussa kälyn syntymäpäivillä pöydät notkuivat ja taas tuli syötyä kahden edestä. Raskas olo nöyristi mielen: mies oli valmis viikon mittaisen ihmiskokeeseen. Mutta vain viikon. Ruokalistan määräsi entinen metsästäjä-keräilijä, nyt syötiin sitä, mitä oli saatavilla tuhansia vuosia sitten: pois tehdasruoka, viljat ja sokerit. Ei enää leipää, leivonnaisia ei perunaa. Mitä jäi? Jäi liha, kala ja kananmunat ja vihannekset ja marjat. Periksi annettiin maitotuotteille, varsinkin pitkään kypsytetyille juustoille, eli dieetin nimeksi tuli Neo-Paleodieetti. Hyvät rasvat olivat tärkeitä: oliiviöljy, voi ja kalaöljy, avokado ja pähkinät.

Ruokaa sai 4-5 tunnin välein. Ei välipaloja. Aamulla olisi saanut syödä munakkaan, mutta Jukan entiset tavat voittivat tässä: vain kahvia lounaaseen asti ja päiväunien jälkeen taas pelkästään kahvia iltapalalle asti. Lounas muodostui lihasta/ kalasta ja eri tavalla tehdyistä vihanneksista sekä runsaista salaateissa. Entiset kotikaljat ja piimät jäivät ja juotavana oli raikasta kraanavettä. Illalla pari hedelmää ja hyviä juustoja ja pähkinöitä.

Näin jatkui viikko. Kysymykseen: vieläkö jatketaan, tuli päättäväinen pään nyökkäys. Entiset raskaat väsymyksen olivat poissa ja sydänkin reistaili enää vain hiukan. Niin Jatkettiin toinen viikko, kolmas... Joulunakin luomukinkku ja haudutetut lantut olivat pääroolissa.

Nyt on takana seitsemän kuukautta ja kahdenkymmenen vuoden takaiset puvut on otettu käyttöön. Hienoja XXXL- koon liituraitoja on lahjoitettu "Ilmari-enolle". 35 kiloa on kevennetty taakkaa. Sydän lyö kuin rippikoulupojalla. Lääkäri ennustaa pitkää ikää. Sillon tällöin Jukka jo pistelee ruokavalionsa ohessa muutaman riisleipäviipaleen ja kauhallisen kvinoaa, mutta sehän jo sopiikin, kun hankalat oireet ovat poissa. Nykyiseen elämään kuuluun myös lempeän Lauran kehoitukset polkea stepperia vauhdikkaammin ja ponnistella soutulaitteessa. Miten se olikaan: vanha koira ei opi uusia temppuja. Mutta vanha mies....jee!

28 kommenttia:

  1. Onnittelut loistavasta tuloksesta.Samat henkiset kamppailut on käyty ja samanlainen lopputulos.Ruokavalioni on ollut samanlainen paitsi kaverini nimeämänä 'Vältä Viisi Valkoista' eli VVV. Uskomattoman yksinkertainen ohje ja toimii. Älä käytä perunaa, riisiä, pastaa, vehnäjauhoja ja sokeria - siinä ne valkoiset. Lavennuksen tein vehnäjauhojen kohdalla, että poistin ruokalistalta myös ruisleivän. Tuossa koko ohjeisto. Parissa minuutissa opastettu kenelle tahansa. Tottakai olen hifistellyt ja lisännyt valikoimaan maustamattomat cashew pähkinät. Ja yllättävän monessa ravintolassa osataan pyynnöstä vaihtaa perunat vihanneksiin. Ja lempikiinalaisessa sain vaihdettua riisit vihanneksiin sitten kun älysin pyytää.

    VastaaPoista
  2. Miehekäs on. Kuka on kuvan koehenkilö?
    :P
    I H

    VastaaPoista
  3. Niin,

    Hyvä näin. Remonttimiehet ja muut pitkäpinnaiset ovat tärkeitä kuuntelumiehiä. Olen havainnut että tutut ei jaksa aina niitä samoja jatustelujani kuunnella, vähän kuin satusedän uuninmuurausselvitykset kalumeetin kaupungin elämänmenosta.

    Jos kuka on käynyt joskus Pokrovassa niin huomaa miten paljon maailmaa nähneillä ihmisillä on kerrottavaa ja myös kertomisen tarvetta. -seuramiehiä, sanottiin Latovainiossa.

    VastaaPoista
  4. Sedän matka kaivolta takaisin, herkulliset Unkarin omenat ja piipullinen... J. Peltosen kuolemattomissa on päteviä ohjeita urheilijanuorukaisille! Menestystä valitsemallanne tiellä!

    Eiliseltä: Tämä hallitus lupasi olla viemättä meitä mihinkään. Sen lupauksen se on myös pitänyt, suurin tuskin. Sikspäkistä tuli pudonnut peili.

    Uurnalle jonottaa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  5. Onnittelut!
    En sanoisi vielä hinteläksi, mutta jäljellä on huomattavasti solakampi herra kuin se, jonka näin kerran vilahdukselta kirjakaupassa. Ehkä ei olekaan hyväksi laihtua enempää. Rohkaiseva kirjoitus.

    Mutta voimmeko me naiset laihtua samalla systeemillä? Meillä on eräs huomattava epäkohta. Meillä ei ole laihduttamisessa apuna 'rouvaa', vaan meillä saattaa olla 'herra', joka voi syödä mitä hyvänsä, juoksee joka toinen päivä 5 km ja on laiha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Jos ikää alkaa olla jo jonkin verran, ei kannata ihan laihaksi itseään laihduttaa. Pari liikakiloa ei ole pahitteeksi, niin ei mene naama kurttuun.

      Poista
  6. Hienoa havaita, että blogisti on hoitanut terveyttään onnistuneesti välttäen saarnaamisen, pysyen totuudessa ja arkirealiteeteissa. Vielä kun Jukka antaisi pikkuisen löysää siihen suuntaan, että tupakka olkoon aikuisen niin tahtovan nautinto, mutta nuoren ja identiteettiään rakentavan pahin erehdys. Kansainvälisten suuryritysten suureksi iloksi tietenkin.

    VastaaPoista
  7. Itse olen nyt laihtunut vuodessa ja kahdessa kuukaudessa 63 kg ja lisää taitaa vielä pudota. Paljon on pudonnut pari kolme kertaa ennenkin, mutta ei koskaan näin paljon vähän yli vuoden aikana. Lopputulema ei valitettavasti enää tällä kertaa ole pelkästään hyvä johtuen sydänsairaudesta, joka ei painoa pudottamalla parane.

    VastaaPoista
  8. Ruokavalioon pirkkalaisten lisäksi puolalaiset omenat kuorineen ja siemenkotineen, kovasti sipulipitoisia salaatteja ja liikunnaksi tanssiharrastusta, kävelyä ja polkupyöräilyä. Alkoholista kokonaan kieltäyminen tekee myös oman kevennyksensä oloon ja olomuotoon. Rasvattomasta maidosta eikä kahviin lorautetusta kevytmaidosta ole tarvinnut luopua. Eikä riisipuurosta voisilmän kera sunnuntaisin.

    Viime syksyn verikokeissa kolesteroli- ja sokeriarvot jälleen koholla, mutta talven "terveysponnistelujen" jälkeen ne ovat nyt täysin normaalit. Ylipainoinen on pysynyt luokassa "lievä", mutta kun tai jos rajantakaiselta Karjalan pyöräilyreissultani kesän lopulla palajan, se on melko varmasti "laihahko".

    VastaaPoista
  9. Hyvä että sait kiloja karistettua. Monen ylipaino johtuu liian ruuan lisäksi limsan ja oluen litkimisestä, mutta sinähän et ole viinamäen miehiä ollenkaan.

    VastaaPoista
  10. Hei taas, Jukka, ja terveisiä täältä Floridasta, jossa lomailen. Minä, joka olen ollut aina pullukka, tunnen oloni täällä aika kotoisaksi, kun ympärillä on runsasmuotoisia ihmisiä. Ja vaatekaupoissa M- kokoiset vaatteet solahtavat päälleni. Suomessa L:kin juuttuu kainaloihin. Vähemmästäkin sitä masentuu siellä.
    Joku tutkimus osoitti muka todeksi, että lihavahkot naiset elävät pitempään (painoindeksi 26-28) kuin laihemmat. Sellaisesta tiedosta ilahtuu toki. Mutta, mutta... kun hengästyy entistä nätymmin eikä saa kengännauhoja solmuun ähkymättä, niin jotakin olisi tehtävä. Sinun ruokavaliosi kuulostaa järkevältä ja kokeilen sitä palattuani kotiin. Jospa pääsisin "kesäksi rantakuntoon". Täällä lomalla nautin vielä täysillä amerikanherkuista.
    Hyvää Pääsiäistä! Terv. LN

    VastaaPoista
  11. Onnittelut onnistuneesta kevennyksestä, mutta toivottavasti Joenpellostakin kuullaan vielä, myös Lohja-sarjasta.

    VastaaPoista
  12. Laihduttamisen periaate siinä määrin yksinkertainen, että se ei tunnu mitenkään menevän perille; syö sen verran kuin kulutat. Liiika lihottaa, vähempi laihduttaa! Ei siihen mitään ihmediettejä eikä luomuja tarvita, voi syödä mitä vain kunhan syö kohtuudella ja monipuolisesti.
    Ongelma laihduttamisessa on puhtaasti korvien välissä, on kiva napostella yms ja ruikuttaa laihdutuksen vaikeudesta ja jopa valittaa "laihduttamiseen tarvittavien elintarvikkeiden" kalleudesta. Ja mistä se "kivikauden dieetti" on peräisin, varmaankin kalliomaalauksista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän että tarkoitit vain huitaista. Vastaan silti, että eräistä kivikauden kulttuureista tiedämme ravinnon lajit ja määrät paljon paremmin kuin nykyihmisen. Arkeologisissa kaivauksissa tulee säännönmukaisesti esiin runsaasti luun siruja, siemniä, hedelmien ja pähkinöiden kivinä jne.

      Niinpä - heiltä puuttuivat nykyisiä edes muistuttavat, jaloistetut viljat ja tietysti sokeri, siis marjoja ja hedelmiä lukuun ottamatta. Kun ei ollut kunnon vehnää eikä ruista, ei ollut leipääkään eikä puuroa. Valitettavasti ei ollut edes olutta.

      Olen eri mieltä siinä, että "voi syödä mitä vain" laihduttaessaan. Yleisesti mainostettu, alan tutkijoiden laatima ravintoympyrä, nykyisin kolmio, vaikuttaa hyvin järkevältä.

      En liioin sivuuttaisi aivan noin kevyesti hyödyllisinä pidettyjä vitamiineja ja vastasavia eli hedelmiä ja kasviksia esimerkiksi pakastepullan hyväksi.

      Poista
    2. Läheisomaishoitajana oleminen saattaa olla erittäin raskasta sekä henkisesti että fyysisesti.
      Vaikka pää sanoisi, että valkoinen pullasokeri lihoittaa, mieli ja keho vaativat nopeasti imeytyviä pullasokereita.

      Poista
    3. Omaishoitaja kantaa ristiä, ei taakka. Risti on vapaaehtoinen, taakka pakotettu harteille. Mutta sittenkin: fysiikka ei kestä aina ristin vapaaehtoisuuttakaan.
      Tuumaa leoantero

      Poista
  13. Naisista ja miesten painosta. Viimeisen 10 vuoden mediaanipainoni on ollut noin 115 kiloa. Aika ajoin, ei kovin usein olen onnistunut nostamaan säännöllisesti painoja yli kaksi kuukautta peräkkäin mikä on se minun raja jolloin vatsa alkaa hävitä. Noin kolmen kuukauden jälkeen alkaa tapahtua ihmeitä - kaikkien minulle puhuvien naisten äänten sointivärit muuttuvat pastellisemmaksi, puhe hitaammaksi ja hampaat alkavat näkyä. Siitä saan yleensä lopulta paniikkikohtauksen ja alan syödä kunnes maailma muuttuu taas turvalliseksi ja tutuksi paikaksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, tämä henkilö siis hädissään syö naisia. No! Kyllä mies aina yhden naisen kestää, kerrallaan. Naiset ovat ihanaisia ja heidän nostelemisensa on hurjan uljasta ja miellyttävän kiihdyttävää. Miksi taistella vetovoimaa vastaan? Pienempiä kaakeliuunin päälle ja komeampia baaritiskille ettei selkä kierry ja on helpompi katsella silmiin.

      I. H.

      Poista
  14. Flimmeristä on tulossa pian yhtä kuulu ongelma kuin äsken oli keuhkoveritulppa. Ehkä olisi hyvä, jos Kemppisen ja arkkiatrin kynistä lähtisi yhteinen teksti näistä asioista?

    VastaaPoista
  15. Vähemmän jalostetuksi ainakin mainostettu Speltti on kyllä kokeilemisen arvoinen vilja. Etenkin kevyesti hiotut jyvät riisin tapaan käytettynä vaikuttavat kovinkin täysipainoiselta ravinnolta. Vaan eipä tuotakaan herkkua yli tarpeen ole einehtiminen.

    VastaaPoista
  16. Kalle Haatasen radio-ohjelmassa oli vasta esillä "Ruokapyramidihuijaus", linkki kirjan kustajan sivulle:

    http://www.atenakustannus.fi/kirjat/kirja/627

    En ihan vakuuttunut, mutta kurjaan voisi tutustua. Hyvin perinteisin koululääketieteen opein olen omaa painoani onnistuneesti pudottanut, mutta elintavat nostaneet painon aina takaisin...

    VastaaPoista
  17. Hieno homma että Kemppinen on iskussa myös fyysisesti; tai ainakin paremmassa kuin vuosi sitten. Tietää, että blogin pitäminen jatkuu ja hyvää lukemista riittää myös jatkossa.

    Ja sitten ensi vuonna kun lumet tulevat takaisin niin hiihtohommiin hirveä hiihtämään Lemminkäisen tapaan tai sitten uimaan - mikä loistavan pehmeä ja rasvaa polttava elementti tuo vesi onkaan. Vaatii kuitenkin asennemuutosta liikkumisen suhteen. Runoilija-tuomari Kemppinen on tunnetusti liikuntaa vastaan kirjojen puolesta. Jos olen oikein asian ymmärtänyt ja lukenut.

    VastaaPoista
  18. No, niin!
    Sitä sait mitä tilasit, Kemppi! Yks löpisee läskeistään ja muut hyväkkäät piipertää perässä. Eteenpäin, asiaan, Kemppinen!
    Laihoin terv. pekka s-to.

    VastaaPoista
  19. Kun aloittaa aamun kemppisellä, ei ole tuntiin nälkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vain ylen antamisen tuntu vahvistuu!

      Poista
  20. Ikäihmisten lihaskuntoharjoittelu on törkeästi alikäytetty hoitomääräys. Ylilääkäri ja dosentti Jan Sundell on puhunut asiasta paljon ja on nyt julkaissut kirjan: http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9513176886

    Jos puhumme fyysisestä terveydestä, niin pelkkä elopaino ei ratkaise sitä, milloin ihminen ei enää pärjää omassa kodissaan.
    Tämä on tietenkin itsestäänselvyys, mutta nousemme sängystä lihaksilla ja hyvä tasapaino syntyy vahvoista lihaksista, mikä ehkäisee kaatumisia.
    Jos kuitenkin kaatuu ja murtaa lonkkansa, pitää olla lihaksia joita sulattaa sairaalan sängyssä.
    Pienen lihasmassan omaava henkilö saattaa joutua sulattamaan ne viimeiset lihakset, jolla on kammennut itsensä ylös sängystä. Silloin kotiinpaluu voi jäädä haaveeksi.

    Aloitin itse kuntosalitreenin viime syksynä 47-vuotiaana. Se oli yksi elämäni parhaita päätöksiä. Paino on pudonnut liki kymmenen kiloa, yläselkä- ja polvijomotukset ovat kadonneet.
    Olin aiemmin melkoinen koukkuselkä, nyt viiden kuukauden treenaamisen jälkeen ryhti on ylväs ja istun selkä suorassa.
    Pääpaino on hyvässä olossa,. mutta en voi kieltää peilistä näkyvän uuden miehen miellyttävän enemmän silmää kuin se vanha.

    Kuntosaliharjoittelun voi aloittaa myös seniorina. Vanhemmankin ihmisen lihasmassa kasvaa treenaamalla, tutkittu juttu.
    Käyttämälläni salilla asiakkaat ovat iältään teinistä yli 70-kymppiseen ja kaikki treenaavat sulassa sovussa, mikä on hienoa.

    Samuli

    VastaaPoista
  21. Pullukan kuva blogissa on kait niiltä pullukkavuosilta?

    VastaaPoista