9. helmikuuta 2014

Ruusuilla tanssien



Useankin päivän kirjoitukset saattavat – sub rosa – päätyä toiseen valoon. Toistelemani latinan vokaalit aiheuttivat laajan kirjoittelun Umberto Econ romaanin ”Ruusun nimi” ilmestyttyä. Suomessa kukaties ajateltiin Peppi Pitkätossua, joka Mari Laurilan erinomaisessa suomennoksessa pohtii, että  ”Ullan nimi on Ulla”, mutta hänen ei. Getrud Stein puolestaan mietti aikoinaan runossaan, että ruusu on ruusu on ruusu. Edellinen on semiotiikkaa, jälkimmäinen metafysiikkaa.

Romaanin nimi saattaa liittyä erään Bernhardin runoon, jossa surraan ruusun kuihtumista. ”Ruusu” ei kuitenkaan sovi mittaan, mutta Rooma sopisi. Edellinen on ”rosa”, jälkimmäinen ”rooma”. Kun Roomassa oli voimallinen paavi, kaupunkia ei ehkä ollut viisasta panetella. Varmaan perustellusti on arvailtu, että romaanin kuvaamaan aikaan keskiajalla latinaa oikeasti puhuneet eli munkit ja ylioppilaat, äänsivät miten sattui.

Lähes kaiken tutkimuksen alueella ”oikeita” alkumuotoja alettiin metsästää 1700-luvun lopulla. Kielen ja sen ääntämisen jatkuva muuttuminen oli tuottanut latinasta kansankielet, kuten italian, espanjan ja ranskan. Ilmiö oli kaikkien tiedossa, ja sitä pidettiin sitkeästi kielen huonontumisesta.

Vielä erään oikeakielisyysjutun yhteydessä tämän viikon Suomessa vilkahtelee ajatus, että on ”oikeita” muotoja, jotka ovat ilman muuta ”hienompia”. Käyttämällä vähemmän hienoja muotoja ihminen osoittaa olevansa huonompi.

Täten lanseeraan kaksi käsitettä: luomukieli; lähikieli.

Luomukielen verrattomuuden opin ymmärtämään kauan sitten porautuessani kuin mikäkin ytimennävertäjä virkakieleen ja etenkin siihen sammakonkutuun, jota tuomioistuimet tuottivat. Osoitin väitöskirjassani, että eräät tuon kielen omituisimmista ominaisuuksista, kuten syvästi sydämistyttävä lauserakenne, ovat latinasta virheellisesti ruotsiin käännettyjä ja siitä aikanaan suomeenkin omaksuttuja.

Esimerkiksi ”korkein oikeus on jutun tutkinut ja katsoo siinä käyneen ilmi, että” on latinaksi ”patet” tai ”constat” ja ”patet” merkitsee että jokin on selvää ja ”licet” on jotakin on tehtävä, pääteltävä tms. Deponenttiverbien rakenteita muuten rakastetaan muuallakin. Ranskassa tuomioistuin aloittaa joskus jokaisen kappaleen ”considérant que” tai ”attendu que”, siihen nähden että…

Mielestäni luomu edellyttäisi väkilannoitteiden välttämistä lauserakenteissa. Ei sillä, olen riidellyt ranskan lehtorin kanssa, jonka mielestä oli suomennettavan ”Siispä,”, jos ranskan virke alkoi ”Donc,”. Muistaakseni intin, että siispä pilkku ei oikein istu kieleemme. Väitteeni jätettiin harkittavaksi ottamatta.

Kaiken edellä lausutun huomioon ottaen on katsottava toteen käyneen, että minulla on jalassa ruusu. Se on vasemmassa jalassa.

Itse olin luullut, että se oli vanhuutta. Kun vasen jalkaterä oli paisunut pullaksi, oli aika käydä lääkärissä, joka käytti noin kaksi sekuntia aikaa diagnoosiin. Ruusu on streptokokki-infektio. Bakteeri keinottelee itsensä tässä tapauksessa hankautuneen ihon kohdan läpi.

Nimi on huvittava tai mieltä ylentävä, mutta en tunne oloani haaveelliseksi eikä jalka varsinkaan. Pirullista ettei parane käydä edes postilaatikolla. Ei näet mene kenkä jalkaan, varsinkaan nastoilla varustettu Icebug, jolla olisi näillä keleillä käyttöä.

Kiukuissani otin suomennusvuoroon Raymond Queaneau’n ilkeän tekstin (Si tu t’imagines, 1947), jonka taustalla kummittelee näkyvästi 1200-luvun lyyrikko Ruteboeuf.

Hei kuvittelexä, kuvittelexä,
noin pikkanen likka, kuvittelexä,
siis että se kestää, että se kestää,
eikä se pääty - ei pääty? Haloo!
Hei pikkanen likka, älä unta nää.

Siis poimi, niin poimi
ruusut, ne ruusut,
elämän ruusut, kun jokainen ruusu
on elävää verta, siis elävää merta,
ja oikea toimi, sillä ellet nyt poimi,
ellet nyt poimi, älä unta nää,
hei pikkanen likka, älä unta nää.








15 kommenttia:

  1. Jukka hyvä, kiitos hienosta suomennoksesta. Juliette Greco esittää tuon runon aivan upeasti. Ja siinäkin x korostuu hienosti, kuten käännöksessäsikin. Bravo!

    http://www.youtube.com/watch?v=RKKFGedanjU&feature=kp

    VastaaPoista
  2. Kuvittelexä po. Kuvitteleksää?

    VastaaPoista
  3. Ad Omnia - yritin tehdä kunniaa tekstille, jonka "kaikki" ranskalaiset tuntevat lauluna ja jonka alun "xavaxavaxa" (ca va - näillä mennään) on ehkä siirtynyt yleiskieleen.

    VastaaPoista
  4. Kamala tauti. Duodecimin sivulla käsketään mennä sairaalaan. Vyöruusu puolestaan (joka Kekkosella oli) on virus, herpes zoster, eli vesirokkovirus joka jää kyttämään kroppaan että jos saisi tilaisuuden iskeä uudelleen. Kumpikin voi kroonistua. Niin että sen jalan tila on otettava vakavasti ja sairauslomasta on pidettävä kiinni.

    VastaaPoista
  5. Kiitoksia käännöksistä(kin). Jos saisi lukijakunnan edustajana kainosti ehdottaa, olisi kiinnostavaa lukea runouden kääntämisen käytönnöistä ikään kuin kädestä pitäen henkilöltä jolla on asiasta omakohtaista kokemusta, vai meneekö aihe metafysiikan puolelle? Vertailla vaikka eri versioita, blogistikin on muistaakseni jossakin kertonut kuinka avartava kokemus erikielisten käännösten lukeminen on, niin kuin onkin.

    VastaaPoista
  6. En tiedä säännöistä mitään mutta huono korvani halusi sen äksän jälkeisen ään pitkänä, mahdollisesti vain loppusointujen takia (sama anonyymi)

    VastaaPoista
  7. Jälleen kerran hyvä teksti bloginpitäjäprofessorilta. Kun kirjoittaja kuitenkin on tekijänoikeusasioihin erinomaisen perehtynyt, niin hämmästyttää, että tekstissä on "Mari Laurilan erinomainen suomennos". Peppi Pitkätossu -laulun on kuitenkin suomentanut Kari Tuomisaari, jonka jopa tunnen jotenkuten. Tuomisaari on yhä jossain määrin aktiivinen, joten hänen uransa populaarimusiikin lauluntekijän on kestänyt yli puoli vuosisataa! Saukki Puhtilan ohella hän on on tiemmä ainoa yhä elossa oleva 50-luvulla aloittanut sanoittaja, ellei sitten kenties jotakuta yhden tai parin laulun isää taikka äitiä (kuten Raija Karppista) oteta lukuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta. Ihmettelin Googlen kautta useasta lähteestä tullutta Mari Laurilaa, koska ikä ei klaffaa. Suomennos on erittäin tottuneen tekijän työtä.

      Tekijänoikeuden kanssa muuten tällaisella virheellä ei ole tekemistä.

      Poista
    2. Mari Laurila levytti Peppi pitkätossu -laulun pikkutyttönä joskus 1969 tai jotain sinnepäin. Kaikki sen ajan lapset ja vanhemmat muistavat varmaan myös toisen laulunsa, jota esitti ihan pienenä isänsä Heikki Laurilan kitarasäestyksellä: Aja hiljaa, isi nyt vaan.

      Poista
  8. Ruusu hampaiden välissä vielä menettelee, mutta ruusu jalassa on jo liikaa. Voi kuvitella, millaista on tanssia tai kävellä ruusun päällä. Sietämätöntä! Mutta pahemminkin voisi olla. Muuan tuttu tuli vastaan kadulla, käänsi päänsä kohdallani. Nykäisin häntä hihasta. Hänen oli pakko kääntyä, mutta hän suojasi kasvojaan huivilla. "Minulla on ruusu kasvoissa", hän sai sanotuksi, "tulen lääkäristä, kävin apteekista hakemassa lääkkeitä".

    Tähän kirjoitukseen on mahtunut monenlaista asiaa. Tämän lainaan siitä mieli ihyvänä:

    "Luomukielen verrattomuuden opin ymmärtämään kauan sitten porautuessani kuin mikäkin ytimennävertäjä virkakieleen ja etenkin siihen sammakonkutuun, jota tuomioistuimet tuottivat."

    Tuo ansiokas proosakatkelma on askeleen päässä runoudesta. Lopussa oleva runo on mainio, oli kenen tahansa kirjoittama tai suomentama.
    Siitä on helppo hypätä Bernhardin runoihin, joita löytyi googlettamalla yksi. Ruusuista siinä ei ikävä kyllä puhuta. (Hänellä on näytelmä, onneksi, jossa puhutaan ruususta, liian pitkä tähän lainattavaksi.)

    " Gefangen

    Der Rabe schreit.

    Er hat mich gefangen.
    
Immer muß ich in seinem Schrei
    
durch das Land ziehn.
    
Der Rabe schreit.
    
Er hat mich gefangen.
    
Gestern saß er im Acker und fror
    
und mein Herz mit ihm.
    
Immer schwärzer wird mein Herz,
    
denn es ist von schwarzen Flügeln
    
zugedeckt. "

    Thomas Bernhard

    Google suostui myös kääntämään sen:

    "Korppi itkee.
    Hän on sai minut kiinni. Olen aina kiinnittää 

    kautta maan hänen itkeä. 

    korppi itkee. 

    Hän on sai minut kiinni. Eilen hän istui kentän ja jäädytti 
 ja
    sydämeni hänen kanssaan. Yhä useampi musta on sydämeni, 
 

    koska se kuuluu mustat siivet."

    Ne jotka saksaa osaavat huomaavat varmasti googlen hämmästyttävän kielitaidon.

    Minä pitkän saksan lukeneena en rohkene sitä muuttaa. Saattaisi huonontua noin ainutlaatuisesta käännöksestä.
    (Gefangen, kuiskaa kielitaitoni, voisiko se tarkoittaa Vangittu?).

    Ruusuun vangittu ei kyllä kuulostaisi yhtään mukavalta. Onneksi lääkkeet siihen auttavat.

    VastaaPoista
  9. Tuli minullekin aika käydä näyttämässä vasenta jalkaani ihotautilääkärillä. Menin samalle kuin 30 vuotta sitten. Vain parin sekunnin silmäys diagnoosille: purppura-ihottuma. Myös silloin aikaisemmin diagnoosi napsahti heti, silloin punajäkälä. Vakuuttavia nämä ihotautilääkärit.

    VastaaPoista
  10. Aale Tynni käänsi 1962 Tulisen järjen ajassa: Jos kuvittelet, / jos kuvittelet / tytön typykkä /.../ siis poimi, poimihan / jo ruusut ruususet / ruusut elämän / .../

    Joku kuitenkin käänsi 60-luvulla myös jotenkin näin:Luulexä luulexä luulexä vaan, tyttöni tyttöni pieni ... Olisiko ollut Jaakko Ahokas? Väinö Kirstinä?

    Kävin välillä googlessa: Muksujen jollain levyllä, suomentanut Jaakko Ahokas. Oikein ounasteltu.

    Runossa on myös sama viesti kuin Saarnaajassa: Muista luojaasi nuoruudessa, ennen kuin pahat päivät tulevat, joista olet sanova: Nämä eivät minua miellytä.

    Anssi Sinnemäki

    VastaaPoista
  11. Kirjallisuus on kuollut, Hesari esittelee sodan pommeja, Yle vedättelee saattohoitoa

    VastaaPoista
  12. On se melko - konstikasta ? yrittää pitää sanan säilä terävänä ja tupessa. Mutta onpa neuvot siihenkin, lyö taiten milloin tarpeen on, turhaan älä milloinkaan.
    I.

    VastaaPoista
  13. "etenkin siihen sammakonkutuun, jota tuomioistuimet tuottivat."

    Vanha tuomioistuintyyli oli oivallista, nimittäin siinä kielen tehtävässä, joka on ajatuksien kätkeminen. Tätä kielen finenssiä me juntit, rehelliset suomalaiset emme tajua. Tuosta syystä meitä vedetään kölin alta EU:ssa. Lisäksi vanhassa tyylissä minua viehätti sen vaatima tekninen taito kuin määrämittaisen runouden, vaikutus oli sama kuin sensuurilla venäläiseen kirjallisuuteen.
    a

    VastaaPoista