5. tammikuuta 2014

Tervetuloa hautausmaalle




Hautausmaasta voi lukea seudun taloudellisen muutoksen. Koska kiven hakkaaminen on joko kallista tai aikaa vaativaa, tapojen ja tottumusten (kulttuurin) muutos noudattaa tässäkin taloutta.

Pääkaupunkiseudun hautausmaat tuovat ensimmäiseksi mieleen arava-lait, asuntotuotannon verohelpotukset. Ne ovat demarien ja kepun asettamien virkamiestyöryhmien ajatustyön tulosta ja muistuttavat liechtenstenilaista ulko-ovea, postilaatikkoja, postilaatikkoja, kaikki samanlaisia, eri nimin.

Lähiöiden aikaan kerrostalot alkoivat muistuttaa hautakiveä. Kun luonnonkiven kysyntä oli laskenut, graniitti käytettiin kalmistoissa. En muuten muista nähneeni teräsbetonista valmistettua kiveä siellä. Outoa!

Tiedän sellaisenkin kylän, jossa miesserkut ovat hyvin jäykissä väleissä keskenään ja ikää saaneet sisarukset eivät edes tervehdi toisiaan, koska toinen harrastaa Jeesusta ja toinen mansikoita. Voisin osoittaa sormella pellon nurkan, noin kahdeksan metriä kertaa kolmetoista, joka hajotti yli kolmesataa vuotta kylässä asuneiden sukujen päämiesten välit ja sai aikaan senkin, etteivät sukujen nuoret saaneet pelata sänkipellolla pesäpalloa yhdessä. Ja näytän mielelläni kaivon, jonka vesi meni huonoksi, koska peltoon oli laitettu apulantaa ja se oli kukaties valunut kaivoon. Itse asiassa seudun pohjavesi on melkein kauttaaltaan huonoa ja lisäksi pahan rautapitoista.

Hella Wuolijoki ymmärsi kommunismin aatetta. Hänen kummasteltu keksintönsä kuvata mahtitalonpoikia – salanimellä Juhani Tervapää – oli luonteva ja hyvä.

Siirtokarjalaisten asuttamisesta tänne toiseen Suomeen on vaiettu joukolla. Se toteutettiin mutta ei millään muotoa sovussa ja rakkaudessa. Minusta maanhankintalaki ja sotilasvammalaki olivat byrokraattivaltion ihmeellisimpiä aikaansaannoksia. Pienen maan selviytymistaistelussa maatalousministeriön asutusasiainosaston (1940-1959) nimi olisi hakattava kiviin. Kunnia, isänmaa, maanhankintalaki,

Niskavuori-näytelmissä perimmäinen aihe oli sama kuin Sillanpäällä ja Haanpäällä, talonpojan sortuminen. Viisaimmat kuten nämä kolme kirjailijaa näkivät viimeistään tavattomasta talouspulasta eli meillä noin vuodesta 1930, missä kohtaa köysi katkeaa vetävän kädessä. Paljon kehuttu maanviljelys ei todellisuudessa kannattanut edes karjapuolella. Puukauppa oli lopultakin vielä suhteellisen vaatimatonta. Maaseudulla ei ollut oikein elämää, ja kaupungit olivat kauheita.

Siirtolaisten ja rintamamiesten asuttaminen rikkoi onnellisella tavalla kylärakenteet ja talousviisaiden laskelmat. Ratkaisu toimi minkä toimi noin 25 vuotta, ja sitten väki toimitettiin Ruotsiin samalla tavalla kuin aikaisemmin Amerikkaan ja Pietariin.

Siirtyminen teollisuuteen edellytti muokkausta. Pyrkimys oli kolhia hengiltä elintarvikkeiden tuotantoon liittyvien järjestelmien edustajat. Ranskan suuri vallankumous, Saksan pienet vallankumoukset, Englannin Cromwellin ajan sisällissota, Venäjän lokakuun vallankumous – Suomen Kansalaissota 1918.

Sosialismi-harhan eksyttämät ajattelijat hakivat syitä maanomistuksesta. Syyt löytyivät kuitenkin tehtaidenomistuksesta. Tehokkain tehdas oli armeija. Venäjälläkin armeija teki vallanlumouksen. Korkean teknologian sotalaivojen matruuseja ei suotta muistella. Suomessa asia sai nimen ”järjestysvallan luominen”, jossa toisten ehdokas oli punakaarti ja toisten valokaarti, joka äkisti muutettiin ”talonpoikaisarmeijaksi”.

Meillä ei viljelty tehokkaasti muuta kuin sotamiehiä, mutta se sato oli jatkuvasti hyvä. Yli neljäsataa vuotta sitten kuninkaat näkivät kummakseen, miten savo-karjalaiset olivat tottuneet kaskenkaadossa hakkaamaan ja polttamaan. Teollistuminen sitten epäonnistui meillä mutta onnistui Ruotsissa.

Sillanpää on novellissaan uppoutunut syvimmällä näihin asioihin. Suomen tasavalta tasoitteli häntä kiitoksella ja kunnialla, koska esimerkiksi ”Hurskas kurjuus” tuli kuin tilauksesta todistamaan, miten pohjattoman pöljää maalaiskansa oli sekä rauhassa että kapinassa. Tuossa novellissa vanhat isännät riitelevät vähäisestä maakaistaleesta, ja erimielisyyttä on jatkunut sukupolvia. Nuoret isännät sopivat riidan varmaan turmiollisten aatteiden tartuttamana. Riitamaa myydään rahalla.

Vanha isäntä tuiskahtaa kuolemaan pelonojaan koristen: ”Ei  maata voi myydä… Se on kuin myisi omaa lihaansa.” Juuri niin. Juuri niin.




Ja nyt on meneillään ”blogalisaatio”, kerrotaan. Tämä globalisaation varsinaisvaihe ei tarkoita tämän kaltaisia vanhan maailman blogeja. Syötäväksi tarjotaan virtuaalista leipää, mutta päähän lyödään oikealla kivellä, luulen.

24 kommenttia:

  1. "Aika monet ovat kysyneet vuosien varrella, tienaako blogeilla hyvin. Moni ei usko, kun vastaan, etten tiedä toisista, mutta itse en ole ansainnut kolikkoakaan. Epäilen että jotkut blogit ovat todellisuudessa elinkeinotoimintaa. Muodista ja asusteista kirjoittavat kuuluvat saavan vaatetusta ja kukaties rahaakin."
    --------------------------------------
    No ei kyllä tienaa. Tilastojen mukaan joka sadas vierailija klikkaa mainosta. Bloggari saa siitä joku 5 senttiä ehkä. Bittiavaruudessa ei riitä blogille kävijöitä tarpeeksi. Blogeja on miljoonia. Yhdelläkään sivulla ei käy sataa vierailijaa päivässä. Kukaan ei saa blogilleen sponsoria. Miksi sitten yleensä on blogeja? No voihan siinä julistaa ajatuksiaan ilman että pomo on päälle määräämässä, mitä kirjoittaa. Se onkin mielestäni suurin ilo. Toiseksi suurin ilo on onnistumisen ilo, jos muutama kävijä on sivuilla ja onnistuu saamaan kuukaudessa muutaman sentin. Google muuten tulouttaa vasta, kun koossa on 70 euroa. Sinne ne sentit jäävät, googlelle.

    VastaaPoista
  2. Jahas, paluu arkee on sitten näemmä edessä!

    VastaaPoista
  3. "Lähiöiden aikaan kerrostalot alkoivat muistuttaa hautakiveä." . . . ja lähiöt hautausmaita.

    VastaaPoista
  4. Lapinlahden Alapitkällä paljastettiin toukokuussa 2010 Veikko Vennamon muistomerkki. Siihen kiinnitetyssä laatassa on Vennamon henkilötietojen lisäksi mainittu Vennamon toimineen 1944 - 1959 maatalousministeriön asutusasiainosaston osastopäällikkönä ja ylijohtajana. Laatassa on lisäksi seuraava teksti: "Veikko Venamo johti yli 400.000 siirtokarjalaisen asuttamista uusille asuinalueille."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vennamo oli tavattoman kyvykäs hallintomies. Hänen johtamansa ASO oli erittäin monien juristien ensimmäinen työpaikka.

      Ilkimykset - kuten eräät myöhemmät KKO:n jäsenet - kertoivat, että myönteiset päätökset Veikko allekirjoitti itse mutta hakemuksen hylkäämät joku alempi virkamies...

      Isävainajani muisteli, että käräjilläkin kuuli usein juttunsa hävinneen uhkaavan:" Mie valitan Veikolle!"

      Poista
    2. Siinä laatassa ei mainita lainkaan rintamamiehiä. Olisiko syynä tilanpuute. Toisaalta siirtolaisten asuttamisella Lapinlahdelle oli kunnalle iso merkitys, kun asukasluku lisääntyi kertaheitolla.

      Ja siunatuksi lopuksi: onnittelut blogin voitosta.

      Poista
    3. Alapitkältä seuraava asema Siilinjärvelle päin mentäessä onkin sitten Pöljä.

      Poista
    4. Suomen parhaita kirjannimiä on "Pöljäm pysäkiltä palamupuihen siimekseen"(muistaakseni Kalle Väänänen). Nimi on kyllä parempi kuin kirja.

      AW

      Poista
    5. Ei Pöljällä enää ole asemaa ollut vuosikymmeniin, eikä Suhosen huonekaluliikettä. Mutta uusi ala-aste on, Viänäs Kallen ilmapiirillä maustettu museo löytyy ja Vitostupa. Paljon myös uudisasutusta; ei pöljempi paikka siis asua vaikka Kemiran (vai minkä nimisenä norjalaisena se alkujaan Rikkihappo Oy nyt toimiikaan) kipsikasat aamuauringossa niin valkeina loistavatkin.

      Poista
    6. Vennamon jaakimalaisia asutettiin Kauhavalle. Vennamon kilpakumppanin, Johannes Virolaisen syntymästä tulee tässä kuussa kuluneeksi sata vuotta.

      Poista
    7. Juu, tämä ASOn Vennamo tapasi koota virkamiehensä aamuisin puhutteluun, jonka keskeinen sisältö oli, että alaisensa olivat kaikki täysiä paskiaisia.

      Poista
    8. Heti alkuun kerron, että en ole koskaan ollut minkään puolueen jäsen.
      Tuosta Veikko Vennamosta muistui mieleen yksi vanhan (nyt jo kuolleen) työtoverini kertomus. Tuo työtoverini oli aikoinaan VR:n johtotehtävissä, taisi olla kova kokoomuslainen. Hän kertoi, että oli useita edustustilaisuuksia, joissa hän oli mukana ja oli myös Veikko Vennamo. Tilaisuuden päättyessä Vennamo kaivoi aina lompakkonsa esiin ja maksoi omat syömisensä ja juomisensa itse.

      Poista
    9. olkaahan varovaisii kun noin meette Alapitkään. `alapitkälle´ nääs, se tarkoittaa eri asiaa, eikä sitä kannata tässä nyt avata, perhemediassa.

      Poista
    10. M. Ahtisaari oli vaalikiertueella, ja se oikeesti halus pressaksi. No, Kuopion Lyskalla Martti punnittiiin huumorimielessä; vaatimattomat 130 kiloa tai jotain. Maraa ei naurata. tohkeissaan se: lähden tänään vielä Alapitkälle!
      Noinko on miehellä menokenkä, tuumin, ja Mara oli jo melkein autossa. Kerro terveisiä!.
      Alapitkän päässä paikallinen kylähullu oli ottanut korvaansa saman sanapäätteen, "Terveisiä Kuopiosta, tulin tänne alapitkälle", ja äijä oli vihkinyt Ahtisaaren sitä koskevaan esoteeriseen tietoon.
      "Lähinnä alapitkälle voi nyt päästä Iisalmen seurahuoneella."

      Poista
  5. Isäukkoni muutettua sukunimensä vainajaksi äitini halu oli että hautuumaalle laitettaisiin puinen valkeaksi maalattu risti johon mustalla maalilla nimi ja vuosiluvut. Ikuisuuksia se ei kestäisi ja se juuri oli tarkoituskin -- sitten kun muistajat olisivat menneet olisi sekin muisto lahonnut. Kaunis ajatus ei toteutunut. Seurakunnan ajatus hautamaasta oli tasapäinen ja käsitti laatikon muotoisia kivipaasia. Tekstityypin valinta ja sanamuodot olivat vapaavalintaisia. Seurakunnan sijasta syy laitettiin silloisen huonon pastorin piikkiin.

    VastaaPoista
  6. Oma harrastukseni vierailla hautausmailla alkoi Pariisista Cimetière du Père-Lachaisen hautausmaalta. Itselläni on motto: se, joka käy Pariisissa vierailematta Père-Lachaisen hautausmaalla, ei tunne Pariisia.
    Suomessa hautausmaat tihkuvat historiaa ja taidetta sillä tämän olen todennut kuvatessani noin 430 kirkkoa Suomen maaseudulla. Meidän hyvin hoidetut Pro Patria patsaamme ovat ylpeytemme ja jopa ainutlaatuisia maailmassa.

    Edesmenneellä appiukolla olisi ollut paljonkin sanomista siirtokarjalaisuudesta nykypolville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkialla kannattaa käydä kahdesti, ainakin. Lisää oppia on usein tarjolla. Vuonna 1980 kävin ensimmäistä kertaa Père-Lachaisen hautausmaalla, katsomassa kaimani ja kollegani Auguste Comten lisäksi La Fontainea ja Edith Piafia. Ihmettelin pyhiinvaeltajajoukkoa minulle tuntemattoman tyypin muistomerkille.

      Seuraavalla kerralla minua valistettiin, että varmaan siellä Suomessakin joku on tästä Jim Morrisonista kuullut.

      vuorela, tampere

      Poista
  7. Blogitilastosta: Olisi kiinnostavaa tietää, miten liikenne jakaantuu vuorokauden sisällä - itselleni tämä on nimenomaan lounastunnin huvi lukea (lounastan tosin yleensä vasta haarukassa 13-15) ja mahdollista kommenttia voi sitten miettiä kahvin kanssa illaksi.

    VastaaPoista
  8. Kuten Sartenada käyn aina matkoilla hautausmaalla jos suinkin voin. Berliinissäkin ajattelin, että sinne voisi muuttaa, kun kaupungin keskustassa on kaunis hautausmaa.

    Kotikaupungissani Iisalmessa on vanha hautausmaa, niin kaunis että lapsuudenystäväni ja minä kävelimme siellä koulutyttöinä ja kuvittelimme olevamme Prinssi Edwardin saaren tyttöjä.

    Amerikassa hautausmaat ovat usein surkeita puuttomia nurmikenttiä kaupungin laidalla. Toisaalta on aivan unohtumattomia hautausmaita kuten esimerkiksi New Orleansin hautausmaa. Spoon Riverin hautausmaa on aivan omaa luokkaansa, kuin toisesta maailmasta. Sinne on vain muutaman tunnin ajomatka lounaaseen. Kannattaa tarkistaa uusimmat ajo-ohjeet.

    Zagrebin mirogoj’n hautausmaa on eräs Euroopan kauneimpia.
    http://www.flickr.com/photos/amnellanna/sets/72157627571148285/

    VastaaPoista
  9. "Isävainajani muisteli, että käräjilläkin kuuli usein juttunsa hävinneen uhkaavan:" Mie valitan Veikolle!""

    Minun kotipaikallani taas 50-luvulla perinnöistä riitelevät uhkasivat mennä Kemppisen puheille, jos muu ei auta.

    Hautausmaista ajattelen, että hautakivet ovat kuin mainostauluja. Minulle riittää kyllä tulitikkulaatikonkokoinen laatta tai mieluummin ei sitäkään. Pitää miettiä.

    Minusta 4.1 kuvassa on selvä viesti. Etualalla kamera, sitten K. kynä ja vihko kädessään ja takana tietokonenäyttö.

    VastaaPoista
  10. Spoon Riverin hautausmaa on lounaaseen Chicagosta.

    VastaaPoista
  11. "Sosialismi-harhan eksyttämät ajattelijat hakivat syitä maanomistuksesta. Syyt löytyivät kuitenkin tehtaidenomistuksesta. Tehokkain tehdas oli armeija." Minun muistini mukaan parta-kalle ja kumppanit kirjoittelivat tuotantovälineistä, niin tehtaista kuin maastakin sekä niiden saamisesta kaikkia hyödyttämään yhteisomistuksen kautta, josta tulikin sitten vain valtiokapitalismia. Tämähän pyrittiin sitten myöhemmin toteuttamaan progressiiivisen tuloverotuksen kautta, vaan ovat myöhemmin keskittyneet sellaisiin verojärjestelyihin, että kesken jäi tuokin edistyksen ryntäys. Nämä uudemmat jehut kirjoittelevat myös älystä tahi oveluudesta tahi puheliaisuudesta tuotantovälineenä. Nyt on siirrytty velkakirjasta ja vekselistä patenttiin ja tekijänoikeuteen. Sota sotaa vastaan on sen verran riskaabelia hommaa, että nyt tyydytään tietovuotoihin. Lenin puhui paljastuskirjallisuuden välttämättömyydestä, vaikka pitikin sitä riittämättömänä syvemmälle käyviin tarpeisiin. Huh heijaa tätä alkanutta vuotta ja pitkää ikää blogistille ja sen myötä blogille! Voisikohan sen testamentata?

    VastaaPoista
  12. Francesco Rosi kertoi vieraassa kaupungissa aina käyvänsä torilla ja hautausmaalla. Katolisissa maissa haudat voivat olla mahtavia monumentteja. Niin pitkälle ei kuitenkaan mennä kuin muinaisessa Egyptissä, jossa suuri osa elämää kului oman haudan valmisteluun ikuisuutta varten.

    Pariisissa muutkin hautausmaat kuin Père-Lachaise ovat kulttuurimuistopaikkoja, joiden käytäville on annettu merkkihenkilöiden nimiä. Cimetière de Montmartrelle on haudattu sekä Kamelianainen että Alexandre Dumas nuorempi. Montmartren huipulla on pieni Cimetière Saint-Vincent, jossa lepäävät mm. Utrillo, Carné ja Honegger.

    Kun Berliinin muuri murtui, tuli mahdolliseksi käydä Stahnsdorfin metsähautausmaalla, jossa kauriit kuljeskelivat, ja vastaan tuli F. W. Murnaun hauta kellarikammioineen. Upeat monumentit olivat olleet kauan hoitamattomina.

    Itseeni ovat tehneet suurimman vaikutuksen Los Angelesin haudat, jotka ovat lakonisia laattoja maassa tai seinässä. Esimerkiksi Fritz Lang ja Marilyn Monroe. Sanoma on selvä: elämä on arvokas, ei kuolema.

    VastaaPoista
  13. "Pääkaupunkiseudun hautausmaat tuovat ensimmäiseksi mieleen arava-lait, asuntotuotannon verohelpotukset."

    Kieltämättä paskamaista ajatella, että tuollaisessa joutuu kuolemansa jälkeen makaamaan: ei ole persoonallisia kiviä, josa lukisi "Tässä lepää titteli se ja se sekä naseva aforismi".

    VastaaPoista