11. tammikuuta 2014

Lukemista kaikille




Uusi merkittävä tehtäväkenttä kohta 70-vuotiaalle! Eikö olekin rivo ajatus?

Viimeistään eilen käsitin, että tämä blogi on nimenomaan kommenttien takia dokumentti vuosista 2005 – 2014, ja kun huomioon otetaan muu digitaalinen aineistoni eli vuodet 1989 – 2005, puhutaan jo 25-vuotiskaudesta.

Siitä saa vängätä, onko maailman muutos vuodesta 1989 suuri, ja siitä, onko vuoden 2005 jälkeen tapahtunut mitään mielenkiintoista. Olisin samaa mieltä kuin moni muukin äänensä korottanut, että muutos – tai murros, tai tuho tai perikato – on aivan tavaton. Sen rinnalle nostaisin vain jaksot 1787 - 1791 ja 1914 - 1918. Toinen maailmansota ei ollut tällainen iljettävän perhosen syntyminen kummallisesta kotilosta ja vastenmielisestä toukasta. Se oli metamorfoosi, jollaisia kirjallisuudessa on kuvattu aina. Mitä ihmettelemistä siinä nyt on, että ihminen muuttuu kesken kaiken aasiksi tai aasi ihmiseksi?

Käsitykseni perustelut ovat… näissä kirjoituksissa.

Tekstejä on kolme tuhatta ja kommentteja 51 000. Aineisto on tietysti elitistinen ja siis epätyypillinen. Siksi sen ei pitäisi merkitä yhtään mitään eikä varsinkaan todistaa.

Onko teksteissä uutisia? – Ei kehuttavasti. Mutta saa kai huomauttaa, että ”uutinen” on 1900-luvun sana. Historiantutkimuksena uutiset ovat heikonlaisia. Sana nimittäin tarkoittaa jonkin jo tapahtuneen esittämistä valikoimisen ja järjestämisen tuloksena eli historiankirjoitusta. Journalisteilla oli ennen laatikot täynnä leuhkoja juttuja uutisesta. ”Mies puri koiraa” oli uutinen, ”koira puri miestä” ei.

Selaillessa eilispäivän lehtiä – joita on väitetty aineistosta kaikkein kuolleimmaksi – saa olla tarkkana huomatakseen, mistä ei ole uutisia. Talvisota ei syttynyt 30.11.1939. Silloin syttyi sota. Sanojen talvisota, välirauha ja jatkosota selvittely ei ole edes aivan helppoa, sillä siirtyminen muutaman henkilön päähänpistoista lähes viralliseen käyttöön painetussa tekstissä on mutkainen tie. Jopa ”ensimmäiset käyttäjät” ovat yleensä vääriä tai sitten merkitykseltään toisarvoisia.

Kirjoitetaanko todellisista asioista heti? Oletetaan hetken ajan, että osaisimme nyt sanoa, mikä oli aikaisemmin todellista asiaa. Vastaus näyttäisi olevan: ei.

Katselin (blogieni linkkejä apunani käyttäen) useitakin tämän maan ja Kalifornian parhaiden asiantuntijoiden listauksia viiden ja kymmenen vuoden takaa. Viisautta sieltä löytyi vaikka kuinka. Suhde siihen, mitä nyt pidän tuon ajan teknologian todellisuutena, toi mieleeni köydeltä pudonneen sokkoleikin sankarin. Luettelo asioista, jotka olivat silloin jo käsillä, mutta joita kukaan asiantuntija ei aavistanut, on pitkä ja synkkä. Kun tämä ei ole tekniikan kirjoitus, vetoan kokemuksiini Teknillisessä korkeakoulussa vuosina 2000 ja 2001. Internet nähtiin vielä silloin välineenä, ja sitäkin mieltä oltiin, ettei se oikeastaan koske edes tietotekniikkaosastolla kaikkia. Puhuakseni tässä vain siitä, minkä tiedän varmasti, mobiili netti eli kannettavilla päätelaitteilla johtimitta käytettävän verkkoyhteyden ongelmat tulivat tutkimuksiimme etenkin HIIT:issä vuodesta 2002. Itse ongelmat eivät olleet uusia, mutta niiden rannattomuuden ymmärsimme vasta silloin.

Yksi ongelmista oli ”yleisön” oikeus saada tietoa ja siis esimerkiksi kirjastojen asema ja digitaalisen aineiston levittäminen kirjastoista. Ongelma on todellisuudessa edelleen levällään.

Vertasin kirjallisuudesta, musiikista ja elokuvasta blogeissa kirjoitettua tämän päiväntilanteisiin. Kaikki kirjoitukseni ja kaikki kommentit ovat rajailmiöistä. Sellaisista tämän päivän vahvan julkisuuden asioista kuin rap – hiphop ei ole mitään ennen kuin 19.8.2012 mainitaan Paleface. Ainoa noita juttuja puoltava seikka voisi olla se, että kirjoista kiinnostuneet voivat lukea niitä edelleen. Kustantajat ja kauppiaat väittävät muuta, mutta ei kirjalla (kaunokirjallisuudessa) ole mainittavaa uutuusarvoa. Myös tietokirjallisuudessa 10 vuotta vanhempia huipputeoksia on vaikka kuinka, paitsi tietotekniikkaa koskevissa.

Tietoyhteiskunnan profeetat, nimiä mainitsematta, eivät ole pärjänneet. Jonain päivänä kerään rohkeutta ja katselen läpi ”Suomen tietoyhteiskuntamallin” (2001). Se kuuluu aineistooni, koska suomensin sen.

Entä jos tekisin sen kohta? Jospa siellä kuitenkin olisi helmiä sioille?

(Kello näyttää vuoden 2006 aikaa.)


24 kommenttia:

  1. Hupaisa anekdootti kertoo, miten eräässä Pohjanmaan teknisessä oppilaitoksessa insinööriopiskelijat 1970-luvulla kehittelivät opintolakkoa, koska innokas opettaja yritti neuvoa heille BASIC-ohjelmointikielen alkeita, joita he eivät katsoneet koskaan tarvitsevansa. Murre ei ole jäänyt muistiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoihin aikoihin basicia opiskeltiin kyllä innokkaastikin, sillä yleisesti vakuutettiin, että "tulevaisuudessa jokaisen pitää osata ohjelmoida"!

      Tämä on mielestäni tyyppiesimerkki virhepäätelmästä, joka teknologian kehitysennusteissa yleensä tehdään. Teknologia kyllä kehittyy, mutta käyttäjälle riittää, että osaa painaa nappia.

      Poista
    2. Klassinen, kolossaalinen moka oli tämä IBM:n (pää)johtajan ennuste 70-luvulla (vai oliko se jo 60-luvulla?) että "Mihin tavalliset ihmiset tietokonetta muka tarvitsisivat? Naurettavaa."

      Poista
  2. Mitä sotien nimiin tulee, historialliset tutkimukseni osoittavat, että jo Pohjolan Lumikuningas tiesi varsin hyvin, mihin on lähdössä, kuten tämä dokumentti selvästi osoittaa.

    VastaaPoista
  3. Yleensähän tulevaisuusvisioissa lähtökohtana on sen ajan teknologia, ongelmat ja tavoitteet, joihin haetaan vastauksia niitä kehittämällä ja täsmentämällä. Sellaista mitä ei vielä ole, sitä ei osata oikein visioidakaan. Siksi tieteisutopiat vaikuttavat jälkikäteen katsottuna lapsellisen vanhanaikaisilta.

    Sattumalta olin vuosituhannen vaihteessa itc-teknologian parissa ja muistan, kuinka hämmästyin, kun eräs it-guru sanoi, että seuraava iso askel on "langattomuus". Epäilin sitä hieman, sillä siihen aikaan piti kännykän kanssakin kiivetä mökin katolle, jos aikoi saada yhteyden. No, hän oli oikeassa.

    Kemppinenkin on mielestäni oikeassa: blogien merkityksellisyys on siinä, muun muassa, että sieltä paljastuvat aikansa näkemykset, uskomukset, tiedot ja vääristelyt aitoina, sellaisina kuin ne olivat silloin, ilman jälkiviisauden suomaa moraalista ylemmyyttä.

    Sehän pilaa monet muistelmat, historiateokset ja keskustelut.

    VastaaPoista
  4. Minulla on mielessäni projektiksi nykyään nimitetty hommanpuoli: kuinka rakentaa tai siis löytää kaikkien ihmisten yhteisille muistoille rakentuva tietosäilytyspaikka. Kaikkihan haluavat ainakin jonkinlaiset muistelmat, kenties vain säilytettyjen valokuvien muodossa. Isoisäni kotiseutukirjoitukset kiikutettiin paikalliseen kirjastoon arkkeina ja siellä ne lienevät varaston puolella; kukaan ei niitä sieltä tule löytämään. Nykyajalla on tällaiseen ratkaisu eli sähköinen dokumentti ja sen löytäminen tarvittaessa. Asialla on sitten monia eri ylä- ja alapuolia kuten esimerkiksi yksityisyyden suoja tai tarvittaessa tekijän oikeus. Ja tarvittaisiin varmaankin jonkin lainen kansakunnan aikajana. Sietääpä miettiä asiaa.

    VastaaPoista
  5. Kyllä tässä tuntee itsensä jotenkin avuttomaksi ja voimattomaksi tuon kaiken nettiin, kännyköihin ja tietokoneisiin liittyvän kehityksen suhteen. Kehitys on ollut niin huimaa, ettei kai kukaan ole kyennyt sitä kunnolla ennustamaan.

    Eivät edes Nokian lahjakkas ja ylenpalttisesti palkittu johto ei pysynyt kehityksessä mukana vaan lahjakkaasti ryssi lopuksi kännykkäliiketoimintansa myyntikuntoon. Kuka tämmöisen kehityskulun olisi pystynyt enneustamaan esim 4- 5 vuotta sitten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. T.:"Kuka.. olisi pystynyt enneustamaan?"

      Yritysten elämänkaarien tutkijat ? Siihen päälle:
      -kiihtyvä kehitys - )nopeampi elinkaari ja loppu
      -tukikaaret lankesi - )Ovi ym lommahti Nokialla - )nopeampi katedraalin romahdus

      Google rakentelee keskiajan katedraalia jolla on mahtava tukikaaret, - ) kestää pitkään ei romahda heti pienestä.

      M

      Poista
    2. Miksi pitäisi tuntea avuttomuutta? Humpuukia on aina ollut yli ymmärryksen. Kun jättää tekniikankin kehityssuunnista ja "innovaatioista" kylmästi pois sen, millä ei mitään elääkseen tee, niin helpottaa heti.

      Avannon katiskalle pystyy edelleenkin tekemään tuuralla, petkeleellä ja kirveellä vaikka ovat siihenkin konevoimaa tarjoamassa, kasvi- ja pottumaa kääntyy kuokalla ja lapiolla. Samoin halkojen hakkaamisen kanssa, että kirves ja kaarisaha ovat varmimpia teonvälineitä niihin. Joka ei näitä hallitse, tulee kuolemaan nälkään ja kylmyyteen kun nämä hienot elektroniikkasysteemit tilttaavat.

      Melkein kaikki, mikä liittyy niin sanottuun kehitykseen, menee loputtoman, tahallaan synnytetyn viihteen- leikin ja pelaamisenkaipuun piikkiin, sekä sotateollisuuden -tappamistarpeiden- kehittämiseen.

      Siitä kyllä saa viihdettä itselleen, kun seuraa hieman syrjempää näitä ihmiskusiaisen (anteeksi kusiaiset) touhuja ja nauraa partaansa koska väistämättä aivan paljainkin aivoin (ilman wikibediaa ym.) ymmärtää sen valtavan typeryyden, mihin ihmispolo viisaaksi väittämäänsä päätään käyttää.

      Poista
    3. Kyllä se vaan tuo teknologia on alkanut viime aikoina huomattavasti muutta meikäläisen arkea.
      Nykyään en juuri lue enää paperikirjoja, vaan sähköisiä ja nettikaupasta on tullut ostetuksi suksista lähtien. Miten se muilla tämän seurakunna jäsenillä on käynyt?

      Poista
    4. "Kuka tämmöisen kehityskulun olisi pystynyt enneustamaan"

      esim. se joka on ollut siinä alusta asti mukana.

      Poista
  6. "Sanojen talvisota, välirauha ja jatkosota selvittely ei ole edes aivan helppoa."

    Heikki Ylikangas kirjoittaa romaanissaan Aseveljen petos, että jatkosota ei sanana tarkoittanut jatkoa talvisodalle, vaan vuoden 1918 sodalle, vapaussodalle, josta muitakin nimityksiä tunnetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan Suomen aloittama jatkosota jatkoa talvisodalle, jolla yritettiin vallata takaisin Neuvostoliiton talvisodassa valtaama pala Suomea ja lisäksi pala Neuvostoliittoa, kun ei oltu opittu mitään talvisodan nöyryytyksestä.

      Poista
  7. Olen juuri Nassim Nicholas Talebia lukemassa. The Black Swanin voi kai tiivistää vanhaan hokemaan että ennustaminen on mahdotonta, varsinkin tulevaisuuden. Tuntuu siltä ettei se menneisyydenkään tai nykyhetken ennustaminen aina niitä helpoimpia temppuja ole.

    AW

    VastaaPoista
  8. (Äääh...)

    No ei auta töitä pittää tehä, hihat heilumaan sanoi rumpali vaikkei prima vista -osiossa koesoitossa pärjännytkään kun sillä ei oikein ollut jakoa.

    Se on nyt vaan sillä lailla että kun sattumuksen kautta tiedän kuka on keksinyt sanan kännykkä niin olen vakain tuumin ja harkiten tullut siihen mielipiteeseen että jos yksi pähkäpöölö keksintö vaikkapa sanokaamme kymmenestätuhannesta on osoittautuva käyväksi niin ei se anna työlle vähempää arvoa niiden loppujen osalta.

    Kirjailijat ovat kunnostautuneet varsinkin sommitellessaan utopioita ja kukas ne kirjailijat on siihen hommaan pannut ja niille oikeudet myöntänyt?

    Minutkin nimitti kirjailijaksi kirjoittamisella itsensä elättävä kaverini jonka mielipiteitä olen aina pitänyt arvossa sillä hänellä on niin hyvä maku ystävien suhteen, krhm. Nyt en voi tätä paremmin ilmaista, suvainnette suoda anteeksi mutta tarina vaatii sen, kiitti vitusti Jorma.

    Mitä kumman häpeämistä siinä on jos ei osoittaudu "olevan oikeassa"?
    Virheistähän sitä paremmin oppii.

    Sanotaanko vaikka esim.? Tehtävänä on pidempi koodi jonka kirjoittamista opiskellaan. Kouluttaja lähes ensi töikseen mainitsee puolihuolimattomasti:
    "Sanokaa vaan jos huomaatte virheen, niitä tulee kaikille."
    Tätä kutsutaan virheenkorjaukseksi. Se on ryhmätyönä paljon paremmin toteutuva mikäli ei virheitä saisi tulla ollenkaan.

    Jaa, on se luovuus kyllä hirveetä ja kauheeta, ei pitäs ihmistä sellasella raskauttaa, ainakaan ei töissä. Kuriin ja ruotuun se ois saatava, niin! Ja kauppoihin!

    (kauppias viipaloi, koneellisesti tottakai kun sillä tulee tasavahvoja viipaleita)
    - Ottaisin kuusisataa grammaa lauantailuovuutta, ja nämä salottisipulit. Voi hyvänen aika, ovatpa hinnat nousseet, viime kerrasta on tosin jo aikaa... ?

    Missä iässä ihminen on liian vanha oppimaan uutta?

    Riemukkaasti ja estoitta uuden kimppuun, kyse ei ole ennustamisesta vaan mahdollisen uuden luomisesta. Ei tule mieleen muuta menetelmää kuin sokkona ampuaminen, tässäpä se ei olle vaaraksi. (Samperi kun kielestämme puuttuu tuo futuuri, imperatiivi on niin töpäkkä ja otaksuntamuotoa luullaan savon murteeksi, hrmph.) Muistaakseni Gogol on kirjoittanut tästä keitto-ohjeen. Kun sotilaspalvelija kysyy mitä pataan pannaan hän saa vastauksen: pane kaikki pataan vain, kunhan on kuumaa, aina siihen joku maku tulee. Ei mikään pöhkömpi ohje, sellaisiahan kaikki pataruoat ovat. Kurittomia, sotkuisia, tottemattomia ja naurettavia. Tai palettiveitsellä voitaneen kuvitella pärjättävän rappausurakassa. Hirmu säästö jälkisiivouksessa ja laastin menekki ennenkuulumattoman pientä, ihme, ooh.
    - Jaa ensimmäinen neliö on valmis? Eikä viikkoakaan mennyt? No perhana, saako tulla katsomaan?

    Ennustaminen - luominen.

    Siinä ero!

    Yksityisajattelija

    VastaaPoista
  9. Viimeisinä muutamana vuosikymmenenä on tullut myös sellainen valtava muutos, että nykytutkijat hankkivat, säilyttävät, läpikäyvät, analysoivat ja kritisoivat aineistoja aivan uskomattoman paljon paremmin kuin ennen tehtiin. Se ei ole sattumaa: koulutus painottaa tätä ja lähdekritiikkiä.

    Vanhat tekstit ovat oikeastaan kaikki aika hataria ja nukkavieruja tässä mielessä, vaikkei sekään tee niistä arvottomia vaan juuri näitä vääristymiä pitää nykytutkija myös kiinnostavana aineistonaan.

    Niistä ja niiden hätäilystä ja tendenssimäisyydestä vain tulee mieleen Roope Ankka, joka hakkaa jonkin muinaissumerilaisen arkun auki etsiessään siitä timantteja ja kultarahoja.

    VastaaPoista
  10. "Tietoyhteiskunnan profeetat,... eivät ole pärjänneet."
    ?
    missä eivät? rahvaankosiskelussa, vai?

    VastaaPoista
  11. Totaalikatastrofia ei kukaan,
    ennen winkkari-päätöstä.
    Draamallisten muutosten vältäämättömyys oli selviö
    kenelle tahansa ulkopuoliselle firmassa työskenneelle,
    20 v sitten.
    Syksyn kirjasta selviää, että välttämätön tapahtui.

    VastaaPoista
  12. Anteeksi.
    Toipilan kommentin kommenttiin korjaus.
    Ei 20 vaan tasan kymmenen vuotta sitten.

    VastaaPoista
  13. eihheelev

    Krhm.

    "Mitä ihmettelemistä etc.

    Käsitykseni perustelut ovat... näissä kirjoituksissa."

    Kuinka kolmea pistettä käytetään. Lyhyt oppimäärä.

    Kiitos. Pelkäsin että se ei tulekaan sieltä.

    Aim True!

    M. I. O. Hallantie, Riihiluoto

    VastaaPoista
  14. Onko Kemppisen setä saanut kirjoituksillaan tai "tutkimuksillaan" koskaan minkälaista muutosta käytännössä aiKaan.blogeillaan nyt ei ainaskaan ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko Kemppisen blogin häirintä suurin saavutus pikku ystäväisemme Anonyymin omassa ansioluettelossa?

      Poista
  15. Valto Ensio on asian tarkan referenssipisteen kohdalla, jääkylmää järkeä olis tars.

    No kokkeillaan!

    Oksannappuloita:
    Parisensataa: Ihme rimpulaa työvärkkiä sitä myydään. Jos toden työn ääreen mennään niin vanhoilla on kuulkaa tiatoo miten muotoillaan kirveenterä niin että se ei rasita vartta ja kättä. Kuka Juuttaan Homekorvahömelö ny kirveenvarresta rutisuoran on tehny, ei älkää sanoko, ei saa lausua! Kyllä se kestää en minä sillä, jontikan takarenkaan altakin ampuu taivaalle niin että ohho ku on hilpee värkki mut mihkäs se lenskää. Nyt kun vielä sais samanlaisen käsisirkkelin nin ootshin harashoo! Meikä olis onnellinem miäs.
    Viiskuussattaa: Onko tullut huomatuksi että marketissa maksaa kovapalaterä sirkkeliin vajaa puolet paistinklimpin hinnasta? Jaa mitä! Eikä maksa? No, jos tarkkoja ollaan niin eipä-ei. Vajaa kympin. Noin kaks nakkipakettia, täpärästi ihmisravinnoksi kelpaavista nakeista siis nyt on puhe. Käypä terä. Koittaa hän. Kaverin kans väsättiin yks kuppilan pöytä ja hyvä tuli. Nyanssit ja kaikki. Niitä saa kuulkaa kuustoista (16 kpl) yhden ammattimiehelle valmistettavan terän hinnalla. Kolokytäviis nakkipakettia, about. Maksakaa te ne alvinne, tehän ne ootte keksinykkin. No, Festool se on, jos kiinnostaa. Muuten mulla on tota Boschin sinistä linjaa ja 2,8 paksu skraitta. Ei menny ihan mun järkeen tää nakkisirkkeli mutta hei, itellan pakettikone on tullu, jippii. Maksimihinnat itsenoutoa ja -vientiä vastaan, siihenhän se postilaitos tähtää että kyllä se on ymmärrettävissä. Mutta miksi mun pitää kääntyä vielä takaisin kun olen jo ovella ja perään kajautetaan että Pääsetsä nettii? Tässois tää koodi, sä voit siitä seuraa missä sun pakettis on.
    No nii-i, voi jestaksen pöksyt, olinpas pöhkö kun en ite (hih-hih, ite-lla) hoksannu että verkkoon se on tarttunu.
    Tonni tai vähän yli sanojeni yksityisellä painoarvoasteikolla: Mä nyt sanoin sille tietokoneaika ja etäruoka. Oliko ilkeetä? Oli kai se vähän, miun surut on kovia jotkut. Ne on kuin kivet metsässä.

    Tyhjää, heeemmetti, tähtienvälistä avaruutta: No voi juku, sori.
    Näitä sopii kivasti sinne, :)

    Lillukanvarsia, ruokoa (phragmites australiensis) sekä sinistä savea kanalan tarpeiksi: Oli sen naama joteski outo, postin täteille en kiukuttelis kun ne joutuu niitä yli kakskytkilosia paketteja nostelemaan vaikka työturvallisuussyistä naisimmeisiltä on 18 kg ylittävien kuormien nostelu lailla kielletty, oikein ja hyvä. Sitten kun on puhe hoitsimisesta, vaikka tämä on aiheena jo melko moteva, missä luulette vanhainkodissa sen mumottenkääntely ja mullituspöyhimen komeron oven olevan. Juu, no, kahvintuoksuahan sieltä tulee, kyllä se on hyvin doupattua työtä, se, kaffet kolmioilla. Tämöttinen äijäkäppänitten syrjäänkampeemis ja punkassakierittelyapparat on mulla työn alla, mainitsen koska se on tehtävä. Saishan näistä sikalankin ja onkin saatu, perkutarallaa, Engelin toimiston piirtämä. Nysse on jollain ihme yliväellä, en tiijä eikä kiinnosta,
    surku se on ja suuri sääli, sikala se on eikä mikään touhutila.

    Mulle kans!
    Hutilustila!

    Pixit

    IH

    VastaaPoista