14. joulukuuta 2013

Punaiset jarrulaipat



Saksalaisperäinen Auto Bild, sen suomenkielinen versio, perustuu varmaan huolelliseen markkinatutkimukseen. Erilaisten henkilöautojen esittelyssä kiinnitetään suurta huomiota jarrulaippoihin, ei siis niiden tehoon. Jos laipat on maalattu punaiseksi niin että ne tarkkaan katsoen erottaa auton rönöttäessä parkissa, se tekee kuulemma kateellisiin suuren vaikutuksen.

Tätäkin tärkeämpiä ovat miehekkäät pakoäänet. Puhe on siis pakosarjasta kantautuvista moottorinäänistä. Poikasina kiinnitimme pyykkipojalla polkupyörän etupyörän pinnojen lähelle Klubi-askin kannen. Se räpätti ajaessa niin hienosti. Nyt saman efektin voi ostaa oikealla rahalla.

Mietiskelen kovasti, ottaen huomioon uusimpien automallien kehittyneen elektroniikan ja joissakin tapauksissa mainion äänentoistojärjestelmän, miksi ei jo asenneta autoihin äänitettyjä murinoita ja jyminöitä. Siinä voisi mennä täti-ihmisiltä huonot housuihin, kun lihapainovammainen perheenisä jyräyttäisi Daytonan malliset käynnistysäänet parkkipaikalta poistuakseen!

Televisio varmaan valehtelee. Sen vähän minkä olen nähnyt Formuloita mieliohjelmaani urheiluruutua kuunnellessani, oikeiden rata-autojen äänet ovat korvissani kumman samanlaisia kuin erilaisten kauko-ohjattavien leikkiautojen ininät. Vaikutelmaa muuten tehostaa se optinen harha, etten minä ainakaan osaa helposti käsittää hullun lailla rataa kiertäviä autoja oikean kokoisiksi. Ne näyttävät pienoismalleilta. Tässä mielessä kaikki kunnia laukkakilpailuille. Edelleen televisiossa nähtynä hevoset vaikuttavat eläimiltä ja ratsastajat samoin.

Olen itsekin sitä mieltä, että kyllä lapsen on saatava vaikka partapuukko ja kellosta viisari, mutta auto-, puukko- ja kelloasiat tuovat silti mieleen ajatuksia.

Saman autolehden samassa numerossa on innostava vertailu. Rinnakkain on kokeiltu samojen perusmallien tila-auto-, katumaasturi- ja farmariversioita. Kirjoittajienkin mielestä yllättäen farmarit voittivat myös käsiteltävyydessä, mukavuudessa ja mm. kuljetuskyvyssä.

Olen luullut, että SUVien vierastaminen on kaltaisteni nirsoilijoitten ja hienostelijoiden luuloja. Itse sain niistä tarpeekseni Kaliforniassa 1997. Ne olivat silloin tulleet siellä muotiin. Ajattelin vähän ärtyneenä, että kai sitten Los Angelesissa tarvitaan eteviä ominaisuuksia umpilumessa ajettaessa. Myöhemmin ymmärsin muun muassa kilpailevan Tekniikan Maailman selostuksista, etteivät nämä katumaasturit ole välttämättä hyviä edes lumessa eivätkä mökkiteillä päihitä menneen maailman Ladaa. Tai Mossea; isäni väitti itse nähneensä, että poromiehet olivat kerrankin ajaneet Mossella Luirojärvelle. Tiedä häntä sitten. Sinne on siis maantieltä matkaa kymmeniä kilometrejä ja välissä on ikäviä soita ja harvinaislaatuisen hankala Tuiskukuru, jonka tosin voi kiertää.

Kannattaa muuten olla Tekniikan Maailman tilaaja. En kyllä ole varma, saavatko muutkin kuin tilaajat nauttia sen edun, että verkossa on tarjolla tiivistelmiä lehden vanhoista ja hyvin vanhoista numeroista. Tämän jutun kuvana on leike ”Kamerat” –yhteenvedosta. Altixin esittely herkisti. Meillä oli sellainen. Isä kuvasi sillä paljon lapinkirjoihinsa – kuitenkin kiinteäobjektiivisella mallilla, jossa linssi oli tarunomainen Zeissin Tessar, sotasaalista nääs, tehdas. Kamera oli DDR:n tuotetta ja Zeissin tehtaat olivat tuon valtion alueella.

Muuan aika kauan sitten televisiossa esitetty dokumenttielokuva kertoi harppisaksan hienon teollisuuden surullisen lopun. Muurien kaaduttua Praktikan tehdasta kaupiteltiin länteen. Ostajia ei ilmaantunut, vaikka tehtaan mukana olisi tullut kuusi tuhatta kokenutta mummoa. jotka kasasivat jopa kameran sulkimet käsin ja edustivat kaikessa Saksan ylittämätöntä pienteollisuusperinnettä. Lännen ekonomistit nimittäin olivat laskeneet, että käytössä olleilla tai fyysiset rajaehdot huomioon ottaen käyttöön saatavilla keinoilla yhden kameran omakustannushinta nousisi selvästi yli Mercedes Bentzin limousine –mallin myyntihinnan.

Tämän kirjoituksen tavanomaistakin sairaalloisemmin menneisyydessä viipyilevä henki saattaa johtua eilisiltaisista pikku juhlista, joista vielä kiitos isännälle. Tulimme Markku Jalavan kanssa siihen tulokseen, että emme ehkä olleet koskaan oikeasti tavanneet. Niinkin voi käydä.

Minua kaksi vuoitta nuorempi Jalava on myynyt kustannusliikkeensä. Etenkin sarjakuvia hän julkaisi siis vuodesta 1982. Arvostan suuresti hänen toimintaansa ja julkaisujaan.

Kun siinä oli paikalla kolmaskin samanlainen, langeta rojahdimme tietenkin muistelemaan varhaisia kokemuksiamme sarjakuvista ja erilaisista lukemistoista. Meistä kenelläkään ei ollut ollut sen vertaa kotikuria, että olisi katsottu, mitä kakarat lukevat. Jännityslukemistoa ja Seikkailukertomuksia. Jälleen mietin, mikä esti minua antautumasta Jerry Cottonin ihailijaksi. Ehkä se oli ikäkausikysymys. Minä olin mennyt vähän liian nuorena kouluun ja suunnistauduin monissa asioissa hiukan vanhemman polven valopäiden mukaan. Nämä todelliset suurten ikäluokkien lapset, kuten Jalava, saivat luultavasti olla enimmäkseen rauhassa sekä kotona että koulussa. Heitä oli niin paljon, ettei kukaan olisi ehtinytkään heidän peräänsä, varsinkin kun oli rakennettava jälleen kokonainen valtio.

Jerry Cottonin ihailija yli muiden, Mauri Kunnas, saapasteli hänkin taannoin vastaan ja oli oma itsensä. Meillä vanhemman polven miehillä taitaa olla se äideiltä peritty ominaisuus, että mielestämme ihmisen ei ole syytä olla ollakseen.

En osaisi kääntää tuota vieraalle kielelle. Olla ollakseen ei ole teeskentelyä eikä pelkkää mahtipontta vaan jotain sellaista korostettua omanarvontuntoa, joka toistenkin tulisi ottaa huomioon. Sitä oli ennen maailman väärällään ihmisiä, jotka vaativat itselleen jonkinlaisia palvontamenoja, vaikka olisi kuinka äkkipäätä tavattu. Ja oli niitäkin, jotka varsinkin hiukan juotuaan tiristivät itkua kuuluisuuden kiroista, osallistuttuaan keskinkertaisella menestyksellä esimerkiksi iskelmälaulukilpailuun nuorisoseuran talolla.





19 kommenttia:

  1. Kuvassa oleva Super Dollina II on minulla kaapissa. Kaapista ulos otettuna kuvanottokelpoinen. Valitettavasti en näytön suurentamisesta huolimatta saanut selvää hinnasta. Halvemmasta päästä vertailukohteista näytti kuitenkin olevan.

    Mitä taas tulee punaisiin jarrulaippoihin, kyseessä ovat varmaankin jarrusatulat, joissa olevat jarrupalat hillitsevät vauhtia puristamalla jarrulevyjä. Punaisiksi maalatuissa jarrulevyissä/laipoissa(?) ei väri kauaa kestäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Super Dollina 19.500 Smk - vrt. kallein Exacta ja Zeiss Contax n. 60 000 Smk. Alitssa Altix 13.500 Smk.

      Rahan arvokertoimella 10 000 markkaa vuonna 1954 = 318 euroa 2012.

      Poista
  2. Jukka hyvä, tiedän että kääntäminen on aina vaikeaa. Jopa ranskalaisetkin sen ymmärtävät- Le Monden artikkeli "myötähäpeä" on todella lukemisen arvoinen. Sen löytää osoitteesta: http://www.lemonde.fr/le-magazine/article/2013/12/06/myotahapea_3525721_1616923.html

    Hienoja lukuhetkiä!

    VastaaPoista
  3. Kyllä se Zeissin tehdas on ollut siellä Jenassa kautta aikojen. Ei se mitään sotasaalista ollut. Alueella on puhdasta hiekkaa, joka sopii oikein hyvin optisen lasin valmistamiseen. Länsipuolella perustettiin uusi Zeiss ja vanhaa puolta alettiin nimittää VEB Zeiss Jena -nimellä. Mallinimistä oli jotain kiistaa yhtiöiden välillä. Ryssarna ottivat kojeet ja laitteet itävyöhykkeeltä ja veivät ne ruostumaan johonkin ratapihalle vuosiksi heti sodan jälkeen. Säästyneellä rojulla tehtiin ryssarnas Kiev- ja Fed-kameroita. Taustalla noissa Contax ja Leica.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esittelin sen erittäin laajan oikeusjutun, jossa oli kysymys yrityksistä VEB Carl Zeiss Jena ja Carl Zeiss GmbH Mainz. Kävi ilmi että Zeissin yrityshistoria oli erikoislaatuisen mielenkiintoinen. Firma oli osavaltion hallinnoima säätiö. Työväen suojelussa se oli edelläkävijä.

      Toisen maailmansodan jälkeen insinöörit ja patenttikirjat siirtyivät amerikkalaisten perässä länsivyöhykkeelle Mainziin.

      Suomessakin ratkaistun oikeusjutun aiheena oli Zeissin suuri keksintö Schottglass, kuumuutta kestävä laboratoriolasi, jonka moni suomalainenkin sukupolvi muistaa - tuttipulloista.

      Poista
    2. Ja myrskylyhdyn laseista.
      IH

      Poista
    3. Vanhempieni sukupolvi kutsui kuumuutta kestävää lasia jenalasiksi.

      AW

      Poista
  4. No niin, nyt on Blogisti taas päässyt teemaan, jota hän jotenkuten hallitsee! Malttaisi nyt vain pysytellä näissä!

    VastaaPoista
  5. Autolla ajaminen on sitä että ajaa autoa. Arvostan ammattiautoilijoita. Minulla oli aikoinaan ABCE ajokortti; sillä sai ajaa linja-autoakin, jos se oli tyhjä. Mutta hölmöähän on ajaa linja-autolla pysäkkien ohi jossa matkustajat heiluttelevat käsiään kuin tuuliviirit... Niinpä en niin tehnytkään, vaan ajoin kuorma-autoa Tampereella. Jakelin tavaroita eri paikkoihin, olin jakeluautonkuljettaja. Vanha Bedford oli mun ratsuni; se oli kiva ja talvisin se aina vähän aikaa yskii ennen kun lähti käyntiin; mutta ei siinä ollut edes rattitehostinta... ts., jos halusi kääntää etupyörät toisesta ääriasennosta toiseen ääriasentoon, sai rattia vääntää noin 7 kertaa ympäri. (Sallinette lievän liioittelun?) - No, aika norsu se liikenteessä kumminkin oli, ja Tampere on kapealle kannakselle rakennettu kaupunki, se täytyy myöntää. Perjantailiikenne oli pahinta... mutta kyllä henkilöautot - kun tunki jonkun kolmion takaa pääväylälle - yl. pysähtyivät, eivät halunneet jäädä alle. (Nyrkkiä joskus kuskit heiluttelivat mutta mitäs siitä. Siinäpä heiluttelivat.) Pahempia paikkoja olivat takapihat, esim. Keskussairaalan lastauslaiturille piti pakittaa erittäin monimutkaisten kommerverkkien kautta (ja aina yks SAATANAN Porsche, ylilääkärin kuulema, oli parkkeerattu poikittain sille tielle... kyllä monta kertaa teki mieli vähän RAAPAISTA sitä siinä ohi mennessä... mutta (huokailee itekseen) kristillinen moraali voitti ja sitä vaan vekslas ja vekslas autoo ettei vaan osuis siihen... Lastina minulla nimittäin oli naudan- ja sianpuolikkaita ja noin 40 kilogrammaa painavia makkaralaatikoita; ei niitä viitsinyt (tai ei jaksanut) kaukaa kannella, kylä täyty päästä lastauslaiturille! - Näin oli.

    Ps. Siks mää tykään näistä formula-ajajista. Ne osaa käsitellä autoa. Kyl sen näkee kun toinen ajaa jonkun shikaanin 4 sekunnin sadasosaa nopeammin kuin toinen, että paremmat ajolinjat sillä, on. (Eikä oo kenenkään p-leen porshcea tien tukkona.)

    VastaaPoista
  6. Saanko palata vielä eiliseen anarkismiin ?
    Oletetaan, että on eduskuntavaalit. Kansa osoittaa innostuksensa OTTAA KANTAA, mutta yksikään ehdokas ei saisi yhtään ääntä. Siis tyhjät laput. Ehdokkaat eivät saisi luottamusta.
    Mitä siitä seuraisi ? Uudet vaalit ? Ja jos taas kävisi samoin, mitä sitten ?
    Olisiko se anarkiaa äänestäjien taholta ?
    Mitä laki sanoo asiasta ? Tulisiko virkamieshallitus ? Kuinka kauan meno voisi jatkua ?
    Työpaikkalounaalla hetken tyhminä "kyselimme", kunnes velvollisuudet kutsuivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä aiheestahan on Jose Saramago kirjoittanut teoksen nimeltä Kertomus näkevistä. Yhden kaupungin asukkaista valtaenemmistö jätti tyhjän lipun uurnaan. Hallitusherroja ja naisia vilutti t-viivan kanssa.

      Poista
  7. Kyllä Punaiset on kivat siivissä meinaan jarrulaipat .olla.
    Karmee kun on hirvee. Ja peuraa.
    Ei nyt ihan joka paikkaan tarttis tunkaa, häirittee. Munkaan. Mut enmä sitä pahana pidä jos nyt yks porche siinä rRutsahti syrjempään ja virkamiesporukkahan on miettimisaikahallitus vaan. Kun syö Kemppisen mukaan anti-ikävyyksiä saa tilalle töitä makkaratehtaalta, eh bien, siksi varokaas Pystykorvaa jolla on ukko-pekka. (se on se asenne)

    IH

    VastaaPoista
  8. Minuun on tehnyt suuren vaikutuksen näkemäni TV-dokumentit ja lukemani lehtijutut siitä, että ainakin saksalaiset ns. premium-autot todella suunnitellaan myös äänten osalta:
    äijäraadeille (naisia en kuvissa nähnyt) esiteltiin arvioitavaksi erilaisia oven kuinnilyöntiääniä ym joihin voitiin kuulemma helposti vaikuttaa tiivisteiden, saranoiden ym suunnittelulla

    VastaaPoista
  9. "Olla ollakseen" ei käänny ehkä siksi, että se on nimi lokerolle; luulen että Suomessakin se eri-ikäisille ja -taustaisille tuo mieleen erilaisia käyttäytymispiirteitä.

    VastaaPoista
  10. Mm, ei se ole helppo, ei... Tai voihan olla että se johtuu siitä että olen "siinä iässä".

    VastaaPoista
  11. Kiitos! Quinn A. The Secret of St. Vittoria. Sehr prima.

    VastaaPoista
  12. Eihän pömpöösi tarkoita edes kovin lähelle samaa kuin olla ollakseen. Beish?

    VastaaPoista