9. joulukuuta 2013

Patukalla päähän



Poliisikouluun en olisi päässyt. Sellainen alkoi toimia Otaniemessä 1961, mutta koulutusta oli ollut vuodesta 1918. Nimismieheksi olisin päässyt, samoin ajoittain opettamaan komisariokursseille ja sellaisille. Tämä on yleisempi ohje: ellet pääse oppilaitokseen, rupea sinne opettajaksi. Syy tähän itsetutkiskeluun on selvä. Etenkin järjestyspoliisin toiminnassa tarvitaan viisautta, rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä. Kiukuttelevaa mielenosoittajaa ei todellakaan pidä kopauttaa patukalla päähän.

Pahoittelen mutta epäilen itsenäisyyspäivän mielenosoituksia kaupallisiksi. Tarvittiin julkisuutta; sitä tuli runsain mitoin. Nelson Mandela kuoli.

Matti Wuori ajoi ihmisoikeusjuttuja ja oli tekemisisä Etelä-Afrikan totuuskomission kanssa. Totus- ja sovintokomissio aloitti toimintansa 1995. Sen työtä on kuvattu tulokselliseksi. Sen tuloksia on arvosteltu uskottavin perustein. On huomautettu, että jokin järjestelmä voi toimia hyvin kyläyhteisössä mutta huonosti suurkaupungissa. Tässä voi olla sama ilmiö, joka on tuttu myös Suomessa harjoitetusta sovittelusta ja vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta. Väkivallantekijän ja uhrin tai vaatimuksen esittäjän ja vaatimuksen kohteen saattaminen kärsivällisesti ja johdetusti kasvokkain muuttaa tilannetta. Sama kääntäen: riitely ja rikollisuus kukoistaa nimettömyyden syvässä varjossa.

Pidin totuuskomissiota omituisena ajatuksena. Tavoite luoda todellinen vaihtoehto sotarikosoikeudenkäynneille vaikutti lähes haihattelulta. En ollut tekemisissä tämän toiminnan kanssa. Kerran minua tahdottiin mukaan Amnestyn toimiin. Onnistuin käymään asiasta hyvän keskustelun korkeimman oikeuden esimiesteni kanssa. Heistä tuomarin virassa toimivan ei pidä hakeutua tuollaisiin tehtäviin. Olin samaa mieltä. Luultavasti olen edelleen samaa mieltä.

Kaikki tiesivät, että Matti Wuori on juoppo ja kommunisti. Kun kävi kiusallisen selvästi ilmi, ettei hän ollut juoppo eikä kommunisti, siirryttiin käyttämään haihattelijan leimaa. Wuori oli perustamassa Greenpeacea. Sitäkin oudosteltiin kovasti.

Hänen kirjansa ovat eri kirjastoissa hyllyssä. Kansalaistoiminta, aktivismi, tossu-urien avaaminen poikki tuttujen polkujen on ehkä ilmassa. Olisi hyvä luoda henkilökultti esimerkiksi perustamalla Matti Wuori –palkinto ja ankkuroimalla se ihmisoikeusajatteluun. Arkimedia ei yleensä viitsi selvittää ihmisoikeuksien fysikaalista luonnetta. Tuollainen oikeus on kuin kivääri. Siinä on toinen pää ja toinen pää. On kokemuksena hyvin erilaista olla piipuin edessä kuin liipaisinpuolella. Ihmisoikeudet ovat siis ihmisten oikeuksia tilanteissa, joissa vastapuolella on yleensä valtio. Tulos voi olla, että ihminen saa oikeutta. Joskus maalitauluna on valtio, ja tuloksena voi olla, että valtion on pakko muuttaa toimintatapojaan ja ehkä lakejaan. Etelä-Afrikassa kävi niin. Monien mielestä ainoa järkevä järjestelmä, apartheid, alkoi näyttäytyä yhä rikollisempana, ja lopulta se sortui. Tapahtuma oli niin suuri ja syvälle vaikuttava, että sen saisi mielellään mainita samaan hengenvetoon Berliinin muurin ja reaalisosialismin kaatumisen kanssa. Suomessa asia jäi jalkoihin, koska elimme itse 1990-luvun alun tuskan vuosia. Jokin merkillinen sosiaalinen virus oli silloin liikkeellä. Maailma muuttui parissa vuodessa ilman sotaa ja väkivaltaa. Väkivallan ihannoijilta ja ”reaalipoliitikoilta” meni keskeinen argumentti, mutta tätä ei varsinaisesti huomattu. Ja kaikki muuttui jälleen islamistien hyökättyä 2001.

Tässä ovat päivän ajatukset. Niitä on kaksi. Sellaisten kaksintaistelujen ja taistelujen kuin eilisiltaisessa Shakespeare-elokuvassa Kuningas Henrik II ei enää ole. Sellaista juonittelua ja kapinointia, joita sama näytelmä kuvasi niin etevästi, on ehkä entistäkin enemmän.

Poliitikot, katsokaa tai lukekaa jos osaatte Shakespearea. Sankarit käsittävät voittonsa turhuuden viimeistään silloin kun heidän miekkansa puhkaisee vastustajan vatsan. Väkivallanteossa on kaksi uhria, kohde ja tekijä. Eilisessä Jeremy Irons esitti järkyttävästi vanhenevaa kuningasta, jonka hänen oma varsin vaihteleva menneisyytensä tavoittaa.

Taistelukertomuksia tunnetaan ainakin kolmen tuhannen vuoden ajalta. Niin kauan kuin kertomuksia on tehty, voittajat ovat olleet aina hakemassa oikeutta. Koska he ovat voittajia, he ovat myös saaneet oikeutta. Jumalien ja heidän myöhempien seuraajiensa tuomareiden vaativa tehtävä on ollut asettua voittajan puolelle. Vastustajan kukistaminen näet ei yleensä riitä heille. Hävinnyttä on lisäksi rangaistava. Sopiva ja kohtuullinen menettelytapa on esimerkiksi kuljettaminen muutaman sukupolven ajaksi vankeuteen Egyptiin tai Baabeliin. Viimeksi tätä keinoa käytti hyvällä menestyksellä Neuvostoliitto vuonna 1945.

Se toinen ajatus on rankaiseminen. Mandelan ja Desmond Tutun totuuskomitea ei siis pyrkinyt rankaisemaan pahimpiakaan. Vallalla oli se erikoinen ajatus, että totuus tapahtuneesta vaikuttaisi tervehdyttävästi aivan samalla tavalla kuin valhe mädättää.

Rikoslain perinteiset rikokset tuntuvat edelleen vaativan rankaisemista. Niitä ovat murha, ryöstö, varkaus, väärennys ja ne muut. Liikennerikoksista sakottaminen osoittaa mielikuvituksen puutetta. Järjestelmä on keinotekoinen, koska teostaan vastaamaan tuodun käyttäytymisen moitittavuus on liian usein hiustenhalkomista. Avoimesti mekaaninen järjestelmä olisi parempi – ja silloin päästäisiin nykyisellään kohdittain kauhistuttavien päiväsakkojen käyttämisestä.

Vakavampi kysymys on historian vaiheet. Vuoden 1918 punakaartien tuhotyöt on kartoitettu välttävästi ja valkoisten suhteellisen huonosti – yleisarmahduksen vuoksi edes henkirikoksia ei tutkittu. Toisen maailmansodan suomalaisten sotarikokset ovat jääneet melkein tutkimatta. Mäntsälän kapina ja sitä ennen Lapuan liike painettiin villaisella, vaikka osa teoista oli vakavia. Vakoilu idän tai lännen hyväksi 1945 -2013 on täysin tuntematon alue.


Olisiko kuitenkin perustettava historian tuomioistuin?

27 kommenttia:

  1. "Kiukuttelevaa mielenosoittajaa ei todellakaan pidä kopauttaa patukalla päähän." - varsinkin jos tämän päämäärä on tulla kopautetuksi, jotta voi osoittaa yhteiskunnan "vääryyden" ja tulla poliittiseksi martyyriksi.

    Saksan 1970-luvun Baader-Meinhoff -ryhmä sai alun yhdestä ammutusta opiskelijasta (Benno Ohhnesorg).

    Toisaalta ne kysymykset, joita Tampereen "mielenosoittajat" nostivat esille, täytyisi nostaa keskusteluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari Tervoa mukaillen ainoa kysymys, jonka Tampereen mielenosoittajat nostivat oikeasti esille on, voiko olla niin typerää mielenilmausta, ettei sitä joku politiikko riennä hyväksymään tai ymmärtämään.

      Poista
    2. Mitä ne kysymyksen olivat?

      Toistaiseksi ainoa huomaamani Mansen kapinaan osallistuneen julistus on se putkasta kaljakassin kanssa vapautuneen vapaustaistelijan motto: "Juodaan viinaa ja vittuillaan poliisille."

      Siltähän se näyttikin.

      Poista
  2. "Olisiko kuitenkin perustettava historian tuomioistuin"

    Se on jo perustettu, se esiintyy jokaisessa uutta tietoa tuovassa tutkimuksessa ja tulkinnassa. Paha avain, että tuo tuomioistuin ei tunne lainvoimaa (=lopullista totuutta, "tätä kaikki asianosaiset noudattokoot").

    VastaaPoista
  3. "Maailma muuttui parissa vuodessa ilman sotaa ja väkivaltaa. Väkivallan ihannoijilta ja ”reaalipoliitikoilta” meni keskeinen argumentti, mutta tätä ei varsinaisesti huomattu."

    Ah tuo ihana mahdollisuuksien ja toivon ikkuna Neuvostoliiton lakkauttamisesta 11.9.2001 saakka. Silloin kaikki näytti olevan mahdollista.

    VastaaPoista
  4. "Toisen maailmansodan suomalaisten sotarikokset ovat jääneet melkein tutkimatta."

    Mikahan tata Kemppista vaivaa?? Edellisen kerran sain hanet tunnustamaan, etta han ei tieda tasta jutusta juuri mitaan. Katso Eero Nero (Oeach oli appi) ja alan kirjallisuus.

    Valvontakomissio apureineen teki selvaa jalkea. Suomen armeijalle on kunniaksi, etta valvontakomissio ei loytanyt sen enempaa. -- Luen par'aikaa Sven Hassel "Gestapo" teosta. Verrattuna Saksan tai Neuvostoliiton rikoksiin, paljon voidaan antaa anteeksi kurjille suomalaisille; vai mita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielessäni kyllä olivat etenkin omiin suomalaisiin kohdistuneet teot, joille "sotarikos" ei ole hyvä nimitys. Sotahölmöys? Esimerkiksi eteneminen Kiestinkiin...

      Poista
  5. Juhani Suomen tuoreesta Mannerheimtiiliskivestä saisi erinomaisen kaksitoistaosaisen juonitttelusarjan. Juonitteleeko Sauli Niinistö, kun syyttää johtajia [optio]ahneudesta? Samat johtajat kun maksoivat Niinistön matkan linnaan.

    Ehkä olisi hyvä kopauttaa kiukuttelevaa mielenosoittajaa patukalla päähän, Näin puupäät oppisivat tunnistamaan tosielämän rajoja?! Pitää kaivaa Youtuben kätköistä horjuvan Arhinmäen köpöttely ASEM-poliisin syleilyyn.

    VastaaPoista
  6. Kontulaakaan ei ikkunoiden rikkominen ja mailoilla hakkaaminen häiritse millään lailla. Sovitaanko Anna niin, että minulle on ok, jos sinun ikkunasi rikotaan ja sinua vähän mätkitään mailoilla?

    VastaaPoista
  7. On näitä sikailevia anarkisteja ollut ennenkin Suomessa. Kai tästäkin joku järkyttyi: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/eu-mielenosoitukset_39795.html#media=39804

    VastaaPoista
  8. Jännitys tiivistyy...

    (Eräs suuri päivälehti/Suomen paras blogi).

    VastaaPoista
  9. Onko Teillä pikkusen krrrapula vai muutenvaan kivaa kismaa? Kun meinnaan on sitä urheilua kattomattakin jo ihan naatti niin pikkunen iltariitahan olis justiisa nyt oikeen kiva !

    Montako metriä laastaria on yleensä metrilaastaripaketissa?

    1) riippuu paketista
    2) riippuu metristä.
    3) saatana tässä mitään laastarit auta ku se irtipoikki!
    4) 0,9 m.

    Vihje 1) Rakennustyömailla ei ole sitä, pelkkää koolinkia.
    Vihje 2) Jos ekana tarttee laastaria niin oisko se parempi kuitenkin joku muu ala?
    Vihje 3) Kakkosnelonen on 2X4 tuumaa mutta se on koolinkia.
    Vihje 4) Sirkkelit on sitä varten että niillä katkotaan koolinkia eikä raajoja.
    Vihje 5) Ja viimeisen kerran, metri on metri. Laastari on laastari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelisin, että sirkkelillä katkotaan laastaria.

      Poista
    2. Tyyris tuuma tuo. Venäläinen kalutuuma vershok kenties?

      Poista
  10. Varsin lennokasta "tarkastelua" : Mäntsälän kapinaa ja liikennerikosten sakottamista samassa kappaleessa! Lähes koko rikollisuus yhdessä rytäkässä! Heh, heh!

    VastaaPoista
  11. Näköjään joku suomalainen bloggaaja kuvittelee olevansa Tuntemattoman Koskela!

    VastaaPoista
  12. Kun valtio rahoittaa tulonsiirtoja lisäämällä velkataakkaansa, ei kenenkään pitäisi riehua kuviteltuja leikkauksia vastaan. Nyt nämä polithuligaanit olivat liikkeellä vain tuhoamisen hengessä.

    VastaaPoista
  13. Kirjoitus on haponkestävää terästä. Punaorvon poika meni hiljaiseksi.

    Pakkasella Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  14. Nelson Mandela muistetaan ja tullaan muistamaan monesta, mutta tuo Totuuskomissio on niin vertaansa vailla oleva ajatus, että se on naivistisuudessaan ja toisaalta tehokkuudessaan ja vallankumouksellisessa anteeksiannossaan jotain, jonka suuruutta ei varmaan vieläkään täysin ymmärretä. Paitsi, että se antoi yhdelle kansakunnalle mahdollisuuden rauhanomaiseen muutokseen, se antoi maailmalle mallin. Mitäpä jos et valtaa saatuasi kostaisikaan vääryyttä, jonka olet kokenut, seuraisiko siitä jotain hyvää kaikille? Tällaista suuruutta ja mielen avaruutta kohtaa niin harvoin...

    VastaaPoista
  15. Apartheidin kaatuminen itse asiassa ylitti Berliinin muurin kaatumisen omassa tajunnassani ja suurimman osan oman viiteryhmäni maailmassa tuolloin. Itä-Euroopan loppu vain tapahtui omaa luonnollista polkuaan, no big deal. Namibian itsenäisyys ja sitten Madelan vapautuminen ja apartheidin oli se, mitä seurasi ja minkä mukana eli 70-luvun lopulta alkaen.

    VastaaPoista
  16. Olisi,
    Marxin vieraantumisteoria takaisin osaksi sosiologian peruskurssia, koska nähdään, maailma ei ole totellut.

    VastaaPoista
  17. Himasen pamfletista jäi mieleen Etelä-Afrikan osiosta koulutuksellinen epätasa-arvo. Valtion kustantamiin hyviin yliopistoihin pääsivät käytännössä vain eliitin nuoret, kun sen sijaan köyhempi väestö sai itse kustantaa opiskelunsa heikkotasoisiksi luonnehdituissa yksityisissä korkeakouluissa.
    Tästäpä aatos lensi kotomaahamme ja niihin kymmeniin tuhansiin ilman jatkokoulutuspaikkaa jääviin nuoriin. Pitäisikö heille antaa rahana käteen se sama, minkä valtio pistää onnekkaampien koulutukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksipä ei. Mutta on vielä tehokkaampi keino, arvotaan koko potti ja onnekkain saa näin aivan liikaa oppia joten opin tie on sillä selvä ja muita onkin vaan kavereina mutta onhan sitä rahaa. Noh?
      Tehdäänpä kuitenkin niin kuin hyvä tulee. Sitä on jo kokeiltu, kansakoulu toimi.

      Poista
  18. Lempikirjastani Suurten munausten kirja voi löytää Jorma Ojaharjun kertoman hauskan jutun Matti Wuoresta:

    "1969 Suomenlinnassa toimi Rannikkotykistön reserviupseerikoulun oppilaskunnan puheenjohtajana oikeustieteen ylioppilas Matti Wuori. Hän oli anonut ja saanut lomaa toimiakseen avustajana Helsingin Raastuvanoikeudessa ns. yllytysoikeudenkäynneissä. Niissä oli kysymys sen seikan selville saamisesta oliko yllyttäminen aseettomaan palveluun rangaistavaa vaiko ei.

    Rannikkotykistön tarkastaja eversti Eversti oli tiedotusvälineiden kautta tullut tietämään, että oppilaskunnan puheenjohtaja Wuori oli oikeusavustajan toimessaan sotkeutunut mokomaan Suomen puolustusvoimien olemassaolon ja jatkuvuuden kyseenalaiseksi asettavaan juttuun ja lähetti hänelle kirjallisen käskyn erota kaikista luottamustehtävistään.

    Wuori vastasi vanhan koulukunnan eversti Everstille ensinnäkin kieltäytyvänsä noudattamasta käskyä, koska se on lain ja palvelusvelvollisuuden vastainen. Toiseksi olen saattanut menettelynne lähimmän esimiehenne puolustusvoimain komentajan käsiteltäväksi. Kolmanneksi huomautan, että olen tämän laitoksen ainut demokraattisesti valittu johtaja.

    Eversti Eversti meni puolustusvoimain komentajan kenraali Kaarlo Leinosen puheille ja sanoi, että joko Matti Wuori eroaa luottamustehtävästään tai minä eroan armeijasta.

    Eversti Eversti erosi ennenaikaisesti armeijasta.

    "Rannikon puolustus"-julkaisun numerossa 5/69 sanottiin, että eversti Eversti on kompastelematta ylittänyt tielleen osuneet esteet."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matti Wuori oli asianajaja, joka ajoi juttuajaan aina julkisuuden kautta, siis trial by newspaper -kiellon vastaisesti. Mikkelin panttivankidraamassa hän vaati syytetyille poliisielle rangaistusta taposta. MW myönsi jälkeenpäin, ettei hän toki koskaan kuvitellutkaan, että tuo syyte voisi mennä läpi, mutt hän esitti sen, koska sillä sai niin paljon julkisuutta!

      Poista
    2. Hemmetti nyt on jo 17. pvä ja mä nauran tätä vieläkin...
      Kiitos Jari! Semperhana minkäteit.
      IH

      Poista