25. marraskuuta 2013

Sienet I





Kuvasta ilmenevä kirja ISBN 978-952-495-297-2 tukee uskoa painettuihin kirjoihin verkkomedian vastakohtana, ja suomalaiseen tutkimukseen. On se niin hyvä kirja, etevien suomalaisten työtä, ja lähes ainutlaatuisesti sen kokonaisuus osoittaa sekä harkintaa että taitoa. Hätäkö on nyt lukea arvosanoja yliopistolla, kun kaupan päällisiksi oppii aina hankalat suomenkieliset termit ja nimitykset. Silmälle kirja on juhlaa. Havainnollisuus ja järjestelmällisyys ovat kunniassaan, ja joku on jaksanut paimentaa kursiivit ja kapiteelit tieteen käytännön mukaisiksi sekä sommitella yleiskatsauksellisuuden vaatimat väritetyt luettelot ja sukupuut.

Tässä erikoisessa tapauksessa englanti toimii huonosti. Sienten ja niitäkin hämmentävämpien jäkälien nimet ovat sekaisin. Suomenkielisestä nimistöstä on pidetty perinteisesti huolta. Kirjan tietolaatikko kertoo, että Lactarius torminosus tunnettiin Suomen Sieniseuran nimistötoimikunnan asiaan puuttumiseen asti mm. nimillä ihmissieni, vahvoinen, maitosieni, karvalaukku ja karvarousku. Tietokoneiden aikakaudella tieteellinen nimi antaa hakukoneesta kauniin tuloksen. Wikipedian tietolaatikko sisältää sienen sukupuun. Tavallisille metsien miehelle ja naiselle käytännöllinen on esimerkiksi verkkopaikka Pinkka (lajintuntemisen oppimisympäristö).

Suomessa ei taida olla mainittavasti evoluution kieltäjiä, toisin kuin USA:ssa. Jos asia askarruttaa, tässä olisi tarjolla kaikki mahdolliset todisteet lajinkehityksestä. Erikoisen mielenkiintoinen ilmiö on toistuva evoluutio – sienet ovat kehittäneet useita kertoja jokin tarpeellisen ominaisuuden, ja esimerkit ovat tallessa. Sienifossiileja tutkitaan, joten aikajänne on valtava. Ja ymmärryksen kannalta tyydyttävää löytyy vaikka kuinka, esimerkiksi (s. 260):” Hiili ja öljy ovat pääosin peräisin kasvien ligniinistä. Nykytutkimuksen mukaan maapallon kivihiili- ja  öljyesiintymät syntyivät, koska sienille ei ollut vielä tällöin kehittynyt tehokasta lahotuskykyä, jolla ne olisivat voineet hajottaa kivihiilikaudella runsaina esiintyneiden sanikkaismetsien puuaineksen ligniinin."

Arvioni mukaan kirja luovuttaa antejaan myös lukijalle, joka terästää vaatimattomia lukion tietojaan hyvällä tahdolla ja pienellä ponnistelulla. ”Kansantajuisuutta” ei ole suorastaan tavoiteltu. Riittävä havainnollisuus kuitenkin on kansantajuisuutta. Opiskelija voi kysyä opettajalta tai kavereilta. Yksittäinen lukija on tekstin varassa. Tukea siis antaa Google. Harrastaja takeltelee perusasioissa. Mitä tarkoittaa ”koppisiemeniset” ja mitä ”putkilokasvit”? Välttämättömät tieteelliset nimet tuntuvat toisista yhtä ikäviltä kuin matematiikan kaavat. Kasveissa tavallinen latina on näppärämpää lukea kuin sienissä yleinen kreikka. Mykorritsa (tai mykoritsa)? Se on tämä sienen ja esimerkiksi puun periaatteessa rauhanomainen eli vain hiukan patologinen yhteiselo, jonka moni sienestäjä tuntee. Katsomalla puita voi arvioida, mitä sieniä sieltä nyt löytyisi.

Erinomainen, nähtävästi tieteellisesti moitteeton verkkolähde on Encyclopaedia of Earth  (http://www.eoearth.org) . Mielenkiintoisesti tuon hankkeen kantavat voimat eli professorit ympäri maailman ilmoittavat verkkosivulla sallivansa kontrolloidusti Wikipedian käyttämisen lähteenä, ja Wikipedian taholta ilmoitetaan, että yhteistyö sopii heille.  Tässä olisi tarjolla paraatiesimerkki verkkomaailman muuttumisesta. Pari vuotta sitten Suomessa professorikunta suhtautui torjuvasti Wikipedia-viittauksiin opinnäytteissä, myös minä. Ei se muuten edelleenkään käy totuudesta, mutta biologian eri lohkoilla taso vaikuttaa hyvältä. Älkää pitäkö tätä totena, koska minulla ei ole itselläni edellytyksiä arvioida asiaa. (Sen voitte uskoa, että esimerkiksi englanninkieliset hakusanat ”copyright” ja ”patents” sisältävät erittäin hyvää tietoa järkevästi esitettynä).

Ja kärpässieni on sitten nykyisin kärpäsensieni. Perusteltu uudistus.

Kouluttautuminen, tässä tapauksessa yleissivistyksen kartuttaminen, tarkoittaa tässä tapauksessa sanan ”sieni” merkityksen avautumista. Sen muistamme kouluajoilta, että ne tuonpuoleisen viestinviejät, joita keräämme koppaan, ovat oikeastaan ”itiöemiä”, ja itse sieni on maan pinnan alla. Itiöemä muuten on englanniksi ”fruit body”. Ellei tuota tiedä, ei äkkiä arvaa.

Metsästä harrastaja löytää muutamia kymmeniä lajeja. Äidit ovat opettaneet lapsilleen, että pulkkosientä ei voi syödä. Kirjasta luemme nyt, että tämä Paxillus involutus on myrkyllinen.

Sieniä tunnetaan tätä nykyä ainakin miljoona lajia. Luultavasti niitä on vielä paljon enemmän. Ympäristön, siis ravintoketjujen ja monimuotoisuuden kannalta tärkeimpiä ovat ne sienet, joita ei näy. Ei sitä kai ammattilainenkaan taannoin arvannut, että kauhallisesta multaa löytyy hyvin mielenkiintoisia eliöitä, joiden koko on paljonkin alle silmän erottaman 1/10 mm. Tässä kirjassa esiteltyihin eliöihin ja niiden osiin eivät aina riitä edes elektronimikroskoopit, koska esittelyn saavat solunosat, kuten mikrotubulukset, ovat poikkileikkaukseltaan vain muutamia nanometrejä. Valon aallonpituus on kahden puolen 500 nm:n, ja yksikkö on metrin miljardisosa. Mikrometri (μ) on miljoonasosa.

”Näkymätön maailma” on nyt avautumassa. Sienten ja levien lisäksi yleiseen tietoon ovat nousemassa arkkibakteerit (archaea), jotka siis eivät ole bakteereita. Niitä arvioidaan olevan 20 prosenttia maapallon biomassasta. Niiden ja bakteerien yhdessä otaksutaan olevan yli puolet elefanttien, punapuiden, ihmisten ja muiden käypäläisten painosta.

Lukija voi miettiä, miksi helvetissä tällaisia asioita pitäisi tietää. Vastaus on juhlallinen. Jatkuvasti kehittyvä lukutaito on paras toiveemme, jos ajattelemme lapsiamme, näiden lapsia ja kaikkien lapsia. Kirjainmerkkien selvittäminen yhteyksissään on vasta alku. Kyky suodattaa kirjainsikermistä informaation sijasta tietoa ja omaksua se on avain. Kuvitteellinen kirjallisuus on yhteydessä tunteisiimme. Tiedollinen anti aukeaa sitä paremmin, mitä enemmän sitä on harjoitettu.

Luopukaa tekin, jos aika tekee tiukkaa, typerämielisestä hölkyttelystä ja ruuilla reistaamisesta. Ulkoiluttakaa aivojanne! Lukekaa esimerkiksi harva se päivä jotain sellaista, mitä ette muuten lukisi. Ehdotan tässä, että lukisitte esimerkiksi sienistä. […]

12 kommenttia:

  1. Juuri elektronimikroskoopilla nähdään yksityiskohtia aina kymmeniin pikometreihin asti. Jopa yksittäiset atomit pystytään erottamaan kunhan ei skooppaamisen innossa potkita niitä pois paikaltaan liian energisillä elektroneille! Valomikroskooppi puolestaan ei tietenkään pysty käytetyn valon aallonpituutta pienempiin yksityskohtiin.

    VastaaPoista
  2. Niin,

    Viime lauantaina olimme sienimetsässä Linlon maisemissa. Muutama litra suppiksia vielä löytyi, nyt on jo liki joulukuu ja kyllä se parahultainen sieniaika on jo ohi.

    VastaaPoista
  3. Sienilajeja on varmasti miljoonia, mutta vasta vähän yli 100 000 on kuvattu.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  4. Ei se evoluution asema Suomessa niin kaksinen ole; toki Amerikkaan verrattuna:

    http://news.nationalgeographic.com/news/2006/08/060810-evolution.html

    VastaaPoista
  5. Puutumme tähän nimitykseen. Punalakkinen kärpässieni ei tietääkseni houkuttele mitenkään kärpäsiä vaan lienee saanut nimensä siitä että jos mennään ja nautitaan sekoilumielessä sen lakin palasia niin päässä alkaa pörisemään ja mieli alkaa lentelemään tiukkoja kaarroksia. Hassua kyllä näyttää siltä, että punainen kärpässieni taitaa olla tappava vain pienille lapsille. Re: http://fi.wikipedia.org/wiki/Punak%C3%A4rp%C3%A4ssieni#Myrkyllisyys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punalakkinen kärpässieni houkuttelee kärpäsiä, ja on siis varhainen kärpäsmyrkky, siitä nimi. Muusaa kärpässienen lakkia (täys-) maidon sekaan lautaselle ja vie talliin / navettaan / huussiin. Kärpäset tulevat maistelemaan tätä kylmää keittoa ja ovat kohta ketarat sojossa.

      Poista
  6. Ookko Kemppinen syöny silokkeja ikinä?

    VastaaPoista
  7. Ei Kemppinen julkaise näköjään viattomia irvailujakaan. Irvailtiinkohan väärää asiaa kun irvailtiin evoluutiolla.
    No, kenenkään uskontoa ei saisi irvailla. Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi, olkoon vaikka sitten evoluutiouskontoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Evoluutio on tiedettä, ei uskontoa, mutta näiden kahden eroa sinä tuskin ymmärrät.

      Poista
    2. Evoluutio koostuu teorioista, siis huom. teorioista. Paljon arvailuja ja olettamuksia. Ja jos kyseessä ateistinen katsanto niin teoriat mitä mielikuvituksillisimpia. Ja teoriat vaihdetaan välillä uusiin. Teorioissa on aina vähän totta joukossa niinkuin kunnon valheessa kuuluukin. Evoluutio (ateistinen tulkinta) saattaa olla osiltaan ihmiskunnan historian suurimpia kusetuksia. Litteä maapallo ei ole mitään tuohon verrattuna.

      Poista
    3. Teoriat vaihdetaan uusin sitä mukaa kun vanhat teoriat osoittautuvat tarkastelussa puutteellisiksi ja keksitään uusia, jotka selittävät ja ennustavat paremmin. Tätä kutsutaan tieteelliseksi periaatteeksi (tai kyllähän siihen muutakin kuuluu), ja yksi parhaimmista syistä luottaa ennemmin siihen kuin 'järkevältä kuulostaviin' tarinoihin.

      Teoreettiseen fysiikkaan tutustuneet huomannevat että luonnolla on tapana ylittää ihmisen mielikuvitus hämmästyttävyydessään.

      Poista
    4. Niinkuin Richard Dawkins totesi luonnon monimutkaisuutta ihaillessaan: "näyttää niinkuin se olisi suuren suunnittelijan rakentama, mutta meidän on muistettava että se ei sitä ole". Erikoinen logiikka biologilla. Ilman todisteita. Mitä enemmän tutustuu näihin teorioihin niin sitä enemmän huomaa että ne ei perustu faktoihin vaan arvailuihin ja oletuksiin. Ja kun ne ei perustu faktoihin ja niissä on ateismi mukana niin huomaa että tässähän yritetään vain aivopestä ihmisiä ja kaupata omaa maailmankuvaa. On tietysti hyvä että on tieteen tekoa ja tutkitaan koko ajan. Mutta tiede tieteenä ja maailmankuvat maailmankuvina. Sille minä peukutan.

      Poista