9. marraskuuta 2013

Keskinäinen testamentti



Jatkaakseni eilisestä mutta yrittämättä ryhmitellä sen enempää maailmaa kuin talousjärjestelmääkään esitän ajatuksen, ellei sellaista pidetä sopimattomana.

Oikeuksien varjeleminen ja velvollisuuksista huolehtiminen on siirtynyt kirjoituksesta sähkökirjoitukseen. Kirjoittaminen tuli Suomessakin myöhään tavaksi. Lukutaitomme on kehuttava. Kirjoitustaitoa ei koeteltu. Sen takasi vasta kansakoulu, joka puolestaan tuli pakolliseksi vasta itsenäisyyden alkuvuosina (oppivelvollisuuslaki 1921).

Syitä saa arvailla. Lukutaidon levittämisessä protestanttiset kirkot luultavasti tavoittelivat 1500-luvulta alkaen horjumattomia kirkollisveron maksajia ja sponsoreina toimineet herrat väkeä, joka oli valmis vuodattamaan verensä kulloistenkin herrojen puolesta. Se näyttää selvältä, että yliopisto-opetus tähtäsi hallintomiesten hankkimiseen, vaikka verojen keräämistä ja aateliston kurissa pitämistä nimitettiin tuohon aikaan uskonnoksi. Kun voudit ja kirkkoherrat vertailivat kirjojaan, siinä oli sakeasilmäinen verkko.

Napoleonin sodista alkaen aliupseerin oli osattava lukea. Kirjoittamisella ei ollut niin väliä. Tärkeämmät käskyt tulivat tietenkin kirjallisina.

Toisen asteen lukutaito oli hyvin keskeinen tekijä 1800-luvulla. Erilaiset vallankumousmiehet ja pomminheittäjät olivat yliopistolta tai seminaareista sortuneita ja etenkin lehtimiehiä. Kaikkein pahimpia olivat erilaiset runoilijat ja jatkokertomusten sepittäjät. Suomessa heidät suitsittiin hyvin tehokkaasti. Heistä tehtiin yliopiston rehtoreita tai ainakin professoreita. Jos kirjapainosta lipsahti poliittisesti hälyttävä kirja (Kivi). sen siivosi näkymättömiin professori (Ahlquist).  (Tässä mielessä WSOY:n taistelu Tarmiosta 1972 oli vedenjakaja, sillä yhtiö oli vanhastaan tiukasti professoreiden valvonnassa.)

Sata vuotta sitten meille etuajassa tulleen yleisen ja yhteisen äänioikeuden katsottiin vaativan tarmokasta kansansivistystyötä. Ase- ja viljajunien aikakaudella toripuhujat pärjäsivät vielä Venäjällä mutta Suomen pienissä kaupungeissa eivät. Sanomalehdistö laajeni suuresti.

Juuri nyt moni murehtii nettikeskustelujen heikkoa tasoa ja useat myös nuorten verkkokäyttäytymisen yksipuolisuutta. Voi olla, että tablettitietokoneet ovat vastaus. Niitä on kouluissa ja niitä on kirjastoissa. Opettajia ja kirjastonhoitajia ei ole kannustettu myötäämään muutosta. Paras kannustin olisi tietysti lisäpalkka.

Ihmisten patistamisella verkkotaitoisiksi on kiire. Puheena on jälleen se digitaalinen kuilu, kymmenen tai kaksikymmentä prosentti aikuisväestöstä. Täällä on liikaa ihmisiä, jotka eivät saa laillisia eläkkeitään ja etuuksiaan, koska eivät ymmärrä tai osaa hakea niitä.

Kansakunta on kuin mummoihminen, joka teeskentelee kuulevansa ja ymmärtävänsä puhutun, vaikka on nimenomaan kuulokojeen tarpeessa.  

Jokin parannus on tulossa, mutta vielä tällä hetkellä luottotietonsa menettänyt ihminen ei saa pankkikorttia eikä siten keinoa epätoivoisten raha-asioittensa seuraamiseen, saati hoitamiseen.

Osaamattomina odottavissa on ihmisiä, jotka ovat pontevia ja halukkaita tarttumaan tilaisuuksiin. Niinpä illat, päivät ja kurssit, joilla opastettaisiin esimerkiksi mobiilitaitoja, esimerkiksi tabletin käyttöä kaikkeen asiointiin ja kohtuulliseen huvitukseen, elokuvat, Spotify ja äänikirjat mukaan luettuna, ovat toivottoman loppuunmyytyjä.

Pohdiskelin itsekin, mitä jos järjestäisi kursseja. Mutta päätyisin kumminkin kirjastoon, ja siellä käy vain valmiiksi käännytettyjä ihmisiä. Tästä asiasta en todellisuudessa tiedä mitään, mutta luulen, että kunnankirjasto on pontevien ihmisten paikka. Siellä maleksivat koululaiset näyttävät hekin olevan pontevimmasta päästä. En rupea järjestämään kursseja, koska olen pelokas ihminen enkä luota kykyyni auttaa ja neuvoa monenlaisia ihmisiä. Siellä olisi kumminkin paljon sellaisia kansalaisia, jotka ovat vetäneet laitteensa solmuun, ja jos buuttaaminen ei auta vaan ongelmia on esimerkiksi BIOSissa, sellaisesta olen tottunut pitämään näppini irti, varmasti syystä.

Kannattaisin kovin niitä hyvinvointipalveluja, joista hallitus, poliitikot ja erilaiset asiantuntijat puhuvat. En vain saa selvää, millaisia ne sitten olisivat.

Mutta kun autokouluilla ja katsastusasemiilla näyttää tienaavan pois tiehensä, miksi kukaan ei edes kokeile erilaisia nettiajokortteja? A – sähköposti, Google ja verkon käyttämisen alkeet; perusvalmiuksina tietokoneen käynnistäminen ja sulkeminen. B – kirjoittaminen (mielellään ei Word). C – taulukkolaskenta. D – käyttöjärjestelmän pääpiirteet ja ohjelmoinnin alkeet. Vastaava puhelimille. Opetettaisiin sekin, miten helposti puhelimeen saa aikataulut ja sitten tiedon lähimmistä lähdöistä.

Itse iPad näyttää olevan keski-iän saavuttaneiden naisten ykkössuosikki. Sen ongelma on hinta. Se vähän on tablettien yleinen ongelma. Ja iPadin käyttäjistä kovin harva tietää, että irrallinen näppäimistö on halpa mutta tekee laitteesta varteen otettavan työkalun. Johtoakaan siinä ei ole.

Ja oma lisäohjeeni: pitäkää printteri tai ostakaa uusi, mutta älkää maksako siitä enempää kuin 60 euroa, korkeintaan satasen. Ne kalliit väripatruunat saa verkkokaupasta suoraan kotiin.

Kun löydätte jotain tärkeää, tulostakaa. Ette kumminkaan löydä sitä hauskaa seuraavalla kerralla. Tulosteet voi pinota maksamattomien laskujen viereen.

Miksi autokorjaamot tai katsastuskonttorit eivät katsastaisi muutamalla kympillä tietokonettakin? Onhan se kuitenkin tärkeämpi kapine kuin auto.

Miksi tiedekunnat viivyttelevät. Ainakaan Aalto-yliopistossa ei vielä opeteta IT-psykologiaa eikä varsinkaan IT-psykiatriaa. Suuri elämää helpottavien laitteiden käytön este on pelko ja hermostuminen oudon ja oikkuilevan laitteen uhrina. Kysykää hei lähihoitajilta. Toistaiseksi palvelutaloissa ei näy tabletteja, mutta kännyköitä hoitajat joutuvat säätämään aamusta iltaan. Tavallisin vika on akku tyhjänä.

Vanhojen ihmisten houkuttimeksi tarjoaisin skannaamista, joka kyllä vaatisi laitteen. Silloin printterinsijalla saisi olla monitoimilaita. Eivät nekään ole kalliita, eikä skannaaminen maksa mitään. Houkuteltaville voisi sanoa, että heidän jälkeensä muistot, kaikki hyvät paperit, lehdet ja leikkeet, menevät jätelavalle. Skanneri on ehkä virsikirjaa parempi keino tehdä tiliä elämästään, tallentaa laatikoista kastetodistukset, postikortit ja kuolinilmoitukset. Niistä syntyy omia aikojaan kertomus. Eikä valokuva-albumeja saa päästää tuhoon.

Näin kertyy verkossa kuvilla kirjoittamisen taito ja istuessaan ja ihmetellessään voi löytää mielenkiintoisia asioita, kuten esimerkiksi perhosia tai kasveja tai lintuja, lintujen äänetkin. Voi vaikka tehdä niin kuin yliopiston professorit, että opettaa niitä asioita nuorille ja siitä tehtävästä selvitäkseen opettelee itse kiireesti edellä. Tekniikka on hyvä ja koeteltu.


14 kommenttia:

  1. Jonkinlainen henkinen asian ajo toimisto mainostaa itseään: "Psykologiset ja Oikeudelliset Palvelut - yhdessä tai erikseen". Joku PsyJuridica.com.
    Kelan toimistotkin sitten voisi yhdistää asianajotoimistojen yhteyteen ja jonkinlainen sote-terveyskeskuskin, niin... ja palkanmaksu. Saisi siinä sitten aina "sovitella" riitoja heti osapuolten kanssa.

    Tuo "Tulostakaa-neuvo". Käyttäisin kuitenkin ilmaista OneNote-ohjelmaa, joka liittää linkin lainatun tekstin alle pienellä mistä sivustolta lainaus on kopioitu. On OneNotesta muutakin suurta hyötyä.
    Ja ostakaa se halpa laser-printteri, jotain ysiysi. Ainakin tuloste säilyy joitain vuosia printtaajan kuoleman jälkeen, eikä tuhriinnu heti seuraavaksi syntymäpäiväksi.

    Lakimiehetkin kehtaavat lähetellä joitain mustesuihkutulosteita asiakkailleen, kai jonkinlainen paha ajatus siinä takana.

    VastaaPoista
  2. Kyllähän noita kaikenmaailman tietokoneen ajokortteja on, mutta kuka niistä mitään tietää kun niitä ei kai samalla lailla virallisesti säädellä ja vaadita kuin oikeita ajokortteja. Minäkin kuuliin instanssista "TIEKE" vasta kun ex-kansanedustaja J. Kasvi sai (suojatyöpaikalta pahasti vaikuttavan) viran moisesta puljusta, ja se näyttää olevan ainakin yksi ajokortteja myöntävistä tahoista:

    http://www.tieke.fi/display/tutkinnot/Tutkinnot

    Ja kuka kehtaisi edes mainostaa ansioluettelossaan tuollaisen suorittaneensa? Ehkäpä 15-vuotias kesätyöntekijä?

    VastaaPoista
  3. Eikös ole ristiriitaista, että vempaimet on yhä nopeammat ja tehokaammat, mutta aivomme potentiaali on sama kuin se oli 10000 vuotta sitten? Lukunopeudemme on myös sama kuin se oli kun esiisämme lukivat ensimmäistä kertaa parisen sataa vuotta sitten. Mutta toisin kuin heidän, meidän pitää joka päivä yhä uudestaan opetella miten työntää sivua. Miksi on näin, että viisain ihminen kenen olen tuntenut, on ollut joskus aikaisemmin mainitsemani Sergei joka on koko elämänsä lukenut vain paperista kirjaa ja kuunnellut tavallista radiota? MIksi en näe missään minkäänlaista kehitystä ihmisessä itsessä vaikka teknologia hänen käytössä ikään kuin kehittyy hirvitävää vauhtia?

    VastaaPoista
  4. Työvoimatoimiston työttömyyskurssien peruskauraa on tietokoneen ajokortti-koulutus. Sitä pilkatumpaa ja nauretumpaa kurssia ei työttömien keskuudessa ole, koska se ei taatusti työllistä yhtään mihinkään. Tyypillisessä tilanteessa kurssilaiset tietävät enemmän kuin vetäjä. Läsnäolo on kuitenkin pakollinen, koska muuten tuet katkeavat kuukausiksi.

    VastaaPoista
  5. Nörttien pahin painajainen, sininen kuolemanruutu. Psykolooginen vaikutus on yleensä: Ooh!Teinkö väärin? vaikka sen tulisi olla: Kylläpä on Kertakaikkiaan Kurjaa Koodia!
    En kirjoittaisi mitään arvokasta nettiyhteyteen kytketyllä mikrolla, varsinkaan vinroskaa käyttävällä.
    Öljysin taannoin vanhan Facitin, mutta noita keskilaadun Brothereita saa myös halvalla. Printteri on oikeastaan turha, desktop publishingiin se sopii kyllä. Kopiopaperi jättää kuituja mekaaniseen koneeseen melko paljon verrattuna Linen Bankiin.
    Simenon käytti mukillisen lyijykyniä kirjaa kohden, Forsythe taas mainosteli Shäefferin mustekyniä, muistaakseni.
    Käy se käsinkin, ei se ole vekottimien ansiota.
    Niiden kanssa on kuin viisimetrisessä muoviveneessä jossa on sadan hepan kone, soutaminen on mahdotonta jos se streikkaa.
    Kirjeenä saapuneen printin koen loukkauksena, henkilötasolla. Käsialasta voi lukea niin paljon enemmän että kirjeen kirjoittamista tulisi opettaa omana oppiaineenaan, näppärästi kävisi melko pian selville kuinka täydelleen kieli ja sen taju on hunningolla nyt.
    Näihin kommetoiteihin ja yleensäkin verkkokeskusteluihin riittää mikä tahansa mobiililaite, se on varmin, halvin, ja tuntumaltaan maun mukainen.
    Tekstiviestit ovat hyvin kalliita, kalleinta dataa operaattorien verkoissa.
    Kukas se Omppuselta ehdottikaan että ne tulisi yhteisellä päätöksellä antaa pois, julistaa ilmaiseksi? Ei Ballmer kuitenkaan, oliko kuitenkin Microsofisti?
    Fiksu idis, kukaan ei pitäisi niitä missään arvossa ja asiakkaat saataisiin blinkenlichtien pariin näpertelemään joutavia "henkilökohtaisia asetuksia".

    Yksityisajattelija

    VastaaPoista
  6. Tuosta mobiililukutaidosta juolahti mieleen vanha Paavo Haavikko-sitaatti: "Paksun sunnuntailehden lukeminen kesti ennätykselliset pari kolme minuuttila. Hyvin toimitetussa lehdessä ei ole mitään, mikä pysäyttäisi tai veisi aikaa. Siitä kannattaa maksaa."
    Tapaamani tekstit uusissa välineissä eivät useinkaan ole niin hyvin toimitettuja.
    Tekstin oikeellisuutta varmistaessani tulin katselleeksi tuon kirjan, "Kahden vuoden päiväkirja", kantta ja mietin, onko vittumaisuuden edellytyksenä ruma olemus vai toisinpäinkö se menee. No, oli miten oli, kummastakaan en luopuisi vanhoilla päivilläni.

    VastaaPoista
  7. Mihin tukiin Jari Lehtinen viittaat? Tarkoitatko yhteiskunnan verorahoilla kustannettua hyvinmenestyvän kurssikeskuksen opetusohjelman sisällöntuotantoa? Se on kilpailua, kilpailuttaminen on kaikkien etu! Olkaa itsekkäät ja perustakaa Tekin kurssikeskus. Menestys on varma. Ellei yritys saa käyttää yhteiskunnan varoja ja sanktioita työttömyden suitsimiseen on valittava kahdesta pahasta pienempi muuten ollaan tuhon tiellä, selvä tämä: kasvoton ja pelotteena käytetty vieras olento, tuo työmarkkinatukea nauttiva ahne ja laiska edunsaaja syö hyvinmenestyvien ja pienpalkkaisten pöydässä.
    Passivoi vielä lapsetkin ja hymyilee päälle, roisto.
    On se hyvä että kahden markan jeesuksia saa rahalla jouluisin, kuinka sitä muuten kestäisi puhtain omintunnoin kukaan työvoimaviranomainen joka on nousujohteisen urakehityksen suunnan löytänyt neurolingvistisen ohjelmoinnin parista.
    Ikävää vain että tilit ovat näin nähdyt hyviksi hoitaa, äänestäkää Tekin menestyvää yrityselämää suosivaa ja urheilevaa ulkomaanmallia, kyllä tämä maa sen on ansainnut.
    Laarin pohjalla on vielä muutama siemen, ei saa siistiksi ennenkuin on maaseutu saadaan tyhjäksi, mokomat ylipainoiset sottapytyt vaarallisine ampumatuliaseineen ja matalaotsaisine kyläyhteisöineen.
    Kiukkua pukkaa, pientä vihreää tossua poljetaan ja kulkuset kilisee lakissa.
    Mutta vaihtoehtoon ei uskalla kajota kukaan! Suurkapitalisti ei tyytyisi syömään pöytää ja taloa, se muuttaisi paikalle uuden aatteen ja ostoskeskuksen kera, syöttäisi lapset sairaiksi roskaruoalla ja neuvoisi ottamaan yksityiseen terveydenhuoltoon osaa ostamalla sen osakkeita, niissä on terveen ja reippaan elämän salaisuus... Mutta tätä ei saa kertoa kouluikäisille ennen nukkumaanmenoa, koulupsykologien virkoja tulisi ainakin lisätä drastisesti ensin.
    Pientä vaivaa toden totta, onneksi enemmän poliittista kuin todellista.

    Yksityisajattelija

    VastaaPoista
  8. Vasta sitten tekniikka on riittävän kehittynyttä, kun sen hyödyntämiseen ei tarvita opastusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen hallitsemiseen tarvitaan aina opastusta, omaa tai vierasta. Làhinnà halua ja yrittàmistà

      Poista
    2. No vaikka nyt ovi "TYÖNNÄ/VEDÄ". Kehitäpä intuitiivinen ovi.

      Poista
    3. Vanha keksintö. Toiselle puolelle vedin, toiselle puskulevy. Toimi kunnes pankit teettivät logollaan varustettuja puskulevyjä ja laittoivat niitä oven molemmin puolin.

      AW

      Poista
  9. Tekisi mieli heittää sinne digitaaliseen kuiluun babylonviruksen tekijä. Miten joku viitsii ja todennäköisesti palkatta moista värkätä. Ei kai auta kuin asentaa koko wintoosa uusiksi, selaimen poisto ja uudelleen asennus jos poistaa sen niin vain hetkeksi. Tämä babylon alkaa olla pöytäkoneessa joka viikoinen vieras.

    VastaaPoista
  10. MInä olen alkanut siivoamaan kirjastoani.
    Mm. vanhat tietosanakirjat, tai no, keskivanhat, heitin pois.
    Mutta samaan aikaan olen alkanut keräämään kirjoja uudella tavalla.
    Metsästän vanhojen käsityöammattien kirjallisuutta, erityisesti niitä, mitkä itse jotenkin hallitsen, eli vaatturin, suutarin, kultasepän, sepän, muurarin ja savenvalajan, mutta toki muutakin, sikäli kun sitä vastaan tulee.
    Ja sitten sen sivussa vähän muutakin näihin liittyvää.
    Tarkoitukseni on aloittaa näitten skannaaminen ja sen jälkeen OCR-ajo verkkoonlaittamista varten, ideana tarjota näitten ammattien nykyisille opiskelijoille ja harrastelijoille pääsy vanhojen mallien, metodien ja materiaalien pariin, ja niin että ne tiedot myös hakukoneella löytyvät.
    Tällä hetkellä OCR-ohjelma on minulla pullonkaula.
    Mutta ehkä sekin joskus ratkeaa.

    VastaaPoista
  11. Asiakkaan webikosto

    Olen maistellut ajatusta (novellina jos ei todellisuudessa) että tekisin asioimiswebbisivut, yhtä takkuiset ja monimutkaset kuin on valtion virallisetkin kaukaisen maaseudun takahikiällä pätkivän mokkulan takaa. Niiden kautta saa poliisit ja muut viranomaiset asioida mun kaa. Kiroten.. hehe.

    M

    VastaaPoista