Tässä kirjoituksessa on yksi ajatus. Ajattelu vahingoittaa
vakavasti sinua ja ympärilläsi olevia.
On aivan eri asia kuulua kokoomukseen kuin johonkin muuhun
puolueeseen, esimerkiksi kepuun tai demareihin. Vihreät on poliittinen
raittiusseura. Kuuluminen ja paljastettavissa oleva kannattaminen edellyttävät kilvoitusta.
Tunnusmerkillistä vaatetusta heillä ei ole, enää. Myös vasemmistoliittolaisuus
näyttää olevan kontaktiurheilu, osalle.
Olen kasvanut ympäristössä ja aikana, jolloin
herrassosialisteja ei vielä ollut. Demarit ja osa kommunisteista tiedettiin
syvimmältään isänmaan miehiksi ja naisiksi, mutta kunnallinen käytäntö oli sitten
toinen. Meillä kotona pidettiin Kansallisseuran kerhoiltoja, mutta olin
pitkällä koulutiellä ennen kuin tulin ajatelleeksi, että siellähän puhuttiin
politiikkaa. Se oli yllättävä tunne, koska olin luullut, että kokoomusta
kannattivat ne, jotka eivät harrastaneet politiikkaa. Olin jo poissa
paikkakunnalta, kun ymmärsin, että eräät seudun suurmiehet ja –naiset olivat
jääneet minulle vieraiksi, koska he olivat maalaisliittolaisia. Vaikutti se
politiikka sittenkin.
Poliittisia virkanimityksiä ei tuntunut silloin olevan,
koska virkanimityksiä ei ollut. Se ajatus nimittäin oli vieras, että johonkin
valtion tai kunnan tehtävään olisi haeskeltu pätevää henkilöä. Epäpäteviä
riitti, ja he pätevöityivät sitten auttavasti työssä. Lakimieskin eteni
verkalleen esimerkiksi hovioikeudenneuvokseksi ilman varsinaisia edellytyksiä
tehtävään. Jotkut harvat vajosivat virran heitä kuljettaessa uppotukeiksi;
vikana oli yleensä viina.
Tämän asiaintilan johdosta lajitoverini alkoivat väittää
60-luvun lopulta, että virkamiehet olivat järkiään kokoomukselaisia. Tavallaan
he olivat oikeassa. Ainakin itse opin lakimiesjoukoissa, ketkä olivat ”vasemmistolaisia”.
Syyttävä sormi osoitti minuakin. Sitä kunniaa en olisi todellisuudessa
ansainnut. Sitten 70-luvulla käsitettiin, että kaikki nuoret, varsinkin
valtiotieteilijät, ovat vasemmistolaisia, ja heitä nimitettiin virkoihin. Kyllä
sekin oli aika katteeton luulo. Puoluepoliittinen elämäntapa on kuin
kauppiaaksi rupeaminen. Toisilla on siihen luontumus ja toisilla ei. Järjen
kanssa valinnalla ei ole paljon tekemistä. Kiipijyys puolestaan oli ja on
luonnollinen selitys.
Kateus ei näytellyt keskeistä osaa entisessä elämässä.
Virkamiehet hoitivat käsittämättömiä tehtäviään näkymättömissä. Kauppiaisiin
suhtauduttiin lievän vihamielisesti, koska heidän arveltiin elävän toisten
työstä. Mitä ”työ” perimmältään oli, sitä ei ajateltu. ”Johtaja” oli
lierihattua käyttävä henkilö, joka haisi viinalta. Yrittäjä oli henkilö, joka
teki konkurssin, toisen ja kolmannenkin. Joillekin tuli asiaa myös vankilaan,
jos oli tullut peitellyksi nuotion huonosti sen jälkeen kun tilikirjoilla oli
paistettu makkaraa.
Niin – se ajatus. Oikeudenmukaisuus on lähes kaiken rahassa
mittaavan kulutusyhteiskunnan tavoite. Historiallisesti se tuli ja meni. Vaihtoehto
kaikkine kiistattomine kieroutumineen on yhteisvastuu eli solidaarisuus.
Kieroutumilla tarkoitan esimerkiksi taistelevaa sosialismia. Taistelevan
sosialismin olen sanaparina johtanut ”taistelevasta humanismista”, jota ei ehkä
ollut koskaan olemassa, vaikka Lauri Viljanen halusi ennen sotia uskoa toisin.
Oikeudenmukaisuus määriteltiin meidän täällä tuntemallemme
mallille Saksassa 1800-luvulla maailmassa, josta Jumalan tahtoon nojautuvat
käsitykset olivat karkaamassa ja johon sosiaalisen oikeudenmukaisuuden
ajatukset Karl Marxin myötä olivat alkaneet vaikuttaa järkyttävästi. Tässä ja
eräissä muissakin yhteyksissä tunnustan Hans Kelsenin ajatusta, jonka mukaan
tuo sanan sinänsä on tyhjä muoto, ja viittaan Amartya Senin (The Idea of
Justice) ajattelutapaan. En pidä professoreista, jotka antavat
lehdistötiedotteen ”kohtuullisuudesta ei voi määrätä laissa”. En liioin pidä
nikottelusta ”mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan”, koska sillä
ratsastettaessa sivuutetaan käsitteiden tunnettu moniselitteisyys. Tavallisimmissa
riita-asioissa kantaja vaatii oikeutta ja vastaaja kohtuutta. Kun jompikumpi
häviää juttunsa, syy on yleensä tuomarin ja asianomainen menettää uskonsa
oikeuslaitokseen.
Nyt on tietenkin keskusteltu ja kirjoitettu eräiden
palkkioiden kohtuullisuudesta. Tällä hetkellä on muotia viitata
osakeyhtiölakiin ja yhtiökokouksen toimivaltaan. Viittaajat eivät yleensä
mainitse, että ”voiton tavoittelu” on samanlainen, lähinnä kuulijan
tunne-elämään vaikuttava lausahdus kuin erään perustuslain ”onnen tavoittelu”.
Jospa joku ymmärtäisi, kun sanon tässä oikeudenmukaisuuden
vähäkäyttöisyydestä ristiriitatilanteessa, että ajatelkaa Raamatun Jobin
kirjaa. Miten voisi haastaa, jos Jumalaan uskoo, Jumalan oikeuteen ja vaatia
vahingonkorvausta epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Ei mitenkään. Jos Jumalaan
uskoo, siinä tulee mukana ikään kuin kylkiäisenä toinen ajatus, nimittäin ettei
tuon Jumalan oikeudenmukaisuudelle antamaa sisältöä voi panna paremmaksi. Monet
ovat järkeilleet tätä, tai kaikki.
Kohtuullisuudesta ja sen kieltävästä ahneudesta oli
äärimmäisen laaja kirjallisuus ja yllättävän paljon lainsäädäntöä jo
Justinianuksen lakiteoksen 529 – 534 ilmestyessä. Niillä lakimiehillä, jotka
tulevat nyt ensimmäistä kertaa elämässään ajatelleeksi tuota näkökohtaa, voi
olla löytämisen vaikeuksia. Kohtuus, aequitas, englannin equity, tarkoittaa
ihan muita asioita, esimerkiksi juuri oikeudenmukaisuutta. Keskiajalla hakusana
on usein "oikea hinta” (iustum pretium). Se ei ole kaukana kiskonnan
käsitteestä. Jo silloin pidettiin ongelmana herrojen ja ruhtinaiden ja sitten
itsensä paavin väitetysti harjoittamaa kiskontaa, johon syyllistyneelle oli kyllä
varattu epämiellyttävät olot tuonpuoleisessa. Ja ahneus oli yksi
kuolemansynneistä.
Tältä osin varoittaisin lakimiehistä. Hyveeksi korotettu
ahneus, jota sekä saarnataan että puolustellaan taitavin perusteluin, on ansa
ihmiselle. Niin julmia emme kuitenkaan ole kuin entisen Bysantin herrat ja
keisarit. Paljokkaalle maksettiin kohtuullinen palkkio kultana, joka oli
kurkkuun kaatamisen helpottamiseksi sulatettu.
Kylläpä häiläytteli professori mielen maisemiini tuttuja muistoja. Itsekin kuvittelin oppikouluikään saakka, että vain kokoomus hoitaa asiallisia asioita, muut tekevät politiikkaa. Sana "oppositio" maistui heti pahalle, koska kommunistit olivat oppositiossa, kun asiasta oli kotona puhetta. Senkin muistan, että isä (kok.) oli vähällä ampua itsensä, kun maanpetturi-Kekkonen valittiin presidentiksi. Siinä yhteydessä ymmärsin, että myös maalaisliitto tekee politiikkaa, eikä hoida asiallisesti asioita. Niin- ja ne olivat vielä ryssän kätyreitä. Ilmankos meillä ei juuri maalaisliittolaisia näkynyt.
VastaaPoistaMinun lapsuudessani sosialistit haisivat viinalle ja huonolaatuiselle tupakalle sekä hielle. Herrat tuoksahtivat konjakille ja sikarinsavulle. Mielellään niitä nuuhki, siis herroja, ei sosialisteja.
Luottamukseni lakimiehiin meni avioero-oikeudessa, kun vahingossa kuulin oman ja ex-vaimoni advokaattien sopivan, että "pitkitetään, pitkitetään". Sen jälkeen en ole osannut ottaa ainuttakaan lakimiestä todesta, paitsi jos se on suomentanut sarjakuvia.
Kiitos jälleen mainiosta aamunavauksesta, joka toi paljon muistoja mieleen ja hymyilytti lempeästi. Meillä herraspojilla näkyy olevan varsin samanlaiset lähtökohdat elämään.
Huh, huh, kylläpä nauratti kommentinne. !
PoistaHerraspoikana olette sukupuuttoon kuoleva laji.
Joidenkin onneksi.
Toivottavasti nuoret hymyilevät teille lempeästi, ja etenkin ..
ex-vaimonne
"Maalaisliittolainen" tarkoittaa avioliiton kautta tuntemassani Suomen kolkassa piparminttukaramellia, sitä soikion muotoista. Miksikähän?
PoistaKyllä piparminttupastillia kutsutaan uskovaisten pastilliksi, koska ainakin lestatiolaiset nauttivat yleisesti näitä pastilleja.
PoistaAhneus kovankin onnen voittaa...
VastaaPoistaKohtuus, mielenkiintoinen kysymys. Tuttavapiiriini kuuluu Venäjän ja erityisesti venäläisen kirjallisuuden ihailijoita. Kuka ne Pietarin palatsit on rakentanut. Kuinka monta ihmistä tarvittiin ylläpitämään yhtä ruhtinasta. Roomassa esitellään kardinaalien rakennuttamia palatseja, paavien palatseista puhumattakaan. Kastraattikuoro ylistää taustalla. Sanotaan, että johtajat tekevät paljon työtä. Tavallinen duunari tekee lähes 40 tuntia viikossa, johtaja voi tehdä noin nelinkertaisen määrän, jollei nuku ollenkaan. Toki nukkuessaankin voi ahkeroida, tehdä tulosta.
VastaaPoistaEräs huomattava suomalainen oikeusoppinut on sanonut, että maailmassa on ollut niin monenlaisiä käsityksiä oikeasta ja väärästä, että sen perusteella ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä. Siltä se näyttää. Erään muutama vuosi sitten lukemani kirjan mukaan kaikkien aikojen toistaiseksi rikkain ihminen on ollut Julius Caesar.
Kun ihminen ajaa omaa asiaa, niin ihminen satuilee itselleen ajavansa yhteistä asiaa. Eräs happotesti kanssakulkijalle olisi kysymys, mitä ajattelet väitteestä: " Ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa."
VastaaPoistaAjattelin lainata kirjastosta Paroni von M seikkailut. Onko sedällä muita suosituksia satukirjoista, jotka sopivat meille aikuisille?
Ei se ole tyhmä joka maksaa. Luultavasti hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa.
PoistaTämä on niin huolella ja ovelasti kirjoitettu että vain Vatikaanin lakimiehet osaavat tarkoitetun asian ymmärtää. Tosin ainut kerta kun Jeesus suuttui, oli kun hän käväisi kirkossa. Non nobis domine, non nobis, sed nomine tua da gloriam.
VastaaPoistaPaavihan on Jeesus-jumalan maanpäällinen edustaja, muttei häntäkään valtionpäämiehenä voida haastaa oikeuteen. Muutoinhan nykyinen paavi olisi ansaitusti syytettynä rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Pauperes commilitones Christi Templique Solomonici taisi olla viimeisin organisaatio, jossa oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta arvostettiin.
Useimpien kohdalla oma sukupiiri määrittelee kohtuuden/ahneuden määrät ml puolison sukupiiri.
VastaaPoistaSuvuton on outo lintu. Bysantin suurin kotka keisari Basil II oli sellainen erittäin vihattu, mutta äärimmäisen tehokas. Toisaalta Länsi-Rooman Claudius oli lupaava, mutta vaimo ja vaimon sukupiiri hänet taittoin. Kristiina kuningatteren musersi isänsä haamu, ikuinen haaste.
eihän näillä ajatuksilla kauhiasti vaurastu, mut minusta on kiva tavoitella oikeudenmukaisuutta oman voiton kustannuksellakin:)
VastaaPoista