14. lokakuuta 2013

Tekniikkaa tyhmille



Otsikko viittaa kuvassa näkyvään uutuuskirjaan. Ostin sen tarkistaakseni eräiden äänen ja kuvan taltiointiin liittyvien muistikuvieni paikkansapitävyyden. Muistan hyvin Ampexin, joka oli tallennusvälineenä niin käytetty, että nimi uhkasi menettää ison alkukirjaimensa. Yhteen aikaan ohjelmia ”vedettiin ampexille”. Siitä en taas saanut selvää, oliko ”tuumanauha” tuon yhtiön vai jonkun toisen tuote.

Kirjassa on hurmaava kuvaus nykytyyppisen ruohonleikkurin kehittämisestä Australiassa sotien jälkeen. Sitä en tiedä, pitääkö tuo kuvaus paikkansa. Pyörivä, vaurioitumisen varalta nivelellä varustettu terä on joka tapauksessa hyvä keksintö.

Olen suhtautunut väijyen muun muassa historian ja teknologian alan yleisesityksiin. Nähdäkseni on auttamatta käymässä niin, että laadultaan hyvä kirjallisuus taantuu ja putoaa poikkeukseksi. Tämä kirja näyttäisi edustavan tulevaisuuden suuntaan. Asiat on nimittäin oiottu ja tyhmistetty, eikä toimitustyöhön ole uskomista.

Katsomalla kirjan lopussa olevaa kuvausta matkapuhelimen kehityksestä huomaa, mistä on kysymys. Se on kai aika selvää, ettei NMT-puhelimia mainita tällaisessa yhteydessä. Artikkeli osoittaa kirjan luonteen. Aina kun se on mahdollista keksinnöt esitetään Yhdysvalloissa ja vain Yhdysvalloissa tehtyinä. Joissakin tapauksissa myönnetään, että myös Britanniassa on joskus keksitty jotain, kuten höyrykone, Saksassa taas oikeastaan vain V-2 –raketti ja Ranskassa ei mitään. Kysymyksessä on Valitut Palat –henkinen, esikuvaansa heikompi selailukirja Amerikan nuorille.

Isänmaallisuuden henki tekniikkaa esiteltäessä ei oikein innosta. Esimerkiksi japanilaiset mainitaan lähinnä videonauhureiden yhteydessä, Sony Betamaxin ja JVC eli Matsushita eli nykyinen Panasonic VHS:n kehittäjänä. Se ei käy tästä kirjasta ilmi, että amerikkalaiset itse onnistuivat hävittämän käytännössä koko kulutuselektroniikkansa nopeasti ja tehokkaasti. Mainitkaapa te aito amerikkalainen televisiovastaanotin.

Hitusen vanhentuneenakin Alfred D. Chandlerin “Inventing the Electronic Century: The Epic Story of the Consumer Electronics and Computer Industries” olisi minun suositukseni. Kirjoittaja on sama, jonka “Scale and Scope” ja “Visible Hand” ovat bisneshistorian klassikkoina aivan korvaamattomia, etenkin Eurooppaa esitellen. Sille joka haluaa tietää ja uskaltaa nähdä vaivaa, kertomus Saksan kartellijärjestelmästä ja suurpankkien ja teollisuuslaitosten yhteistyöstä on suorastaan näkökulma diktatuurivaltioon, ja samalla ajattelemisen aihetta Suomen historiaan.

Emmin kun kirjoitan näin kielteisesti. Kai jokin tieto tekniikan kehityksestä on parempi asia kuin ei lainkaan tietoa. Kai on edelleen totta, että ihminen on järkevä olento ja kaihtaa kaikkea sellaista ponnistelua, jossa palkinto ei ole ilmeinen ja nopea saada. Kunnollisista tämän alan kirjoista ei ole koskaan tai ainakaan tähän mennessä ollut puutetta, mutta ei niitä moni lue. Toisaalta kansanomainen eli helposti omaksuttava tieto koneista ja laitteista on taannut kestävän menestyksen monelle julkaisulle. ”Popular Mechanics” alkoi ilmestyä 1902. En osaa kääntää lehden nimeä täsmällisesti. Mitä on ”mekaniikka”? Statiikka ja dynamiikka.

Onko enää olemassa ammattinimikettä mekaanikko? Ehkä ei ole. Koneiden asentaminen ja korjaaminen on hajonnut niin moneksi osa-alueeksi.

Kirjan todella mielenkiintoisia herätteitä on Black & Decker. Porakone kaikille oli siis myynnissä 1917. Ainakaan Suomessa ei ollut sähköä kaikille. Saksassa AEG, Siemens ja esimerkiksi Bosch eivät varmaankaan keskittyneet kaiken kansan varustamiseen vaarallista sähkömoottoria käyttävillä koneilla.

Amerikkalaista tee se itse –perinnettä on hyvin vaikea arvioida, varsinkin kun se elää edelleen. Avainsana voisi olla ”tinkering”, josta tulee mieleen näprääminen autotallissa tai käytöstä jääneessä karjasuojassa.

Koneista kirjoittaminen on vähän vaikeaa ellei asiaa voi pukea sankarillisen uudistuksen, keksinnön asuun. Edison oli etevä koneenrakentaja mutta vielä parempi liikemies. Hän ymmärsi ja osasi kasvattaa legendaa itsestään.

Tekniikasta on helppo kirjoittaa, kun keskittyy siihen, mikä on tai on ollut uutta. Samalla syntyy ajatusvirhe. Kaikilla hengenviljelyn aloilla eli myös tekniikassa kenttä on täynnä lopahtaneita oivalluksia. Aika usein menestystä vaille jääneet ajatukset ovat olleet itse asiassa hyviä. Vielä useammin kukaties patentillakin palkittu mutta käyttökelvottomaksi todettu keksintö on kuitenkin ollut korjattavissa. Ehkä parannus oli pieni.

Esittelemääni kirjaan olisin välttämättä halunnut pikku artikkelin polkupyörästä. Se on teollisen maailmamme sopiva kulttiesine. Oikein kukaan ei sitä varsinaisesti keksinyt, mutta ketju ja ilmalla täytetyt renkaat olivat merkittäviä kynnyksiä.

Itse laita on suurenmoinen. Sen teollinen tuotanto onnistui varhain hyvin. Polkupyörä jäsensi Suomen maaseudun uuteen uskoon. Ennen riiuulle jaksettiin korkeintaan naapurikylään, mutta polkupyörän tultua kerrassaan toisiin pitäjiin. Ja viiden tai kymmenen kilometrin koulumatka osoittautui uuden koneen turvin täysin hallittavaksi.

12 kommenttia:

  1. Lestadiolaisten polkema Connecting people- pyörä kulki vain kahteen suuntaan edestakaisin ja senkin ilman vaihteita, Apple ja Android alkoivat ajella ympäriinsä laitettuaan pyörään vaihteita.

    VastaaPoista
  2. Mainitun Popular Mechanicsin lisäksi tekniikkaa ja oikeaa elämänkatsomusta esitteli "Mechanix Illustradet", josta tässä on pieni ratsaus

    VastaaPoista
  3. Keksimisen kentät avasi ruuti. Ihan tuorein ilotulitus on kiinalaista juurta sekin. Tyynenmeren US-puolta tästä rahapatentista kuvaa illan elokuva TV 1 klo 21.00.

    Maaherra senaatti ja ihan äsken vielä keskusverolautakunta pani tapin ja perälaudan paikalleen. Yhdessä läänissä yhdellä ja toisessa toisella tavalla, mutta kiinni kuitenkin. Ei olisi tullut Kymijoen uitoista eikä Kotkan suursahoista purua eikä lautaa jos Jonas Castren ja Wilhelm Ruth olisivat jatkaneet riitojaan jokivarren kalamiesten ja rantaniittyjen niittomiesten kanssa loputtomiin ja totelleet toimeenpanokieltoja. Ei, Kymenkartanon maaherran sana vihdoin ja arvio laski tukit ränniin ja senaatti leimasi.

    Kuinka toisin aluehallintokeskus ja valtioneuvosto toimisivatkaan jos niiltä kysyisi. Parempi jättää kysymättä. Sovi Roshierin tai Hannes Snellmanin kanssa jos pelittää mielit.

    Arctia Shippingille lienee kirjoittettu vaaksa sopimuspaperia sen varalta että öljyä purskahtaisi liiankin kanssa. No, jos öljyvahinko-vastuunkannosta maksetaan Arctialle (ja peritään valtiolta), ja firman voitosta maksetaan bonusta ja potkuista lisää, niin kaipa riskit arvaa ottaa ja jälleenvakuuttaa kuin CDS. CDS luottovakuutukset olivat uutuuksia by Blythe Masters (JPMorgan) subprime ja Kamppi-Kämp luottojen kauppaamisissa.

    Sanoisin että keksiminen on siirtynyt -jos rahaa ajetaan takaa- patenteista ja royalteista,tavaratuotantospiritistä, ja mekaniikka mekanoista sopimuslogiikaksi,deduktioksi eli geometriaksi -paitsi että kuviot piirretään Arkimedeksen hiekkalaatikon sijasta hiekkadyynille.

    Tänään esitetään siis leffaa, jossa nykyajan ratsukot ja edisonit jouduttavat edistystä -ihan vain kun elämä on ihanaa. Asiat ovat niin kompleksisia, ettei voine ketään vikapääksi julistaa. Leffan nimi Talousmahti murtuu on väärässä, ei ole murtunut. Amerikaksi Too big to fail (liikaiso konkurssiin päästettäväksi) on sekin vinossa, koska Kriisi aktualisoitui juuri Lehmans Brothersin vararikkosta (kun velanantajansa menivät säikkylakkoon) eikä Barclays (B.Wahlroosin kavereita) saanut sitä ostaa, Gordon Brown esti. -Tykkään noista hahmoista, Dick Fuld! Hank Paulson! ja koko kadunvarren Wall Street hurjapäistä. Lukuseuraani Akateemisesta (!).

    Uusia kujeita keksitään. Tuskin missään niin brutaaleja kuin Suomessa. 1 % jengistä kiristää heikoimmalta neljännekseltä vuokraa pakkasen uhalla ! Nyt keksiminen on tullut hedge- eli suoja- eli mainoskielellä turvavaiheeseensa. Uusia asuntojen ostoyhtiöitä keksitään isojen säätiöiden, ammattiyhdistysten resursseilla jotta asuntokuplaa saataisiin lykättyä kunnes maailmantalous elpyy euro toipuu ja Rehn palaa voittajana kotiin.

    Olisin aika varma että isokenkäisemme tämä pelin klaaraavat, joten mene pankkiin ja rupea vuokralleottajaksi, vuokrakatotta täällä maailmankatolla talven kynsissä. Missään muualla ei vuokrakiskontaa sallita ilman jotain rajaa. Isoisten intresseissä ei ole uusrakentaa,siksi remppaa ihan vilitysti, ei viedä nuorperherääkkäystä ihmisoikeustuomioistuimeen. --Ennen tuomiokapitulikin jyrähti, siis maaherran ja senaatin bassolyöntinä. Mutta kuten Väinö Linna twiittaa nimimerkillä Rovasti Salpakari, moraalivahdit on pantu viralta.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. Polkupyörä teki mahdolliseksi Pispalan rakentamisen. Kun työmatka keskustan tehtaalle ei vienyt liikaa aikaa, oli mahdollista rakentaa tupa moreeniharjulle. Suomen teollisuus saa kiittää työvoiman saannista polkupyörää.

    MIksi meille suomennetaan huonoja tietokirjoja? Luulisi selluloosalle parempaakin käyttöä löytyvän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polkupyörä mahdollisti myös tehokkaan liikekannallepanon viime sodissa. Miehet ehtivät syrjäkyliltä hyvin kirkonkylien ja kaupunkien kokoamiskeskuksiin.

      Poista
  5. "Olen suhtautunut väijyen muun muassa historian ja teknologian alan yleisesityksiin. Nähdäkseni on auttamatta käymässä niin, että laadultaan hyvä kirjallisuus taantuu ja putoaa poikkeukseksi. ..Kai jokin tieto tekniikan kehityksestä on parempi asia kuin ei lainkaan tietoa."

    Täytyy muistaa, mikä on tuollaisten kirjojen tarkoitus: antaa puutteellisesti koulutetulle ja tiedoiltaan TV:n varassa olevalle henkilölle helposti omaksuttavassa muodossa edes jonkinlaista "yleissivistystä" ympäröivästä maailmasta. Toimii se niilläkin, jotka ovat niin putkinäköisiä jonkun toisen alan akateemisiakin spesialisteja, etteivät he mistään muusta mitään tiedä.

    Itsestään selvää on, että syvällisen tiedon saaminen edellyttää perehtymistä erikoisteoksiin, jopa primäärilähteisiin. Maailma vain on mennyt niin monimutkaiseksi, että seharvalta onnistuu enemmän kuin yhdeltä alalta. Jos sitten tuollainen työssään usein rasitettu henkilö vapaa-aikanaan haluaa aukaista kirjan, puhumattakaan tietokirjan sen tulee olla tuollainen easy reading -tietokirja. Sitä paitsi monessa tuollaisessa kirjassa on hieno kuvitus, joka usein kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

    Mitä isäänmaalisuuteen tulee viittaan Aosopoksen kertomukseen "Mies ja leijona".

    VastaaPoista
  6. Sjöstedt - eli siis mitä neuvot Roscikselta tai Hanskilta kysymään?

    VastaaPoista
  7. Täälä blogisti pohtii vielä polkupyörää ja sen keksimistä, vaikka nyt on aika uusi ja maailmalla ihmetellään suomalaisen peliyhtiön menestystä ja pelikeksinnöillä ja -kaupoilla rikastumista. Mennyt maailma ei enää kiinnosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulen Roviolta. Eivät lähettäneet Sinulle terveisiä.

      Miksi kuvittelet, että kirjoittaisin julkisesti, joiden kimpussa työskentelen oikeasti?

      Poista
  8. Arvon kolumnistilille vinkkiä tekniikan historiasta:
    https://www.coursera.org/course/insidetheinternet
    Ei oo kirja mutta kyllähän tota kattelee paremman puutteessa

    VastaaPoista
  9. Hyvä, että joskus saamme vihjeitä siitä mitä ei kannata lukea, blogin aiemmat hienot lukuvihjeet ovat vielä monelta osin tutkimatta.

    Chandelin kirjaan verrattavia eri alojen kevyitä ”lukemistoja” maailma pullistelee. Ne eivät kai olekaan sen enempää kirjallisuutta kuin vakavasti otettavia tiedon lähteitä, vaan tarjoilevat enemmänkin kevyttä keskustelua ja small talk-tasoisia puheenaiheita, joilla on joskus käyttöä vaikkapa pikaisen blogikommentin mausteeksi .

    Monet muut elämänviisauksien kokoelmat kuuluvat samaan kategoriaan, ja niitä on tehtailtu Suomessakin, vaikkapa WSOY:n ”Elämän viisauden kirja” vuodelta 1990

    Tekniikasta ja koneista osataan kirjoittaa hyvin myös Suomessa, vaikkapa tässä (Ismo Lindell: Sähkön pitkä historia)
    http://elec.aalto.fi/fi/current/news/view/professori_emeritus_ismo_lindell_sai_valtion_tiedonjulkistamispalkinnon/

    Jos tekniikka sinänsä ei kiinnosta, kannatta ottaa esille monet teollisuushistoriikit, joissa yhdistyvät mainiosti tekniikan ja koneitten kehitys ihmisiin ja historian vaiheisiin, esimerkiksi Kuisman ”Kylmä sota, kuuma öljy” tai Keskisarjan ”Vihreän kullan kirous”

    Jos Haavikko vielä eläisi ja Sallinen vielä säveltäisi, näistä saisi varmaan eväät myös oopperakäsikirjoitukseen. Vai onko joku jo tekemässä oopperaa Nokiasta ?

    VastaaPoista
  10. Suhteellisen objektiivisen oloinen ei-suomalainen matkapuhelimen historia on tämä (saa myös mm Audiblesta):
    http://www.bbcshop.com/science+nature/stephen-fry-on-the-phone/invt/9781408470794

    VastaaPoista