13. syyskuuta 2013

Pitkä ikä



Ajattelin onnitella omasta ja rouvani puolesta Petteri, Peter von Baghia, ja toivottaa pitkää ikää, mutta hän on jo pitkässä iässä.

Näin julkinen toivotus antaa tilaisuuden kiinnittää huomio kahteen asiaan, jotka tätä koko kansan kotitalouskonetta eli siis filosofian maisteri, nykyisin kuitenkin professori von Baghia sivuttaessa unohtuvat.

Yksi on innostuvuus. On sille kai joskus naureskeltukin, mutta riittäähän niitä, yksinkertaisia. Yleispätevän säännön mukaan opettajan suurin ansio on kyky säilyttää innostumisen lahjansa ja taito tartuttaa se kuulijoihin.

Opettajan, professorin tai vastaavan varsinainen opetus, niin sanotut opetussisällöt, tulevat ja menevät. Tiedot unohtuvat tai vanhenevat. Eläväinen mielenkiinto aiheeseen ja sen pohjalle rakennettu kyky antautua asian vietäväksi ja ottaa vastaan taiteen tärskyjä, koska sellaisia ei voi välttää, se on suurta.

Liian suuri osa opettajista puhuu narisevalla äänellä kyynisiä asioita pienemmässä piirissä. Petteri on yhtä tohkeissaan ”Vertigosta” kuin 50 vuotta sitten tai kirjoittaessaan siitä gradua Rantavaaralle noin 40 vuotta sitten.

Vastaavaa näkee yleensä vain kapellimestareissa. Koska Arhinmäki heittäytyi aamutelevisiossa vähän lapselliseksi puhumalla hyvin koulupoikamaisesti ”herra Linnusta”, jolla on orkesteriasioissa aivan kunniallinen virka ja virkanimike, panen paremmaksi väittämällä, että Peter von Bagh on suomalaisen elokuvakulttuurin ylikapellimestari.

Elokuvakulttuurilla tarkoitan elokuvien katsomista ja niiden tekemistä.

Suuri kapellimestari yhdistää omaperäisesti sen, mikä on oikeastaan jo kirjoitettu nuotteihin ja kukaties aika tuttua toisten orkesteria johtaneiden tulkinnoista. Juuri tämän takia Klemperer (joka oli hullu) on niin paljon sykähdyttävämpi kapellimestari kuin Karajan, (joka ajoi Berliinin filharmonikkoja kuin S-sarjan Mersua).

Jouduin tekemisiin johtaja v. Baghin kanssa tässä taannoin, vuonna 1965. Päädyin kirjoittamaan pikku arvosteluja ja muutamia pidempiä Ylioppilaslehteen, kun v. Bagh oli jälleen kerran suututtanut ainakin Kinoston herrat ja huhuttiin, että hänen arvostelijalle kuuluva vapaalippunsa oli otettu kuivumaan. Muistelen että hän kirjoitti jostain merkkielokuvasta vain: ”Miksi emme viettäisi tätäkin kaksituntista rattoisan oluttuopin ääressä.”

Olen edelleen sitä mieltä, että kysymys oli täyttä asiaa. Niin me siis kirjoittelimme Sakari Toiviaisen ja muistaakseni Tarmo Malmbergin kanssa. Kukaan meistä, ei Petterikään, ollut kriitikkona yhtä hyvä kuin ihanteemme Jerker Erikson ja Matti Salo ja, herra paratkoon, J. Donner.

Samassa yhteydessä on kehaistava Anhavaa ja Jarkko Lainetta. Järjestelin taannoin vanhoja lehtiä ja ihmettelin, miten paljon von Bagh ja Pekka Gronow pääsivät kirjoittamaan Parnassoon 70-luvun alussa ja rakensivat tietoisesti siltaa korkean ja matalan, hienon ja epähienon kulttuurin välille niin etteivät nuoremmat enää tiedäkään, että kerran oli aika, jolloin Olavi Virtaa ei sopinut tietää nimeltä saati myöntää, että Tapio Rautavaaralla olisi ollut mitään ansioita laulamisen, urheilun tai muullakaan alalla.

Olen varmaan sanonut tai ehkä kirjoittanutkin, että jotkut Petterin lukuisista elokuvakirjoista ovat juosten kustuja. Sehän on totta, mutta koskee vain joitakin kirjoja. Ei aina voi voittaa. Nyt, pitkässä iässä, kiinnittäisin huomion toiseen asiaan. Petteri ei koskaan julkaissut magnum opusta eli suurta pääteosta. Ehkä niin vain kävi. Suuri teos on kuitenkin tyhmin tehtävä, mihin voi ryhtyä. Se jää aina kesken. Tai jos se ei jää kesken, se osoittautuu muuten kaikin puolin likilaskuiseksi. Jopa Max Weberin hyvä yritys kartoittaa muun ohella kulttuurin sosiologia yksiin kansiin jäi kesken.

Tajusin tämän, kun äitini pyysi palvelutaloon Petterin tietyn kirjan, ”vaikka se onkin niin painava”. Hän ei oikein jaksa pidellä raskaita kirjoja, ja Suomessa esitetyt elokuvat hän tunsi perinpohjaisesti jo 70 vuotta sitten, koska vuokrasi, tilasi ja näytti elokuvia ja käytti muun aikansa elokuvalehtiin uppoutuneena. Kunnes minä synnyin, mutta se on eri asia. Nitraattifilmi oli syttynyt taas palamaan konehuoneessa, jolloin päätettiin, ettei odottavan äidin ole hyvä nostella filmilaatikoita ja sammutella tulipaloja.

Minulle Petteri kirjoitti omistuksen toimittamaansa kirjaan ”Uuteen elokuvasan” 1967 ”runoilija J. Kemppiselle” tai jotain siihen suuntaan. Julkaisin runokokoelmia ja käännöksiä vuodesta 1984.

En tiennyt silloin, oliko tuo leukailua vai odottamatonta kauaskatseisuutta. En tiedä vieläkään eikä asialla liene vähintäkään henkilökohtaista merkitystä. Tähän kirjoitukseen se kuuluu siksi, että juuri tuo on Petterin erikoisuus ja aihe kehua häntä – olla pelleillessään vahingossa oikeassa.




32 kommenttia:

  1. Von Bagh nolasi itsensä täydellisesti joskus sanomalla että Tahdon voitto on "hirveä" elokuva ja väänsi samalla naamansa närkästystä kuvaavalle ilmeelle. Luulisi tuollaisenkin hepun katsovan sitä elokuvaa elokuvana eikä natsipläjäyksenä. Ihan samalla tavalla neuvostorainat ovat silkkaa kuraa, mutta niillä saattaa olla hyvinkin elokuvalliset ansionsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole olemassa taiteellista arvoa erillään muusta. Tahdon voitto saattaa olla paras koskaan tehty natsipropagandaelokuva, mutta se on silti natsipropagandaelokuva.

      Poista
    2. On olemassa taiteellinen arvo erillään muusta. Tahdon voitto on elokuva ja natsipropagandaelokuva.

      Poista
    3. Teloituksen tai kissantapon voi tehdä vaikka miten taiteellisesti, ja "puhtaan taiteen" puolustajat ovat jo ainakin jälkimmäisen tehneet. Tahdon voitto voi olla kuvakulmiltaan ja leikkaukseltaan vaikka miten hieno, mutta olisi parempi jos sitä ei olisi koskaan tehty.

      Poista
    4. Teoksen kokeminen ja sen käsitteistäminen ovat kaksi eri asiaa. Elokuva ei jäännöksettä palaudu elokuvan valmistamisen teknisiin ratkaisuihin. Teemu Mäen "kissantappovideota" ei tehnyt l´art pour l´art -ajattelua propagoiva salaseura vaan Teemu Mäki.

      Hyvä konteksti kommentoijan loppuponnen arvottamiseen on vaikkapa Juha Hémanuksen YLE:lle vuosikymmeniä sitten tekemä Yön lapsi -dokumentti, ei taide kokonaisuutena.

      Poista
  2. Muistan lukeneeni, että Bagh olisi pietarilaissyntyisen psykiatrin poika, siis venäläinen. Ehkä olen ymmärtänyt väärin. Isällä oli kai jotain tekemistä myös saksalaisten kanssa 40-luvulla?

    VastaaPoista
  3. Eikös Peter von Bagh ole ihan fil. toht.? Hänhän kirjoitti "Peili jolla oli muisti" -väikkärinsä jo 10 vuotta sitten.

    Petteriä ei voi kuin ihailla, vaikka tietyistä asioista onkin syytä kohotella kulmakarvoja. Nykyelokuva ei taida olla niin huonoa kuin Baggi ajattelee, mutta olen ymmärtävinäni, mistä tämä käsitys hänelle kumpuaa.

    Innostuksesta en von Baghia ollenkaan syytä - on vain sympaattisen viehättävää, että joku puhuu lempiasioistaan niin naiivinkin kaunopuheisesti. Mahtaisikohan herralla vielä riittää voimia kirjoittamaan sen haaveilemansa magnum opuksensa, moniosaisen elokuvan historian?

    VastaaPoista
  4. Onkohan tuossa maailmanhistorian paras taulu? Ymmärtääkseni taiteilijan kollegoista yllättävän moni on sitä mieltä.

    AW

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä ilahdun. SAtun nimittäin olemaan samaa mieltä. Olin hakenut kuvan esiin (Googlessa) innostuneena siitä, että juuri tilaamassani ruokapöydän lampun varjostimessa on "Cezannen värit".

      Poista
  5. No jotain niistä ajoista Oli Malmbergin Tarmon kans joskus puhetta. Teitä oli aikamoinen kopla.

    Eikös Kajava tullut siinä samassa rytäkässä alas Oulusta kuin v. Baghkin?

    Hyvä elokuva on juhlaa. En usko että nykyinen nuoriso edes tuntee Uutta Aaltoa ja Rillumarie-genreen sillä on terveen epäkunnioittava suhde.

    Yritän miettiä mitä hyvää on ollu Uuden Aallon jälkeen enkä nyt äkkiä muista kuin Andrei Tarkovskin. Ja sitten myöhempi vielä, se taiwanilainen, Ang Lee vai mikä sen nimi oli.

    Parhaalla ystävälläni koulussa oli Kino-teatteri hoidettavanaan kun isänsä hoiti toista toisessa päässä bussilinjaa. Saatiin valita leffat. Sitten seuraavaksi jo tulivatkin elokuvakerhot.

    Hyvää työtä tuo syntymäpäiviään juhliva von Bagh tuli tehneeksi.

    VastaaPoista
  6. Kävipä tässä niin että tallensin vasiten von Baghin elävän kuvan Helsingistä ("Helsinki, ikuisesti") ja katsoin sen sitten kun oli kunnolla hetki.

    En tiedä kuka sen on leikannut, mutta epäilen vahvaa suhdetta Peter-nimiseen herraan. Rainan tunnelma kesti herpautumatta sen koko pituuden, ja leikkauksen rytmi oli koko ajan täsmälleen oikea, hengittävä ja osui aina juuri ei iskun kohdalle vaan asiasta riippuen eteen tai taakse juuri sen vaikuttavan karvan. Se leffa oli leikattu kuin brasililainen samba. Eikä koskaan menty liian loppuun asti, alleviivaamaan kuin powerpointissa.

    Ei hän ole turhaan elokuvia katsonut ja ymmärtänyt. Täytyy tunnustaa, että liikutuin usiamman kerran ihan pelkästään katsoessani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teit viisaasti kun tallensit. Minä taas luulin turhaan, että sen voisi näyttää toisille Areenasta.

      Poista
  7. Kyllä minusta "Elokuvan historia" ja miksei "Sininen laulu" ole jonkinmoisia magnum opuksia, niin kooltaan kuin sisällöltäänkin. Ja vielähän tässä ennättää, odotan ihan mielenkiinnolla Pietarin tulevaa Chaplin-opusta.

    VastaaPoista
  8. "Opettajan, professorin tai vastaavan varsinainen opetus, niin sanotut opetussisällöt, tulevat ja menevät. Tiedot unohtuvat tai vanhenevat. Eläväinen mielenkiinto aiheeseen ja sen pohjalle rakennettu kyky antautua asian vietäväksi ja ottaa vastaan taiteen tärskyjä, koska sellaisia ei voi välttää, se on suurta."



    Ylläoleva on silkkaa yrittäjäeetosta. Tuota samaa kykyä antautua asian vietäväksi vaatii myös yrittäjyys, lisättynä henkilökohtaisella taloudellisella riskillä. Siinäkin ylikapellimestariksi tullaan vain omaperäisyydellä, tosin hiukan suuremmalla henkilökohtaisella riskillä – ja analyyttisemmällä tiedonhallinalla.

    Niin kulttuurialalla kuin taloudessakin on jerkereriksoninsa ja aikakautensa näkijät. Mutta, yhtäkaikki, ne katteettomat sillanrakentajat juurikin erottelivat Virrat ja Rautavaarat mutta kansan syvät rivit "idolinsa" hyväksyivät.

    Ja taloudessa mentiin mukana. Oli koko kansan "Buntta" Wahlroosit ja "Iso-Masa" Saarikankaat, miehiä jotka tekivät "tiliä" humanismin lipun alla vailla suurempaa kulttuurisinonnaisuutta ja poliittista aatetta. Heidän intohimonsa oli talous, laajemminkin ymmärrettynä.

    Kulttuurihumanistien pahin stigma lienee se että suurimman "pääteoksen" esteenä on juurikin luovuuden ensijainen ja viimeinen kynnys – uskallus.

    VastaaPoista
  9. Herra Lintu johtaa sitten joukkoaan la-iltana Musiikkitalossa. Onhan se tosi upeaa, että Suomessa on varaa edelleen tällaiseen, sekä taloihin että taiteilijoihin ja toivottavasti myös tulevaisuudessa. En ymmärrä kansantaloutta, mutta muistan hämärästi puheet talouden perustasta, ylijäämästä ja sen sellaisesta. Ainakin jonkun täytyy tuottaa ruokaa enemmän kuin itse syö, jotta joku toinen voisi soittaa päätoimisesti.

    Kyösti Kakkonen sanoi tv:ssä jossakin ohjelmassa suurinpiirtein niin, että Suomen talousvaikeudet johtuvat ay-liikkeestä. Ehkä, mutta ay-liike on paljon muutakin kuin SAK-laiset ryhmät. Kaikki pyrkivät kahmimaan mahdollisimman suuren osuuden itselleen, kuka milläkin tavalla, joillekin riittää kiinni pitäminen entisestä osuudesta. Esim. peruskoulun muuttaminen on hyvin vaikeaa, koska opettajat pitävät kiinni tunneistaan ja oppilaat eivät voi äänestää jaloillaan. Esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka paljon. Myös musiikkitalo ja orkesterit taistelevat rahoituksestä.

    Miten on mahdollista, että maa, jonka koulutusjärjestelmä, no, tarkaan ottaen vain peruskoulu, on maailman paras, on aivan avuton tässä taloustilanteessa. Luulisin, että siksi, että liian moni lahjakas ihminen soittaa viulua tai opettaa ruotsia vastahakoisille nuorille. Aalto-yliopiston idea taiteen, tekniikan ja kaupan yhdistämisestä (eikö se jotain sellaista ole), on hyvä. Odotetaan tuloksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kyse ole maasta vaan siitä, että suomalaisilla firmoilla on huonot tuotteet joita muut eivät halua ostaa.
      Jonkun täytyy tuottaa ruokaa enemmän kuin itse syö myös jotta voisimme istua kirjoittelemassa tänne ja jotta wahlroosit voisivat istua konttoreissaan suunnittelemassa kartastrofeja.

      Poista
    2. Onko hyvästä peruskoulusta hyötyä, jos korkeakouluista ei valmistu mitään muuta erinomaista kuin maailman parhaita peruskoulunopettajia?

      Poista
  10. Von Bagh kuuluu Oululaisten kulttuuri persoonien sarjaan V.A Koskenniemen ja Pertti "lande"Lindforsin lailla.
    Hänen dokumenttifilminsä ovat erinomaisia, ja "Kreivikin"kuriositeettinä menettelee.
    Yhteiskunnallisissa kannanotoissaan esiintyy mielestäni negatiivistä esteettisyyttä ja opportunismiä. Niimpä hänestä "Voimakas kommunistinen puolue on antanut Ranskan ja Italian yhteiskunnille esteettistä jännitettä".
    Yritysjohtaja tilaisuudessa arvioi Uuno Turhapuron "profeetalliseksi hahmoksi", joka ennusti nykyisen tapojenturmeluksen ja sivistyksen alamäen.

    VastaaPoista
  11. Täälläpä päin konsertoi Olli Mustonen piakkoin. Pesaistava paita :)
    OHO-merkki käädyin kirjoituksesta, kiitos taas kerran!
    Saanen toivottaa äidillenne parhainta jaksamista, (kumarrus)?

    VastaaPoista
  12. JK: "...etteivät nuoremmat enää tiedäkään, että kerran oli aika, jolloin Olavi Virtaa ei sopinut tietää nimeltä saati myöntää, että Tapio Rautavaaralla olisi ollut mitään ansioita..."

    Mutta me vanhemmat muistamme sen kiusallisen hyvin. Kuten senkin, että Helismaan syntymästä on 100 vuotta.

    "Suden joiku on konsertti siellä,
    missä frakki on varmasti tiellä."

    "Siellä katsotaan mies eikä nuttu,
    reilu jätkä on kaikille tuttu."

    VastaaPoista
  13. Radion Elävässä arkistossa on mm. pitkä keskustelu Chaplinista PvB:n ja J. Turkan kesken. Kiinostava virheineen kaikkineen.

    VastaaPoista
  14. Ei tainnut Peterin isä Bagh olla venäläinen... paremminkin oli hakenut rajut oppinsa SAKSASTA!

    Vähän sotaa tähänkin ketjuun ;=)´

    Eräässä muistelmakirjassa oli kuvaus sodassa "kajahtaneiden hoidosta". Siinä kuvattiin Konrad von Bagh:in järjestämiä hoitosessioita eli simputussulkeisia niin rajuiksi, että pahimmatkin "kajahtaneet" halusivat rintamalle jo muutaman päivän "käsittelyn" jälkeen. Elokuvaprofessori Peter:in isä, Konrad, toimi Oulussa ns. seiskapatterin johtajana melkoisen pitkään. Nimitys tuli siitä, että lähellä Oulun kaupungin kasarmia toimi Oulun Piirimielisairaala. Ja kun varuskunnassa kerran oli tykistöä, niin seuraavaksi suurin patteri olikin järjestyksessä jo 7. -patteri ja esim. B-miehiä puhuteltiin yleisesti "seiskapatterin miehinä".

    Täällä on hyvä kuvaus kuinka "hoitoa" suoritettiin ja mikä olikaan kyseisen taudin todellinen ja "oikea syy":

    Lääketieteen musta historia kertoo Baghin rajuista diagnooseista ja "hoitomenetelmistä" tarkemmin


    Dokumentit

    4 - Ote lääkintäkapteeni Konrad von Baghin artikkelista Sotilaslääketieteellisessä aikakauskirjassa 2/1945: Reaktiivisten ja sielusyntyisten häiriötilojen käsittelystä ja ehkäisemisestä joukko-osastoissa.

    http://yle.fi/mot/070998/mot4a_4g.htm


    ---

    Aiheesta enemmän:

    Karoliina Sysiharju

    Historian pro gradu -tutkielma Tampere 2009

    MASENNUKSEN BASILLEJA, TÄRÄHTÄNEITÄ TOSISOTAMIEHIÄ JA VERIIN JÄÄNYTTÄ SOTAA

    MIELEN JÄRKKYMINEN JATKOSODAN SUOMALAISTEN RINTAMAMIESTEN SOTAKOKEMUKSISSA

    http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu04039.pdf


    Konrad von Bagh

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Konrad_von_Bagh

    VastaaPoista
  15. Pitkäikäisyydestä puheen ollen... Onko sinulla mitään mielenkiintoista kerrottavaa hovioikeusneuvos Paavo Hiltusesta? Huomaan, että hänen nimensä mainitaan parissa aikaisemmassa kirjoituksessasi. Vasta tänä iltana luin, että Hiltunen poistui hiljaisuudessa tästä pahasta maailmasta pari viikkoa sitten, kypsässä 90 vuoden iässä.

    http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/12352-hovioikeudenneuvos-paavo-hiltunen-kuollut

    Omassa kirjavarastossani on muutama Hiltusen kirja, ainakin "Matkalla diktatuuriin" ja luultavasti myös "Koulu harhateillä". Ne ovat tällaiselle 70-luvun kasvatille nostalgista nannaa.

    VastaaPoista
  16. JK: "...etteivät nuoremmat enää tiedäkään, että kerran oli aika, jolloin Olavi Virtaa ei sopinut tietää nimeltä saati myöntää, että Tapio Rautavaaralla olisi ollut mitään ansioita..."


    "Pitkän linjan keikkatähdet tyyppiä Matti ja Teppo, joiden tähden en totta puhuen korvaani lotkauttaisi.."

    VastaaPoista
  17. "Nyt, pitkässä iässä, kiinnittäisin huomion toiseen asiaan. Petteri ei koskaan julkaissut magnum opusta eli suurta pääteosta."

    Ai miten niin ei julkaissut? Teos "Elokuvan historia" on selkeästi sellainen: vieläpä alansa suomenkielinen perusteos.

    Suosittelen tutustumaan kirjaan, vaikka onhan siinä paljon lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki kunnia teokselle, mutta vaikka sitä on kahdesti uudistettu, sen rakenteessä ja painotuksissa on kirjoitusajan, 1970-luvun maku.

      Mielestäni elokuva ja elokuvan historia muuttuivat suuresti, kun elokuva tuli uuden tekniikan turvin näin saataville.

      Olen ennen jo kertonut, miten Pena Pajukallio kopioi Petterille ja minulle Jaakko Tervasmäen Lontoosta lähettämiä filmejä, mm. japanilaisia, kiinalaisia ja intialaisia. Niistä oli siihen aikaan - 80-luvulla turha kirjoittaa paljon, koska ei kukaan käytännössä saanut niitä nähdäkseen, vaikka olisi halunnut.

      Olen säilyttänyt muistona menneiltä ajoilta Mizoguchin värielokuvan Shin Heike monogatarin pohjalta.

      Poista
  18. Kävin eilen katsomassa Peter von Baghin Muisteja-dokumentin. Meitä oli siellä kourallinen, varmaan kaikilla siteitä Ouluun, joten elokuva varmaan kosketti muitakin kuin minua.

    Peterin isä on todellakin syntynyt Pietarissa ja ymmärsin elokuvasta, että tämän äiti olisi ollut venäläinen? Mutta Suomessahan he asuivat suurimman osan elämäänsä, joten eivätkö he nykykäsityksen mukaan olleet yhtä hyviä suomalaisia kuin me muutkin?

    "Pompakki" oli tunnettu hahmo pohjoisessa, tunnettu etenkin kärjekkäistä mielipiteistään ja menetelmistään. Oletan, että ainakin hänen mielipiteensä katsotaan nykyisin aika osuviksi ja moderneiksi?







    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. >>"Pompakki" oli tunnettu hahmo pohjoisessa, tunnettu etenkin kärjekkäistä mielipiteistään ja menetelmistään. Oletan, että ainakin hänen mielipiteensä katsotaan nykyisin aika osuviksi ja moderneiksi?<<

      Kyllä se oli VOMPAKKI ja hänen sota-aikaiset, lähinnä sadistisilta kuulostavat "hoito"menetelmänsä taisivat tulla suoraan natsi-Saksasta.

      Lue tuolta kuinka "hoitoa" suoritettiin ja mikä olikaan kyseisen taudin todellinen ja "oikea syy":

      Lääketieteen musta historia

      http://yle.fi/mot/070998/mot4a_4g.htm

      Dokumentit

      4 - Ote lääkintäkapteeni Konrad von Baghin artikkelista Sotilaslääketieteellisessä aikakauskirjassa 2/1945: Reaktiivisten ja sielusyntyisten häiriötilojen käsittelystä ja ehkäisemisestä joukko-osastoissa.

      Poista
    2. Vompakki se minunkin mielestäni on, mutta dokkarissa käytettiin Pompakkia:

      PvB: "...- my father Konrad von Bagh [10 Feb 1908 St. Petersburg - 1982] was since 1949 the senior physician of the Oulu Central Psychiatric Hospital - a very public figure known under nicknimes such as "Pompakki", "Vompakki", and "Pakki"..."

      Mustassa historiassa kerrotaan Konradin sodanaikaisesta toiminnasta mm. näin:

      "Hysteerikoille, joilla esiintyi kohtauksia, on määrätty tunti yksinvoimistelua kohtauksen jälkeen. Kohtaukset loppuivat ilmiömäisen nopeasti."

      Poista
  19. Petterin kirjojen paksuudesta: Nykyään elinkeinoelämän äänitorvena, EVA:n johtajana toimiva Matti Apunen tuli taannoin, silloin kun hän vielä oli Aamulehden kulttuuritoimittaja ja elokuvakriitikko luonnehtineeksi von Baghin teoksia painavuudeltaan sellaisiksi järkäleiksi että ne tarvitsisivat kantokahvat.

    VastaaPoista