9. elokuuta 2013

Teeskentely kunniaan



 Minusta on ikävää, että istuvat tuomarit puhuvat keskenään, mitä ajattelevat. Nyt otsikoissa olevasta Helsingin hovioikeutta koskevasta uutisesta en tietenkään sano mitään, koska en tunne asiaa. Siitä on 15 vuotta, kun viimeksi istuin tuomarina ja osallistuin keskusteluun suljettujen ovien takana.

Asiaa tuntevia henkilöitä löytyy, myös verkkomaailmasta. Kirjoittavatko he ja jos näin tekevät, kirjoittavatko totta, sitä en ryhdy arvailemaan.

Huomion kiinnitän seikkaan, joka koskee kaikkia hovioikeuksia ja kaikkia alioikeuksia. Minusta on ilahduttavaa, että eräs virkakierron este nousee ainakin valjuna haamuna näkyviin toisen asian turvin. Minusta tuomioistuimissa ei pitäisi olla porukoita, joissa jutellaan ”meidän kesken”. On ollut aikoja, jolloin tuomioistuimiin on myös nimitetty vain ”omia miehiä”. Omia naisia en muista tavanneeni näissä viroissa.

Korkeiden virkamiesten ei pitäisi voida luottaa toisiinsa. Pennalismin tutkijat tietävät, että on olemassa tervettä ja kannatettavaa yhteishenkeä, mutta lisäksi epätervettä simputusta, joka asianomaisen pitäisi kestää hymyssä suin. Viimeksi mainittua on suitsittu tiettävästi tehokkaasti esimerkiksi armeijasta.

Korkeimmassa oikeudessa tämä on toteutunut rakenteellisista syistä kauan sitten. Jäsenet tulivat eri hovioikeuksista ja alioikeuksista. Kaikilla ei ollut työhuoneita eikä talossa ollut kahvilaa. Minun muistini aikana presidentit ymmärsivät olla pitämättä hovia työhuoneessaan. Esittelijöiden kesken oli myös tuomittavaa solidaarisuutta eli yhteishenkeä. Olen itse ollut salaamassa tietoja kollegan alkoholismista. Luultavasti käytännössä kaikki ikäiseni tuomarit ovat olleet. Muistamani ja hiukan häpeämäni tapaus oli niin paha, että asianomainen teki itsemurhan. Virastossa hän ei esiintynyt päihtyneenä mutta luulen tietäväni, että pikkujoulut ja vastaavat olivat joskus koettelemuksia kollegoille – jonkun piti toimittaa asianomainen kotiin.

En kirjoita virkamiesten juomatavoista. Ellei joku lukijoistani sitä tietäisi, join harvoin ja huonolla menestyksellä 70-luvulla ja huomasin 80-luvun alussa muuttuneeni absolutistiksi. Niinpä olin epäsuosittu henkilö myös siksi, että olin aina ensimmäisenä pujahtamassa pois yksityistilaisuuksista, ja näin on edelleen.

Ilmoitan jättäväni mahdolliset trollaavat kommentit julkaisematta, koska asioistani ei ole esimerkiksi eikä juuri kukaan tiedä faktoja. Sanon salaperäisesti, että olen saanut ikäviä sydänrytmin häiriöitä ja niihin hoitoa suuren osan aikuisikääni. Siihenkään en tarvitse kommentteja; istuin lääkärini kanssa viimeksi tänään.

Otsikko liittyy hyvään käytökseen ja innoitus on jälleen Kuisman kirjasta. Kokemus on kuitenkin omani. Kaliforniassa asuessani minulla oli tilaisuus kysyä pariltakin sikäläiseltä ystävältä menettelyohjeita toisaalta yliopistolla, toisaalta seuraelämässä. Pätevin ohje oli: ”Do as others – pretend.” Tee niin kuin muutkin, teeskentele.

Siis kun ajattelin juttukaveristani tai jostain kolmannesta, josta on puhe, että asianomainen on vaarallinen raivohullu, joka pitäisi taluttaa hyvissä köysissä lukkojen taakse, sanon että hän on ihastuttava ihminen ja luonteeltaan ylevä, tai muuta vastaavaa. Tai tilanteesta riippuen en sano mitään.

Mielestäni reksin haukkuminen homoksi ja naispuolisen opettajan nimittely huoraksi ei ole täysi-ikäisen käytöstä. Luullakseni tunnenkin sekä hartaita homoseksualisteja että ylen määrin suopeita naishenkilöitä elämän eri kerroksista. Kohdalleen osuva panettelu on kahta loukkaavampaa.

Tässä mielessä suomalainen yhteiskunta on muuttunut paljon. Nuoruuteni Pohjanmaalla pidettiin normaalina sanoa jostain tuttavasta, että hänen suvussaan ainakin puolet on seinähulluja tai että jonkun toisen tuttavan isä joi talonsa. Tietääkseni tällainen ei ole enää tapana, vaikka tuollainen tieto voisi olla edullinenkin elämän äkkikäänteissä. Esimerkiksi muutamankin tuntemani henkilön korostunut vastenmielisyys väkivaltaa ja väkivallan kuvaamista kohtaan liittyy luuloni mukaan siihen, että asianomaisen isällä oli tapana heilua nyrkit pystyssä.

Se ei ole uutinen, että poikkeavuus periytyy. Sekään ei ole uutinen, että nuoren tai hyvin nuoren ihmisen auttaminen valtaojan yli kädestä vetämällä tai takapuolesta työntämällä on hyvä teko.

Se teeskentelyn muoto, että myös vastenmielisiä ihmisiä ja erilaisia häjyläisiä kohdellaan sävyisästi, on melkein sama asia kuin länsimainen sivistys. Usein käsittelemämme sosiologi ja filosofi Norbert Elias kirjoitti asiasta jo kauan sitten. Sama teema oli esillä useiden 1500- ja 1600-luvun klassikkojen kirjoituksissa ja oikeastaan vielä keskiajan puolella kirjoituksissa tyyppiä Fürstenspiegel – kunniallisen käyttäytymisen ohjeita ruhtinaille. Kaikkein kuuluisin oli Erasmus Rotterdamilainen, joka otti antaakseen ohjeita myös vähäisemmille kansalaisille. Kuka ei muistaisi ”Cullaisen kirjan” ohjetta peittää seurassa kimeämmät pieraisunsa rykimällä? Tämä tulee joskus mieleen, kun papeilla ja tuomareilla esiintyy vieläkin virkayskää.

Sopiva esimerkki ja kevennys voisi olla vanha kertomus rintamalla raaistuneesta lääkäristä, joka piti sotien jälkeen vastaanottoa Vaasassa tai sitten Turussa. Potilaskorttia täyttäessään hän kysyi: ”Mitä sinä teet työksesi?” – ”Krhm, krhm, krhm – minä olen… hovioikeudenneuvos.”

”No paskaakos siinä sitten köhit. Eikös se ole ihan hyvä homma?”

25 kommenttia:

  1. Arvoisalle professorille ilmaisen eriävän mielipiteen pennalismin kitkeytymisestä. Ei se ole mihinkään kadonnut, ainakaan upseeriston keskinäisestä elosta. Vaikeasti hävitettävä rikkakasvi. Ihmisiin asti pennalismi ei yleensä ulotu, mutta "omiin" kyllä. Taitaa kuuluua muihinkin suljettuihin ja sisäsiittoisiin organisaatioihin, kuten vankiloihin.
    Myös teeskentelyssä me olemme aivan lyömätöntä sakkia.
    Upseeri, ei herrasmies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pitkän pitkän kokemukseni mukaan juuri näin, mutta varmaankin kokonaisuudessaan se on vähentynyt kuten blogistimme kirjoittaa.

      Poista
  2. Tekijämiehillä ja kirveshenkilöillä on oltava värkit työn mukaan, sen huomaa tuosta kuvan imuristakin. Maksaa mansikoita mutta kestää maailman tappiin ja tekee työnsä.

    Rooibostee on hyvää ripeään mutta rauhalliseen työhön, sallittua dopingia. Jos huumorilla tahtoo olla äärensä niin hunajalla maustan.

    Sitä olen miettinyt että kolmannes elämästä kuluu punkassa ja kolmannes kenkäsaapas jalassa ja näihin satsaaminen on suhteellisen edullista.

    Kynä ja paperi ovat ehdottomia. Teknillisessä koneenpiirustuksessa tehdään ensin 2-4H:lla "neidon kädellä" ja vahvennetaan 2-4B:llä päämuotoviivat. Vasta sitten pääsee harpikkoa ja tussia käyttämään.

    Skissaaminen työn aikana on timpermannin osattava, maailman tarkimman mitan on sanottu olevan timpurin just. Kolmiulotteisen kaksiulotteisessa esityksessä on säännöt eivätkä kaikkien kyvyt siihen yllä vaikka käteen saisi hedelmäveitsen ja raa'an perunan, tosin se on harvinaista.

    Hunajata
    & kyökkiin!
    Huhmarta

    Tommonen se nyt sitten o*

    VastaaPoista
  3. "Meillä on nyt vähän tällaista mutta se ei ole vaikuttanut ratkaisuihin." Ohhoh. Kai arvomaailma vaikuttaa aina tuomarin työhön. Jos ero lainsäätäjän arvostuksiin on suuri, jää pykälä soveltamatta tai tuomari soveltumatta.

    VastaaPoista
  4. .Se teeskentelyn muoto, että myös vastenmielisiä ihmisiä ja erilaisia häjyläisiä kohdellaan sävyisästi, on melkein sama asia kuin länsimainen sivistys.
    siis vähän niin kuin nykyinen Suomi, kylmän sodan näyttämö, Tuomiojan, Lipposen ja Halosen estradi.

    VastaaPoista
  5. Se teeskentely voi osoittaudua erittäin vaikeaksi joillekin. Esimerkiksi minulle. Olisiko se sopeutumiskyvyn puute? On kahdenlaisia ihmisiä: normaalit ja ne joita halveksun. Viimeksimainittuja ei ole monta, mutta ongelma on se, että just viimeksimainituilla on usein valtaa. Ja he uskovat, että toisten on kunnioitettava heitä sen vallan vuoksi. Ja jos olen ainoa joka inhoaa tiettyä ihmistä, niin ongelmat on taattu. Hyvä esimerkki on Lennart Meri, uuden Viron ensimmäinen presidentti. Kaikki, mukaan lukien melkein kaikki ystäväni näkevät hänessä suurmiestä. Minulle totuus oli kuitenkin, että hän oli pelkkä itseään rakastava heikompia kohtaan röyhkeä, melkein sotsiopaattinen, turha entinen KGB-n agentti jolla olivat vastenmieliset kasvot, erityisesti silmät. Olen nytkin sitä mieltä kun muut vieläkin hyllyävät hartauksesta hänen nimeä lausuessa. Se asettaa mut vaikeaan tilanteesen jos teemana on esimerkiksi Meri. En osaa teeskennellä jopa sitäkin, että EN inhoa häntä, puhumattakaan kunnioituksesta. Se voi tuntua triviaalina ongelmana, mutta jos kuvitelee, että siitä Meristä on muovattu yksi nykyisen Viron symboleitä, jotain Gandhin kaltaista, niin näette, että asia on laajempi kuin pelkkä inhottava henkilö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lennart Meri oli lavastaja. Lavastaja on suomeksi esityksen ohjaaja. Sanaa lavastaja voisi viljellä myös Suomessa useammin.

      Poista
  6. Ylläluokkainen ulkoministeri Tuomioja katsoo alaspäin maahanmuuttajataustaista presidentti Obamaa, mutta se onkin suomalainen maantapa.

    VastaaPoista
  7. Kuvasta päätellen blogistin keittiöremontti edistyy hyvää vauhtia...

    VastaaPoista
  8. Kaikella kunnioituksella voidaan "menneestä maailmasta" todeta, että aiemmin pieniin sydänvaivoihin tai -tuntemuksiin otettiin vahvistukseksi pieni viina- tai konjakkinaukku silloin tällöin.

    VastaaPoista
  9. Kaikkein tärkeintä on herätellä eduskuntaa kriisitietoisuuteen, pähkäili Jyrkiboy sukankärkiään tuijottaen.
    Oikein ja todella kriisitietoisuuteen eikä vain puppusanatasolla tapahtuvaan ajatuksen vaihtoon.
    Ja mikäpä olisi siihen tehokkaampaa kuin vessapaperin käyttörajoitus josta siirrytään jossain vaiheessa käymälämaksuun. Jotkuthan uudet tulokkaat puoluetta mainitsematta jo nyt mitä ilmeisemmin sekoittavat täysistunnon ja "täysistunnon" sisällöllisen käsitteen, vaikka parempi heille olisi muuttaakin työhuoneensakin käymälään, vaikka käymälähän tämä on koko eduskunta, etten paremmin sano, tupisi Jyrkiboy itsekseen ja keksi samassa uuden idean ...
    ... jatkuu ...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  10. "eräs virkakierron este nousee ainakin valjuna haamuna näkyviin toisen asian turvin...Minusta tuomioistuimissa ei pitäisi olla porukoita, joissa jutellaan ”meidän kesken”... Korkeiden virkamiesten ei pitäisi voida luottaa toisiinsa."

    Nyt JK iski jälleen kerran kunnarin! Pelkään, että ilmiö on oikeuslaitoksessa viimevuosina pahentunut, kun viskaalit otetaan yhden henkilön arvioinnin perusteella, nimitykset perustuvat viraston päällikön lausuntoihin, jotka eivät perustu objektiivisiin työsuorituksiin - joita olisi nykyisin asiankäsittelyjärjestelmistä olisi saatavissa - vaan "pärstäkertoimeen" ja päällikkötuomarit valitaan osastonjohtajakokemuksen perusteella. Osastonjohtajat puolestaan valitaan päällikkötuomarin pikku apulaisiksi soveltuvista "yhteistyökykyisistä" henkilöistä. Tuolla tavoin luodaan ohjausketju (rakenteellinen riippuvuus), jossa isännän (valtio) ääni siirtyy ylimmistä kabineteista oikeussaliin saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysehän on siitä johtaako päällikkötuomarien aiempaa suurempi nimitysvalta parempaan vai huonompaan rekrytointiin kuin aiempi, jossa edettiin virkaiän mukaan oman talon väkeä suosien. Jokainen vuoprotellen sai kollegoiden suosion ja jäi samalla velkaa seuraaville nimityskierroksille. Jos päällköt ottavat suosikikseen ahkeran ja osaavan, niin sehän on järjestelmän tarkoitus - ja samalla ohjaa alalle sopimattomat pois siltä. Vanha järjestelmä ei kyennyt millään tavalla korjaamaan kerran tehtyjä rekrytointeja ylimääräiseksi tai sijaisjäöseneksi.

      Jos päällikkö suosii osaamattomia ja kyvyttömiä, on päällkkö nimitetty väärin virkaansa.

      Poista
    2. Ongelma on nimenomaan siinä, että nykyjärjestelmässä yhden ihmisen subjektiivinen näkemys saa liian suuren painonarvon, jolloin henkilökohtainen tykkääminen objektiivisten ansioiden sijasta saa määräävään painon. Päällikkötehtäviin - alalla kuin alalla - yleensäkin näyttää hakeutuvan vallanhaluisia, etten sanoisi luonnevikaisia henkilöitä.

      Vanhan nimitysjärjestelmän etu oli se, että se suojelu tuomarin riippumattomuutta: tuomarin ei työtään tehdessä tarvinnut pelätä sitä, miten sen vaikuttaa uraan. Nykyisin joutuu harkitsemaan huitaisenko jutun liian pinellä harkinnalla eteenpäin vai mietinkö riittävästi.

      Siitä olen erimieltä, ettei vanha järjestelmä pystynyt korjaamaan vääriä rekrytointeja: se tapahtui useimmiten siinä pitkässä vuosia kestävässä vaiheessa, jolloin henkilö oli ylimääräinen viskaali. Sijaisjäsenet eivät osallistuneet täysistuntoihin, joten liian laiskoista tai kyvyttömistä apujäsenistäkin päästiin kyllä eroon.

      Poista
  11. "Korkeimmassa oikeudessa tämä on toteutunut rakenteellisista syistä kauan sitten."

    Jos Jyrki Virolaisen blogiin on uskominen, asia on tasan päinvastoin. Vaikka tällä saattaakin olla mukana henkilökohtaista kaunaa tämän esittämien argumenttien valossa näyttää selvältä, että KKO:een on eri taustoistaan huolimatta sen itsensä toimesta valikoitu samanmielisten porukka. Ainakaan valintaprosessi ei ole sillä tavoin avoin, että ulkopuolinen voisi vakuuttua, että nimitys olisi johtunut hyväksyttävistä perusteista ja kukin nimityskierros olisi edes pääsääntöisesti johtanut parhaan hakijan nimittämiseen. Kun kyse on maan ylimmästä tuomioistuimesta, ilmiö on enemmän kuin valitettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenkähän anonyymi dokumentoisi väitettään siitä, että parhaat hakijat ovat jäänet KKO:een valitsematta? Ainakaan Virolaisen blogin heitot eivät siitä käy näytöksi, monestakaan syystä. Selvyyden vuoksi: en ole KKO:sta enkä ole ollut hakijana.

      Poista
    2. Esimerkiksi siinä, että Suomen johtavaa ihmisoikeusjuristia Markku Fredmania ei ole useista hausta huolimatta valittu.

      Poista
  12. Kiusaamista ja ryhmästä pois sulkemista on myös kirjallisissa piireissä. Siitä ei vain puhuta.

    VastaaPoista
  13. Ilo iliman viinaa on teeskentelyä!

    VastaaPoista
  14. Ai, että sivistymättömyys kunniaan, oikein luvan kanssa,
    i det aktuella fallet, mahtava arsenaali ylimielisen asenteen uhreja, pedofilian uhreista alkaen.
    Selittää monia "oikeudellisia linjauksia", joita kansankeskuudessa on ihmetelty.
    miten jos niin vaikeaa on olla sivistynyt, eivät merimiehiksi, satama-ahtaajiksi, katudiilereiksi, paskakuskeiksi, raksalle apumiehiksi yms. ole hakeneet ? - eikö ois helpompi "olla oma itsensä".
    Pennalismi joka jatkuu sosiaalistamisen kautta on mahdollista panna poikki, mutta se joka tekee sen, ei oo pullamössö, ja mä en näe kuin pullamössöjä.

    VastaaPoista
  15. Olipa kerran kirjailija joka tunsi itsensä, kiusaantuneeksi.
    Vanhan seinäkellon punnukset olivat lattialla eikä se lyönyt kun hän heräsi uteliaisuuttaan jonkin tullessa unessa saatetuksi loppuun.
    Hän kohottautui kyynärpäänsä varaan, uunin päältä häntä tarkasteli seeprapeippo joka säännöllisesti pääsi häkistään.
    Istumaan nousten hän etsi vuoteen alta villasukkaisiin jalkoihinsa syylingit ja nousi sytyttämään uuniin tulen, pesän hän oli jo nukkumaan mennessään täyttänyt. Lämmin uuni oli kuivannut puut ja talven kuiva huoneilma oli saanut kosteutta sekä tuoksun kauniilta päivältä jona hän oli puut pilkkonut
    Puut syttyivät helposti.
    Ulkoikkuna oli alhaalta kerännyt kosteutta ja pakkasukko tehnyt kauneinta mitä hän tiesi, jääkukkia.

    Hupsista mitäs nyt, kirjotun kirjottua, sjaakeli.
    Olkaas hyvä vaan, pientä kipinää tai sentyyppistä.

    Puheena olevasta kiusaamisen tai simputuksen hienoudesta en bonjaa kun mulla on sellanen vika päässä että mä en osaa ollenkaan olla vahingonilonen, ei oo sitä mutskuu daijussa, ei pysty. Multa siis puuttuu vahingonilo. Niinku vaikka sävelkorva tai muu mitä niitä nyt on. Eiks ookki outo juttu? Mä osaan vaan symppaa kaikkia kiusattuja, ja niitä on kyllä enemmän ku tiedetään.
    Just siks olis niin letaalia mulle jos ryhtysin korjailee jonkun naamarustinkii.
    Hirvee häijyily ja nokkapokka ollu pakko kehittää jo snadina, mut siitäki sit kasvo ulos, saa ny nähdä sit kauanks menee enneku taas tulee uus kasvupyrähdys. Väsyyhän sitä joskus ittenään olemiseen niin ettei maailmaa kestä, maailma on muuten väärässä, ettäs tiedätte, ei se oo mikään vaikee asia funaa niinpäin.
    Pakko jaksaa!

    J. K. on sydämellinen ja suuri persoonallisuus, kaitsee taiten tämän palstansa.

    "Hyvä omatunto on paras pielus." sanoi mun Mummi, se oli ylihoitaja :}

    VastaaPoista
  16. times they are changing:
    http://jezebel.com/racist-federal-judge-has-absolutely-no-clue-what-shes-511922957
    http://www.huffingtonpost.com/jesse-lava/allegedly-racist-judge-ha_b_3398693.html
    http://www.balloon-juice.com/2013/06/17/judge-edith-jones-to-be-investigated-for-alleged-racist-remarks/

    VastaaPoista
  17. > Mielestäni reksin haukkuminen homoksi ja naispuolisen opettajan nimittely huoraksi ei ole täysi-ikäisen käytöstä. ... Tässä mielessä suomalainen yhteiskunta on muuttunut paljon.

    No jaa... Katsopa plus kommentteja:

    http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/kolumni_amiksessa_ei_opi/

    Oma kommenttini ja "vastaus":

    > Kun joku sanoo, että opettaja ei osaa opettaa, tietää jo, mitä roskaa sitten seuraa.
    nimimerkki ”voi teitä hölmöläisiä”
    9.8.2013

    Mieletön koston kierre, mitä vetelämpi maikka sen kovemmat kostotoimet.
    nimimerkki ”"ethän vaan..."”
    10.8.2013

    VastaaPoista