29. elokuuta 2013

Paketoidut mielipiteet



Stereotypiat eli valmiiksi paketoidut käsitykset ovat käytännöllisiä. Ehkä niitä ilman ei voi elää. Stereotypia on ”naisista ei ole johtajiksi” tai ”vaaleaveriköt ovat tyhmiä”. Olen kuullut sellaisenkin syvällisen mielipiteen, että Internetissä ei ole mitään hyödyllistä.

Esimerkki on ruotsi-keskustelumme – luulen vähän, että kommentit ovat jo sangen monipuolisia.

Jatkan kysymällä, onko sinänsä hyvä perustelu stereotypia, virheellinen vai ehkä oikea. Siis ruotsin opiskelu on pois toisilta, tärkeämmiltä kieliltä. Nuorten pitäisi saada käyttää aikaansa ja vaivaansa johonkin hyödyllisempään.

Eikö totta: tämä on järkevä ajatus. – Mutta onko näin?

Tuo ajatus on järkevä olettaen, että oppimiskyky suhteessa käytettävissä olevaan aikaan on ihmisillä vakio. Tiedämme kaikki, ettei tämä asia ole kunnolla mitattavissa, mutta sekä kasvatustiede että psykologia ja nykyisin myös neurotieteet ovat koonneet asiasta sangen paljon aineistoa.

Mitä tekee ikääntyvä ihminen, joka tuntee oppimiskykynsä – ”muistinsa” – alkavan pelottavasti heiketä. Ryhtyykö hän säästämään muistiaan?

Toimintaohjeet ovat päinvastaiset. Höperöitymistä estää muun muassa muistin rasittaminen. Sangen monet, tietääkseni hyvin vakavasti otettavat ja uskottavat asiantuntijat neuvovat vanhuksia kuormittamaan muistiaan.

Vertauskohta voi olla väärä, mutta eikö urheilussa ”nousujohteinen” harjoittelu ole juuri tätä. Harjoitetta muutetaan johdonmukaisesti yhä rasittavammaksi. Tänään ponnistan n kg, kuukauden kuluttua n + 1, kahden kuukauden kuluttua n + 2.

Lasten ja nuorten käyttäminen esimerkkinä on vaikeampaa. Olen itse oppinut ajattelemaan, että mieleenpainaminen on sekin taito. Joillakin se on synnynnäisesti tai ehkä jopa perinnöllisesti hyvä, kun taas jotkut muut joutuvat tiukoille.

Pedagogien hyvin vanha murjaisu oppivelvollisuuskoulun ja vanhan oppikoulun tehtävästä ja näennäisesti tarkoituksettomien asioiden (kuten historian vuosilukujen) pänttäämisestä on: koulussa opettelemme oppimista. Yleissivistävät aineet ovat valikoituneet vanhastaan.

Muistutan, että vieraitten kielten opiskelu on myös asiantuntijoille petollinen alue. Olen itse elänyt sen ajan, jolloin kaksikielisyyttä ja kaksikielistä kotia pidettiin vaarana lapsen kielelliselle kehitykselle. Käyttöön tuli haukkumasana ”kielipuoli”, koska väitettiin, että tuollaisissa oloissa lapsi ei opi kumpaakaan kieltä kunnolla.

Tämä ajatus on jo aika kauan sitten osoitettu käytännössä eli siis empiirisesti vääräksi. Kaksikielisen kodin lapsista tulee hyvin todennäköisesti kaksikielisiä. Tämä muuten on asia, jossa suomenruotsalaisia voi kadehtia. Tätä nykyä ainakin kaupunkiseuduilla juuri tuo on tavallinen tilanne.

Luin itse oppikouluaikanani ruotsin lisäksi neljä pitkää kieltä, saksaa ja englantia muutaman vuoden luvallisesti ja virallisesti, ranskaa ja latinaa omin päin. Juuri ranskasta ja latinasta minulla sattuu olemaan pro exercitio yliopistolta; minun aikanani se vastasi ainakin oppikoulun pitkää kieltä. En käytä itseäni enempää esimerkkinä, koska kouluajan jälkeen kävi ilmi, että kielten oppiminen näyttää olevan minulle erikoislaatuisen helppoa.

Edelleen on olemassa seutuja, joilla lapset oppivat useita kieliä. Tietääkseni hurjimmat esimerkit löytyvät Uudesta Guineasta, mutta tyytykäämme tuttuihin Viipuriin ja Krakovaan, joissa ylioppilastasoiset tytöt ja pojat puhuivat ja kirjoittivat sangen yleisesti neljää kieltä. Viipurissa ne olivat suomi, ruotsi, venäjä ja saksa tai ranska – tai molemmat. Kauppiasperheissä kieli oli saksa, hienostoperheissä ranska.

Euroopan tuhotuissa juutalaiskulttuureissa kolme kieltä oli hyvin tavallinen varustus. Se kolmas oli jiddish, koska heprea muotoutui käyttökieleksi oikeastaan vasta sotien jälkeen.

Esitän väitteen, että pelko ruotsin (tai venäjän tai hollannin tai retoromanian) lukemisesta siksi, että se olisi pois jonkin tärkeän kielen eli siis englannin oppimisesta, on sekä turha että vahingollinen. Suomalainen oppii paremmin englantia, jos hän lukee myös ruotsia tai saksaa. Päädyn siis vanhan oppikoulun kaavaan – hyvin pitkä ruotsi, valinnainen pitkä kieli, vapaaehtoinen lyhyt kieli.

Ja perustelu on oppimiskyvyn kehittäminen. Anoppivainajani opiskeli 90 täytettyään joka päivä kymmenen sanaa lisää unkaria; hän ei ollut maisteri, vaan käsityön opettaja, ja unkaria hän oli aloitellut ennen sotia. Mielestäni ajatus ja toteutus oli suurenmoinen. Tuloksesta en osaa sanoa. Itse olen neuvonut niitä muistiaan pelkääviä vanhoja, jotka ovat kysyneet neuvoani, opettelemaan uudestaan ulkoa kansakoulun laulukirjaa, runoja, loruja tai vastaavaa. Vaikka iskelmien sanoja!

Oma äitini, joka ei osaa ruotsia eikä englantia, pudottelee tätä nykyä 90-vuiotiaana 30-luvun ja 40-luvun elokuvanäyttelijöitten ja kirjojen ja kirjailijoiden nimiä kuin tyhjää. Joskus kokeilen – kuule, kuka se näyttelikään Erroll Flynnin Robin Hoodissa naispääroolia? – Tietysti Olivia de Havilland.




31 kommenttia:

  1. Jukka,
    monipuolisesti lahjakas äitisi taisi saada lapsesta tai teini-iästä asti kielikylpyä siellä isoisäsi elokuvateatterissa.:)

    Kouluja käymätön äitini rakasti musiikkia, laulamista, elokuvia ja TV-sarjoja ja seurasi elokuvia nuoresta tytöstä asti ja kommentoi vielä ikivanhana TV-sarjojen henkilöiden toilauksia kuten ennen naapureitaan.

    Uskon, että hänen muistinsa säilyi hyvänä loppuun asti eli 97-vuotiaaksi juuri näiden harrastusten vuoksi. Sitä en osaa sanoa seurasiko hän myös alatekstejä, jotka ovat erinomainen asia suomalaisten kielten oppimisen kannalta. Nykyään ollaan sitä mieltä, että myös laulaminen pitää myös muistia kunnossa.

    VastaaPoista
  2. Näihin päiviin asti on luultu, että useammalla kielellä operoiminen olisi haitaksi kielellisiä ongelmia syntymälahjaksi saaneille, mutta nytpä sekin käsitys on kumottu tai suorastaan päinvastaiseksi muuttu nut. Tämän uutisen olen suurella ilolla vastaanottanut sekä erityisopettajana että neljää kieltä päivittäin käyttävien lasten mummona.

    VastaaPoista
  3. Miksi emme opiskelisi pakkoespanjaa, jos minkä tahansa kielen opiskelu hyödyttää niin paljon muiden kielten opiskelua? Itse opiskelin sen vapaaehtoisesti vanhoilla päivin, omin toimin koska niin rakastin siihen liittyviä asioita. Englannin, saksan ja ruotsinkielestä oli enemmän haittaa kielen erilaisuuden takia.

    VastaaPoista
  4. Kuvittelen, että väärät asenteet ovat useimmiten oppimisen pahimmat esteet.

    Nimittäin kokemusta on omista vääristä asenteista.

    VastaaPoista
  5. Tuo kolmen kielen opiskelu koulussa voi olla sopiva juttu. Kylla ainakin se englanti taytyis hinkata jo koulussa sujuvaksi.

    Jos Jukka tarvitsee ruotsia rikoslain ja muun juridiikan perusteiden hallintaan, niin hyva niin, mutta moniko meista aikoo keskittya tallaiseen.

    Koulussa kolme kielta tarpeen ja halujen mukaan vois olla hyvä juttu! -- Kilen oppiminen oikein tyokaluksi on vähän eri juttu kuin historian tai kirkkohistorien knoppien pänttääminen.

    VastaaPoista
  6. Minä näen perusopetuksen puunrungon rakentamisena; runko on semmoinen joka koostuu yleisesti tiedetyistä asioista kuten laskemisesta, hahmottamisesta, kulttuurien ja kielten perusteista, ruuan ja huushollin laitosta, säällisestä käytöksestä kanssaihimisiä kohtaan sekä moraalin ja etiikan perusteista.

    Tämän yleisen rungon varaan voisi sitten utelias ihminen rakentaa oman maailmankäsityksensä ja -kuvansa enimmän kiinnostuksensa mukaan.

    No, sitten on tietenkin niitä jotka eivät ole edes uteliaita -- niille pitää semmoista juntata pakolla. Valitettavasti koulu an sich on laitos joka, kulkien autoritaksen polkua, vaarinottaa vain semmoiset tolvanat ja niiden mukaan sitten mennään, muutkin. Siksi on oppiennätykset, selkeästi määritellyt kirjat sekä oppisuunnat sekä rakennelma tutkintoja aina tohtorin hattuun asti. Muut pitkästykööt.

    Semmoisessa rottasokkelossa pitää sitten puhua "pakkoruotsista" tai pakkogeometriasta.

    Enimmän elämäni olen oppinut pelkästä uteliaisuudesta. Opiskellessa olin mukana liikkeessä, joka ajoi vapaaehtoisten ainevalintojen puolta; silloin en tajunnut että moni ei osaa valita jos tilaisuus tulee. Tai, lähinnä ettei poliittinen hallinto sitä heille aio sallia (sillä heidän on valta ja kunnia). Keskustalainen opetusministeri istui koko hankeen päälle ja siihen se sitten jäi.

    Vapauduttuani opiskelun suorittamisesta olen sittemmin ilolla itse tutustunut maailman kaikkeen kiinnostavaan oppimiseen ja tietoon, ja paljon on oksistooni tarttunutkin. Ruotsin ja saksan perusteille rakentaen luen nykyään englanninkielistä kirjallisuutta kuin natiivi ja onhan tuota muutakin mukaan tarttunut -- viime viikot ovat menneet Friedellin seurassa. Siinä on sitten hauska ukko.

    Mutta. Puheet pakkoruotsista ovat vain niiden puheita, jotka haluaisivat sen sijalle oman pakko-jonkinsa. Koulu nähdään yhä edelleen ylhäältä alas päin, katederilta. Kun pitäisi kysyä penskoilta, mikä kiinnostaa.

    (jos tämä lähtee kahdesti on vaiva selaimessa A, joka ei näyttänyt lähettäneensä, joten vaihdoin selainta ja lähetän asian uudestaan)

    VastaaPoista
  7. Onko Kemppinen taas vaihtanut kantaansa "pakkoruotsin" suhteen, kun suosittelee nyt pitkää pakollista ruotsia?

    Kielenkin oppimisen kyvyissä on todellakin paljon eroja. Mutta on eroa myös opetuksen laadussa. Kun meille aikoinaan oppikoulun ensimmäisenä vuonna aloitettiin ruotsin opetus, me naperot, täysin ruotsin suhteen ummikot, vielä viikkojenkin jälkeen oletimme, ettei opettajamme suomea osaakaan. Samoin aloitettiin sitten seuraavana vuonna englanti (jossa aluksi opetettiin kirjotuskin vain foneettisena!) ja lukiossa saksa. Kaikissa kielissä tuli kohtuullinen taito, jolla tarvittaessa pärjää, jos haluaa vähänkin taitoa ylläpittää.

    Kyllä nykyisen peruskoulun ja lukíon antama kieliopetus(kin?) on eri tasoa. Ainakin omien lasteni koulu-uraa seuranneena voin näin sanoa; eivät oikein edes uskoneet, kun kerroin, miten vieraiden kielien opiskelu meillä aloitettiin. Kai siitä ruotsinkin (kuten myös saksan tai ranskan) opetuksesta jotain keskivertonykykoululaisellekin jää, mutta ei kyllä edes passiiviseen käyttöön. Englannilla suurin osa kyllä pärjää, mutta on lasten ystäväpiirissä kyllä peruskoulun läpikäkäyneitä käytännössä täysin englantiakin osaamattomia.

    Muuten, Suomessa tuosta ruotsinkielisten 5 %:n osuudesta ainakin suurten kaupunkien osalta erittäin suuri osa on kaksikielisiä, joista monet osaavat itse asiassa suomea paremmin.

    Luin juuri Diamodin kirjan Maailma eiliseen saakka, jossa todellakin mm. Uuden Guinean monikielisyyttä paljon käsiteltiin. Todella mielenkiintoista. (Tässäkin Diamondin kirjassa vaan on sama vika kuin hänen aikaisemmissakin asiasisällöltään hyvin mielenkiintoisissa kirjoissaan: raivostuttavan jankkaava, moneen kertaan samat asia kertova ja puuduttavan selittelevä huonokielinen kirjoitustapa, jota ei kääntäjä ei valitettavasti ole uskaltanut (tai osannut?) korjata tai editoida.

    Kaikki ruotsinkieliset ystäväni ovat olleet sitä mieltä, että heidän kulttuurinsa säilyminen ei ole siitä kiinni, opetetaanko kaikille suomenkielisille ruotsia. Eikö siis voitaisi mukaruotsin opiskelusta todellakin luopua ainakin suomenkielisissä kunnisssa? Toki ymmärrän, että samalla pitäisi luopua pakkosuomesta, kuten jo Oolannista on saatu tehdä.
    Esko Heikkinen

    VastaaPoista
  8. Joo, se olisi vain muutos huonompaan suuntaan jos ruotsi poistettaisiin ja tilalle ei tulisi mitään, tai korkeintaan lisää englantia.

    Kannatan ideaalihaavetta että peruskoulussa (tahi viimeistään lukiossa) olisi pakko lukea kolmea kieltä, joista vähintään kaksi aloitettaisiin ala-asteella. Ruotsi olisi vapaaehtoinen niin että periaatteessa vaihtoehtoja olisi tarpeeksi että nuo kolme voisivat olla jotain muuta, mutta kaipa tuota helpon kielen maineensa takia edelleen tarpeeksi luettaisiin.

    Tai sitten jos RKP:ta halutaan miellyttää, pitäisi valita joko lyhyt ruotsi tai pitkä maailmankieli.

    VastaaPoista
  9. MItä mieltä blogisti on entisen työnantajansa eli Helsingin hovioikeuden kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlbergille langettamasta lahjustuomiosta ja oikeusministeriön ilmoituksesta, ettei tuomio vaikuta mitenkään Ståhlbergin virka-asemaan, eli hänelle ei aiheudu kurinpitoseuraamuksia rikoksensa johdosta?

    VastaaPoista
  10. Pitäisi tuntua kai hävettävältä nykytilanteessa tunnustaa, että on oppikoulussa opiskellut ruotsia kahdeksan vuoden ajan.

    Nykyään jankutetaan pakkoruotsista ja ruotsin täydellisestä tarpeettomuudesta. Olisipa tuo ollut tiedossa syksyllä 1959, kun aloitettiin "hevonen är häst" jne. Me yksitoistavuotiaat olisimme varmaan kieltäytyneet sitä opiskelemasta, ja koulun johtokunta olisi kieltäytynyt ottamasta lukukausimaksurahojamme vastaan.

    Vanhempani, jotka ovat suomenkielisiä, mutta opiskelleet koulussa ruotsia, kummastelivat, kun "är" oli opetettu lausumaan "e", kun innoissani ensimmäisen ruotsintunnin jälkeen kerroin kokemuksistani.

    Teinikunnissa ja Teiniliitossa keskusteltiin 1960-luvulla kouludemokratiasta, opetettavat aineet eivät olleet muistaakseni tapetilla, pääperiaate oli, että oppilaat saivat äänensä kuuluviin ja pystyivät vaikuttamaan hallinnollisiin asioihin. Olin jo pois koulusta, kun taistelu kävi kiivaimmillaan, ja Teiniliitto hajosi. Hyvää kokoustekniikkaa siellä kuitenkin oppi. Valtakirjojen tarkastuskin kävi lehtitietojen mukaan liittokokouksissa ihan erään saksankielisen keskieurooppalaisen maan malliin.

    Koulussamme oli pitkä saksa, ja koska ei kolmatta vierasta kieltä ollut, englanti aloitettiin kolmannelta luokalta, ja lukiossa sitä oli joka päivä, eli pitkiä vieraita kieliä ruotsin lisäksi oli käytännössä kaksi. Kaikkia kolmea kieltä olen joutunut ja saanut käyttää. Saksalaisten kanssa keskustellessa tahtoo mennä englanniksi, ruotsalaisten kanssa koetan pärjätä suomenruotsilla.

    Ruotsi on helppo kieli, yhtä helppo kuin moni muukin, jos jaksaa opiskella - pakko voi olla paha - varmaan yhtä paha kuin pakkokuvaamataito tai -historia, musiikista puhumattakaan.

    VastaaPoista
  11. Etkö sinä Kemppinen puhu nyt vähän ristiin. Sanot että "luin itse oppikouluaikanani ruotsin lisäksi neljä pitkää kieltä, saksaa ja englantia muutaman vuoden luvallisesti ja virallisesti, ranskaa ja latinaa omin päin. Juuri ranskasta ja latinasta minulla sattuu olemaan pro exercitio yliopistolta." Siis opit parhaiten kieliä, joita opiskelit omin päin, vapaaehtoisesti. Sitten sanot, että "edelleen on olemassa seutuja, joilla lapset oppivat useita kieliä. Tietääkseni hurjimmat esimerkit löytyvät Uudesta Guineasta, mutta tyytykäämme tuttuihin Viipuriin ja Krakovaan, joissa ylioppilastasoiset tytöt ja pojat puhuivat ja kirjoittivat sangen yleisesti neljää kieltä." Miksikähän nuo ihmiset oppivat monia kieliä? Varmaan siksi, että he tarvitsivat niitä. Miksi suomalainen ei opi ruåtsia, ettei vai olisi siksi, ettei tarvitse sitä. Englantia suomalaisnuoret jostakin syystä osaavat hyvin.
    Veikkaan, että tuo ns. pakkoruotsi on jonkin ajan kuluttua yhtä ihmeellinen asia kuin orjuus tai noitavainot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Orjuus tulee, oletko valmis, sillä näet nimittäin muuten eivät Suomen liikemiehet osaa saada liiketoimiaan kilpailukykyisiksi, siksi ehkäpä jo kulissien takana haaveillaankin työorjista...

      En Tei Lee

      Poista
  12. Olivia de Havilland muuten elää yhä (97 v), samoin siskonsa Joan Fontaine (95 v). Errol Flynn kuoli 50-vuotiaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivätkä taida vieläkään olla puheväleissä? Miten turhamaisia ihmiset voivatkaan olla!

      Poista

  13. Tartumpa syöttiin. Valokuvan Robin Hood valoi uskoa halki vuosisatojen oikeamielisten nuorukaisten eetostajuun. Asia on sitäkin oudompi kun edes elektronimikroskoopilla elintä ei olla havaittu. Lieneekö olemassakaan ? Meillä luetaan puuduttavalla latinalla moderneja uutisia radiossa kun latinistin oikeasti kuuluisi tulkita ja taustoittaa tapauksia Senecan ja Ciceron miehuullisessa hengessä. Rosvo Robinin että johtaja Ciceron luonne ja vastuullisuus yhteisöään kohtaan, ja heikompien nostaminen olisi sitä klassillista sivistystä.

    Robin Hood nousi normannivalloittajia vastaan. 1944 maihinnousujoukot tulivat lännestä kun siis 1066 Wilhelm Valloittaja oli ylittänyt kanaalin idästä käsin. Hän oli Normannian Rollon aviottomia pojanpoikien ja tyttärten sukukuntaa. Niistä paljonkin tiedetään sillä aivan viime sukupolviin saakka historiakirjat olivat mahtavien sukukronikoita eikä juuri muuta tietoa kantautunut pitkäänkään. Skandinaviaperäisiä tappelupukareita riitti Sisiliaan ruhtinaiksi ja kautta Euroopan aatelisiksi.

    Se olisi sitä ruotsalaisuutta jonka geeneettis-mentaalisista ihmeaalloista kantsisi puhua eikä jankata tosta kielestä. Ruotsin puhujat asiasta ovat surkeimmin pihalla kun eivät edes Dagens Industrita tai Affärsvärldenä tai Wallenbergkirjallisuutta (=ml. tolkuton määrä lännen elämäntavan mullistaneita insinöörikeksintöjä 1880 - 1930 aikajanalta varsinkin, siis SEB pankin piirissä ja liepeillä) tunne ja Suomeen silloita ideoksi ja toimintaesimerkeiksi, edes siksi diskuteeraamiseksi, johon yltäminen panisi alustajat ja haastajat tunnistamaan tosiasiat, maailman dynaamisen laidan.

    Viikinkihenkeä tarvittaisiin. Asian ymmärsi Elias Lönnrot kun sepitti Kalevalaan laviasti meriseikkailuryöstelyä, siis Robin Hoodiksi ja Senecaksi meille kun omasta sielustaan tunsi niiden tarmouttavat puuskat ja pitkäjänteisen hellittämättömyyden olla suurempi kuin solukkojensa kasautuma. --Päätellen eilisestä kestävyysvajeesta rima on pudotettu siihen että saisi "tuottavammin" julkisia palveluja eli solukon balsamointia kestämään 103 vuotta (ulkomaiset Tärväystalot,Attendot, ja omaisuuden finanssioimisen perijöiden ulottuvilta, ja muun sote-kunta-metropoli-mekano-talutusohjauksen avulla).

    Virolaiset muuten panivat synkästi vastaan miespolvia kun 1200-luvulla saksalaiset maan voittivat. Ennen Kartanorauhaa rähinää riitti monen sukupolven ajaksi. Näistäkin tiedetään kun moisioiden omistajat panivat urotyönsä kirjoihin. Ja eli sana kuokkamiestenkin parissa. 1905 Tallinnaan kokoontui alustalaisväkeä ja maattomia. Yhdessä kaupungin tehdasproletaarien kanssa pantiin iskujoukkoja liikkeelle poltaamaan kartanoita ja tappamaan niiden väki. Vastarangaistusretkikunnat saatiin vihdoin liikkeelle ja kosto oli julma. Kullervo iski vuorostaan taas 1917-18. Ojamaa - Varmaksen Viron historian (1944 WSOY) mukaan saksalaisväestö oli oudon vähälukuinen, vain kymmenissä tuhansissa. Nehän sitten siirrettiin Ribbentropin sopimuksen johdannaisella suur-Saksaan. Stalin jopa maksoi korvauksia lähtijöille. Baltiassa ja Danzigissa Köningsbergissä, koettiin laaja väestönkarkotus ja tappajaiset sodan päätteeksi.

    Normannien jäljiltä Englanti oli tiukka hierarkinen feodaalivaltakunta.Ei mielivaltainen vaan mm.sen magna cartan kirjaamien toimivaltojen hallitus, tuomiovalta esimerkiksi ei milloinkaan ollut paikallisten loordien käsissä, vaan he olivat Whitehalliin raportoivia. Ja Lontootahan jakoi City , joka tietty nautti kauppiasautonomiaa. Kun 1640 Charles I ryöväsi pankkiirien kullat ja hopeat Towerin holvista, nämä livahtivat aidosti aloittamaan modernin shekki/seteli -pankkitoiminnan, jonka dynamiittipötkö on siis vajaakatteellisuus. Ei jalometallia kuin nimeksi, paperi kiertämään. Nyt jo elektronin nopeudella. Olisi muuten ruotsiksikin luettavissa. Tekisi hyvää minullekin kun tuo englanti sittenkin jättää mannereuroppaa -euroa- vähemmälle tätä itselleni suloista finanssikriisiä tarkatessani.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoisia nämä Jukan jorinat, etenkin tämä, kun liittyi aiheeseenkin.

      Mutta kerropa minulle, mitkä meriseikkailut Lönnrot "sepitti" Kalevalaan? Siis sellaiset joita ei kuullut runonlaulajilta, vaan ihan keksi omasta päästään?

      Poista
  14. Jos ei osaa ruotsin kieltä, ei ole mitään mahdollisuutta ymmärtää suhteellisuusteoriaa

    VastaaPoista
  15. Siis jos henkilö oppii N kieltä, hän oppii myös N + 1 kieltä niin, että se ei ole mistään muusta oppimisesta ja ajankäytöstä pois? Hmmm... mielenkiintoista.

    => Pakkopuola, pakkosanskriitti, pakko....

    Toinen uusi näkökulma on pakkoruotsi nuorena torjumaan dementiaa vanhana. Ehkä kuitenkin vielä lisätutkimusta tarvitaan?

    No, hieman asiallisemmin: Uskon myös, että ihminen oppii oppimaan ja että tämä koskee myös kieliä. Mutta logiikkaa puuttuu siinä, että "harjoittelukieleksi" valitaan pieni kieli kuten ruotsi. Kun kuitenkin kaikkien ruotsalaisten kanssa tullaan todella vaivattomasti ja tasa-arvoisesti toimeen englannilla.

    Miksi sen sijaan ei opetella oppimaan ranskaa esim. espanjalla tai portugalilla - tai vaikka venäjällä? Tai vastaavasti muussa järjestyksessä?

    Aivan toinen asia on sitten pohjoismaisen kulttuuriperinnön vaaliminen ja tähän liittyvän tarinan ylläpito. Se liittyy historian opetukseen, ei kielten opetukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vähän kirpaisi! Tiedän erään, joka harjoittaa sekä portugalin, että venäjän mongerrustaitojaan joka päivä, ja arvatkaa, selitykset selitetään englanniksi, jota ei enää pidetä kielenä, vaan joka on saman tapaisessa asemassa kuin lingala on Kongo-joella. Suomi: Oppisinpa vielä pohjois-savon herkulliset aksentit! R.

      Poista
  16. Kun on puhuttu tuntikehyksestä ja ajan rajallisuudesta, tämä on ovelasti käännetty opettavaiseksi letkautteluksi kyvykkyydestä ja kapasiteetista. Vähintään sinisen vyön judoa.

    VastaaPoista
  17. Sjöstedtin tekstistä muistui mieleen kuinka sekä ruotsalaiset että englantilaiset ylpeilevät olleensa "aina" itsenäisiä. Vilhelm Valloittajasta puhuminen saa jälkimmäiset vain selittämään suu vaahdossa. PS Tokihan Briteissä on ollut partikulaarioikeuksia, maanomistajan tuomiovaltaa oli toki sielläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin hastingslaiset korostavat, että Vilhelmin jälkeen saaren maaperällä ei ole sodittu ulkopuolista hyökkääjää vastaan. Illanistujaisissa on mukava ottaa vuosi 1066 puheeksi. Joukkojen ryhmitykset ja taistelun vaiheet muistetaan tarkasti, ja hyvä, ettei pöytäliinasta tule Bayeuxin seinävaatetta, jos kynä on kertojalla kädessä.

      Poista
  18. Ei minustakaan jokaisen suomenkielisen suomalaisen tarvitsisi ruotsia opiskella - mutta kun epäilen, että tämä pakkoruotsikampanja on vain ensimmäinen askel pyrkimyksessä luoda kielellisesti ja etnisesti ja kaikin puolin muutenkin "puhdas" Suomi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielellisesti puhdas ruotsalainen Ruotsi on superhienoo, samoin virolainen Viro, venäläinen Venäjä, norjalainen Norja ja tanskalainen Tanska, mutta suomalainen Suomi olisi fasismia, eiks niin Jari?

      Poista
    2. Se vaara on, ja välillä se nimikeräys, tsekkasin paikalla, kuulostikin siltä.
      Ongelmathan piruvie olivat tiedossa pitkään, ja itärajan pinnassa muutamat koulut eivät saaneet anomiaan lupia vaihtaa ruotsia venäjään, jonka osaajista paikkakunnilla oli huutava pula.
      Se jääräpäisyys ja muutosvastaisuus, oikeudenmukaisuuden vaatimuksen polkeminen palkitaan nyt: muutokset tapahtuvat kuitenkin, ja sen lisäksi voi mennä överiksi kuin kansalasisota historiassamme - asialliset asiantilan korjaukset eivät enää riitäkään.
      Sitten suu pannaan :(
      Kiitos, ah niin tilannetajuisille päättäjillemme ja valtiobyrokratian muurille… ei valtion kirstu varmasti tyhjä ole niin kauan kuin siitä on varaa maksaa ministeriöiden kanssa rinnakkaisen/ päällekkäisen keskusvirastojärjestelmän ylläpito.

      Poista
  19. Uskoisin, että useamman kielen omaksuminen jo lapsena herkistää sille mahdollisuudelle, ellei peräti oivallukselle, että maailmaa ja asioita voidaankin hahmottaa eri tavoin. Lopullinen ja yksiselitteinen näkemys ja määritteleminen onkin vain yksi vaihtoehto muiden joukossa. Elämys on sukua innovatiivisyydelle, ristiriidalle, uudelle näkökulmalle.

    Tuo harkittu kaaos saattaa olla toimiva malli kaikenlaiseen aktivointiin niin fyysisessä kuin henkisessä kasvussa. Jo syntymästä alkava turvallisuushakuisuutta pitäisi pystyä tai voida saattaa kyseenalaiseksi kaiken aikaa. Jos lapsi kaiken uuden innoittamana on valmis oppimaan ja kokemaan aina uutta niin vanhana sama menetelmä toimii juuri rutiineista poikkeamisena, olkoon se sitten vaikka uuden kielen oppimista.

    Se, etta pakkoruotsin puoltajat ovat ottaneet vain oman kielensä rikkaudeksi sen mikä ominaisuus on kaikilla vierailla kielillä, on tietoista kusetusta.

    VastaaPoista
  20. Omasta puolestani sanon vakain tuumin, että olisin ikionnellinen jos saisin esimerkiksi ruotsinkielen haltuuni.

    Olen iän myötä päätellyt, että aivoistani puuttuu tyystin kielien oppimiseen tarvittavia höysteitä; olen yrittänyt ihan tosissani opiskella englantia ja ruotsia, mutta kummankin ymmärtäminen, saatika puhuminen tai kirjoittaminen on aivan lapsenkengissä edelleen; vieraskieliset sanat saapuvat kyllä korvista sisään, mutta ei edes narahdusta kuulu kun jo pistäytyvät takaisin pihalle. Äidinkielet, suomi ja savo eivät tuota ongelmia ja jonkun verran opin Lapissa (ja Treella) asuessani paikallisia murteitakin ihan helposti.

    Harrastajateattereissa tuli joskus näyteltyä eikä silloin vuorosanojen opettelu ja oppiminen sanottavasti ollut vaikeaa, ettei se nyt muististakaan voi olla kiinni.

    Huonokuuloisuuttakin olen yhdeksi syyksi epäillyt, mutta kai sitä lukemallakin jotain täytyisi tarttua?.

    Mutta kai se on sitten niin, että jos lusikalla on annettu...

    VastaaPoista
  21. Ei ole yhdentekevää, mikä kieli on toiseksi lähin. Sen on parasta olla sellainen, jolla saa kaikinpuolista harjoitusta niin halutessaan: kaupoissa, kahviloissa, radiossa, televisiossa, työkontakteissa, kirjoissa, elokuvissa... kaikessa. Parhaassa tapauksessa on tilaisuus seurustella jossakin elämänvaiheessa hyvinkin läheisesti sillä kielellä. Äidinkieli on rakkauden kieli, ja muukin kieli voi juurtua syvälle rakkauden kautta. Kielestä tulee herkullista, ja siitä oppii nauttimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirkas on Antin ajatus!

      Nauttijana Kunnaksen Ilkka

      Poista
  22. Ollos tyydyväinen jos viiden uutiset suomeksi kuulet mutta jos venäjäksi kuulet ja ensin suomeksi olos tukalaksi muuttuman tuleepi.

    Huu Hai Lee Pi

    VastaaPoista