12. elokuuta 2013

Entä muuta?




Mitä kaikkea jätin eilen kirjaamatta? Kuinka monet päreet ovat palaneet 40 vuodessa? On niitä mennyt – mutta päre on uusiutuva luonnonvara.

On kaksi syvällistä totuutta: älä koskaan riistä ihmiseltä hänen kuvitelmiaan. Riistä aina ihmiseltä hänen kuvitelmansa.

Kuvitelma tarkoittaa tässä perusteetonta, toteuttamista eli tosielämää kestämätöntä haavetta.

Tässä on arvoitus, jota eettiset opit eivät ratkaise. Sellainen tässä avuton uskomuskokonaisuus on esimerkiksi kristillinen etiikka lähimmäisen rakkauksineen.

Koska ei ole syytä eikä kiinnostuneita kuulijoita ei ole vähintäkään aihetta käsitellä lähemmin menneitä tämän asumisen ympäriltä. Toisaalta asumisen tapa ja muoto on kuitenkin kohtalaisen rauhallinen puheenaihe. Esimerkiksi se Suomen kulttuurimaantieteen näkyvä piirre, että meillä on täällä oudon vahva viehtymys pientaloihin. Ei sen selittämiseksi mitään kansanluonnetta tarvita. Pohjoinen sijainti ja keskimäärin heikko maaperä ja siihen liittyen metsästäjä-keräiliijäkulttuurin piirteiden säilyminen riittää. Täällä on elää kitkutettu hankkimalla leipää ja leivänjatketta minkä mistäkin, esimerkiksi vielä sotien jälkeen peltotilkusta ja metsätöistä. Täällä ei ole suurista tehtaista juoruavia kasarmitaloja kuin nimeksi. Pari esimerkkiä on tallella Sörkassa. Syvän ja villin Sörkan erottaa kalliosta se, että ensin mainittu oli oikeasti tehtaantyöläisten ja satamassa ahertavien asuinseutua, kun taas Kallion maisemasta näkee, että sinne rakennettiin venäläisille aliupseereille ja alempaan keskiluokkaan esimerkiksi kaupankäynnillä pyristeleville.

Muuan omaiseni asuu samoilla kulmilla kuin Tartsi ja Pena ja tiettävästi muitakin maan parhaita. Oudostelen rakennusten ja korttelien korkeatasoisuutta, joka tietenkin tarkoittaa myös kalleutta. Siinä oli asiaa, kun aikoinaan hoilattiin, että viluhun ja nälkään ei kuolla Näkinkujalla, vaikka muualla oltaisiin kuinka lujalla.

Todelliset haaveyhteisöt ovat hyvin usein kokeneet nolon lopun. Näitä utopioita yrittivät toteuttaa kerran myös suomalaiset siirtolaiset Amerikassa. Toisaalta ainakin Tanskassa lienee jopa kollektiiveja, joissa viivytään ja viihdytään.

Suomalaisia unelmia oli esimerkiksi Tapiola. Sen toteutuminen oli pieni ihme. Sen katoaminen joitakin vuosikymmeniä sitten oli ainoa odotettavissa ollut tulos. Tarkoitan Asuntosäätiön puutarhakaupunki-näkyä. Se todella oli vähän aikaa olemassa.

Luullakseni Eira, Etu-Töölö ja Ruoholahti olivat osittain utopioita. Ihmiset alkoivat puuhata itsensä näköisiä alueita ja onnistuivatkin. Eira oli mahtitaloja rakennettaessa tavattoman kaukana keskustasta. Tiili-Töölössä oli yllättävä määrä hurjia virityksiä, kuten kerrostalojen yhteiskeittiöitä ja ruokahissejä. Se mitä jäi jäljelle, osoittautui kuitenkin toimivaksi. Asukkaissa oli erittäin paljon pikkuvirkamiehiä ja viran- tai toimenhaltijoita. Kun menin töihin Helsingin hovioikeuteen, minusta tuntui pitkään, että kaikki muut olivat kotoisin Etu-Töölöstä. Ruoholahden villat ovat melkein kadonneet – pari on onneksi suojeltu. Ne syntyivät juuri samanlaisen ajattelun tuloksena kuin tämä meidän Vasikkahakamme.

Erinomaista tietoa löytyy Väinö Tannerin muistelmien ensimmäisestä niteestä ”Näin kaupungin kasvavan”. Hänen isänsä oli rautatieläinen. Niin oli monen muunkin isä. Rakennuksia sanottiin vielä taannoin ”sadan markan villoiksi”, koska oma panos oli tuo sata markkaa, iso raha sinänsä. Tannerin opettaja Liikemiesten kauppaopistossa, nuori tohtori Paasikivi, asui Erottajankadulla lähellä Pikkuroban kulmaa. Helsingin Sanomien toimittajien mainiot korttelikirjat todistavat, että juuri siellä, niin sanotun Dianapuiston ympärillä, eliitti viihtyi. Valtaeliitti hallitsi Kruununhaan osia. Donnerien talo, joka oli teknisessä mielessä yksityinen kerrostalo, on Pohjoisranta 12. Siitä 150 metrin säteeltä löytyy puolet sadan vuoden takaisen Suomen kulttuuri- ja taloushistorian nimistä, ja useita heidän koulujaan. Katajanokka oli venäläisten upseerien kaupunki. Sinne kuitenkin rakennettiin myös kansallista, kalleinta jugendia.

Ajattelen itse, että ihmisiä ohjaavat ennen kaikkea heidän tolkuttomat unelmansa. Yhteiskunnalla on aina ollut keinoa oksia ja siivota niitä. Silloin kun me rakensimme, ilonpilaajan vastuullista ammattia hoitivat pankinjohtajat. Meillä oli parempien perheiden nuorisoa mukana siksikin, että emme olisi muuten ikinä saaneet yhtiölainaa. Sitä haettiin kissojen ja koirien kanssa. Siihen maailman aikaan oli syytä laittaa syndit eli polvisuojukset paikalleen ennen pankkiin menoa, sillä johtajan huoneessa oli langettava polvilleen ja alettava väännellä käsiään. Seitsemän vuoden asuntolaina 14 prosentin korolla oli muka hyväntekeväisyyttä pankin taholta. Toisaalta en kehtaa kieltää, että inflaatio kyllä auttoi velkojen lyhentämisessä. Lisäksi korkeakoulututkinnon suorittaneita tai kunnon työpaikassa olevia pidettiin yleisesti maksukykyisinä.

”Korpea” eli böndeä olivat melkein kaikki alueet, jotka eivät olleet Helsingin niemellä, poikkeuksena Munkkiniemi, joka oli ihan kunniallinen asuinalue. Lauttasaari syntyi toden teolla vasta sotien jälkeen. Ennen sotia se oli liian kaukana eli – korpea.

Kirkkonummi säästyi monesta pahasta Porkkalan parenteesin ja ennen kaikkea palautuslain takia. Täällä ei ole kuin yksi alkujaan moskovalaistyylinen alue, Gesterbyn ydin, koska edes Haka ei jaksanut tänne asti, eikä keskusosuuskunnille myyty maata. Oli väärän kielistä väkeä. Jorvaksessa viihtyy siksikin, että tämä alue joutui keinottelijoiden ja hanttapulien käsiin jo 1916. Kylän pääelinkeino oli hyvin erikoinen – hedelmän, etenkin hedelmäpuiden, ja leikkokukkien viljely. Yksi Uudenmaan hurjimpia nähtävyyksiä on meidän ja Tolsan välissä oleva alue – hyvin hoidettu maatila hyvine peltoineen rautatien ja moottoritien vieressä! Viime vuosina se on kasvanut rypsiä tai rapsia, mistä minä tiedän. Mutta tullessamme täällä asui erilaisia juoppoäijiä ränsistyneissä villoissa ja sitten alkuperäisväestöä, kunniallisia pieneläjiä mökeissään. Nyt me olemme, omasta mielestämme, kunniallisia pieneläjiä mökeissämme.

Joku kysyi kuvaa blogistin talosta. Olkoon menneeksi. Talo toiselta puolelta ja toiselta.



13 kommenttia:

  1. suosittelen yläilmoista napsitun valokuvan ostoa seuraavalta ilmakuvakauppiaalta.
    :D

    VastaaPoista
  2. Itse asiassa kurkistin Google Mapsista. Mutta ei siinä näkynyt edes olkapäitä.

    Hauskaa paikkaa.

    VastaaPoista

  3. Kirjoitan ensin, luen sitten. Tarkistin näet Väärää politiikkaa -kirjan ilmestymisvuotta. Se on 1978. Mauno Koivisto veti maton alta vastaanpanijoita jo otsikossa. Kemppisen vinkkaama hakukone (DeeperWeb Search) antoi Hannu Soikkasen laajan artikkelin presidentistä Kansallisbiografiassa, vapaasti luettavissa. Jo silmäily Soikkasen rivejä pitkin kielii kaikinpuolisesta relevanssista. Jokohan osuin Kuisman koulukunnan juureen ? Soikkanen on minulle vain tv-tuttu, mutta jotenkin ylevöittävä tietäjän ja merkitysyhteys-vyyhtien purkaja. Siihen kun panee vielä hymyävän esiintymisen, niin meillähän onkin oma brittiälykkö !

    Tuo 14 % korkoa. Ette päässeet aravatulorajojen alle, vai eikö pysytty normipiirustuksissa ? Suomessa vallitsi kommunistien (Kreml,Torni) osaamisen pohjalta keskikorkosäännöstelyksi kutsuttu valtioholhous, joten 14 vastaan jotkut saivat nollakorkoista. Ei tarvinut siirtää tehtaita Kiinaan kun KOP swappasi koronmaksajaksi Kemppisen asuinyhteisön. Notariaatissa off balance sheet saatettiin myös yhdistää (tuki)tallettajaa ja velanottajaa,varjopankki. Swapit ja taseen ulkopuoliset olivat siis tunnettuja, mutta harvoille käytettyjä. Sittemminhän rahanpursutus instituutioturboamisella (etenkin eläkeyhtiöt varjopankkien kaappaamina) on johtanut finanssiseikkojen dominanssiin läpi elinkeino- ja työelämän.

    Ettei vain ole Heurekassa, mihin neropattimme kokoavat Korpilampeaan? Siitähän ei hyvä seuraa. Koivisto ja Sorsa alkoivat raottaa markkinataloudelle sisään ovea, koska metsäfeodaalit surutta uhrasivat muun elinkeinotoiminnan ulkomaisen vapaakaupan jyrättäväksi eftaeec kabineteissa. Kun tivattiin siirtymäkausista heille, kansakunnan elinkysymyksinä, niin ne oli vastapuolet Britanniasta kun vetivät helpotuslistat salkuistaan suomalaisen tullisuojatun kotimarkkinatuotannon hapessa pitämiseksi !

    Ei edes Teollisuusliitto (järventaukset) nähnyt kuin petäjiköt ja neuvostotavaravaihdon oljenkorsiksi. Soviettikiintiötkin tämä vuorineuvosrengas, perijät + valtionyhtiöt, pitivät ominaan tai ojensivat klienteilleen. Muutosta sai kahlitun rahan vapauttamisella. Sitä Koiviston kirja tarkoitti,Suomen Pankin pääjohtajan. Sen hämäryyksistä nousi ilmaus ja isoleka "mitähän jos sallittaisiin firmoille likviditeettiä" . Siitä tuli harmaa raha, pysyy vaihtuu markkinarahaksi, kahden rahan 1980-luku.

    Mutta sitten, aktuaarinen laskentatoiminen Basel normien ("eeuun vaatima") rysähdysrytinä kriisi. Asiantuntijavoimin, muodollisesti pätevien toimesta, tuollainen Laukaan forsiittitehtaan tapainen ainesosien tartunta. Koiviston huokaus "näitten kanssa on toimeen tuleminen, parempiakaan ei ole". Ja Koivisto kääntää peukalonsa alas -säästöpankeilleen, jotta loput pelastautuisivat länteen Merita vikinglautalla.

    Onneksi tällä kertaa jengi katselee huuli pyöreänä näitä Urpilaisia ja Kataisia jotka lietsovat lynkkausmeininkiä. USA kapitalismi kerää jo uutta momentumia: eilisessä Financial Timesissä ,pääkirjoituksessa, esitettiin netin mahdollistamaa hotellipalvelua,huonevälitystä, kenen hyvänsä majottaa ; autonvuorausta samalla metodilla -halullisten kesken siis. Suomessa ei käy. Hankeen otettiin takavarikkoon ensimmäinen halpalentokone. Saksanhakijoiden tuontiautot verotorpattiin sen alan Aminoffviraston toimesta. Lopetan tähän.Luen sen Soikkasen ja palautan elämänhaluni.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. "Seitsemän vuoden asuntolaina 14 prosentin korolla oli muka hyväntekeväisyyttä pankin taholta." Tämän ajan läpikäyneenä ymmärtää, mitä on suhteellinen köyhyys. Lainalyhennykset ja -korot maksettiin aina päältä. Se, mistä tingittiin, olivat kaikki ne mikä haiskahtikaan ylellisyydeltä (matkustelu, omat asusteet, ravintolassa käynnit jne.)Omat aikuiset lapset hämmästelevä, kun asioista nyt on puhuttu; he eivät tienneet kuinka tiukilla te olitte. Eräät "viisaat" haluaisivat rokottaa kunnolla omakotiasujia, kun eletään toisen siivellä verotuksellisesti.

    VastaaPoista
  5. Niin

    Kvisin maatilan vaiheista ja koko siitä ympäristöstä ihmisineen on kirjoitettu hyvä kirjakin ihan 2000-luvulla. Kirjoittajana silloinen nuorikko joka tuli emännäksi taloon palautuksen jälkeen vuonna 1956. Kirja on esim. Kirkkonummen kirjastossa.

    Pelto johon viittaat kasvoi tännä vuonna timotei-apilaa. Nyt se on vain niitetty ja maaperä lepää.

    http://holjander.blogspot.fi/2007/05/knnykk-piippaa-taas.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Se Lill-Kvisin emännän kirja on hyvä ja sisältää paljon kiinnostavaa ja yllättävää asiaa. Kirjoitin siitä tähän blogiin sen ilmestyttyä.

      Poista
  6. Kävin hiljentymässä Erno Paasilinnan haudalla. Hetki oli sadunomainen. En tiennyt lainkaan missä päin hauta sijaitsee mutta kuin johdatuksesta kävelin suoraan haudalle. Pitkään mietin syntyjä syviä. Ken ajelee Tervolan ohi niin kannattaa poiketa, paikka on todella kaunis.

    Ernon hauta

    VastaaPoista
  7. Onko tämä Vasikkahaka siis osuuskunta tai asunto-osakeyhtiö, jonka taloja asukkaat hallinnoivat. Vaiko epävirallinen maantieteellinen nimi talorykelmälle?.
    Vasikkahakoja näyttää wikipedian mukaan olevan monia Suomessa.
    Kauniaisten kaupunki oli alkujaan asukkaiden perustama "taajaväkinen itsehallintoalue".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asunto-osakeyhtiö, johon keksin 1973 sen kummallisuuden, joka on nyt uusimmassa laissakin, nimittäin yksi osake per asunto ja vastikkeet sitten kerrosalan mukaan.

      Asunto-osakeyhtiö omistaa yksin huolto-osakeyhtiön, joka omistaa maan. Ennen lainmuutosta omistajina oli kaksi bulvaania, kun osakeyhtiössä piti olla vähintään kolme omistajaa.

      Paikan nimi on kartalla ja kadunnimenä.

      Poista
  8. Asun itse Näkinkujalla, joten olisi hauska tietää, missä laulussa luvataan kuolon iskevän meidän huudeille jotenkin muuten kuin vilun ja nälän hahmossa. Kun näet taloustietäjien mukaan ne tulevat tutuiksi ensi budjettikaudella vähän joka torpassa ja talossa. Nukkusi ensi yönä rauhallisemmin.
    t. eräs nuorempi rouva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laulu viittaa kieltolakiaikaan. Väitetään, että halukkaille myytiin virvokkeita vuorokauden ympäri. Pienempi peltiastia oli "varpunen" ja pullo oli "parrunpätkä".

      Kun asuin vuodesta 1965 Alppikadulla, alan innovatiivinen yritystoiminta oli siirtynyt Toisen linja ja Wallininkadun kulmille. Siinä sijainnut puutalo sattui sitten sopivasti palamaan.

      Poista
  9. Pusikkoa tuntuu riittävän, mutta missä ne vasikat oikein luuraa?

    VastaaPoista
  10. Muodikkaasti 16 kuukautta myöhässä:
    Ruoholahden villoja on jäljellä 13 taloa alunperin 20sta.

    VastaaPoista