15. heinäkuuta 2013

Terkel I





Studs Terkel  kirjasi haastattelukirjaansa “The Spectator: Talk About Movies and Plays With Those Who Make Them” (1999) Alan Schneiderin 1969 kertoman. Schneider tuli kuuluisaksi myöhemmän nobelisti Samuel Beckettin ja Edward Albeen ohjaajana ja oli heidän ystävänsä.

Torjuakseen väitettä, että Beckett julisti ihmisen epätoivoa ja elämän rumuutta Schneider sanoi, että Beckett oli täynnä elämäniloa, myötätuntoa ja lisäksi kyvytön vahingoittamaan toista ihmistä. Kun Beckett nuorena miehenä Pariisissa ansaitsi rahaa ja sai kiinnostavia kokemuksia lukemalla sokeutuvalle James Joycelle ääneen, sattui kerran Boul’ Mich’illä, että hän antoi tapansa mukaan kerjäläiselle muutaman kolikon, ja tämä kääntyi ja iski häntä pitkällä puukolla selkään. Kun sairaalassa kävi aikanaan ilmi, ettei Beckett kuolisikaan, poliisi kysyi syytteeseen yhtymisestä eli että monsieur tietenkin vaatii tekijälle rangaistusta. Beckett oli sanonut että ei. ”Ihminen joka tekee tällaista, kärsii jo aivan riittävästi.”

Jos Beckett eläisi ja asuisi Helsingissä, hän ei äänestäisi Kansallista Kokoomusta.

Vasta hiljan hyvin vanhana kuolleen ja lähes loppuun asti toimineen Studs Terkelin kirjoista on ollut tässä blogissa puhe silloin tällöin. Niistä on suomennettu vain yksi. WSOY osui 80-luvulla unissakävijän varmuudella teokseen, joka on suomentamista ajatellen selvästi huonoin, ”Amerikkalaisia unelmia”.

Olen propagoinut Terkelin kirjaa ” Good War – an oral history of Wolrld War II” ja ennen kaikkea: ”Working: people talk about what they do all day and how they feel about what they do.”

Edellä mainittu The Spectator, jota myydään myös nimellä “The Studs Terkel Interviews: Film and Theater” on puolestaan sellainen kokonaisuus, etten ymmärrä, miten missään pain maailmaa voi käydä filmikoulun tai teatterikorkeakoulun lukematta tätä. Pöyristyttävää.

Tässä vaiheessa lienee syytä palauttaa mieleen, että Terkel oli radiotoimittaja. Hän aloitti ennen sotia ja hänellä oli 1952 – 1997 kotona Chicagossa oma radio-ohjelma. Se oli hyvin kuuluisa. Ohjelmaan sisältyneitä haastatteluja myytiin nauhoina ja nyt äänitallenteina edelleen. Kuka ei ostaisi, kun Terkel oli ehkä maailman kaikkien aikojen paras haastattelija ja hänellä oli ihana radioääni – hiukan karhea mutta valtavan ilmeikäs. Ja kun hän saattoi haastatella peräkkäisissä ohjelmissa vähän tunnettua nuorukaista, tällaista Woody Allenia, ja sitten alaikäistä Leonard Bernsteinia. Jälkimmäinen kertoi, että kapellimestarin tehtävien ohella hän Kernin, Loewen, Rodgersin, Hammersteinin ja muiden ihailijana on ajatellut säveltää stoorin New Yorkin West Sidesta…

Terkel suhtautui yhtä valtavalla innolla Shakespeareen, revyyteatteriin, elokuviin matalasta farssista korkeuksiin, politiikkaan, chicagolaisuuteen, hotelleihin, baseballiin, pulakauteen ja ennen kaikkea toisiin ihmisiin.

Terkel oli juristi mutta sen verran paha itse-ajattelija, että jätti juridiikan muille ja harrasti itse päätoimisesti toimittajan tehtäviä, milloin ei istunut elokuvissa tai teatterissa.

Ja niin muuankin täti kertoo kirjassa aloittaneensa vakinaisena näyttelijän uransa vuonna 1906, ja muistelee, miten hänellä oli pienenä tilaisuus tavata Sarah Bernhard. Lilian Gish muistelee ”Kansakunnan synnyn” näyttelijöissä herättämiä tunnelmia, ja Buster Keaton selittää, miten heillä oli Chaplinin kanssa kilpailu siitä, kumpi tekee (mykkä)elokuvan vähemmillä tekstiplansseilla. He olivat nimittäin tulleet siihen tulokseen, että elokuva on kuvilla kertomista. Charlie voitti, mutta hän olikin maailman paras, Keaton sanoi, ja otti taas.

Kun amerikkalaisuus on muuttunut yhä enemmän myös Euroopan valtapiirteeksi, Terkel on ajankohtaisempi kuin milloinkaan aikaisemmin. Esimerkiksi kysymys vallankäytöstä joutuu hänen kirjoissaan aivan uuteen yhteyteen. Chicago oli ja tiettävästi on edelleen suhteellisen erikoinen paikka tässä mielessä. Siellähän oli pormestarin virkakin saman perheen hallussa yli 40 vuotta, ja tälläkin hetkellä Daleyn klaani taitaa olla vaikutusvaltaisempi kuin Kennedyt, Bushit tai Obama.

Terkelin ihmeellinen kirjoittajan kyky näkyy ominaisuutena, joka on kokemuspiirissäni ainutlaatuinen. Hän suhtautuu ylimielisesti itseensä.

Omaelämäkerrallisista muistelmista (kuva) käy mm. ilmi, että hänen arvostamansa Chicagon yliopiston juristiprofessori oli tyrmännyt hänen yrityksensä päästä aloittamaan nuorena lakimiehenä FBI:n palveluksessa ”Jutku. Ei meidän tyyppiämme.” Ja samoin mustalle listalle joutuminen ja uhkaavalta näyttänyt yleisökato 50-luvun alussa, kun toiset väittivät häntä ”kommunistiksi” ja toiset natsiksi, tuntuu aidosti liikuttaneen häntä mitättömän vähän. Hän oli kiinnostunut Steinbeckin ikuistamista vuokraviljelijöistä ja ihmisistä todellisen ahdingon kourissa. [Jatkuu…]

17 kommenttia:

  1. Kiitos vinkistä! Youtubesta katsoin viisi minuuttia häntä ja haluan jo lukea kirjoja. Onneksi Tartossa on yliopisto. Sen kirjastosta löytyy kaikkea. Synnynnäinen huumorintaju joka ilmesi videosta herätti minussa heti kiinostuksen

    VastaaPoista
  2. Kiitämme muistutuksesta ja yritämme hankkia The Good Warin. Kiinnostavaa.

    Löytyisvätköhän Terkelin Studs Terkel Programsit jostakin kuunneltaviksi. Ne ovat kulttuurihistoriaa.

    Ja: "On May 22, 2006, Terkel, along with other plaintiffs, including Quentin Young, filed a suit in federal district court against AT&T Inc., to stop the telecommunications carrier from giving customer telephone records to the National Security Agency without a court order.

    “ Having been blacklisted from working in television during the McCarthy era, I know the harm of government using private corporations to intrude into the lives of innocent Americans. When government uses the telephone companies to create massive databases of all our phone calls it has gone too far.”

    The lawsuit was dismissed by Judge Matthew F. Kennelly on July 26, 2006. Judge Kennelly cited a "state secrets privilege" designed to protect national security from being harmed by lawsuits."

    VastaaPoista
  3. Having me reminded of Studs Terkel, I did some go and ogling. Recommending this: http://progressive.org/mag/intv1104

    "Q: What about the media?

    Terkel: Liberal media. It’s the joke of jokes, isn’t it? You would think that Noam Chomsky is on every night, the way they speak of it. There is an insult going on, an assault on our intelligence that is unprecedented. The media are covering trivia. You have Britney Spears. She gets far more space than Einstein ever did."

    VastaaPoista
  4. Terkel ja Anaîs Nin -- http://www.youtube.com/watch?v=M-Y4e8qtfVY

    Ja tästä erityisesti alkusanat.

    VastaaPoista
  5. Yks manne vei aikoinaan mun pankkikortilla 9.600;- markkaa. Oikeudessa minulta kysyttiin että mitä minä vaadin tekijälle. Sanoin että "haluan rahani takaisin. tekijälle en mitään rangaistuksia vaadi. luulen että hänellä on elämässään tarpeeksi muutenkin ongelmia".

    Naissyyttäjä katsoi minua hyvin pitkään. Tuomarikin tuijotti. Minä melkein punastuin, ajattelin että sanoinko mä taas jotain hölmöä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti manne ymmärsi lopettaa varastamisen, kuin myös tuo blogin puukottaja puukottamisen.Toivon että uhrien jalous pysäytti pahantekijät ajattelemaan ettei joku vielä menettänyt ehkä viimeisiä rahojaan tai henkeään...

      Poista
    2. En usko, että olen kovin jalo ihminen. Ajattelin vain että "mitä minä siinä hyödyn jos rupeen hänen ongelmiansa lisäämään. en mitään." - Voi olla, todennäköistä onkin, että jatkoi varastelemista. Sille taas mä en mitään mahda, e, vaikka olisin vaatinut hänelle 10 vuotta kuritushuonetta. (Ja tuomari lätkäissyt 10 kuukautta ehdollista.)

      Poista
  6. Beckett ja Kansallinen Kokoomus
    Miten määritellään kerjääminen eli onko pelastusarmeijan joulupadalla päivystävä kerjäläinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelastusarmeija on yleishyödyllinen yhteisö, joten kyse ei ole kerjäläisestä. Myös Kokoomus on yleishyödyllinen yhteisö, joten kokoomuspadat kadulle!

      Poista
  7. Kemppinen on meijän Terkel - pienoiskoossa...

    VastaaPoista
  8. Jos Becket olisi asunut Suomessa, hänestä ei olisi tullut Becketiä. Emme tiedä mitään siitä, mitä hän olisi tehnyt ja sanonut.:)

    VastaaPoista
  9. Samaa voi sanoa herrasta, jonka nimi oli Beckett.

    VastaaPoista
  10. Onhan meillä onneksi Jouko Turkka. (Niin, ja köyhän miehen Beckett: Jussi Parviainen.)

    VastaaPoista
  11. Kukaan suomalainen tuskin tietää Terkelistä - vai mikä perkeleen torkkeli se nyt olikaan - mitään, saati hänen viisasteluistaan.

    Mutta sen sijaan me tiedetään Nykäsen Matti -tänään muuten 50 vee - ja hänen kuolemattomat lohkaisunsa:
    - elämä on laiffii
    - elämä on ihmisen parasta aikaa
    - se on tasan fifty - sixty

    VastaaPoista
  12. Matista voi sanoa - kovin monesta muusta ei, paitsi ehkä Mannerheimista - että "hän oli legenda jo eläessään".

    VastaaPoista
  13. 'Chicago oli ja tiettävästi on edelleen suhteellisen erikoinen paikka tässä mielessä.'
    Taisi olla teoksessa 'Talking to Myself', jossa Terkel kertoi, miten toimi nuorena miehenä äänestyksen valvojana Chicagossa, ja huomasi amerikkalaisletn puolueiden eron.
    Republikaanit antoivat ostetuille äänestäjille (pultsareita yms.) vain sovitun summan, demokraatit antoivat aina pullon halvinta vinkkua kaupan päälle.
    Eräs toinen valvoja heittäytyi virkaintoiseksi ja meinasi saattaa kaikki vaikeuksiin, mutta Terkelin veli, joka tunsi paikallisia gangstereita (joille kurinpitotoimet oli delegoitu), vakuutti, ettei Studs ole niin tyhmä, että ryhtyisi todistajaksi.

    VastaaPoista