3. heinäkuuta 2013

niille ei vastaa





Siis kirjoille.

Kirjat osaavat puhua jos niille ei vastaa.

Unissapuhuminen on varhaislapsuudessa jopa tavallista. Vuoteenkastelustakaan ei pidä huolestua ennen aikojaan. Minulla on esiintynyt varhaisesta lapsuudesta unissalukemista.

En tiedä, onko sellainen tavallista. En tarkoita Suomen Kansan Seikkailu-unia. Niitä varmaan näkevät ajoittain kaikki. Kun lopulta herään, muista aika pitkän, mitä juuri unessa luin. Hiljan se oli Dostojevskia, vaikka en ole lukenut häntä moneen kuukauteen, eikä Dostojevski ole kirjoittanut sellaista. Paikannimet ja henkilön nimet olivat oikein, mutta luultavasti peräisin useista eri kirjoista. Onneksi näin mieleen kirjoitettu ei säily päässä niin pitkään, että siitä olisi kiusaksi.

Uni tulee jossain kohdassa mahoksi. Sen tuottavuus alkaa kärsiä ja kohta se romahtaa. Unen kirjan tarina alkaa heittää levotonta silmukkaa alapuolalta ja on pian niin sykkyrässä, että uneksija herää.

En ole ommellut koneella vuosikymmeniin. Tarkoitus on kokeilla. Haluaisin tietää, miksi unen näkeminen on minulle niin kuin ompelua. Mutta kysymyksessä on poljettava kone, koska sen äänten rytmit ovat niin kauniit.

Kuitenkin juuri vaatteen ompelu on kirjoittamisen vertauskuva. Kaavoja on syytä kahistella pitkään. Se on käsittämätöntä. Isoilla saksilla leikatuista kankaan kappaleista tulee päälle puettava ruumiin jäseniä ympäröivä vaate, joka pitää monet puhurit.

Kummallinen henkilö, jonka nimi oin Mlodinow, etunimi Leonard, on julkaissut kirjan (”Subliminal”) tietoisuuden reunan alapuolelle jäävästä mielestämme. Hän sanoo, että alue on suuri ja käytännössä valtavan tärkeä.

Freudin piilotajunnan käsite oli suuri tieteellinen oivallus. Hänellä ja hänen seuraajillaan ja kilpailijoillaan ei oikein ollut keinoja kehittää oivallusta eteenpäin. Tosin juuri Freud tukeutui unien tulkintaan. Se vaikuttaa hyvin lupaavalta, mutta tiedettä siitä ei taida saada.

Nykyisin aivotoimintaa voi kuvata lennosta, tosiaikaisesti. Tuloksia ilmestyy vähä vähältä. Olisin itse kiinnostunut niinkin arkisesta asiasta kuin musiikin säveltasosta. Kokeellisesti hyväkorvaiset ihmiset kuulevat sävelen tai soinnun jokseenkin samoin. Näin täytyy olla. Muuten yhteissoitto ja –laulu eivät onnistuisi. Signaalin mittauksissa käy kuitenkin ilmi, että kuuloelimiin saapuva signaali eli värähtely vaihtelee paljon. Siihen vaikuttaa muun muassa korvakäytävän muoto.

Sekin tiedetään monien kokeiden jälkeen, että silmä ei näe, vaikka käytettävissä on kolmenlaisia erikoistuneita soluja. Sekä sävel että näköaistimus prosessoituvat moneen kertaan ja tavallaan syntyvät aivoissa.

Siksi unennäkö ja harhakuvat ovat täysin mahdollisia ja ymmärrettäviä. Aistimuksiin ei tarvita suoranaisia ärsykkeitä. Aivoissa ei tarvita kondensaattoria eikä muistilaitetta, joka nakuttaisi omia aikojaan kuin ompelukone. Kun näin on, aistittu todellisuus on itse asiassa versio tai muunnelma todellisuudesta. Kuka senkään tietää, onko todellisuudella mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Lupaan palata viimeistään huomenna tai joskus vähemmän sekapäisiin aiheisiin. Niitä on pitkä rivi mielessä ja muutamia lapuille muistiin merkittyinä. Nyt olen kuitenkin huvikseni esittänyt kesäisessä hengessä oman käsitykseni siitä, miksi ”realismi”, olkoonpa sen harjoittaja taiteilija, insinööri tai vaikka lakimies, on jokseenkin surkea yritys, ja tuhoon tuomittu.

Realismilla tarkoitan tässä todellisuudessa jo aika kauan sitten sivuutettua vaihetta, jolloin oltiin varmoja siitä, että kaikki mitä on, on havainnoitavissa, ja kaikki mitään aistitaan, on tässä ja nyt.

Tämän kirjoituksen valokuva on käyty ottamassa varta vasten kuvittamaan aihetta. Jos joku haluaa paeta tulipaloa vintille, kuvassa näkyvät tikapuut ovat erittäin käytännölliset.

Olen aina ihaillut tulipaloportaita ja hiukan hävennyt sitä, että omassa yksinkertaisessa talossani on ulkotikkaat vain niille, jotka haluavat viivähtää katon harjalla.

18 kommenttia:

  1. Tikkaista tulee aina mieleen että kansakoululaisena uskalsin hädintuskin kiivetä 3-kerroksisen talon tikkaat ylös katolle - sen sijaan luokkatoveri Seppo olisi käynyt hakemassa räystääseen kiinnijääneen raketti-laskuvarjo-leluni pois tiehensä, ellei joku onneton aikuinen olisi ruvennut huutelemaan ankaria varoituksen sanoja, juuri kun Seppo oli pääsemäisillään perille.

    No siis, näimmekö Sepon kanssa saman todellisuudeen vai jotain kovin erilaista - teot puhukoon puolestaan.

    Seposta en tiedä, itse kirjoittelen kommentteja blogiin.

    -.- -.-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi on väärällään vinttikamarillisa taloja, joissa on seinään nalattuja ns. palotikkaita. Näiden surkeiden tikkaiden arvo mahdollisessa palotilanteessa on lähes olematon. Täytyy olla vetreä, notkea huimapää, joka keinottelee itsensä turvallisesti maankamaralle. Miksiköhän ei vaadita toimivia rakennelmia, joissa olisi riittävän leveä astintaso ja kunnosn kaiteet?

      Poista
  2. . . . aika vahvaa puhetta lakikirjojen realismiin vihkiytyneeltä henkilöltä.

    VastaaPoista
  3. Tämä kummallinen Leonard Mlodinow on sama heppu, joka kirjoitti Stephen Hawkingin kanssa Suuren suunnitelman. Olen lukenut ja arvostellut.

    VastaaPoista
  4. Mun ymmärrykseni mukaan realisti on henkilö joka yrittää saada ympäristön tajuamaan asiat hänen laillaan, käyttämällä hyväkseen "todettuja tosiasioita". Tämä on eräänlaista egoismia.

    Tämän vastakohta lienee henkilö joka jättää kuvauksensa osin epäselväksi ja hämäräksi (Jorge Luis Borges), jotta kuuntelija, lukija tai katselija joutuisi sovittamaan asiaan omat luulonsa ja odotuksensa.

    Nuoruuden realismistani a la Tekniikan Maailma olen kohtuullisen joutuisaan siirtynyt tuohon jälkimmäiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä tähän samaan: Donnerin Mammutti (jälkeenjääneet tekoset) koostuu tauoista joita liitetään yhteen lyhyillä tekosilla. Syntyvä mutina on tekijälle luonteenomaista hajatusten hyppelyä, jossa vaikeneminen viestii tehokkaammin kuin puhuminen.

      Tohtori Murke.

      Poista
  5. Heh,,,ei kun sekapäisiä aiheita kehiin !

    VastaaPoista
  6. "Sekin tiedetään monien kokeiden jälkeen, että silmä ei näe, vaikka käytettävissä on kolmenlaisia erikoistuneita soluja. Sekä sävel että näköaistimus prosessoituvat moneen kertaan ja tavallaan syntyvät aivoissa."

    Niin juuri Tv2:lla tuli tuo Temple Grandin, Emmy-palkintoja simona kahminut HBO:n tv-elokuva, tositarina aisteistamme, niiden testauksesta, ja ennen muuta siitä, miten jotkut voivat näitä aistilahjoja käyttää vaihtoehtoisilla tavoilla, autistit, sokeat, eri tavoin absoluuttisesti kuulevat ym.
    Oli siinä paikkoja samaistua;
    Päähenkilön autistisuus rajoitti ihmistuntemusta mutta se sai ymmärtämään eläimiä kuin tämä olisi yhtenä heistä: ei siinä - jos halutaan ymmärtää - juuri paljon auta mikään kvasitieteellinen horina "kolmenlaisista erikoistuneista soluista", selvää.
    Näet ihmisen tietoisuus on se joka käyttää hermo- ja aivosoluja, ja erikoistapauksissa fyysinen käyttöväline suuntautuu ja muuntuu palvelemaan tarkoitusta, ihminen löytää "ovia", kuten Temple.
    Aika erikoista tämän vaihteeksi taas raaistuvan kulttuurin aikana että maailmalla menee vähän muutakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin tuon dokun myös.

      Itse näen polarisoidun valonsuunnan, eli vähän kuten mehiläiset ja perhoset, näen siniseltä taivaalta kuvion joka osoittaa aurinkoon..
      Mutta nykytietokoneiden näytöissä (polarisoituja) se joskus tahtoo häiritä kuvankäsittelyä.

      Joiltain naisilta on löydetty 4:nnet värisolut, tetrakromaattinen näkö tms. Linnut näkee 4:llä tai 5:llä eri näkösolutyypillään meitä rikkaamman värimaailman.

      MrrKAT

      Poista

  7. Freudista puheentullen, Egyptin ja Turkin sosialistis-sekuläärit nasserperinteet ja atatürk edistyvät. Huimaa stakessuojeltua minua fantasioida kuinka al-Sisi, kaiketi sieltä Frunzen akatemiasta mistä Puheloinenkin, oli suojellut islamistineitosten vääriltä pedofiliasyytöksiltä omia sotilaitaan. Hän tarkisi neitten jalkovälien kalvoja. Sotaväkihän marssii ruuattakin jos vain raiskattavaa riittää.

    Nyt kun Egypti palaa tuontimaaksi eli tuo rahaa ja tossuja ja muoviprässituoleja ja kalapuikkoja ja aivontäytteeksi hupia tapojen turmiosta, on aika iloita arabikevät versio 2.1 käynnistyksestä. Köyhänä mutta ah niin kekseliäänä, seuraan floridan ja aurinkorannan pitkästyjiä rahan perässä, ja onko kuubalibre sen emansiopaatiodrinkin nimi vai mikä ? Jos saisi Egyptin passin ? Olisi businessplankin. Toisin sinne Niilinvarrelle suomipassin sotuedut ja vaihtaisin paikallisrahaan, elisin herroiksi ja Egyptin keskuspankin valuttavaranto kasvaisi eli WinWin, vai mitä Gunnar ? (se Hägglund).

    Eilen ostin ekat mustikat, Virosta poimitut. Kohta metsät kuhisevat lääkäripalkoille (keikkakandien jopa) yltäviä valkovenäläisia ja kiovalaisia. He ovat oppineet Hannu Kailajärveltä että valuuttapeli se paitsi seikkailuttaa, niin myös kannattaa. Osta lento Kiova-Hki-Kiova hryvnia valuutalla ja nouki ahkerasti suomen saloilla, ota mansikka-mustikka-suomuurain-puolukka eurot muovipussiin ja vaihda ne kotona Kiovassa noiksi hryvnioiksi. Kesän tienestillä ostaa talon,elättää klaanin läpivuoden jne. Etteivätkö muka suomalaismetsät yhäti kahisisi rahana tahi kilisisi kultaketjuina sukujen ja kylien organisoijanuorukaisten ranteissa ja kaulojen ympäryksinä.

    Upeata kohdata tätä noksnokkaa ja tarmoa muutenkin Suomessa kuin elokuvissa. Hain Makuunista 3 € muitten kersojen seasta leffan Margin Call tästä Wall Street kriisistä (jos kuka sellaisesta kuullut). Tietty se on ihmisistä mutta onneksi Kevin Spasey laatutakeena, pari muuta näyttelijää meikattu Jamie Dimoniksi ja Dick Fuldiksi. Se oli täyttä asiaa, mutta ei luento. Jenkeissä kai on segmentti yleisöä joka ihan lukemalla New Yorkeria ja Rolling Stonea (Taibin ansiosta jopa Obaman haastattelu tässä Suosikissa oliko vuosi sitten), on armoitettu tietämään todellisuudestaan. Toista se on kyyhkyslakassa. Riittää kummasti ajattelevaan ihmisyyteen kun vain nyökyttelee ymmärtävästi ja parempipiirisesti.

    Pankkisäännöstely jota nyt pukkaa valmiiksi ja toimeenpantavaksi on sikäli jännää, että pankeilta otetaan pois valtuuksia rahantuottamisesta. Ne kun eivät ole reaali-investoineet kolmeen vuosikymmeneen, vaan muuntuivat yhteisöksi joka vain rikastutti esikuntapiirinsä, eikä yhteinen demokratiakansa huomannut mitään -tai ei voinut todeksi uskoa. Myös Suomessa, ja kun nyt tiukataan ne vastaavat veikeästi yleislakollaan. Tähän astihan ne pidättyivät vain suomalaisen työn rahoittamisesta. Muuhun rahaa piisasi. Meillä rahamieskellokkaat torppasivat kevyesti työväen eläkerahastotkin reaali-investoinneista. Yhtään firmaa eivät ole vuosikymmeniin perustaneet eivätkä rahoittaneet vanhojenkaan laajennuksia, kotimaahan.

    Asia on sillä lailla akuutti että pankkisäätelyn tiukennus suo lisää tilaa varjopankkitoiminnoille. Mutta meiltä koko uusi varjopankkilaitos eli eläkeyhtiöiden reaaliraha, duunarien tienaama, on jo tykkänään valjastettu pankkipiirien valioporukan hyväksi. Että jos pelinhenki muualla vaihtuukin, ei meillä ole edes ajatustilaa. Muualla sijoitusrahastot kuten eläkesäätiöt yllytetään sijoittamaan arvoperistettaviin eli rahana liikkuvaisiin reaalituotannon ja -palvelujen nostattamisiin (pörssitilastoleikkien sijasta). Mutta Suomessa ei äännähdystäkään. Ei koska rahat tulivat jo korvamerkityiksi ja entisten pelien kannatteleminen lainoja jatkamalla (toki bonuksen uusien) imee jo koko näkö- ja ampuma-alan.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  8. Niin,

    Tuossa talossa on asianmukaiset ja siistit palotikkaat. Pääsee pojatkin riiuureissullaan tyttären kammariin ja sieltä poiskin. -siis ilman että pitää sisäpuolella ja vanhempien alkovin yläpuolella olevia rappusia narisutella.

    Muistan että ennen oli paljon sellaisia kokoonpantuja ja rautalangalla yläkerran ikkunan alle niputettuja teräshätätikkaita myös.

    Näin jälkikäteen kriittisesti tarkastellen voisin arvella että ei niistä monikaan toimisi usean kymmenen vuotta nipussa oltuaan.

    Jos poistumista ja niiden alaslaskua ei olisi aika-ajoin harjoiteltu, ei yläkerran asukas ensi kertaa paniikissa osaisi nippua avata. Nivelet olisivat ruostuneet kiinteäksi tai ferrexmaalit ja lateksit olivat tahmaannuttaneet itselaskeutuvan mekanismin jäykäksi ja toimimattomaksi.

    VastaaPoista
  9. "Olen aina ihaillut tulipaloportaita." Minäkin. En vain ole aiemmin saanut sitä sanoiksi asti itseni tietoon. Kun Kemppinen nyt sanoi, huomasin viime kävelyllänikin katselleeni ajatuksella parin talon paloportaita. Ja huomaan jo vuosia, kenties lapsesta asti niitä ihailleeni, vaikka en liene koskaan asunut paloportaallisissa huoneistoissa. Tosin yhdessä kovasti niitä kaivannut ja ihmetellyt puuttumista. Omistaja vain sanoi palokunnan tikasauton ennättävän hätiin tarpeen tullen. Epäilin, ei pervekkeettomasta (ranskalaisparvekeovet) toisen kerroksen (vanha korkeakerroksinen talo) asunnosta olisi voinut hypätä, kun kivisiä rappusia alla.

    VastaaPoista
  10. "Aivoissa ei tarvita kondensaattoria eikä muistilaitetta, joka nakuttaisi omia aikojaan kuin ompelukone. Kun näin on, aistittu todellisuus on itse asiassa versio tai muunnelma todellisuudesta. Kuka senkään tietää, onko todellisuudella mitään tekemistä todellisuuden kanssa."

    Ja kuka senkään tietää ovatko aivot lähetin vai vastaanotin. (David Eagleman: Incognito - Aivojen salattu elämä, s. 243-247.)
    (pasanen)

    VastaaPoista
  11. Aikoinaan luin sanomalehteä unissani. Siinä oli pränttinä fraktuura, mutta äkkäkös siihen tottui. - Aamuteellä, kun avasin Hesarin ja aloin lukea, ihmettelin että "mitä hemmettiä, tässähän on ihan eri uutiset...?"

    Tikapuista mulle tulee mieleen puolapuut ja niistä kansakoulu ja mukulat jotka roikkuvat puolapuista jalat (melkein) ojennettuina. Kun opettaja on käskenyt niin. - Vähänkös olivat huvittavan näköisiä, he!

    VastaaPoista
  12. Liipannee aika läheltä tätä po. asiaa.

    Vi ville se om de saker vi inbillar oss också kan leda till såna här dramatiska förvrängningar i vår uppfattning av omvärlden, säger forskaren Christopher Berger, vid Karolinska Institutet.

    Han visste från tidigare forskning att saker som vi bara inbillar oss aktiverar samma områden i hjärnan som uppfattar de här sakerna när det inte bara är inbillning. Så när du till exempel fantiserar om ett hus så är samma del av hjärnan aktiverad som när du faktiskt tittar på ett hus.

    VastaaPoista
  13. Tikkaista ja naurusta
    Kouluni eteen oli pystytetty isot rautaiset tikkapuut. Osa olivat vaakasuoraat ja osa pystysuoraat. Ystäväni Heikki oli iso poika mutta vaakasuorailla se ei sukaltanut liikkua muuten kuin hajareisin istuen ja käsien avulla itseä edeenpäin vetäen. Kerran kuin hän oli siellä ylhäällä, minä alhaalla puhuin jotain typerää, niin että Heikki ensin nauroi silmänsä veteen ja sitten rakkokin ei enää kestänyt. Sen jälkeen mun piti kiitää pois, koska Heikki oli nyt raivostunut että olin naurattanut häntä.
    Nyt Heikki on arkeologi ja jo parikymmentä vuotta asunut Hollanissa. Vähintään neljännes luokkatovereistani on nyt muualla ja tuskin palaa tänne

    VastaaPoista
  14. Helppohan se on räätälin homma:Viivaa myöden leikkaa ja reunaa myöden neuloo!

    Kuulin tänään siskoltani, että kivestä, tiilestä ja betonista rakennettuihin majakoihin pitää tehdä ulkopuoliset portaat hätäpoistumista varten. Pidin tietoa ennenaikaisena mätäkuun juttuna mutta siitä ei ole kyse. Pitänee taas tehdä vanha kysymys:Tekikö kipeää kun järki lähti?

    Hepnaadilla lyöty Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen toiminut eri tehtävissä vakuutysyhtiössä lähes koko työurani ja törmännyt väitteeseen; eihän kivitalot pala. Ei niin pala, mutta sisällä oleva palokuorma palaa ja savu tappaa. Ahtaisiin yleisötiloihin sulloutuneet ihnmiset joutuvat eri syistä panikkiin ja silloin on hyvä olla olemassa riittävät poistumistiet ja tarvittavat portaat. Pahoilta henkilövahingoilta on selvitty maassamme hyvän palo- ja pelastussuunnittelun, valvonnan ja pelkän tuurin ansiosta.

      Poista