7. toukokuuta 2013

Stutzmann



Ei siitä mihinkään pääse, että klassisessa musiikissa on samaa stara-meininkiä kuin rytmimusiikissa. Jotkut solistit ovat niin suurenmoisia, että minäkään en tahdo tohtia kirjoittaa, että olen kuullut Juha Uusitalon suoriutuvan oopperaroolista korkeintaan keskinkertaisesti tai että Karita Mattilan Tosca oli tuskaa ja että hänen fakkinsa eli äänilajinsa ja luontumuksensa eivät mitenkään sovi musiikkiin  niin laajasti kuin hän on levyttänyt.

Suomessa niin ollen kohtuuttoman huonosti tunnettu Natalie Stutzmann on musiikki-ihme. Ehdotan, että kiireesti kuuntelisitte YouTubesta sen Vivaldin aarian. Samasta paikasta löytyy, uskomatonta kyllä, tämän naisen esittämänä koko Schubertin Winterreise.

Musikaalisuus on pökerryttävän korkeaa tasoa, äänenpuhtaus niin hieno, että esimerkiksi eräät Bachin kantaattien ja passioiden esitykset (Erbarme dich – Spotify) kuulostavat melkein oudoilta, koska Stutzmann uskaltaa ottaa myös tosi vaikeat intervallit suoraan eli ilman vibraatoa.

Ja lisäksi puheena on kontra-altto. Siksi hän kykene esittämään Vivaldin ja Gesualdon aarioita, jotka lienee joko sävelletty tai ajateltu munansa menettäneille laulajille.

A propos – YLEn taivaallinen ratkaisu päästää ohjelmansa ilmaiseksi verkkoon tekijänoikeusjärjestöjen väykytettyä vuosikymmenen, että sellainen on turmioksi – tapanani on ollut kuunnella ”Näistä levyistä en luovu”, ja nytpä sen voi siis kuunnella verkosta, kun itselle sopii.

Tuossa ohjelmassa jäin miettimään, kuka on lukenut kenen kirjoituksia, vai onko kysymyksessä puhdas sattuma, kun Sixten Korkmanin lista oli lähes yksityiskohtaisen tarkasti sama kuin oma suosikkiluetteloni. Ja siellä oli myös Stutzmann ja tuo Vivaldi.

Korkman muuten lienee tällä hetkellä Suomen viisain mies, ja kuten kaikki tiedämme, hänellä on (ruotsinkielisillemme sangen tyypillinen) kyky esiintyä miellyttävästi, ja ammatissaan (taloustiede) poikkeuksellinen kyky sanoa sanottavansa ymmärrettävästi.  Myös uusi kirja (”Talous ja utopia”) on hyvin valaiseva. Sitä en väitä, että hän olisi joka asiassa oikeassa. Mielestäni hyvä taloustieteilijä ja juristi tunnetaan järkevistä, mahdollisista perusteista. ”Oikeita” vastauksia ei aina ole olamassa.

Niinpä kiinnitän taloustieteen hengessä huomion vanhaan mieliaiheeseeni tekijänoikeuteen, kun Hesari esitteli muutamia päiviä sitten eduskunnan valiokunnassa kuultuja tahoja eli etenkin lobbareita.

Olen ollut itse hyvin kauan sitä mieltä, että musiikkiteollisuus ja tätä nykyä kirja- ja lehtiala ovat osoittautuneet erittäin taitamattomiksi mukautumaan muutoksiin. Varsinkin musiikkialan vastaus on ollut juosta eduskuntaan, jossa kansanedustajat ovat mehumielin kiristäneet lakia eli auttaneet jäädyttämään tilanteen eilisen tekniikan ja toissavuotisen kulutuskäyttäytymisen tasalle.

Usein tuodaan studioihin joku taiteilija tolkuttamaan, että he ovat kyllä leipänsä ansainneet – ikään kuin joku järkevä ihminen olisi eri mieltä.

Kollegatkaan (siis juristiprofessorit) eivät ymmärrä, että isänvaltainen valtio on kadonnut ja lainsäätäjä toimii ikään kuin markkinoilla. Eduskunta ei osaa valvoa yleisön etua. Mutta yleisöllä ei ole edustajaa! Eduskunnalla ei ole siihen edellytyksiä eikä koneistoa. Kun järjestöt tuovat – mielestäni – hiukan yksipuolisiakin laskelmia valiokuntiin, kansanedustajilla on kiusaus pitää niitä totena. Muutamat kollegat ovat tottuneet myötäilemään järjestöjä ja alan bisnestä, ja ainakin yksi on myös ihmisenä pelokas ja epävarma. Vain pari, kuten Mähönen ja Mylly, ovat valmiita sanomaan vaikka pirulle kädestä päivää, eikä heitä ole aivan helppo naruttaa puhumalla imeliä.

Tekijänoikeudessa, sekä lainsäädännössä että oikeuskäytännössä, vallitsee tavallaan kaksiasianosaissuhde. Toisaalta on otettava huomioon tekijöiden edut. Toisaalta on otettava huomioon yleisön edut. Yleisöllä on ostamisen lisäksi eri tilanteissa oikeus saada ilmaiseksi, joskus kohtuullisesta korvauksesta tietoa ja huvitusta. Tämän ajattelutavan yksi ilmentymä on Yle. Toinen on viime kädessä koululaitos - tietoa jaetaan myös vastahakoisille. Maksamme eduskunnan säätämän summan ja saamme hyvyyksiä televisiosta, radiosta ja netistä. Toinen esimerkki on kirjastolaitos. Korkeatasoista ja myös viihdyttävää kirjallisuutta (ja levyjä ja elokuvia) on pidettävä yleisön saatavilla. Kirjastokorvaukset eivät ole vahingonkorvausta, vaan eräänlaisia tukiaisia.

19 kommenttia:

  1. Stutzmannia ei voi kylliksi kehua, hänhän on myös (osin kursseilla Suomessa) kouluttautunut kapellimestari, jolla on oma orkesteri Orfeo 55.

    Silloin tällöin saan pakkomielteen jostain musiikista ja koetan löytää siitä "parhaan" esityksen. Stutzmannilla on kirjoissani mm. seuraavat sulat tässä lajissa:

    http://open.spotify.com/track/4FBcT77IG8nLDFqINcn4ZV

    http://open.spotify.com/track/0VdoN3wNwu3gVupdmOYPHl

    VastaaPoista
  2. _Käsittääkseni_ meikäläistyyppistä lainauskorvausjärjestelmää ei edes tunneta tekijänoikeuksien ihmemaassa, Amerikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai siellä tunneta juuri yleisiä kirjastojakaan - eikä ainakaan käytetä kun on audiovisuaalinen viihde.

      Poista
    2. Kiertelin USA:n länsirannikkoa ja kyllä kirjasto löytyi kaikista kaupungeista. Esimerkiksi Seattlessa ja Oregonin Portlandissa oli suuret, vanhat ja komeat kirjastot ja hyvä palvelu. Audiovisuaalisella osastolla een käynyt.

      Poista
  3. Sivistys ja hyvä maku
    kohtaa veroisensa joskus, mahdollisesti.

    Muistan elävästi sen hetken kun joskus nuorena
    sain päähäni siististi muotoutuneen älykkään ajatuksen,
    ja kaikesta huolimatta olin varma että se kaikki oli jo jossain painettuna. Se siitä riemusta.

    Omasta puolestani ylävitska molemmilla käsillä
    rva laulajalle, kenen tahansa kastroidun sijaan.

    VastaaPoista
  4. Siperianradalla todettiin suurimman kolinan kohdalla: "ahaa, kiskot löytyivät taas". Nyt on samanlainen olo: Elämä on taas raiteillaan, kun Kemppinen on lopulta, Luojan kiitos, herännyt talviunestaan.

    VastaaPoista
  5. Kiitämme Natalie Stuzmannista. No jaa, ja Korkmanista, ainakin ohjelmassa.

    VastaaPoista

  6. Tultavahan tänne on, addiktoituneen. Eilen sattui söpö välikohtaus Juhlasalissa Herman Van Rompuyn ja Jyrki Kataisen kateederin edessä. HS Raesten raportista päätellen muita kommentteja ei juuri esitettykään, vaan professoribriljanssi oli vaiti. Korkman ei sitten kai ollut paikalla ? Hänessähän parasta on että Liikanen meni Suomen Pankkiin (Korkman oli hakijana), ja Korkmanille jäi sananvapaus.

    Se eilinen banderolli oli Roomasta ja Draghin sudista. Hän sanoi maanantaina sikäläisen yliopistoväen edessä (WSJ:n mukaan) puhuttuaan työttömyyden syvenemisestä, että se "alkaa nakertaa ihmisten uskoa arvokkaan elämän näköaloihin ; tämä taas uhkaa sytyttää äärimmäisiä ja tuhoavia protesteja". Noin siis Draghi paljastuikin Helsingin Mellakan tulitikkumieheksi. Draghi on pitänyt upeita kristillisedistyksellisiä esitelmiä. Hän kävi hienon katollisen sivistyskoulun nuorena ja oli Goldman Sachsilla Venäjän ja Kiinan vapauttaja-etujoukoissa.

    Asiasta kolmanteen. Eilen Dow Jones ylitti 15 000 pistettä ja S&P 500 oli kivunnut uusiin rekordeihin jo jokusia viikkoja sitten. Kuinka pörssit nakuttavat isoimpia arvo ikinä? Nämä indeksit mittaavat fuusioiden ja uudelleen asemoitujen markkinadominanttien hintajohtajien aikakautta. Osingot ja osakkeiden takaisinostot ja toistensa osakkeiden ostot ovat osa selitystä. Tärkeintä on koron katoaminen ja rahan ylenmääräisyys. Kurssi voi nousta osinko/osake suhdeluvusta kalkyloiden vaikka kuinka kun se likiarvona lähestyy tätä nollakorkoa. Ja vaikka tuotto olisi sitä 5 % luokkaa , niin osoittajan nostaminen antaa tilaa nimittäjällekin jakolaskutuloksen optimoinnissa. Pärjää kansakoulun laskuopilla kun jotain ymmärtää instituutioista. Ja nehän kulttuurisuomessa silloin oppi kulkukauppiailta ja helppoheikeiltä.

    Mitäkö tämäkään nykysuomeen kuuluu ? Sitä vaan että meillä tätä pörssisijoittamista vastaa sijoitusasuntobuumi. Kun jakomääräksi piisaa 4-6 prosenttia ja Nordeasta saa 2 prosentilla, niin asuntojen hinnoissa on yhä nousuvaraa. Kun vain muistaa rukata osoittajaa eli vuokraa ylöspäin. Sillähän ei ole kattoa. Vuokraa sopii repiä pakkaslukemien kiristymisen mukaan. Kuka sitä paleltumaan jos lantteja taskussa. Polttovero viikingeillä -ja nyt pakastusuhka ! Tosiasiallista rakennuskieltoahan tämä premissiksi kysyy eli siis tarjonnan nuijimista vaikka kysyntä nostattaisi taloa talon viereen. Perheiden itseasumien asuntojen hinnat ovat näiden sijoittajahavittelijoiden maksamien superhintojen (joka vyörytetään vuokralaiselle) -johdannaisia. Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  7. Kuuntelin tuon samaisen Sixten Korkmanin "Näistä levyistä en luovu" -lähetyksen peräti kahteen kertaan radiosta (ne tulevat sekä lauantaisin että sunnuntaisin), ihaillen sekä musiikkivalintoja että niiden perusteluja. Jäi mieleen myös musiikin tärkeys Korkmanille siinä, että sillä ei ole mitään tekemistä taloustieteen kanssa.

    VastaaPoista
  8. Musiikissa olen täysi ateisti siis puhukaamme copyright.sta
    Mielenkinntoinen lainsäätäjän ulostulo Englannissa Facebookin et comp oikeuksiin käyttää käyttäjien lataamaa materiaalia kuten haluavat. Kuvaan kuuluu kiinteästi Zuckerbergin lafkan käytäntö eliminoida kaikki kuviin kuuluvat oheistiedostot, joten omistajuus katoaa.
    Kuten sanottu: tekijänoikeus on kaksipiippuinen?

    VastaaPoista
  9. Kuuntelin mainitun Stutzmannin (jonkin) Erbarme dich -tulkinnan YouTubesta ja päällimmäisin vaikutelma ja voimakkain tunne ei suonkaan ole soinnin puhtaus tai rohkeus vaan käsittämättömät ulkomusiikilliset puuskahdukset, puhinat, syljennät ja kovat konsonantit, jotka ovat todella häiritseviä. On jotenkin käsittämätöntä, että koulutetulla laulajalla voi olla noin heikko hengitys- ja lausuntatekniikka.

    VastaaPoista
  10. Korkmanin "Näistä levyistä en luovu" oli erinomainen myös siltä osin, että hän ei tuonut esiin itseään, vaan musiikkia. Tässä Korkman poikkesi viikkoa tai paria ennen kuullusta erään pariskunnan vastaavasta ohjelmasta.

    Korkman oli muuten äänessä äsken tänä aamuna kuullussa Brysselin koneessa. Jos se on kuultavana Areenassa, suosittelen.

    Ja vielä Jukalle: kyllä flimmereiden kanssa pärjää. Niihin ei kuole, mutta ne aiheuttavat kärsimystä, sanoo kohtalotoveri, joita Sinulla on paljon. Ei siis mikään harvinainen vaiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lieneekö tuo Sixten, jota kaikki nyt niin ylistävät, niin ylistävät, sukua Sixten Jernbergille, mestarihiihtäjälle ja ainualle Sixteenille, jonka minä tunnen?

      Tuo kehuhan ylittää kohta jo Juha Sipilän (kesk) kehumisen, puhumattakaan nyt Kemppisestä!

      Poista
  11. "Eduskunta ei osaa valvoa yleisön etua. Mutta yleisöllä ei ole edustajaa!"

    Julkean*) olla eri mieltä. Kyllä siellä on edustajia, jotka ajattelevat yleisön ts kuluttajan etua, yleensä vasemmistossa ja vihreissä, jos kohta löytyy niitäkin, joiden silmämääränä on liike-elämän etu, yleensä oikeistossa ja ruotsalaisissa. Ei politiikka ja arvovalinnat ole politiikasta minnekään kadonnut, vaikka niitä joskus yritetäänkin hämärtää.


    *)Blogi 6.5: "kirjoittaja ei ole kiinnostunut omista mielipiteistään eikä toisten."

    VastaaPoista
  12. Onko JK:lla käsitystä spotifyn ja muun internet-musiikin ja äänitteiden (CD) äänentoiston erosta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Spotifyn Extreme -laatu (Ogg Vorbis 320 Kbps, tarjolla iOS:lla ja Androidilla)) on oikein hyvä kunhan on laitteisto kunnossa. Hieman tasosta tinkien ainakin iPhonesta tai Samsung Galaxeista saa Tivolin bluetooth-telakalla ihan ok äänen, suora digitaalinen piuhaotto on tietysti parempi,

      Poista
  13. Tismalleen samoja kokemuksia Uusitalosta ja Mattilasta. Uusitalon sairastuminen oli suuri sääli, ura oli juuri noussut komeimpaan kaareensa. Mattilalla loistava tulevaisuus on jo toteutunut, joten sikäli asia maistuu kovin erilaiselta.

    Tyypillinen suurlaulajien mahalasku on erehtyä amatöörimäisiin kevyen musiikin levytyksiin, upea Rene Fleming on tästä esimerkki (antoi näytteitä tästä varjopuolestaan Helsingin-konsertissaankin). Von Otter on tässä ehkä poikkeus, kevyempikin kama on mennyt kunnialla, suosiolla ohenteisest.

    Yle Areenassa on, osin podcastina osin pelkkänä striiminä, mainio valikoima säännöllisesti kuunneltavaa, musiikin alalata ainakin

    Riston valinta
    Välilevyjä
    Uudet levyt
    Figaro

    Metropolitanin radioitujen oopperoiden (osaksi samoja matineoita kuin MET HD Live elokuvateattereissa) usein kiinnostavat väliaikakommentoinnit on myös viime aikoina saatu Areenaan kuultaviksi, keväällä oli tasokkaat kommentoinnit molempien juhlakalujen, Wagnerin ja Verdin esityksistä (Parsifal/Rigoletto).

    VastaaPoista
  14. Ad Omnia: Rienzin näkökohtia korostaisin. Opin J. Hynniseltä vaikka mitä, vaikkei hän tietenkään minua opettanut. Tärkeintä oli käsittämättömän tunnollinen harjoittelemine myös rutiinijaiseen esiintymiseen tuttuja kappaleita vargten. Hyvin tärkeää näyttää olevan, että laulaja ei lainkaan mene kappaleisiin, joista hän tietää, etteivät ne hänellä soi. Luulisin että tuon tason nimi pystyy myös pidättäytymään teoksista, joista ei syystä tai toisesta pidä.

    Kevyestä musiikista - mielestäni Hynnisen tango-levy on hauska. Hän kuuluu laulaneen nuorena oikein tosissaan Sorsakosken lavalla. Sen jotenkin huomaa. Kuuntelijana oli silloin kuten nykyisinkin Reetta, ihana nainen.

    VastaaPoista
  15. Jos sallitaan assosiaatio (huom! väärä termi), niin...

    muistan paperitehtaalta erään kaverin (joka ei klassisesta musiikista välittänyt eikä sanaakaan puhunut ruotsinkieltä, mutta toisaalta oli taas kova poksauttelee auki olutpullonkorkkeja), niin hän kun uutisia kuunnellessaan (hän oli kova kuuntelee uutisia) kuuli sanaparin siksten korkman... niin hänen pyöreälle oravannaamalle levisi valtavan sympaattinen hymy. - En koskaan kehdannut kysyä, että miksi? (Minäkin kuuntelin paljon uutisia. Ja Korkmanhan puhui yl. ikävistä asioista?)

    VastaaPoista