16. toukokuuta 2013

Salaisuuksista



Yllättäen erilaiset salaisuudet ovat esillä useassa aivan erilaisessa yhteydessä. Erkki Tuomioja, jonka kannattaja tai seuraaja en ole, vaikka arvostan häntä, esitti mestarillisen lausunnon Jemenin panttivangeista. Neljä minuuttia paperiin tai promptiin katsomatta erittäin mutkikkaasta asiasta ja aivan selvästi tiettyjä asioita salaten.

Tuomarina olen joutunut kuuntelemaan epätavallisen paljon sellaista puhetta, jonka paikkansapitävyyttä on ollut pakko arvioida. Muuten: jopa todistajanvalassa mainitaan tavallisen valehtelemisen ohella asioiden lisäily ja pois jättäminen.

Tiedän varmasti, että valehteleminen onnistuu joskus, vaikka se on vaikeaa. Esimerkiksi poliisilla on tavallisissa, perinteisisä rikosasioissa kiitettävä kyky kaivaa totuus esiin. Tuttu, taitava poliisi opetti vuosikymmeniä sitten minulle kuulustelutekniikkaa. Yksi keino on toisto. Kun käyttää paljon aikaa ja kysyy samoja asioita kerran toisensa jälkeen, ennen pitkää näkee omissa muistiinpanoissaan ja pöytäkirjoissa valkoisia läikkiä. On toisin sanoen asioita, jotka kuulusteltava sivuuttaa kerran toisensa jälkeen. Ja niiden läikkien kohdalla luultavasti on jotain.

Sivumennen sanoen on sääli, että poliisin ja syyttäjän virat eivät palkkauksenkaan takia viehätä kyvykkäitä nuoria.

Tällä viikolla on puhuttu myös pankki- ja liikesalaisuuksista, etenkin korkeimman hallinto-oikeuden antaman päätöksen jälkeen. Kreikan paperit eivät olleet salassa pidettäviä, vaan julkisia, lukuun ottamatta liikesalaisuuksia.

Satuin kuulemaan radiosta hyvin asiantuntevan keskustelun, jossa mietittiin myös pankkisalaisuutta.

Se antoi aiheen huomautukseen tässä yhteydessä. Viranomaisjulkisuus tarkoittaa yleensä, että tieto on kenen tahansa saatavissa. Käytännössä on paljon tilanteita, joissa tieto on salainen joillekin ja julkinen toisille. Itsestään selvästi jokaisella on lupa saada selko itseään koskevista asioista ja usein esimerkiksi työntekijällä työnantajaansa koskevista.

Välillä rajankäynti on vaikeaa. Kenellä on oikeus saada tietoja sairaalassa olevan potilaan terveydentilasta? Minulla oli tuo oikeus isäni asioissa, mutta entä vaimoni? Jos kysymyksessä olisi potilaan eronnut vaimo tai potilaan omaisen eronnut vaimo, miten silloin?

Näihin kysymyksiin on vastaukset. Myös konehuoneen puolella asia on selvä. Siitäkin on kirjoiteltu tällä viikolla, että poliisit tai terveydenhoidon ammattilaiset eivät saa selailla ihmisten tietoja uteliaisuudesta eli työtehtäviinsä liittymättä. Toisin sanoen sairaanhoitaja ei saa katsoa, mistä kohtaa tuttavaa on leikattu naapurisairaalassa, eikä poliisi saa pelkästä mielenkiinnosta tutkia viranomaisten tietokannoista tunteita herättäneen rikosasian yksityiskohtia.

Mielestäni tuossa voidaan myös mennä liian pitkälle. Kun ensin ratkaisin törkeitä rikosasioita, opettelin käytäntöjä noutamalla tuomioistuimen arkistosta aikaisempien juttujen asiakirjoja. Osa niistä oli salaisia. Tiukan nykytulkinnan mukaan se ei olisi luvallista. Kuitenkin esimerkiksi se kysymys, mitkä asiat on käsiteltävä suljettujen ovien takana, ei ole selvä eikä oppia ole saatavissa muualta kuin aikaisemmasta  käytännöstä.

Helpot esimerkkimme johtavat vaikeaan kysymykseen, josta on vaiettu. Liikesalaisuus eli yrityssalaisuus on käsitteenä sössöä. Siitä on määräys rikoslaissa (30 luku 5 §), mutta säännöksen esitöistä käy surullisesti ilmi, että sanan lähempi sisältö on arvailujen varassa. Asiasta on vanha, huono tutkimus, jossa pääasiaksi nostetaan seikka, jonka elinkeinonharjoittaja haluaa pitää salassa. Ei se haluamisesta ole kiinni. Lain soveltajan on käsitettävä, että kun patenttikin on voimassa enintään 20 vuotta, suojattu liikesalaisuus saattaisi saada pidempää suojaa. Patentin myöntämisen ehdot ovat erittäin kireät ja monimutkiaset. Siksi yrityssalaisuus on alettu ymmärtää ns. kasuistiikkana eli erilaisina käytännön sääntöinä.

Siitä tulee pahoja ongelmia. Kumpi on salaisuus, se että NN:llä on pankkitili Sveitsissä vai se että hänellä on tilillä X miljoonaa frangia? Nykyisin molemmat – mutta valvontaviranomaiset ovat alkaneet saada tietoja tilien olemassaolosta.

Onko se liikesalaisuus, että jos Samsung tuo markkinoille jonkin erikoisen mehevän matkapuhelimen ominaisuuden, Nokiakin aikoo toteuttaa saman? Nähdäkseni ei ole.  Olen itse allekirjoittanut vaikka mitkä määrät NDA- eli salassapitosopimuksia, vaikka tietooni on aika harvoin tullut lain tarkoittamia salaisuuksia. Nuo sopimukset ovat samoin kuin patentit ainakin tietotekniikassa ja lääketeollisuudessa eräänlainen statussymboli. Niillä pyritään mainostamaan yhtiön verratonta osaamista.

Ja se lienee tunnettua, että turvallisuussalaisuus – sotilasvakoilun kohde – voi olla asia tai asiantila, joka on tiedossa tai nähtävissä. Ennen talvisotaa laadittu opas Suomen teiden ja siltojen kunnosta ja kantokyvystä on hyvä esimerkki.

10 kommenttia:

  1. Ihmettelen kovasti, liittyen tuohon Kreikan vakuussopimuksen salaamiseen, onko meillä todella niin epäpäteviä ministereitä, että salailun laillisuus olisi tuntunut heistä mahdolliselta.
    Yksinkertaisuudessaanhan (vahvasti yksinkertaistettuna)kyse on siitä, että asiakirjat on määrätty pääsääntöisesti julkiseksi. Nyt esitettiin, että koska suomalainen toimija oli luvannut vastapuolelleen, että asiakirjaa ei julkisteta, se olisi muodostanut perusteen olla välittämättä julkisuuslaista. Eli lakia on noudatettava, ellei ole sattunut lupaamaan olla noudattamatta sitä! Ei kai ministerikään voi tuollaista vakavalla naamalla esittää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittämättömiä puhuvasta Tuomiojasta tulee mielee väite, että Nyky-Italiassa torpataan hallitukseen pyrkijöistä ensin ne jotka väittävät tuolla pilven reunalla istuvan jonkun veikon, jolla on ihmisjärkeä parempaa tietoa ihmisten olosuhteiden järjestämisestä; Suomessa taas hallitukseen otetaan vain, jos tuon veikkosen olemassaoloa ei epäile.

      Suomessa jumalalla on paikallinen nimi ja kasvot, eikä sen olemassaoloa opetusministeriön korkean virkamiehen poika Paavo ole epäillyt, koska on tullut kutsutuksi ministeriksi samaan ministeriöön.

      Poista
  2. Todistajanvala on oikeastaan vanha kirous: jos ei puhu totta tai salailee jotain oleellista, saa päällensä Jumalan vihan. Taitaa olla varsin tehokas nykyäänkin.

    VastaaPoista
  3. JK kirjoittaa: '' Olen itse allekirjoittanut vaikka mitkä määrät NDA- eli salassapitosopimuksia, vaikka tietooni on aika harvoin tullut lain tarkoittamia salaisuuksia.''

    Kommenttini: NDA:issa yleensä sovitaan se, mikä on salassapidettävää, ja jota tietoa ei siis vastaanottaja saa ilman luovuttajan lupaa luovuttaa eteenpäin. Tämä salassapidettävä tieto ei tietenkään tarvitse olla lain, esim pankkilakien mukaan salassapidettävää tai RL:n mukaista yrityssalaisuutta. On näin usein osapuolten välinen sopimuskysymys sen päättäminen, mistä ei kerrota sitten eteenpäin.

    VastaaPoista
  4. "Kun ensin ratkaisin törkeitä rikosasioita, opettelin käytäntöjä noutamalla tuomioistuimen arkistosta aikaisempien juttujen asiakirjoja."

    Kyllähän varmasti voidaan luoda järjestelmä itsenäisellekin kouluttautumiselle, esimerkiksi tilannetta parantaisi suunnattomasti, jos jokainen tietokantakäynti tehtäisiin omalla tunnuksella ja pitäisi samalla jättää tietokantaan valaehtoisesti sitova kirjallinen perustelu käynnille. Jäisi nämä turhat urkkimiset vähemmälle, kun pitäisi esimiehelle ja kenties myöhemmin oikeudessa perustella, miten lastenosastolla hoidetaan naapurin miehen sukupuolitautia, ja jos perustelu ei ole uskottava, menee työpaikka, oikeudet harjoittaa ammattia, vapaus ja satatuhatta euroa.

    "Kumpi on salaisuus, se että NN:llä on pankkitili Sveitsissä vai se että hänellä on tilillä X miljoonaa frangia?"

    Minusta kummankaan ei pitäisi olla salaisuus valvontaviranomaiselle, verottajalle tai talousrikostutkijalle. Kadunmiehen ei kumpaakaan tarvitse tietää, ellei rikosta saa todistettua.

    VastaaPoista
  5. En usko, että Kemppisellä olisi ollut oikeus saada sairauskertomustietoja isänsä asiassa ilman virallista edunvalvojan asemaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periaatteessa oikea huomautus. Minulla oli myös lääkäreiden oikeustoimikelpoiseksi arvioiman isäni antama kirjallinen valtuutus.

      Etenkin onnettomuustilanteita ajatellen olen tehnyt ihmisille erilaisia hoitotestamentteja, joihin olen sijoittanut myös luvan tietojen antamiseen lähiomaisille.

      Neuvoisin avoliittoisia lukijoita panemaan merkille tämän näkökohdan. Käsitykseni hoitohenkilökunnan tasosta on hyvin korkea, mutta niinkin voi käydä, ettei läheisintä ihmistä pääse edes katsomaan. Kirjallinen tahdonilmaus varmaan auttaisi - vaikka sen oikeudellinen merkitys ja tulkinta on epäselvä.

      Ja jatkan vielä ilmaista neuvontaa: joskus on tarpeen laatia ns. pitkä valtakirja pankkitilien käyttämisestä. Kuolemantapauksen jälkeen pankki sulkee automaattisesti tilit, ja siinä voi tulla ongelmia.

      Pääsääntö on kuitenkin tämä: ihminen voi antaa kuolemansa varalta sitovia tahdonilmauksia vain testamentin muodossa.

      Poista
  6. Olipa hienosti rakennettu juttu. Kiitos. Kävin läpi myös vanhaa materiaalia: upeata kun joku tietää ja osaa vielä kirjoittaa repäisevästi, mikä taito meiltä on kadonnut, vaikka kuulemma kirjoitetaan enemmän kuin koskaan. Sama kuin valokuvauksessa: kuvataan enemmän kuin koskaan, mutta eipä enää näe paperiversioita?

    VastaaPoista
  7. Keräsin joskus 80-luvulla Ydin-lehdessä risteilyohjusjuttua varten Suomen karttaan merkinnät nähtävillä olevista ilmavalvontatutkistamme erityisesti Pohjois-Suomesta. Nehän ovat silmin nähtävissä toisin kuin vaikka Suomenlahden ulkosaariston vedenalaisen kuuntelun, Orrengrundin kallion tapaisiin suojiin kaivetut asemamme. Jututettu pääesikunta piti karttaa ei-julkisena turvallisuussalaisuutena, ehkä rangaistavanakin ja se tuli julki ylimalkaisempana.
    Esimerkkinä oli uusseelantilainen rauhantutkija, joka fillaroi Gotlannin tutkat ja kartotti niitä vaeltaen Norjassakin. Nato-maa ei tykännyt ja nosti kanteen kerääjää ja hänen keruunsa julkistanutta norjalaislehteä vastaan.
    Jemenin panttivankitapauksessa kiinnostaisi kuulla enemmän Varjo-Suomeen kuuluvan sotilastiedustelumme osuudesta. Olisiko ulkoministerin ja virkamiesten salailun eräänä syynä islamilaista radikalismia tutkivan suomalaismiehen yhteys supoa tuntemattomampaan sotilastiedusteluun ? Maahan tutkijana ,vaikkakin vastoin viranomaistemme julkituomia suosituksia lähteneelle saattaisi kertyä sotilastiedusteluamme kiinnostavaa tietoa.
    Esimerkiksi Suomessa mahdollisesti asuvien yhteyksistä Yhdysvaltain terroristeiksi nimittämiin kapinallisjärjestöihin kuin myös havainnot maasta vertavuotavalla alueella. Jemenissä kuten Afganistanissa länsi käy presidentti Bushin julistamaa, Obaman jatkamaa terrorismin vastaista sotaa, jossa rauhankumppani Suomikin on mukana.
    Yle radio 1:n Ykkösaamussa perustuslain tiettyyn momenttiin nojaten salailua jatkoivat niin Kreikka-sopimusten salailua ansiokkaasti arvostellut ulkoasianvaliokunnan pj. Timo Soini(ps) kuin myös varapj. Pertti Salolainen (kok). Enemmän valtion kuin kansan edustajina molemmat katsoivat ulkoministerin ja virkamiesten virkavastuulla antaneen valiokunnalle relevanttia tietoa, jota meidän veronalaisten alamaisten ei pidä kuuleman.
    Suomalaistahoja ärsyttäneen itävaltalaisen Kurier-lehden turvallisuusasioiden perehtyneen everstitoimittajan mielestä vapautetun suomalaiskaksikon suut suljettiin.
    Toivottavasti joku vuotaa Jemen-tietoja kuin vuoti 70-luvulla, nykyisen ulkoministerinkin avittamana, Zavidovo-muistion. Tai kuin se joka vuoti 60-luvulla supon naurunalaiseksi tehneitä katsauksia pasifistiselle Ytimelle.


    VastaaPoista