30. toukokuuta 2013

Bauhaus





Paljastus.

Tämä kiinnostaa ehkä enintään kuutta ihmistä.

Miten asutaan 40 vuotta samassa aika halvassa talossa, ensin kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa, jotka sitten aikuistuvat? Ja sitten todetaan, että kun ruuvailee vähä ripoja, tässä asuu erinomaisesti, kunnes vanhainkoti tai turve odottaa.

Puiset elementtitalot tappoi öljykriisi. Ne olivat myös vähän vaikeita pystyttää. Suomalaiset timpurit eivät hevin uskoneet, että oli tehtävä tarkkaa työtä. Lisäksi myynnissä olevissa pientaloissa oli tasakatto. Se ei Suomen oloissa juurikaan pidä vettä.

Muistan eränkin jouluyön, joka sujui jazz- tai karibialaisrytmein. Vettä tippui yhteentoista eri astiaan, eri tahtiin, vaihtelevin äänenkorkeuksin.

Niinpä kaikissa näissä taloissa on nyt muutettu katto, meillä loiva harja.

Tämä ei ole historiikki. Tosin minua hiukan hämmästyttää, että olin itse 29-vuotias kun kohdittain aivan mahdoton hanke oli toteutettu ja muutimme Kirkkonummelle sieltä ostamallemme kiinteistölle itse gryndaamiimme taloihin toisten samanlaisten kanssa. Osa asuu edelleen samoilla sijoillaan.

Ensimmäinen vastaus esittämääni kysymykseen on joustava suunnittelu. Talot ovat pilarilaattarakenteisia, joten kantavia väliseiniä ei ole. Taloja voi laajentaa. Istun nyt kirjoittamassa huoneessa, joka rakennettiin kymmenen vuotta myöhemmin kuin muu osa taloa, ja näen kuistin ja lasikuistin eli vilpolan, jotka ovat nekin syntyneet matkan varrella.

Tuo ajatus toimi heikonlaisesti hirsitaloissa, mutta oli puolitoistakerroksisen rintamamiestalon yksi suurenmoinen piirre. Siitä asiasta on ollut ennenkin puhetta. Monumentaalirakennukset ja ihmehuvilat ovat pientä. Parhaiden suomalaisten arkkitehtien alun perin välirauhan aikana suunnittelema, Viipurin Tammisuolle pystytetty rintamamiestalo on arkkitehtuurimme ehdottomia huippuja ja ehkä edelleen aliarvostettu.

Se on valitettavasti aika tavallista Suomessa, että vähättelemme myös suurenmoisia innovaatioitamme. Ei olisi syytä. Esimerkiksi talvisodan jälkeen tänne saadut ruotsalaistalot (Maunula, Tampere jne.) ovat ihan kivoja, mutta eivät toki kilpaile omankeksintömme kanssa.

En tiedä, miten tietoisesti vaikutteet otettiin, mutta tässä tapauksessa jäljet johtavat Saksaan Bauhausiin, ja puhe on siis arkkitehtuuri- ja taidekoulusta, joka toimi mm. Dessaussa ja jonka natsit lakkauttivat.

Minunkin taloni mittasuhteissa näkyy Walter Gropiuksen ja Mies van der Rohen kynnenjälki, vaikka keskeisin vaikuttaja oli jutun kuvasta ilmenevä Ludwig Hilberseimer. Tämä Saksan suunnattoman luova arkkitehtiporukka siirtyi Amerikkaan. Hilberseimer sai nimeä kaupunkisuunnittelun teoreetikkona. Gropiuksesta ja van der Rohesta tuli Le Corbusierin ohella vuosisadan arkkitehteja.

”Mies” muuten siis ei ole suomea. Se oli alun perin Ludwigin sukunimi ja peräisin paikannimestä, joka on lähellä sanaa ”Mitte”, puoliväli.

Alvar Aallon suuri maine johtuu hänen poikkeuksellisen nerokkuutensa lisäksi siitä, että monet hänen ”kilpailijansa” eli oman ikäpolven arkkitehdit ymmärsivät kuolla nuorina. Alvar oli myös hyvä mainosmies. Hän piti itseään kansallisena suurmiehenä jo Tampereen taistelujen aiakan1918, kun hän piilotteli jossain tunkion sisällä. Fyysinen rohkeus ei kuulunut hänen johtaviin hyveisiinsä. Mutta yleisön lyömine ällikällä (hepnaadilla hän itse sanoi) onnistui häneltä aina.

Tämä kaikki ja taivas myös tuli mieleeni, kun ihmettelin, miksi arkkitehtuuria harrastetaan niin vähän, vaikka se on aikamme elinvoimaisimpia taiteita verrattuna esimerkiksi klassiseen musiikkiin tai korkeakirjallisuuteen. Sitä ei edes Internet uhkaa.

”Rumaa mutta halpaa” oli Saksan ensimmäisen maailmansodan jälkeisissä tunnelmissa sovelias iskulause. Mainitsemani herrat ja mm. Kandinsky soluttivat kuitenkin mukaan sopusuhtaa ja suurta kauneutta. Kuitenin jopa lähiöittemme parjattu moskova-tyyli on aika selkeästi peräisin Bauhausin ”juutalais-kommunistisista” piireistä.

Joustava (adaptiivinen) rakentaminen sekä ympäristön että ihmisen ehdoilla oli yksi natsismin ja neuvostokommunismin ensimmäisiä uhreja. Meillä on Helsingissä toisenlainenkin esimerkki tästä. Ajatus keskittää vähittäiskauppa pieneen tilaan oli oiva. Stockmannin tavaratalon vanha osa on maailman kauneimpia alallaan. Niitä hissityttöjä kyllä kaipaa joskus.

30 kommenttia:

  1. Italialainen arkkitehtikaverini ei vaan osaa lakata ihailemasta rintamiestalojen kauneutta ja käytännöllisyyttä. Hänen mielestään ne ovat oivallisinta arkkitehtuuria ja täydelliset luomukset tänne pohjan perien kylmään ilmastoon.

    En lähde tässä luettelemaan hänen kaikkia kehumia hyviä puoliaan, mutta niitä on runsaasti.

    Jotenkin kummasti perheen nykynuoret, sellaise 20-30 vuotisaan perheen perustajat, valitsevat asunnoikseen juuri vanhoja rintamiestaloja, eivätkä edes suostu tekemään suuria remontteja!

    VastaaPoista


  2. Taivas etta nykyaika on ihanaa. Saa päästellä kaunoja ja inhoja netissä. Olli Rehnin ansiosta on aikaa ja Lauri Ihalainen takaa viikkorahan. Älkää vaan laskeko niitä enteprenöörejä irti ja kiskomaan töihinsä. Visapuusta sorvautuu pisapäitä lakitettaviksi ja valiohenkilöllisyyden jatkojalostusinternaattiin, malli a´la Jukka Gustafsson / Krista Kiuru ja keitä yliopistojen rehtoreita heitä onkaan. Samamuotti kuitenkin, kuumahiertämötekniikka ja kyllä vikureistakin kansalaistovereita ja äänestäjiä sulavaletaan. Osallistumisvilkkauskin nousee esivallan valintademokratiassa jahka siirrytään tykkääpainike vaivattomuuteen.

    Niin ennen remonttikierreaikaansa Presidentinlinnan alakerrassa oli kauppahuone vienti- ja tuontikaupaa varten sekä suurkauppiaan luottoholvi. Toisessa kerroksessa herra itse asui ja kolmannessa piti vuokralaisia. Sama mies omisti/rakennutti viereisen talon, olisiko se Korkein Oikeus vaiko hotellikiinteistöjalostustyömaa. KO kai netissä ? Kiva. On tietokoneella asiaa paitsi pornoon ja pankkiin niin myös poliisiin puheille.

    Kumman paljon näitä komeita taloja Helsiinkiin ehdittiinkin tehdä ennen raatimiesisännöinnin vaihtamista kilpailutettavaan (auktrorisoitujen kesken toki) hallintoon. Vihan vimmassa ja vallantäyteydessä valtuutetut purattivatkin monta kunnes lauhtuivat nykyisiksi esteettisentisöijiksi.

    Minähän tuossa nostagiassa olisin isontalon renkinä ja sahaisin halkoja klapeiksi ja kantaisin kerroksiin. Ne polttopuut oltaisiin tuotu proomuilla Sipoon ja Pyhtään rantametsistä Halkolaituriin josta niitä kottikärryillä tai hevospakulla hakisin. Huom huom ! Halkolaiturin superremppa on kesken. Nimi vaihtamatta ! Ehdotuksia. Mitä metsä tai puu oliskaan latinaksi. Tai sitten Henkilö. Cajander olisi kyllä professori mutta alempienkin pisteiden vihjeitä sisältävä. Perunatorista tuli Ylioppilasaukio. Nyt Yliopilaskunta aikoo kattaa sen vuokrasetelikatteilla, vaikka vastikäänhän se oli huputettuna. Nopeita nuo ylioppilasjohtajapolvet. Joskus tehtiin Suursuomea nyt sotketaan itseä suonsilmään uppoluksiin -vähempi ruumiita kuitenkin haettaviksi kannakselta tänäkin kesänä.

    Täytyypä pistäytyä pissalla. Kyllä funkkis on ihanaa. Jos ajattelee että vain sata vuotta sitten ei ollut vesijohtoa eikä viemäria eikä sähköjä, niin kukapa ei antautuisi insinöörien ja lääkärien vietäviksi. Ainakaan jos ainut toivo raatamisen päättymättömyydessä olisi renkipojalla jeesata piikalikkaa laskiämpärin kiikuttamissa pihanperän tunkioille, kuvitemassa että saisi. Perhettä ei sallittaisi perustaa tai talosta pois ja Sörkän satamaan sahanomistajien lankkuja kantamaan rautatievaunusta laivan ruumaan. Kaikilla oli juu töitä, pakkotöitä. Parempi tämä typerä joutenolon täyttö itse kunkin valitsemalla pelialustalla. Rupean lueskelemaan sitä varjopankkimaailmaa -joten pysy kanavalla tai kavahda kun nimen näet.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  3. Puuelementtirakentaminen on tulossa uudestaan pintaan. Avainasemassa on ristiinliimattu massiivipuulevy (CLT). Näistä saa työstettynä valmista nopeasti, mittatarkkuus on tietysti oltava ehdoton. Ikävä vain, että moisia levyjä ei kukaan tee Suomessa, markkinat ovat kuulemma liian pienet. Uutta kapasiteettia on suunniteltu muun muassa itärajan taakse, mutta toivoisin jonkun uskaltavan asialle kotimaassakin.
    Arkkitehtuurista sen verran tekee mieli sanoa, että ihmettelen, kun kukaan ei pidä meteliä Tapiolan pilaamisesta. Olen asunut ja vieraillut niillä nurkilla noin 40 vuoden mittaan ja nyt alkaa tuntua todella pahalta. Siellä raha puhuu rumalla äänellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin -tämä kauppanimellä Bungalow aikoinaan myyty systeemi todellakin koostuu esivalmistetuista puuelementeistä. Niitä teki silloin myös Enso ja sitten oli Domino, jossa pilarit olivat metallia. Eivät tulleet muotiin.

      Näitä "Bungaloweja" tiedän aikankin Kirkkonummen Heikkilässä ja Espoossa Mankkaalla.

      Poista
  4. Millainen lämmitys on tassa Jukan talossa? Suora sähkökö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuperäinen(1973) oma öljy. Tässä veikkaillaan, kestävätkö putket enää niinkään kauan kuin me. Kaipa se on sitten seuraavaksi maalämpö.

      Meillä oli vuosikymmeniä lämmintä käyttövettä varten puukattila, johon saatiin paljon poltettavaa omalta kiinteistöltä. Siinä oli se ongelma, että jonkun täytyi olla kiinnostunut tai uhrautuva, kokska siinä oli kova nuohoaminen ja ylläpito, ja lisäksi se nokesi pyykit kuin kaupungissa ikään.

      Vanhempieni rivarissaWestendissä on suora sähkö. Sähkölasku on tätä nykyä nähtävyys...

      Poista
  5. Arkitehtuurin harrastus;

    Onkohan ne parhaimman näköiset rakennukset aina peräisin kymmenien vuosien takaa? Onko jotain uutta, joka pystyy kilpailemaan menneitteen vuosikymmenten hienojen rakennusten kanssa?

    VastaaPoista
  6. Sehän se, että talo olisi asujainsa näköinen. Satavuotiaan talon kun ottaa malliksi niin suurta virhettä ei kopioidessa tule jos noudattaa rakenteita. Työnjäljen kanssakin on silloin pelivaraa. Hyvähän sellainen on pakostakin, sen todiste pitäisi olla selvä, ei huono olisi seissyt ja aikaa kestänyt.
    Ihmisasumuksilla ei spekulointia saisi kyllä harjoittaa, tykkään että se on rumaa.

    -yksityisajattelija-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin kovin hyvilläni Panu Kailan repliikistä keittiövillitykseen: hyvin tehty keittiö kestää sata vuotta.

      Poista
  7. Niin,

    Oikotiellä oli myynnissä kuukausi sitten asunto siitä naapurista jossa oli paljon kuvia. Luontoon sulautuva asumus, kyllä.

    Sitä vaan en ymmärrä miksi 70-luvulla piti tehdä niin matalia sokkeleita, josko katon vielä muuttaa niin sokkelia ei korota myöhemmin mitenkään. Piilosokkeli aikakautensa typeryys.

    Olen ihastunut Kirkkonummi-Siuntio-Inkoo akselin mansardikattoisiin alkuperäisiin ja uustuotantotaloihin. Siinä on otettu oppia vanhasta oikealla tavalla. Yläkertaan saa keskelle täyskorkuisen huoneparin ja lumetkin tulevat talvisaikaan vauhdilla alas.

    Mansardikattoista ja parilla kattolyhtyikkunalla varustettua taloa katsellessa silmä ei sairasta, ei sairasta tottavie. -sanoisi Päätalo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Meiltä niitä löytyy ja ovat kysyttyjä - ja vaarallisia ostaa. On voinut olla välissä erilaisia omistajia, jotka ovat muka korjanneet alkuperäistä.

      Poista
  8. Meidän talomme 70-luvun alussa oli suunniteltu loivalla harjakatolla. Kuinka ollakaan, piirustus hylättttiin ja vaadittiin tasakattotaloa. Sellaista tikkuaskin näköistä, missä ei ole minkäänlaisia räystäitä. Pakkohan se oli rakentaa. Ja alkoihan se vuotaa, kuten kaikkien samalla alueella olevien talojen tasakatot. Näitä tasakattoja sitten muutettiin harjakatoiksi niin, että kaikki ovat nykyisin loivalla harjakatolla varustettuja, kuten alun perin oli piirretty. Valtavin kustannuksin tietenkin verrattuna siihen, mitä harjakatto olisi maksanut rakennusvaiheessa. Mistä voi hakea korvausta? Eräs merkillinen osa asiaa on, että yksi perhe sai rakentaa harjakaton ja muista poikkeavan tiiliverhouksen. Poikkeuksen syytä ei tiedetä tänäkään päivänä, mutta jotain suhmurointia siinä oli.

    VastaaPoista
  9. Samaa mieltä Stockmannin tavaratalosta, jonka, samoin kuin Tamminiemen, suunnitteli Sigurd Frosterus, ilmeisesti myös ensiluokkainen kirjoittaja ja modernisuuden tienraivaaja Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi naista komeista rakennuksista nauttia netissakin. Katsokaapa vaikka "Äetsän voimalaitos vastavalo". On komea kuva Frosteruksen luomuksesta. Hyvia kuvia on tasta voimalaitoksesta muutama muukin.
      MUTTA sitten on aivan huonoja kuvia. voi voi!

      Vähän sama kuin Kullervo Kemppisen lentovehkeista ja niitten osista ottamat kuvat; tosi hienoja. Joku toinen sai samasta kohteesta kovin huonoja kuvia.

      Poista
  10. Mitenhä mahtas muuten nykyaikan onnistua saamaan rintamamiestalolle rakennuslupaa ?

    VastaaPoista
  11. Moneskohan henkilö olen, jota rakentaminen ja arkkitehtuuri kiinnostaa, en tiedä. Mutta se kiinnostaa. Ja tämä kirjoitus kiinnosti, monestakin syystä, niitä en tässä luettele.

    Alvar Aalto on kyllä kansallisesti ja kansainvälisesti tunnettu ja yksi arkkitehtuurin modernismin yhteydessä mainittuja merkittäviä nimiä.

    Tietysti hän on arvonsa ansainnut, mutta yksi asia minua hänessä kismittää. Sama vika, joka esiintyy monissa ns. suurmiehissä. He ovat kautta aikojen väheksyneet vaimonsa osuutta luomistyössään. Hyvin heppoisin perustein he ovat valmiita ilahtuneina ottamaan omiin nimiinsä vaimonsa tekemän työn, tai eivät ainakaan näytä sitä tarpeeksi arvostavan.

    Alvarkin humputteli ympäri maailmaa tekemällä töitä maineensa nostamiseksi osallistumalla kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin milloin yksin, milloin rakastajana toimineen rahoittajansa kanssa (Maire G.) vaimon puurtaessa sillä aikaa työssä kotimaassa verstaassa tai suunnittelupöydän ääressä.

    Alvar Aallolla oli kaksi vaimoa, ensin Aino, sitten Elissa, jotka molemmat olivat arkkitehtejä ja suunnittelijoita, ja toimivat "yhteistoimin" Alvarin kanssa. Hyvin harvoin heidän osuudestaan kuulee puhuttavan. Alvarista sitäkin enemmän.

    No, kai se on nieltävä, että miehiä on helpompi pitää "suurmiehinä", kuin naisia harvoin muutenkin kutsutaan "suurnaisiksi". Onkohan sellaista termiä olemassakaan, en tiedä. Mutta naisten työ jää edelleenkin miesten työn varjoon. Ihan ruohonjuuritasolla kuulee jatkuvasti valitettavan, miksi miehet saavat parempaa palkkaa samasta työstä. (Tämä ei kyllä päde kaikilla aloilla.)

    Ihmeellinen tämä maailma, kun ihmiset ovat eriarvoisia, yleensäkin ottaen. Kai Raamatulla on siihen osuutensa, kun Jumala loi ihmisen, se oli mies. Nainen tehtiin hänen lonkkaluustaan, vai mikä luu se oli. Ja mites on muiden uskontojen kanssa: naisia sorretaan joka uskonnossa. Joissakin häntä ei pidetä edes ihmisarvoisena. Ei koulutusta, ei opiskelua, lapsentekokoneena ja miehen palvelijana on kyllä kelpoisa olla.

    Tämä liittyy nyt hiukan löysästi Kemppisen mainioon taloon, mutta liittyy kuitenkin. "Talo ilman aitanpolulla astelevaa emäntää on..." mikä on.

    Tiedän yhden naisen, joka itse suunnitteli ja rakensi talonsa. Hän on jo kuollut, mutta hänen talonsa on vielä pystyssä. Ja hautansa, jonka kiveen hän eläessään jo hakkautti oman nimensä, on paikallaan. Syntymä aika on, mutta kuolinaika puuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kuvani Aallosta on suurelta osilta syntynyt yleistiedosta lisättynä Göran Schildtin kolmiosaisella elämänkerralla (josta jäi puuttumaan se neljäs osa), mutta siitä huolimatta sanon että arkkitehti ei ole ainoastaan työnsä, piirustuksensa ja rakennuksensa vaan karismansa ja vaikutuksensa ajan ihmisiin.

      Mun ihailuni hänen töihinsä sisältää samanlaisia ei-rationaaleja osasia kuin rokkitähden tai Verdin hommia kohtaan -- astutaan yleisön eteen ja lausutaan kuuluvalla äänellä mielipide.

      Esiintyminen oli tärkeä osa hänen rooliaan. Kuka sitten toimitti siihen valaistuksen tai plarit on kuitenkin sivuasia.

      Poista
    2. Wivi Lönnin kädenjälki Jyväskylässä on kyllä vakuuttavaa. Voi, miten upeita taloja!

      Poista
  12. Minua arkkitehtuuri kiinostaa erittäin paljon. Ja toisista ennemmän just sellainen, mitä kutsusisin suomeksi arki-tehtuuriksi (anteeksi kömpelöstä kalambuurista). Ei siis Notre Dame, vaan just sellaiset niin sanotut funktionaaliset pienen ihmisen halvat talot. Ja miksikö? Koska olen aina arvellut, että todella hyvän taiteen ja innovaation pääehto on selvät ulkoiset rajat: hintarajat, lakisääteiset rajat, selkeäpiirteinen funktio, vahva traditio. Taide syntyy, kun liikutaan ei tässä- tai tuollapuolen rajaa, vaan kuin liikutaan RAJALLA. Ei rajoja, ei taidetta. Elikkä jos arkkitehtille sanotaan, että tässä on miljardi, tee mitä huvittaa, niin se ei ole lupaava alku ikuiselle arkkitehtuurille. Mun puhen illustraatioksi on amerikkalainen niin sanottu shotgun house (https://en.wikipedia.org/wiki/Shotgun_house). Siellä olivat ratkaiseviksi ehtoiksi ja rajoiksi rakennusmaksut. Mieleeni tulevat vielä railroad appartment buildings, joita näemme esimerkiksi erilaisissa New Yorkin sarjosissa, näma tiilitalot, missä rappuset ovat aina nähtävissä

    VastaaPoista
  13. Shotgun talojen yhteydessä siis verot ehtoina (viroksi maksut)

    VastaaPoista
  14. 90-luvun alussa ostin itselleni rintamamiestalon, joka oli laajennettu upealla kuistilla.
    Kellari saunoineen oli täysin uusittu. Seinät ja katto saaneet uuden lautapinnan.
    Hetken asuttuani kellarista kuului aikamoinen rämähdys.
    Ammulla kävin katsomassa ja huomasin laudoituksen yhdeltä alueelta taipuneen sisään päin.
    Vetelin sorkkaraudalla laudoitusta irti ja huomasin pilaarin haljennen keskeltä ja työntyneen sisään päin. Pikku remontti ajattelin, kunnen olin joutunut repimään laudoitusta irti koko seinän matkalta.
    Olikos siinä yhdellä kellarinseinällä 6 pilaaria, jotka olivat poikki ja niiden väliset valut myös halkeamia täynnä. Melkein sama juttu päätyseinissä. Parhaimmillaan useat pilaarit olivat haljenneet kolmesta kohtaa.

    Tässä vaiheessa oli jo käyty keskusteluja talon myyjän, tavarantarkastajan ja asianajajan kanssa. Joku rakennustarkastajakin oli asianajajani suosittelemana mukana.

    Sain päähäni kurkistaa kellarin kattoa ja irroittelin muutaman laudan. Siellä haisi home ja paska.
    Avasin koko katon laudoituksen. Poikkihirret murenivat käteeni ja mustia kuolemanenkeliraatoja ja hometta löytyi. Kutsuin VTT:n tutkijan paikalle, joka löysi useita eri merkkisiä homeita ja useanlaisia ötököitä.

    Siinä talon ulkopuolella seistessäni ihmettelin miksi maan ja laudoituksen välinen rappaus on niin suorassa, vaikka pilaarit ja valut on vinossa. Hakkasin rappausta pois. Juuri laudoituksen alun kohdalla rappaus oli 5 cm paksu ja maanpinnan kohdalla rappaus oli vain sentin paksuinen. Jee mikä kepponen.

    Pimpatti suunnattomasti ja lainasin moottorisahaa, jolla vetelin aukkoa ulkopuoliseen laudoitukseen. No eihän siellä mitään villaa ollutkaan.

    No, salaojitusta ei ollut koskaan kunnolla oikeaoppisesti tehty. Kellaritiloja keittiötä ja saunaa oli uusittu ja korjattu useaan kertaan vuosien aikana täysin väärällä tavalla.
    VTT:n tutkija kertoi näiden rintamamiestalojen oleva tulevaisuudessa aikapommeja, eikä saanut kertoa yksityiskohtia koska VTT ei julkaise tilastoja yksityisten tilaamista tutkimuksista.

    Niin, ja se kuistikin oli rakennettu ilman lupia, kuten sillä alueella monessa muussakin rintamamiestalossa oli tapana.

    Siinä yläkerran rappujen vieressä oli varaava takka. Myyjä siinä tulta piti kun kävimme kauppaneuvotteluja. Olipas tunnelmallista, vaikka oli kesä.
    Se takkakaan ei ollut varaava.

    Ainakaan tuolloin ei mikään instannssi seurannut millaisia laajennuksia rintamamiestaloihin tehdään. Useat olivat korottaneet kattoa noin puolella metrillä saadakseen yläkerran tilat asuttavammaksi ja korkeammiksi. Ilman mitään lupia tai edes piirustuksia.

    En ostaisi rintamamiestaloa, ellei kolme asianajajaa, kolme pappia, kolme rakennustarkastajaa ja kolme ruumiskoiraa kenraali Airon kanssa tarkastaisi sitä syntymäpaskaa ennen ostopäätöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Panitte talon päreiksi.
      Purkautuiko kauppa ?

      Poista
    2. En ostaisi, mutta osti kuitenkin, heh!

      Poista
    3. Asun "rintamamiestalossa" ja ehkä tiedän jotakin rakentamisestakin. Tyylin nimi ei voine leimata kaikkea sen alle joutuvaa millään tavalla huonoja korjauksia, typerää jälkisuunnittelua sekä vääriä eristys- ja tuuletuspäätöksiä tekeviä kaikkia samanlaisiksi, huonoiksi. Ja myös niiden rakentajat tekivät aikanaan vääriä päätöksiä -- kuten tuulettumaton rossipohja kosteassa maassa.

      Maalaisjärki, käytännön hoksnokka ja Panu Kailan ahkera lukeminen sekä ymmärtäminen saattavat olla tarvittavia asioita.

      Poista
    4. Kuinka korjasit kellarin katon? Minulla on v.1938 rakennettu ns. rintamamiestalo. 3 kerrosta ja alimman kerroksen katto on betonia muualla paitsi eteisen kohdalla. Siinä lautaa katossa ja osan joku jo vaihtanut, osa näyttää olleen joskus märkinä, mutta nyt kuivia. Seinät betonia. Eteisen lattian ed. omistaja laatoittanut. Ajattelin kurkata mitä kellaritilan katon rakenne sisältää. Kellaritilan lattia huonosti valettua betonia.

      Poista
  15. Olen joutunut nuoremmalle ikäpolvelle älähtämään monta kertaa kun ne ovat mutkalla ja kysymysmerkkeinä, kun lastaavat perhettään autoon mennäkseen Bauhausiin. Kysyn että mitäs te Saksanmaalla teette, kun ette edes opiskele.

    Kummallista on se, että Bauhaus ei ollut suojeltu nimi. Vaikka aika usein Hitlerin tappamia juttuja Saksassa onkin suojeltu ja arkkitehditkin joutuivat lähtemään maasta.

    Bauhausin nerokkuus on siinä, että siellä elettiin internaatissa, siellä oli kuri ja järjestys ja siellä opiskelivat niin kuvataiteilijat, suunnittelijat kuin arkkitehditkin. Suomessa joskus haaveiltiin Taideteollisesta opistosta tulevan vastaavanlainen koulu, mutta jostain syystä ei ikinä tullut.

    Meillä Vaasassa on rintamamiestaloista koostuvat Asevelikylä. En tiedä kuinka paljon sinne on rakennettu elintasosiipiä, mutta sellaisia näkee niissä taloissa paljon. En minä mukavuuksia vastusta, vastustan sitä, että ne siivet rakennetaan niin että ne rikkovat talon muodon. Joka on kaunis ja käytännöllinen.

    Pietarissa oli joku aika sitten pulaa asunnoista. Suomalaiset piirsivät uudestaan rintamamiestalojen mallin ja tarjoutuivat näyttämään miten sellainen rakennetaan, mutta ei niitä sinne tahdottu. Ehkä ne sitten poikkeivat pietarilaisesta perinteestä liikaa, en tiedä.

    VastaaPoista
  16. Enemmistö ihmisistä (taloudellisista syistä) joutuu asumaan kerrostalossa. Eikä niitä asuntoja voi kovin paljoa muuttaa, paitsi tietysti sisustaa, panna vaikka fyllistä tehtyjä Panda-karhuja istumaan olohuoneeseen. No, onneksi täällä ei sentään - vaikka karmeita lähiöitä onkin - ole n.s. hruštšovka-taloja. Ne ovat sen näköisiä että niiden suunnittelija on ollut joko kännissä tai krapulassa kun on ne piirtänyt. (Samoin kuin rakentajatkin.)

    VastaaPoista
  17. Japanilaisen itseoppineen arkkitehdin Tadao Andon arkkitehtuuri on äärimmäisen pelkistettyä, mutta siksi omalla tavallaan täydellistä. Betonistakin voi rakentaa kaunista ja viehättävää.

    Silti Alvar Aallon luonnonmukainen ja ihmisläheinen tyyli sopii erinomaisesti suomalaiseen ympäristöön ja mielenlaatuun.

    VastaaPoista
  18. Rintamamiestalot olivat/ovat hyvännäköisiä ja inhimillisen kokoisia. Niissä on sopiva atmosfääri niin sielulle kuin ruumiillekin. "Peruskorjaus" niiden kohdalla on: tohvelit jalkaan ja villatakki päälle, mieluummin kuin nykyvaatimuksin umpioiminen "pullotaloksi".
    Ikkunat pitää saada auki, tulisijoja on oltava ja niitä käytettävä. (koneellinen ilmastointi ei kuulu asiaan)

    VastaaPoista
  19. Suomalainen julkisten rakennusten, esimerkiksi kansakoulujen ja rautatieasemien, arkkitehtuuri on tunnetusti korkeatasoista. Valitettavasti kyseisiä rakennuksia myydään ties minne. Perin typerää hävittää arvokasta kansallisomaisuutta!

    VastaaPoista