12. maaliskuuta 2013

Toivonen





Mainitsin eilen Osmo A. Wiion. On mainittava myös Rauno Toivonen, koska useimmat lukijat kysyvät, että kuka. Jotkut luulevat menneisyyden rallitähdeksi (Pauli Toivonen jne.). Puhe on menneisyyden lehtimiehestä.

Rauski otti Tekniikan Maailman hoteisiinsa 1953 ja lopetti päätoimittajana 1980-luvun lopussa. Jatkaja oli Mauri Salo, jota en tunne, ja hänen jälkeensä Martti Merilinnan, henkilönä hänkin outo.

Raunon kanssa meillä oli jotain puuhia. Hoidin jotain asioita, kirjoitinkin lehteen muutaman kerran. Ja sitten oli se erikoinen vaihe, kun Toivonen oli Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajana. Hän oli julkaissut muutaman kirjan, joiden painuminen unohduksiin ei taida olla korvaamaton vahinko. Kaunokirjallisuuden parissa hän ei jatkanut. Mutta lehteä tehtiin.

En raaskinut koskaan kysyä, mitä mielessä liikkui, kun hän myi TM:n tamperelaiselle Lehtimiehet Oy:lle eli Urpo Lahtiselle eli Hymy-lehdellä rikastuneelle firmalle, jonka maine ei ollut hyvä. Rauno oli hyvä ihminen, jota muistelee mielikseen aikojen taakse.

Kun lehti siirtyi Yhtyneille Kuvalehdille ja päätyi siten Otavalle, emme enää tavanneet. En tiedä, mikä oli se pitkäaikainen tahti, johon Rauno kuoli 1999, mutta viimeisinä vuosinaan hän ei siis näyttäytynyt.

Ihminen jättää jälkeensä muistoja. Kun panen pääni kallelleen, olen ollut jonkin verran tekemisissä erilaisten päätoimittaja-kuuluisuuksien kanssa, jopa Ilmari Turjan. Tätä nykyä on näkyviä päätoimittajia, jotka mielelläni kierrän.

Mieleni kääntyi menneisyyteen, kun Tekniikan Maailman mukana tuli DVD-levyllä kaikki viime vuoden numerot, ja painettuun lehteen on ilmestynyt viittauksia verkkoon.

Makuasia tai kysymys kohteliaisuudesta, onko tämä ajan merkki vai lopun alkua. Arveluni painettujen lehtien tulevaisuudesta ei ole erikoisen valoisa, mutta tällaiset arvelut ovat kuin povariakan puheita. Ei niillä ole sen suurempaa arvoa.

Valtion maksa Kuluttaja-lehti, toinen suosikkini, oli laskenut eri aikakauslehtien julkaiseman mainosaineiston. Katsokaa lehdestä – menettely rehottaa juuri siksi että toimituksellista ja kaupallista aineistoa on niin vaikea erottaa toisistaan. TM:ssä taisi olla noin 7 sivua tekstiä, joka näyttää olevan peräisin maahantuojien esitteistä.

Vertaileva mainonta oli ennen kiellettyä. Kuluttajansuojalain mukaan sen oin nyt oltava totuudenmukaista ja puolueetonta. Mainos taas on lain mukaan voitava tunnista mainokseksi, ja siitä on käytävä ilmi, kuka mainostaa. Kojeisiin ja laitteisiin keskittynyt lehti voi olla mahtava tekijä markkinoilla. Kun valitaan TM:n vuoden talviauto, voittaja (eräs Volvo) alkaa heti mainostaa voitollaan. Rengasliikkeissä tarjotaan aika johdonmukaisesti niitä kesä- ja talvirenkaita, jotka juuri sijoittuivat hienosti testeissä.

En väitä enkä vihjaa, että suomalaiset autolehdet antaisivat kauppiaiden vaikuttaa valintoihinsa. Silti ne ovat osa bisnestä ja siitä huolimatta valitseminen on kuluttajalle vaikeaa.

Mistä te etsisitte tietoja, jos lihava tätinne lahjoittaisi teille tasan 25 o000 euroa uuden auton ostamiseen? Ensimmäiseksi – ette mistään, koska mielestänne tiedätte jo. Toiseksi – kaverilta. Kolmanneksi – naapurilta.

Kuluttajalle (tavalliselle ihmiselle) valinta näyttää olevan sitä  tunteenomaisempi mitä kalliimpi ostos on kysymyksessä. Katselin VW:n mainosta, kun silmään sattui, että Golfissakin on pysäköintiavustin, ja sellainen on mielestäni hupaisa laite. Tunsin olevani melkein rikollinen, koska minulla ei ole koskaan ollut VW:tä, ja se on tietääkseni hyvä auto. Toisaalta säälin kauppiaita. Juuri TM tulee todistaneeksi, ettei henkilöautoissa ole tätä nykyä paljon eroa. Hinnoissa on. Toimittajat saavat pinnistää löytääkseen perusteita auton pitämiselle toisia parempana, ja yhä useammin niitä löytyy vain tuntemusten ja vaikutelmien maailmasta. Meitä setämiehiä on koko joukko. Meistä on hyvä, että kottero kulkee, mutta ajo-ominaisuuksista tai pers-mukavuudesta emme pahemmin piittaa. Silti minulla ei ole Daciaa, joka luullakseni olisi järkevin ostos tällä hetkellä. Niin se käy.

14 kommenttia:

  1. Autot ostetaan enimmäkseen tunteella. Kyllähän jokainen autonostaja keksii itseleen perustelut, miksi oma valinta on se "paras".

    Tekniikan maailman vanhat vuosikerrat olivat arvokas arkisto ennen internettiä. Ei tarkisteltu autojen teknisiä tietoja Wikipediasta...

    Noista lehtien testeistä useimmat etsivät vain vahvistusta ja jotain perustelua omalle autovalinnalleen. Voipahan sitten sanoa naapurille, että "se voitti testin".

    Ei ole Mersu tainnut koskaan voittaa mitään testiä, mutta silti se kaupaksi käy.

    VastaaPoista
  2. Kaikki kunnia naapurinmiehen mielipiteille; tunnemme kaikki kuitenkin monia, joitten mielestä naapurilla on väärä auto ja väärät mielipiteet niin autosta kuin muutamasta muustakin asiasta.

    Suosittelen sen sijaan bloginpitäjän kyseenalaistamia Tekniikan Maailman autotestejä. Niitten lisäksi on paikallaan aina autoa vaihtaessa lukea esim. Tuulilasin tai Moottorin vastaavat testit ja jos tilanne on vielä ratkaisematon naapurinmiehen mielipiteisiin nähden, niin lisäperusteluja voi hakea vielä Auto-Bildin testeistä, nekin nykyään suomen kielellä.

    Perusteluja ammattilaisten tekemien testien käytölle tai sivuuttamiselle on monia. Niitten hyödystä ei jää kuitenkaan epäselvyyttä, kun lukee vielä testien mausteeksi Trafin sivuilta autojen hylkäystilastot katsastuksissa ja sen päälle Moottori-lehdestä lyhennelmät tutkintalautakunnan raporteista viimeisen vuoden aikana sattuneista kuolemaan johtaneista kolareista; pysäyttävämpää ja paremmin tiivistettyä asiaproosaa saa harvoin kirjoista lukea.

    Kun on lukenut joukon kirjallisuuden Finlandia-palkittuja kirjoja ja ajanut muutamalla TM:n autotesteissä pärjänneellä autolla, niin ei jää epäselvyyttä kumpi testi on luotettavampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kommentti. En kyseenalaistanut TM:n testejä. Asioilla vain on puolensa ja puolensa.

      Mainitsemiesi muiden lehtien osastoon liittäisin amerikkalaisen Consumer Reportin, josta kannattaa jopa maksaa verkkoversion hinta. Sekin on viranomaisjulkaisu, ja esiemrkiksi vikatiedot ja korjaamokäynnit perustuvat joskus miljoonankin autoilijan ilmoituksiin.

      Monia vuosia kaikki "parhaat" eli vähiten vaivaa aiheuttavat autot ovat olleet japanilaisia ja kaikki kymmenen huonointa amerikkalaisia.

      Koska omiin valintoihini vaikuttaa ennen kaikkea ongelmattomuus, panen painoa paikallisen pikkukorjaamon osaamiselle ja Vehon Olarin korjaamon yllättävän asiallsielle toiminnalle. Siellä vastataan jopa puhelimeen!

      Poista
    2. Vielä noista TM:n testeistä. Ajoittain lehteä seuranneena olen ollut otettu lehden erittäin korostetusta halusta ja kyvystä pysyä autotuojista ja muista toimijoista riippumattomana.
      Eritoten huoltoa koskevat vertailut ovat olleet tarkkaa ja varmasti maahantuojia hiertävää tekstiä. Muutenkin jotkut keskustelut, julkiseksi tuodut, autoalan yritysten ja lehden välillä ovat korostaneet lehden riippumattomuutta mielestäni uskottavalla tavalla.
      Lisäksi lehden suomalaisissa oloissa kehittämät testausmenetelmät ovat olleet resursseihin nähden uraauurtavaa työtä.
      Olisinkin mieluuummin kiittämässä kuin epäilemässä testien riippumattomuutta ja lehden toimituksellista kunniaa. Tästä syystä lehti onkin säilyttänyt asemansa ja testeihin voittajat mainonnassaan voivat vedota. Niiden kun yleisesti luotetaan olevan riippumattomia. Tätä kilpailuetua ei pienestä, yhden tai joidenkin alan toimijoiden suosimisesta saatavalla edulla olisi mitään mieltä hukata.
      Muutenkin niin kauan kuin kaikki tai lähes kaikki toimijat ovat mainospuolella mukana, on kuluttajan helpompi luottaa siihen, että testivoittaja ei ole laadun ulkopuolisilla perusteilla valittu.

      Poista

    3. Saksalaisessa autolehdessä 100tkm kestotesti pari vuotta sitten.
      Kyseessä japanilainen auto.
      Loppukaneetti:
      "Harmillista/ikävää/surullista (en muista tarkkaan)
      eurooppalaisen autonvalmistuksen kannalta todeta,
      että on täysin mahdollista valmistaa ongelmaton
      ja kestävä auto".


      80/90 lukujen vaihteessa firman johto kävi
      Japanissa perehtymässä aiheeseen:
      laatusertifiointi.
      Näytettiin ja kerrottiin kaikki mitä halusivat
      ja enemmänkin.
      Lopuksi suomalaisten oli esitettävä kysymys:
      miksi tämä avoimuus, eivätkö he pelkää että
      eurooppa hyödyntää ja ottaa opikseen
      ja niin edelleen.

      Vastaus oli:
      Meillä meni kymmenen vuotta päästä tähän.
      Ja kymmenen vuoden kuluttua me olemme
      jo jossain paljon pidemmällä.

      Sigh.

      Ja mitä Suomessa saatiin aikaan ko sertifikaattirintamalla.
      Omassa firmassa toimiva ratkaisu, koska *kaikki* olivat siinä mukana,
      mutta pääsääntöisesti paperia, mainoksia lehtiin, ajan ja rahan hukkaa.

      M.O.T.

      Poista

  3. Lähimmäisen rakkaudesta on operoitu luottolaitos ja rahoja ihmisjumalaisen elon yhdeksi peruskiveksi. Vähän niinkuin luonnosta ihmiset ovat ottaneet bensaa ja peltiä ja tehneet sen Pauli Toivosen menopelin.

    Näistä ihmiskäden teoksista on useaan käyttöön. Uutta paavia valitaan ja väistyvä on puhunut rumia rahamaailman virityksistä. Kulunut neljännevuosisata näki instituutioiden itsenäistymisen irti politiikasta. Kaikenlaista seurasi.

    Näistä monenlaisista puhuu tänään Kryptassa klo 18 Pauli Annala. Fransiskaanien ja missä kaikessa, mietistekelyssä ja toimessa, usealle esikuvaksi noussutta miestä olen mikäkin pariin otteeseen kuullut ja vaikuttunut. Eiköhän rahan valtakunta pantane paikalleen. Siitä saa oivan strategiapohjan hedge fundin strategiaperustaksi. Uusi paavi ja muut tolkulliset talikoivat näet Augeiaan tallit puhtaiksi -vai kuinka tämä klassillinen lyseo lausutaankaan. Hihat jo heiluvat -tiedoksi moderneimmille Aalloille. Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. Lueskelin aikoinani työsyistä suomalaisia, ruotsalaisia, saksalaisia, ranskalaisia, brittiläisiä, italialaisia ja amerikkalaisia autolehtiä säännöllisesti. Kymmenen vuoden aikana ei kertaakaan sattunut silmiini sellaista autotestiä, jossa jonkun ison automaan lehden testissä voittaja olisi joku muu kuin kyseisen maan oma auto. Ei kertaakaan.

    Saksalaisissa lehdissä voittaja oli aina saksalainen, ranskalaisissa ranskalainen, italialaisissa italialainen jne. Vain suomalaisissa testeissä voittajan valmistusmaa vaihteli - meillähän voittaja saattoi olla jopa japanilainen! Sellaista mokaa ei muualla Euroopassa sattunut ikinä. (Tämä tapahtui 80-90-luvuilla, enkä tiedä mikä on tilanne nykyisin.)

    Olivatko testit siis huonoja ja epäluotettavia. Eivät välttämättä. Ihan hyviä ne olivat. Testejä vain voi tehdä niin monella tavalla, eikä toinen tapa ole toista väärempi. Peli- ja säätövaraa löytyy aina sen verran, että sopivin voittaa. (Ihan niin kuin meilläkin esim. virkojen täytössä, mutta se on jo toinen juttu.)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on toiseksikivin autojuttu mitä tiedän:

      Mosse oli simahtanut tienpenkalle. Siihen tuli Mersukuski joka otti sen (sic! sic!) ystävällisyyttään sen Mossen hinaukseensa. Näin kummankin matka jatkui. Mutta ennen kuin he pääsivät seuraavaan kirkonkylään, Volvo auto ohitti heidät. Mersukuski unohti että hänellä "joku" hinauksessaan ja lähti ajaa kilpaa sen Volvokuskin kanssa. Huoltoasemala A:lta (varmaan Teboil) ukko soitti huoltoasemalle B (ehkä Shell?) että "jumankauta, kauhee kilpa-ajo on meneillään. volvo johtaa vielä, juuri ja juuri, mersu on toisena ja mosse kolmantena". Huoltoasema B:n hoitaja sanoi puhelimeen: "juu juu, just äsken ne meni tosta ohi. volvo on jääny ny jo kolmanneks, mersu johtaa edelleen, mutta mossekuski yrittää koko ajan mersun ohi ja tööttää helvetisti torvea..."


      Poista
  5. Arvostan ihmisiä jotka ajavat F-1 autoja. En minä heitä arvosta heidän älykkyytensä takia, mutta ns. Superlisenssiä - eli oikeutta ajaa kilpaa F-1 autolla muiden F-1 autojen seassa - ei saa, jos ei osaa.

    Ps. ns. JokaMiesAutoluokan kilpailulisenssin saaminen vaatii sekin sen että osaat erottaa kaasupolkimen jarrusta. Eikä auta, että tiukassa mutkassa painat molempia. (Kokeilin. En saanut lisenssiä. Auto ikään kuin alkoi heittelehtiä.)

    VastaaPoista
  6. Tätini ei ole vanha, ruma, lihava eikä rahaton. Hän sanoi, että ostetaanpas auto. Ajatukssani tiesin heti merkin. Kyse oli siis mielikuvasta. Ihan mukavaa on ollut rallatella hänen kanssaan Suomea ristiin rastiin upouudella
    ... autolla, mainokset kielletty ?..tämä menopeli maksoi 200 euroa alle 100 tuhatta euroa. Emme tutkineet mitään Tekniikan Maaailmaa, noudatimme vain mielikuvaamme, jota kaikki tekevät mitä tahansa ostoksia tehdessään.
    Tietysti on hankalampaa, jos olisi köyhä. Pankit kai tulisivat heti apuun ?

    VastaaPoista
  7. Autoilua (esimerkiksi juuri F-1) syytetään siitä että "tuo järjetön ympyrän kiertäminen tuhoaa otsoonia tms.". Syytös on aiheellinen, paitsi väärä. Jos jonain (eli f-1) viikonloppuina 26 autoa kiertää ympyrärataa... hullun lailla, niin silloinhan ne 26 miljoonaa (tai 260 miljoonaa) ihmistä, jotka sitä katselevat, eivät sinä aikana aja omia autojaan. - Kuka saastuttaa, ja mitä?

    VastaaPoista
  8. Mika Waltarille auton ostossa tärkeintä oli se että autossa on tuhkakuppi.

    (Tuttu anekdootti, mutta totta. Ainakin soveltavin osin, on.)

    VastaaPoista
  9. Ja nyt en muista höpisinkö tästä jo eilen... jos höpötin, taisin olla humalassa? ... mutta Formula 1 ajot ovat erittäin egologinen juttu. "Ai, miten niin", osa teistä kysyy, ja tuijottaa minua epäluulosilla silmillään. No, sen takia, rakkaat ystäväni, että kun n. 24-26 kilpa-autoa kiertää tylsää ympyrää ympäri, niin samaan aikaan noin 24 - 26 miljoonaa autoa (ylimääräistä autoa!) seisoo. Koska nämä autokuskit sinä aikana istuvat TeeVeen edessä ja tujottavat TeeVeetä.

    Formula-1 ajot ovat äärimmäisen "vihreää toimintaa". (Katsoo aamutohveleitaan että onko niihin tarttunut hiilijälkiä? Ei näy.)

    VastaaPoista
  10. Olisiko amerikkalaisista autotesteistä apua? Siellähän kovin moni parametri on eri asennossa mallistosta ja hinnoittelusta alkaen preferensseistä (millaista on ajaa satoja mailia sulaa viivasuoraa liikennevirran keskellä eroaa hiihtoreissusta Lappiin). Jo keskieurooppalaiset testit ovat eri todellisuudesta.

    Autonvalinnan isot päätökset (merkki ja/tai auton tyyppi) ovat varmaankin tunteella tehtyjä, mutta siellä mallien ja varusteiden viidakossa rationaalisuudella ja laskimella on sijansa. 25 000 eurollahan ei tunneautoa voine ostaa, mutta lisärahana varusteisiin se on kiva alku.

    VastaaPoista