24. maaliskuuta 2013

Näkökulma maalaisliittoon II



Niukkanen, Tanner ja Ryti eivät tehneet elettäkään auttaakseen metsäprofessori Cajanderia jäämästä historiaan 1940. Tosiasiassa meillä oli puolustusmäärärahoja, joita etenkin maalaisliiton Niukkanen oli ollut hankkimassa. Suomi oli tehnyt hankinnan, jonka mahdollista järkeä en ole tähän mennessä kyennyt keksimään, nimittäin panssarilaivat Väinämöisen ja Ilmarisen sekä Saksan tilauksesta Versailles’n rauhansopimuksen kiertämiseksi kaksi sukellusvenettä. Sodankäyntiä ajatellen panssarilaivat olivat vanhentuneet tyyppinä 1916 (Juutinrauman meritaistelu), ja toisessa maailmansodassa supertaistelulaivat ammuttiin pohjaan.

Lisäksi oli hankittu pommikoneita. Blenheimit olivat oikein hyviä ja ajan tasalla, vaikka jatkosodan Junkers Ju-88 oli sitten jotain aivan muuta. Rahaa ja koneita käsiteltäessä kannattaa koko ajan muistaa, että yllättävää kyllä sodan parhaat konstruktiot toteuttivat Neuvostoliitto (ainakin panssarivaunu T-32) ja Englanti (Spitfire ja etenkin Mosquito).

Suomi jäi talvisodassa vaille panssarintorjuntaa. Syy ei ollut rahan puute, vaan komitean riita. Siellä kiisteltiin pst-kiväärin kaliiperista. Sodan syttyessä kiista edelleen jatkui. Varmaan joku lukija osaisi valistaa minua ja muita; kuvittelen että talvisodan ajan vaunuihin (T-24 ym.) tuollainen miehen kannettava ase olisi voinut tehota. Jatkosodan ”norsupyssy” ei tehonnut.

Samoin mieltä puuttui viestivälineitä. Eräiden muistelmatietojen mukaan Viipurin läänissä vedettiin piikkilankaa hangelle ja sitä käytettiin kirkaslinjana. Selvästi ja myönnetysti johonkin Taipaleella ja Kollaalle tultaessa ensimmäinen kiusallinen kysymys oli, miten täällä saa yhteyden korsusta toiseen. Käytännössä ei ollut sitten muita keinoja kuin lähetti, ja niitä meni…

Mutta pääteema oli maalaisliitto. Puolueen historioissa ei mielellään korosteta, että toiminta alkoi huomattavasta tämän hetken perussuomalaisia muistuttavin tavoin. Alkion joukko oli populistinen kansanliike. Maan itsenäistyessä puolueessa oli suurtalonpoikien siipi (Kyösti Kallio) ja professorisiipi. Ratkaisu maan ongelmiin oli pientilatuotanto. Oppia juostiin saamassa Tanskasta. Valitettavasti en ole tutkinut alan vanhaa kirjallisuutta. En osaa sanoa, pantiinko merkille, että ilmastossa on eroa ja ehkä maaperän hedelmällisyydessäkin.

Maalaisliittoa yhdisti edistyspuolueeseen eli porvarillisiin liberaaleihin ja eräisiin kokoomukselaisiin (Paasikivi) ja ruotsalaisiin (Wallden) yhteinen mielenkiinto metsän antimiin. En tarkoita pontikkaa, vaan kuitupuuta, joka oli se sotien välisen ajan suuri keksintö. Vaikka myös sahatavaran vienti oli budjetissamme valtavaa, kyllä jo tuohon aikaan käsitettiin, että jalostusastetta nostamalla (lankku – selluloosa – paperi – parempi paperi) saa lisää fyrkkaa.

Suomen historian suuri linja vuodesta 1916 tähän päivään puuttuu lähes täysin historioista ja käsityksistä: osuustoiminta. Tällä hetkellä S-ryhmä vastaa lähes puolesta maan päivittäistavarakaupasta reippaasti yli 10 miljardin myynnillä.

Suuri ja syvä ero tapahtui, kun vasemmistolainen eli edistysmielinen osuuskauppaliike erosi 1916. Sen merkittävin edustaja oli Elanto, ja Elannon johtaja oli Väinö Tanner, Saksassa koulutettu osuuskauppamies. Osuustukkukaupalla (OTK) oli runsaasti tehtaita. Molemmat osuusliikkeet, siis porvarillinen SOK ja edistysmielinen olivat myymälöineen maan jokaisessa kirkonkylässä ja isommissa kylissä. Valtakunnan elintarvikehuollon kannalta nämä kaksi olivat ratkaisevassa asemassa.

SOK:n rinnalla on mainittava maataloustuottajain keskusliitto MTK sekä metsän myyjät, Suomen oloissa melkein aina maalaiset. Raha kiersi, surkeina kolikoina mutta kuitenkin, maalle hankintatuloina ja metsätyön palkkoina.

Ministereinä toimivat maalaisliiton professorit olivat keksineet ja kehittäneet elintarviketuotannon ja sitten metsänhoidon. Tiettävästi Suomen metsät olivat vuonna 1925 aika pahassa kunnossa. Eräs käännekohta oli ykistyismetsälaki, joka oli ”selvää sosialismia” – omistaja ei enää saanutkaan tehdä metsälleen mitä halusi.

Poliitikot olivat kiinni näissä asioissa, ja rahoituspuolella kolme liikepankkia, säästöpankit ja osuuskassat vastasivat talouden verenkierrosta (ja veronkierrosta). Kuinka ollakaan niissä ja vakuutusyhtiöissä istui näitä samoja poliitikkoja.

Suomen ensimmäinen todellinen poliittinen broileri oli Urho Kekkonen. […

23 kommenttia:

  1. Kuvassa on Mari Kiviniemen kotitilan tuottama broileri?

    Jos populismi määritellään kansan äänen kuulemiseksi, niin maalaisliitto kieltämättä oli populistinen, estämällä vuonna 1918 kuningaskunnan synnyn.

    Paasikiveä tämä harmitti suuresti, ruotsalaiset olivat tietenkin käärmeissään, koska saksalainen, keisarin lankomies oppisi tietenkin helposti ruotsin kielen, kuten pakkoruotsitettu saksan kielen.

    Ståhlberg karkasi rintamalta, siis eduskunnasta KHO:n presidentiksi, E.Erkon kanta muuttui kuningasmielisten painostuksesta, liekö taustalla olleet Päivälehden mainosmarkat?

    Teollisuusjohtaja Juho Niukkanen taisi myös nauttia edullista ulkomaankaupan suhdanteista. Hänen omistamansa tiilitehdas ja saha sijaitsivat sopivasti rautatien varrella. Jos katsoo luovutetun Karjalan karttaa Kirvun kohdalta, niin tarkkasilmäinen näkee Niukkasen oman pistoraiteen.

    SOK ja MTK olivat osa sateenvarjoa, jonka nimi on Pellervo. Lisätietoa Markku Kuisman toimittamasta kirjasta "Kansan Talous"

    P.S. Kevennys, mikä oli maailman suurin osuustoimintaliike?



    Neuvostoliitto!

    VastaaPoista
  2. Muistelmissaan kenraali Heinrichs kertoi töppöilleensä viivytelemällä pst-aseen tilaamista ja tilaamalla lopuksi liian pienitehoisen aseen.

    VastaaPoista
  3. >>Suomi oli tehnyt hankinnan, jonka mahdollista järkeä en ole tähän mennessä kyennyt keksimään, nimittäin panssarilaivat Väinämöisen ja Ilmarisen<<

    Nuohan ei olleet edes kunnon panssarilaivoja, vaan lähinnä mataliin väyliin soveltuvia uivia tykkilauttoja rannikkopuolustuksen tarpeisiin. Toki järeitä ja kalliita sellaisia. Talvisodan ainoa anti panssarilaivoilla oli Turun ilmapuolustus, koska laivoissa oli paljon IT-tykkejä.

    Sähkömoottorikäyttöisyys vei valtavasti tilaa ja lisäsi painoa+kustannuksia. Saksa teki jo aiemmin dieselkäyttöisiä aluksia paljon isommilla konetehoilla ja mekaanisella vaihteistolla/kytkimellä. Nyt käytettiin 2 X dieselmoottori-generaattori-sähkömoottori -voimansiirtoketjua ja sille tuli liikaa pituutta (voimansiirtosähkökoneistot 15m + moottorit 9m), painoa ja kustannuksia. Sähkötekniikan valmisti muuten sveitsiläinen Brown Bowery ja dieselit tuli Saksasta. Laivan dieselit (4kpl) painoivat yhteensä 75 tonnia ja sähkögeneraatori-sähkömoottoriyksikköt painoivat yhteensä 128 tonnia.

    >>yllättävää kyllä sodan parhaat konstruktiot toteuttivat Neuvostoliitto (ainakin panssarivaunu T-32)<<

    Tarkoitat varmaankin T-34 -vaunuja, joita tosin kuulemma vasta testailtiin Talvisodan jälkeen mm. Kannaksella.

    >>Suomi jäi talvisodassa vaille panssarintorjuntaa. Syy ei ollut rahan puute, vaan komitean riita. Siellä kiisteltiin pst-kiväärin kaliiperista.<<

    -EI kiistelty pelkästään PST -kiväärin kalipeerista, vaan myöskin PST-tykin kalipeerista. 37 mm Bororsiin lisenssiin lopulta päädyttiin, mutta valmistus aloitettiin aivan liian myöhään.

    Kyseisen PST-tykin ammuksiin ja uudelleenlataamiseen liittyy hupaisa juttu. Hylsyjä ei Suomessa aluksi valmistettu lainkaan, vaan luotettiin rintamalta palaavien hylsyjen uudelleenlataamiseen. Kun vetäydyttiin, niin sinne jäi hylsyt ja usein tykit ja tykkimiehetkin. No hylsynvetokoneita ei ollut koko maassa, mutta lopulta läydettiin riittävän pitkäkitainen makaroonin vetokone (yli 25 cm), josta modifioitiin hylsynvetokone. Valmistusmäärä oli vain muutama kymmenen hylsyä päivässä, yksin kappalein käsipelin!

    http://www.pkymasehist.fi/pstk36.html


    Mielenkiintoisia artikkeleita mm. panssarintorjunnasta

    http://www.pkymasehist.fi/jasenlehti.html


    Toinen hieno sota-ajan asesivusto

    http://www.jaegerplatoon.net/MAIN.html


    Norsupyssy

    http://www.jaegerplatoon.net/AT_RIFLES1.htm


    Madsen konetykki

    http://www.jaegerplatoon.net/AT_GUNS1.htm



    >>talvisodan ajan vaunuihin (T-24 ym.) tuollainen miehen kannettava ase olisi voinut tehota. Jatkosodan ”norsupyssy” ei tehonnut.<<

    Jos tarkoitat Talvisodan aikaisia venäläisten eniten käyttämiä T-26 -vaunuja, niin 20 mm Norsupyssy tehosi niihin vallan hyvin.

    Miksi Suomalaiset ei käyttäneet Tanskasta ostettuja Madsen -konetykkejä (20mm) PST-tarkoitukseen. Niitä saatiin Talvisotaan 30 kpl. Toki ne taisivat olla IT-varustein. Teho riitti kyllä T-26 vaunuihin lähes siinä missä Norsupyssylläkin, joita oli vain 1 prototyyppi koekäytössä Talvisodassa. Jatkosodassa Norsupyssyjä oli lopulta jo yli pari tuhatta, mutta käyttötarkoitus oli jo eri kuin panssarintorjunta, johon sitä kyllä käytettiin välillä menestykselläkin. Kohteet oli lähinnä pesäkkeitä, kuorma-autoja jne. Ase oli tarkka pitkään matkaan ja maaleja lienee riittänyt.

    >>Samoin mieltä puuttui viestivälineitä.<<

    On kuule ihan sama onko johtona piikkilankaa vai parikaapelia, koska kumpikaan ei kestä tykistötulessa ehjänä! Ei edes maahan kaivettunakaan. Vain radiot toimi jos niitä ei häiritty, tai sitten lähetti, jos sitäkään ei liikaa häiritty! Suomella oli radioista huutava pula, joten lähettejä siis TULI ja menikin...


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viestivälineistä vain se, että kaapeli on tavallisesti varikoilla, mutta talvisodassa se piikkilanka kerrotun mukaan jouduttiin keräämään pelloilta.

      Puhelimesta - olen kunnellut pioneeria, joka kertoi, miten Taipaleella käskettiin kaivaa 1,8 metrin kaivanto puhelinkaapleille. Maa oli roudassa eikä kankia eikä laipoita ollut.

      Poista
    2. Jatketaan vielä hieman laivan tekniikasta ja lukemista:

      Tauno Niklanderin kirjassa Meidän panssarilaivamme, (Gummerus 1996) kerrotaan laivojen rakenteesta melkoisen tarkasti.

      Konehuoneet vaativat valtavasti tilaa eli 2 X 3,5m X 25m. Olihan laivoissa 4 kpl dieselmoottoreita á 1200hv ja niille 2 erillistä sähkökoneikkoa + molemmille potkurit, yht. siis 2 potkuria. Laivan koneisto painoikin peräti 11,5% koko laivan uppoumasta!

      Mikä laivassa painoi? (luvut tonneina ja prosentteina uppoamasta, Meidän panssarilaivamme, s. 189)

      Teräsrunko, mukana nikkeliteräspanssari 1773,6 46,4
      K-C panssari, tykistö, tulenjohto 815,9 21,4
      Sisustus, varustus, kalustus 406,0 10,6
      Koneisto 439,3 11,5
      Sähkölaitteet 107,2 2,8
      Kevyt paino 3542 92,7
      Normaali kuollut paino 277,0 7,3
      Normaali uppouma 3819,0 100,0

      Kun uppoumaksi oli rajattu 3900 tonnia aluksen muut mitat ja kulkusyväys huomioiden, ja kun aseistus ja kulkukoneisto painoi noin valtavasti, niin painoa höylättiin kohdalleen panssaroinnista, jota oikeasti ei siis juurikaan ollut veden alaisissa osissa! Erään vanhan säännön mukaan merikelpoisen panssarilaivan aseistus sai painaa enintään 10% (s.191).

      Yhden aluksen hankintahinta oli niin kova, että se vastasi silloisesta valtion vuosibudjetista peräti 10%. Väinämöinen myytiin NL:lle Suomessa toimineiden saksalaisyhtiöiden omaisuuden luovuttamista vastaan lähes pilkkahintaan vuonna 1947 265 miljoonalla markalla kun sen laskennallinen hinta olisi ollut 1100 miljoonaa silloista markkaa. On sanottu hieman pilkallisesti, ettei ko. kaupassa sotalipun väri kuitenkaan muuttunut...

      Poista
    3. "Siellä kiisteltiin pst-kiväärin kaliiperista."

      Muitelen, että lisäksi kiisteltiin pitikö valita pst-kiväärejä vai -tykkejä.

      Poista
  4. Tekisi melkein mieleni sanoa, että aika rivo valokuva, mutten nyt kuitenkaan sano.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläkä sanokaan. (Eikun älä viitti olla hullunkurinen, Toipila. Koska olet kiva.)

      Poista


  5. Jos venäläismiljardööri nostaa talletustaan Laikista ja rakentaa Saimaa Gardenia, Holiday Spa Lappeenrantaa ja mitä kaikkia kohuhankkeita onkaan tehty ja menossa, niin hän nostaa rahaansa Lappeenrannan Nordeasta. Siitä hän maksaa urakoitsijalle ja duunarille ja rautakaupalle.

    Nordea suostuu mokomaan kun se saa nostoa vastaavan saamisen Laikista. Siitä tulee Laikin velkoja, bondin haltija.

    Nyt tässä kyproshommassa viime yönä päätettiin, että Laikin bondien haltijat -Nordea- menettää 30-40 prosenttia saamisistaan Laikilta kuten menettävät Laikin isot tallettajatkin. Laikilla ei ole kovin runsaasti bondivelkojia, mutta Suomenperällä niitä varmasti on täkäläisten isojen kiinteistö- yms. oikeitten tosielämän hankkeitten vuoksi ja ansiosta. Rahaa on nostettu Suomen pankeista Suomessa käytettäväksi. Nyt asiasta rangaistaan pankkeja Suomessa. Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  6. "sodan parhaat konstruktiot toteuttivat ... Englanti (Spitfire)"

    Eikö nyt sentään Saksa ("mersu" ja foche ful

    VastaaPoista
  7. "Ratkaisu maan ongelmiin oli pientilatuotanto."

    Oliko tuohon sittenkin enemmän syynä sisäpoliittinen pakko: ensin tarve integroida torpparit ja maaton maaseudun väestö porvarilliseen Suomeen (ja sodan jälkeen rintamiehet asutustiloille). Olen ymmärtänyt, että viimeistään 1920-luvulla ymmärrettiin suurmaataloustuotannon edut (vrt Stalinin kollektivisoinnin tavoitteet, joiden esikuva taisi olla USA:n suurtilat). En ole Tanskan maatalouden asiantuntija, mutta oletan sielläkin tilakoon olleen suurempi.

    VastaaPoista
  8. Mitä mahtaa kotimainen "asiakas-omistaja" hyötyä S-liikkeen Pietarin-liiketoiminnasta ? Siis muut asiakas-omistajat kuin S-liikkeen ylijohtoon kuuluvat, joille ko kansainvälistyminen lienee saopiva palkankorotusperuste.

    Seno

    VastaaPoista
  9. Cajander ei kerinnyt koskaan puolustamaan itseään Talvisotaa koskeviin syytöksiin esim. muistelmakirjan muodossa, sillä hän kuoli jo 21.1.1943. Tuolloin oli muutakin uutisaihetta riittämiin ja Talvisodan aikaiset asiat ei tainneet olla kovinkaan suuresti pinnalla.

    Juho Niukkanen julkaisi kohutut muistelmansa 1951. Siinä hän mm. tilastotiedoin todistaa kuinka tykistömme ammustilanne oli huomattavasti parempi Talvisodan lopussa kuin alussa. Hän näet laski mukaan Ranskasta saadut De Bange -tykkikaluston ammukset, joita saatiin jonkin verran jo Talvisodan aikana. Eihän niistä juurikaan rintamilla ollut hyötyä kuin vasta Jatkosodassa. Kuitenkin Niukkasen laskelmat perustuivat Puolustusvoimien tilastoihin, joten huonopa niitä oli kieltääkään. Kyseessä oli siis tyypillinen maalaisliittolainen kikkailu ja suoranainen vempuilu.

    Juho Niukkanen: Talvisodan puolustusministeri kertoo, mm. s. 222–268. WSOY, Helsinki 1951


    Naapurini laulaa luikautti tämän vanhan pilkkaviisun. Toki sanottakoon että hän on jyrkän isänmaallinen mies, ja esitti laulun pienen tinkaamisen jälkeen. Toki hän kirjoitti sanat minulle ylös.

    Näin siis eräs Veikko Koppinen Karjalan Lumivaarasta

    Pilkkalaulu sotaan syyllisinä tuomituista Suomen johtomiehistä. Näin meni tämä laulu, jota hän kuuli nuoruudessaan, heti sodan jälkeen, laulettavan:

    "Nyt linnassa istuu
    Ryti ja Tanneririi,
    Istuu linnassa Linkomies Rangelilii.
    Suur-Suomesta kun haaveiltiin,
    -tuhatvuotisesta vallasta"

    Näin siis lauloi eräs työmies heinäpellolla heti ns. sotasyyllisten tuomioiden jälkeen. Hän oli eräs Veikko Koppinen Karjalan Lumivaarasta, ei kuitenkaan se kenraali Koppinen. Laulun kirjoitti muistiin naapurini, H. V. joka myös laulaa luikautti sen kuulleni.

    VastaaPoista
  10. Pentti Haanpään "Isännät ja isäntien varjot" kuvaa ja ennustaa vapaan talonpojan taloudellista sortumista kehityksen myötä. Tämän kehitys estettiin, tai siirrettiin vuosikymmenillä maalaisliiton johtamalla politiikalla, jossa esimerkkinä oli m.m. kansallissosialistisen saksan perheviljelmiä suosiva politiikka.
    Marx ja Lenin analysoivat ranskan 1800-luvun lukuisten vallankumousliikehdintöjen kaatuneen vanhoillisten talonpoikien vastustukseen. Sama ilmiö näkyi sitten m.m suomen kansalaissodassa ja käänteisenä venäjällä, jossa ei Stolypinin tietoisesta pyrkimyksestä huolimatta ehtinyt muodostua kansalaisyhteiskuntaan samaistuvaa ja sitä puolustavaa itsenäistä talonpoikaistoa.

    VastaaPoista
  11. Osuustoimintaliikkeen mikrohistoriaa: http://www.doria.fi/handle/10024/72568

    VastaaPoista
  12. Kalustohankintojan suurin virhe taisi olla kenttätykistön laiminlyönti. Tykkejä ei tiettävästi hankittu 30-luvulla lainkaan ja 20-luvullakin vain vähän. Talvisodan alkaessa tykkejä oli vain runsaat 400, pääasiassa venäläisiltä tänne jääneitä kevyitä kanuutoita. Tykkien niukkuttakin pahempi ongelma oli ammusten puute. Niitä oli talvisodan alkaessa vain suunnilleen 300 000 kpl. Jatkosodassa sitten nähtiin tykistön merkitys, mutta sodan alkaessa kenttätykkejä olikin jo osapuilleen 1 400 ja ammuksia 2,7 miljoonaa. Aina voi spekuloida, kuinka olisi pärjätty, jos talvisotaan olisi lähdetty likipitäenkään jatkosotaa vastaavalla tykidöllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko suomalaisen tykistön ammuspula osa Talvisodan legendaa?

      Suomen Kenttätykistön Historia, osa 2, -kirjasta, sivu 556:

      "Vertailtaessa ammuskulutusta Talvisodan ja Jatkosodan eri vaiheiden kesken, on todettava, että huolimatta aiemmin mainitusta Talvisodan ankarasta ammuspulasta, ammuttiin 30.11.1939-13.3-1940 tykkiä kohden keskimäärin 1000 laukausta. Jatkosodan kahtena ensimäisenä kuukautena vastaava luku oli noin 1400 laukausta ja kesän 1944 kriisin aikana runsaat 1000 laukausta. Luvut osoittavat vain asekohtaisen kulutuksen. Torjuntavaiheessa kesällä 1944 raskaiden aseiden laukausmäärä oli toki aivan toinen, tykkien luku oli lähes 2.5 -kertainen Talvisotaan verrattuna, ja kalipeeritkin olivat keskimäärin suurempia."

      Jokainen varmaan tietää kauanko kesän 1944 kriisi kesti. Jatkosodassahan EI tykistön ammuksia tarvinnut kuulemma säästellä.

      9.6-4.9-1944 välinen aika oli suunnilleen Talvisodan mittainen jakso, ainakin noiden taistelupäivien osalta.

      105 päivän Talvisodan ajasta melkoinen osa oli suhteellisen rauhallistakin aikaa monilla rintamaosilla.

      Kun kiivaimpina taistelujaksoina ammuttiin noin 450 000 laukausta tuolla noin 500 tykin määrällä niin onhan tuossa kulutusta kerrakseen. Tykkejä oli siis noin 104 kevyttä patteria ja 21 raskasta patteria eli yhteensä noin 500 tykkiä.

      Toki Jatkosodassa oli jo paljon enemmän suurikalibeerista kalustoa joten tonnimääräisestikin sitä rautaa todellakin pistettiin paljon enemmän naapurin niskaan.

      Luulen erään syyn väitettyyn ammuspulaan olleen useammakin kirjassa kerrottu ammusjakelun moniportaisuus, joka johti jokaisen ammusjakeluportaan ylivarastointiin "pahan päivän varalle".


      Harald Öhquist, joka Talvisodan puhjetessa komensi II Armeijakuntaa, kirjoittaa kirjassaan Talvisota minun näkökulmastani, (Wsoy 1949, 402 s.) tykistön ammustilanteesta. Päivä oli 11.2.1940 ja juttu on sivulla 195-196.

      Harald Öhquist kirjoittaa tykistön ammuspulasta ja ammusten porrastamisesta näin:

      " 4.div:n ruotsalaisella 105 m/m kanuunapatterilla (joka ampuu 18 km) on jäljellä enää ainoastaan 30 laukausta!. Kun sen ammuksia kerran on maassa eikä niitä voida käyttää missään muilla tahoilla, on vastuutonta menettelyä kun niitä ei ole lähetetty tulemaan tänne meille jo aikaisemmin. [Syynä siihen lienee se, että ylemmissä portaissa pidettiin itsepintaisesti kiinni periaatteesta, että kaikki ampumatarvikkeet on pidettävä porrastettuna taaksepäin. Teoriahan on yleensä tietenkin oikea, mutta tässä tapauksessa se ei ollut oikea, koska kerran ei ainoakaan toinen patteri koko maassa käyttänyt sanotunlaisia ammuksia.] "

      Tämä kommentti kyllä tukee Niukkasenkin esittämiä väitteitä. Hän mainitsee kirjassaan erääksi ammuspulan syyksi juuri tuon ammushuollon porrastuksen ja välivarastoinnin kankeuden.

      Poista
  13. Suomalainen pientilamaatalous tuotti (osaltaan) sitkeitä taistelijoita pitkälle itäiselle maarajalle. Se tuotti paljon sitkeitä suomenhevosia sotatöihin rintamalle ja kotirintamalle. Suomalainen pientilamaatalous esti vallankumouksen ja myöhemmin se oli menestystarina elintarvikepulan poistamisessa sodan jälkeen. Suomi on maailman pohjoisin maa, joka on saavuttanut perusmaataloustuotteiden omavaraisuuden. Nyt siitä on osin jouduttu antamaan periksi naudanlihan, leipäviljan ja sokerin osalta.

    VastaaPoista
  14. No jos olisi hankittu pari-kolme tuhatta krh:ta ja niihin ammukset, niin... Mutta ei niitä olisi saatu kovin helposti tulitueksi Saaristomerellä ja Ahvenenmaalla. Kun siellä seilaa, niin ymmärtää, miksi järeä liikkuva tykistö -panssarilaivat- olivat tarpeen. Idiotismia oli heittää niitä avomerelle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis teoria panssarilaivoista, koska Ahvenanmaata ei saanut linnoittaa, niin panssarilaivat olivat linnoittamisen korvike? Kieltämättä mielenkiintoinen ajatus.

      Kirjoista olen lukenut laivojen olleen liikkuvia rannikkopattereita, mutta en muistanut tuota Ahvenanmaan tilannetta. Ideana oli ampua saariston suojasta avomeren suuntaan.

      Poista
  15. Juutinrauman taistelu 1916? Tarkoittanet sitä mittelöä, jota Britanniassa tunnetaan nimellä The Battle of Jutland ja Saksassa nimekllä die Skagerrakschlacht?

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Skagerrakin_taistelu

    Joka tapauksessa Juutinrauma / Öresund on Skånen ja Sjellannin välissä, eli vallan toisessa paikassa.

    VastaaPoista
  16. Juutinrauman taistelu 1916? Tarkoittanet sitä mittelöä, jota Britanniassa tunnetaan nimellä The Battle of Jutland ja Saksassa nimekllä die Skagerrakschlacht?

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Skagerrakin_taistelu

    Joka tapauksessa Juutinrauma / Öresund on Skånen ja Sjellannin välissä, eli vallan toisessa paikassa.

    VastaaPoista
  17. Vaikka T 34 (plus variaatiot) oli kiistatta paras panssaridesign vuoteen 1943 saakka, sen taistelukykyä rajoitti merkittävästi kaksi seikkaa: neljän hengen miehistö (johtaja ylityöllistetty) sekä radioiden puute. Saksalaiset vaunut olivat jo 1940 pääsääntöisesti radiolla varustettuja. Heinz Guderian taisi muuten olla aiemmin viestijoukoissa ennen siirtymistään panssariaseeseen. 1943 alkaen taas saksalaisten malleja V ja VI (eli Panther ja Tiger) pidetään ylivertaisina. Mm. kesällä 1944 neuvostopanssareilla oli määräys välttää taistelukosketusta näköetäisyydelle tultaessa. Mutta sotaa ne eivät toki voineet enää ratkaista. - Muista malleista brittiläinen Comet oli kaiketi kelpo luomus mutta se ehti mukaan vasta aivan sodan loppuvaiheessa. Taidettiin hankkia Suomeenkin 1950-luvulla ?

    VastaaPoista