7. helmikuuta 2013

Pilvi





Anteeksi helppohintainen sanaleikki, valtiotieteen tohtori Pilvi Torsti. Mutta kun olen tavannut sinut ja tunnen miehesi, niin kai sitä näin setämiehenä saa hullutella – varsinkin kun olen puuhannut Adoben, Applen ja Microsoftin pilvipalvelujen kanssa viime päivät. Pilvi Torstin toimittamasta kirjasta ”Suomalaiset ja historia” (Gaudeamus.  2012 ISBN 978-952-495-264-4) luemme mm. seuraavan:

”Osana tätä historiantutkimuksen kaksitasoista tehtävää [kanadalainen historiandidaktiikan professori Peter] Seixas on korostanut ammatillisen – usein viralliseksi mielletyn- historiankirjoituksen ja ihmisten yleistajuisten menneisyyskäsitysten monimutkaista suhdetta. Ammatillisella puolella pyritään tuottamaan uutta historiallista tietoa, kun yleistajuisessa historiasuhteessa menneisyys on valjastettu mitä moninaisimpiin käyttötarkoituksiin. Seixas luettelee yleistajuisen historiasuhteen muotoina muun muassa identiteettiprojektit, politiikan perustelut, julkisen koulutuksen ja viihdeteollisuuden. Viimeksi mainituista nopeimmin viime vuosina ovat yleistyneet historiaan liittyvät pelit.”

Helsingin yliopistolla toteutettiin uskottava kyselytutkimus ihmisten historiakäsityksistä. Nyt saatiin kuulla, kumpi tuntuu tärkeämmältä, talvisota vai kerrostalot. Samalla saatiin paljonkin tietoa eri ikäryhmien, eri puolueitten äänestäjien ja toisaalta maalaisten, toisaalta kaupunkilaisten käsityksistä.

Kyselytutkimuksissa on tunnetut ongelmat. Paljon, minun mielestäni aivan liian paljon, riippuu siitä, mitä kysytään ja miten kysymys muotoillaan. Tuon ongelman perässä tulee toinen rajoitus – millaisia ehtoja vastaukseen sallitaan.

Jos tutkija tulee hakkaamaan oveani (ovikello kuuluu huonosti) ja kysyy, olenko harkinnut homoseksuaaliseen parisuhteeseen ryhtymistä, vastaus ”en” saattaa riittää, mutta mielelläni kyllä lisäisin, että aivan tavallisessa avioliitossa tässä eletään edelleen, ja on lapsia ja lapsenlapsia.

Toinen ongelma on ”ei osaa sanoa” –vastausten suuri määrä.

Torstin kirjassa käydään läpi kansallista itseymmärrystä, kuten suhtautumista vuoden 1918 tapahtumiin, mitä nimeä noista sotatoimista käytetään, talvisotaa, suhdetta saksalaisiin 1941-1944, Kekkosta, pankkikriisiä jne.

Lukija valistuu ja alkaa uskoa väitettä, ettei kansalaisten käsityksiä pidä väheksyä. Ylimielisyys on tietenkin vanha akateeminen perinne: kukaan muu kuin oman yliopiston oman tiedekunnan asianomaisen laitoksen kunnialla läpikäyneet ei tietenkään ymmärrä asioista yhtään mitään eikä sellaisten tolvanoiden käsityksille pidä antaa painoa.

Tässä mielessä tällaista kirjaa itseään voisi pitää osana modernisoitumisprosessia eli suomalaisen yhteiskunnan muuttumista.

Mukana on myös asenteita ja mielipiteitä. Suomalaiset pitävät suomalaisia melkein yksimielisesti tavattoman ahkerina. Asia on tuskin mitattavissa. Sata vuotta sitten aloittelevan tutkimuksen ja kaunokirjallisuuden vakioteema oli suomalaisten tavaton laiskuus. Jopa ”Seitsemän veljestä” on vaikuttava tarina velvollisuuksien pakoilusta. Onnellinen loppu ei varsinaisesti muuta tarinan sisältöä: eletään kuin ellun kanat ja välillä keitetään viinaa ja tapellaan.

En pane tulkintaa tutkijoiden piikkiin, mutta luen tutkimustuloksia siten, että Linnan ”´Tuntematon sotilas” ja ”Täällä Pohjantähden alla” ovat vaikuttaneet suomalaisten käsityksiin eli heidän totena pitämiinsä käsityksiin menneisyyden tapahtumista ehkä enemmän kuin mikään muu. Merkittävä vaikuttaja näkyy olleen myös Kalle Päätalo.

Itse suosimaani nimitystä ”mentaliteettien historia” on myös pilkattu. Kukaties se on pohjaltaan näitä ranskalaisia höpsötyksiä. Ainakaan toistaiseksi en kuitenkaan käsitä, että jokin ”Montaillou” olisi yhdentekevä kirja. Minulle se on mahtava avaus mielen historiaan, keskiajan luuloihin, uskomuksiin, oletettuihin totuuksiin ja oppeihin. Olen edelleen sitä mieltä, että suomalaisen virkamiehen tai ainakin tuomarin sielunhistoriaa voisi hiukan avata.

Tässä kirjassa on menty pidemmälle ja siis noustu aika ohueen ilmaan. Puhe on yleisesti suomalaisten mielen historiasta, jonka on määritelmän johdosta oltava läheistä sukua suomalaisten mielelle tässä ja nyt.

21 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa, että just tällä hetkellä on täällä Virossa tapahtumassa yksi aikojen suurimmista Viron historian uudelleenarvioinneista jos ei suurin. Sen takana on kirja "Eesti ajalugu II" (2012). Siinä asetetaan pään päälle koko nykyvirolaisen tähänastinen käsitys kansastammme ja sen historiasta. En ole itse sitä vielä lukenut, mutta siitä on jo puhuttu mediassa niin paljon että yleiskuva mulla siitä on. Se on tärkeä kirja koska on osa kuusiosaisesta kirjasarjasta, mikä pyrkii määrittelemään koko Viron historiankäsityksen yleislinjan kouluissa ja yliopistoissa. Muutokset virolaisten päässä pitäisi tehdä esimerkiksi seuraaissa runkoasioissa, minkä keskellä on varttunut monet sukupolvet: muinaista vapaustaistelua (1200-luku) ei ole ollut, 700 vuotta orjuutta ei ole ollut, "virolaisuuta" keskiajalla ei ollut ja niin edelleen. Sen kirjan mukaan Viron historia on saksankielisen ylimmistön historia. Ottamatta kantaa vielä muuhun, täytyy sanoa, että se "historia" pakeni Virosta Saksaan Vapaussodan (mikä muuten ei ollutkaan oikea sota, he sanovat, vaan jonkinlainen rettelöinti) jälkeen, kun saksalainen ylimmistö menetti etuasemansa ja maaomaisuuden. 1939 ja vielä 1941 sen "historian" jäännökset lähtivät kun Hitler kutsui ne Saksaan (Umsiedlung). Viron historiaa siis ei ole enää ollenkaan. Itse olen nyt ainoa tuntemani "historia" Virossa, koska mun saksalainen isoisä ei vastannut Hitlerin-Aatun kutsuun ja jäi tänne historian siemeneksi.

    Suomalaista historiaa: kuka oli villin lännen nopein mies? Arvo Ojala, suomen poika
    http://en.wikipedia.org/wiki/Arvo_Ojala

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, tämä suuntaus on levinnyt jo Viroonkin. Suomessahan olemme jo kauan saaneet kuulla, ettei mitään suomalaisuutta ole olemassakaan, saati että se olisi jotain säilyttämisen arvoista. Kulttuuri on toisaalla (eikä sinne pääse taksilla).

      Poista
    2. Omia sukujuuria (saksalaiset Tatterback) oli erikoisen vaikea etsiä ja löytää Virosta. Olivat "virolaistaneet" nimiänsä joskus 20-luvulla. Ja siitähän se sukujuurten sekasotku alkoi.

      Poista
  2. Minua hätkähdytti Juhana Vartiaisen kommentti Suomen ja Ruotsin erosta: täällä käydään tunteellista keskustelua. Kuinka ollakaan, Tarmo Manni painotti samaa dokumentissa heti perään: suomalaiset ovat tunnekansaa.

    Historiatietoisuudesta: "Suomi on ruotsalainen" -sarjassa haastatellut kadunmiehet ja -naiset uskoivat 3/4 -osalta siihen, että täällä on ollut maaorjuutta. Surullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Suomessa ei saanut muuttaa ilman lupaa 1870-luvulle saakka, matkustusta varten tarvittiin matkapassi ja ulkomaan matkailuun ulkomaan passi. Tähän kun vielä lisätään palveluspakko, niin miten tuollainen poikkeaa maaorjuudesta? Lisämausteena vielä huutolaisten myynti ja vuotuiset pakkopestuumarkkinat. Tilattoman väen osa ei paljon poikennut orjuudesta.

      Poista
    2. Niin, meillä Suomessahan on ollut vain "työnorjia", kohta ei ole enää niitäkään kun ei ole töitä...

      Poista
  3. Suomalaisten ahkeruudesta. Michiganin osavaltion pohjoisosan karuissa maisemissa on yksi USA-n hienoimmista, vauraimmista ja turvallisimista paikoista - Upper Peninsula of Michigan, suomalaisten emigranttien luomus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin.

      Tässä vuoden vanha näkemys paikan päältä.

      http://villekartaslammi.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/102298-el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4-michiganissa

      Poista
    2. Isoisäni oli siellä viisi vuotta, samaan aikaan kuin muuan Mötön Hiskiaskin. Seppänä kuparikaivoksella.

      Poista
  4. Tässä on ehkä toistoa, mutta kannattaa, sillä eräistä viime päivien tapahtumista eduskunnassa voisi päätellä auringon vihdoin paistavan risukasaankin, vaikka kaikkien totalitarismien slogan ”tarkoitus pyhittää keinot” tuntuu hämmentävän hyvin toteutuneen Suomessa siten kuin Platon hahmotteli antiikin kolmijakoisessa ihannevaltiossa: filosofit ajattelevat, sotilaat - ja Suomessa poliitikot! - hoitavat turvapalvelut ja rahvas tuottaa ruokaa.

    Mutta mikä on tuo tarkoitus? Sehän on hakattu kiveen Suomenlinnan portin pieleen: Jälkimaailma seiso täällä omalla perustallasi äläkä luota vieraan apuun. Siihen pitää vaan lisätä, että sillä tiellä tulee karhu vastaan, eli kuten Jyri Häkämies on historiaan jääneellä tavalla lausunut puolustusministerinä ollessaan ”Venäjä, Venäjä, Venäjä”

    VastaaPoista
  5. Montaillou! Hyvin harvoin, viimeksi taisi olla historiaa lukenut miniä, kukaan kirjahyllyjäni tarkistanut on ottanut ja hätkähtänyt jotain opusta niin kuin Montaillou'ta.

    Sehän liittyy kataarilaiseen uskonnon uuteen tulkintaan ja siihen että katolinen kirkko on unohtanut köyhyyden velvoituksen, jos sellaista vanhakantaista sanaa enää voi käyttää. Mutta muuten kirja on keskiajan ehkä hienoin kronikka mitä on olemassa. Ja ne ovat oikeudenkäyntipöytäkirjoja.

    Suomeksi toimitetussa kirjassa on, niin kuin alkuperäisessä ranskalaisessakin, vain osa pöytäkirjoissa. Mikrohistoria on tietysti historian perusosa. Tulee mieleen Kustaa H.J. Vilkunan Paholaisen sota, kertomus Isovihasta, jonka tiedot perustuvat kirkon- ja pitäjänkirjurien merkintöihin parinkymmenen vuoden ajalta Pietarista ja Viipurista aina Oulun alueen perukoille asti. Siinä on koottu aika perinpohjaisesti Isovihan historia, paremmin kuin mitä isovanhemmat siitä osasivat kertoa. Heilläkin oli siitä muistitietoa omilta isovanhemmiltaan.

    VastaaPoista
  6. Ihan oppineidenkin ihmistenkin kanssa keskusteltaessa huomaa, että usein käsitys kansalaissodasta ja sen syistä perustuu Pohjantähteen. "Kun se pappi varasti köyhän torpparin pellon."

    Mutta onko muuten Tuntemattomassa jotakin, joka ei pidä yhtä nykykäsityksen kanssa? Sotilaat eivät olleet hurmahenkisiä natseja, saati upseerit, sodan syitä ei oikein tunnettu, moni epäili vanhan rajan ylitystä ("ollaan meinaan nyt ryöstöretkellä"), vihollista ei aliarvioitu eikä pilkattu. Ainoa "virhe" on ehkä Neuvostoliiton vankileirien ja vainojen vähättely. Linna ei kai itse uskonut niihin.

    PS. "Suomalaiset ja historia" -kirja lienee sarjaamme maailman lyhyimmät kirjat, sillä suomalaisillahan ei ole historiaa, meille opetetaan. Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua, olkaamme siis historiattomia.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihan nykykasitys eika Tuntematon tieda, mita sota oli!

      Poista
    2. Pieni korjaus:

      Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua, olkaamme siis saksalaisia.

      Poista
    3. "Neuvostoliiton vankileirien ja vainojen vähättely."

      Siihen ehkä vaikutti vielä enemmän julkaisuajankohdan 1950-luvun puolivälin ns yleiset syyt. Jos Linna olisi nostanut asian esille, hänenestä ei olisi tullut Kekkosen ajan kansalliskirjailijaa.

      Poista
  7. "suomalaisen virkamiehen tai ainakin tuomarin sielunhistoriaa voisi hiukan avata."

    Tästä toinen ent. HON Eero Yrttiaho on tehnyt oikein väitöskirjankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaakseni luin käsikirjoituksen Eeron pyynnöstä. Hänellä oli tuttu ongelma: monipuolisen aineiston pitäminen koossa.

      Poista
    2. Tohoreita molemmat HON:t, sekä Yrttis että Kemmpis, toinen YT toinen FT...

      Poista
  8. Vasta itsenäistyneen valtion identiteetin rakentamiseen liittyy usein historian vääristelyä. Meillä esim. myytti Ruotsi-Suomen valtiosta, myös vuosisataiset kahakat Ruotsin kuninkaan alaisten karjalaisten ja Tsaarin karjalaisten välillä selitettiin suomalaisten ja venäläisten välisiksi.
    Sellainenkin kerettiläinen käsitys tulee mieleeni, että lähi-idän konfliktin tapaiset jutut loppuisivat kun siellä nuoremmat sukupolvet unohtavat puolin ja toisin paikalliset "talvisodat" ja muut maalliset ja hengelliset sankarimyytit ja eepokset. Tapahtuisi paikallisesti se mitä täällä on kauhisteltu nuorisokulttuurin pinnallistumisena ja "amerikkalaistumisena".

    VastaaPoista

  9. Mitä Historia on ? Keistä se on. Ja keille. Entä kutka sen kirjoittavat tai sanelevat ? Kuka sitä lukee ja mihin käyttää. Minä käytän sitä huvikseni. Eilen illalla viimeksi. Kävin nykytanssifestarilla Kaapelilla. (Uusi aluelaajennus, kuinka älysinkään mennä.Menen tänäänkin ja vasta.) Istumatta pitkiä iltoja ja vuosikymmeniä kirjojen parissa en olisi Kaapelile mennyt enkä ainakaan ymmärtänyt pitää, nauttia, lohduttautua taiteijoiden palveluksista ja saada oppineisuutta (kirjoissa kohtaamaani) päässäni kihisemään.

    Ensi alkuun hirveällä volyymimusatykityksellä (kämmenet korvilla) tehtiin selväksi että yleisö on kovakorvainen (asia kirkastui ratikalle kävelessä eli kokonaisuuden alkaessa valjeta, myös kun oli juttuseuraa, joka pakotti pinnistämään "mistä oikein tulimme ja mitä olimme kohdanneetkaan taidetanssi esityksessä". Merimiespukuiset pojat alkuun kesyttivät luontokappaletta -itse jo sivistyneinä,opetettuina. Yksikin sisäsiistiksi kai kun pöksyissä takamuslappu vauvahoidon perinteen mukaan ja auki lerputtaen. Siis ei mitään ällöpornoa vaan älyämisen vinkki. (Tietysti koko asia olisi voitu abtraktisti puhua/kirjoittaa mutta taide kunnioittaa yleisöä antamalla sen oivaltaa itse / jäädä pensäksi -toisin kuin arkipäivän opetusjynssäys todistuksineen -ja minullekin ihan äsken kun hain johonkin tilinumeroon lisäkoodeja virastoa varten -oli virkailijallakin tekemistä iban bic salojensa kanssa.)

    Että aika persoonalliseksi menee kun on taiteesta puhe. Puolustuksekseni käykööt se että niin on kristinuskokin. Lutherin muodossa varsinkin kun ilman pappissäädyn välitystä olisi sinullakin surkulla ihan oma kuuma linjasi yläkerran herrakkuuteen -pois siitä elukkaisuudestasi jota Mermaid tanssissa eilen selvitettiin. Joskin pako päättyi hiekkalaatikolle lukemaan annettuja vuorosanoja, "olen läksyni oppinut" kertosäkeellä. (Jotta pääsymaksun maksanut saisi vastinetta rahalleen kahlatessaan lumisohjossa kasin ratikalle, eli autettiin oivaltamaan. Ja loput tekikin yleisö kun jonotti valokuvauttamaan itseään Merenneidon kylkeen, taiteenkin vääntyessä ja päättyessä kama-hupilassamme elämysturismiksi.)

    Miksi intoilen aikuisikäinen mies? Rosenlewin historiassa kerrotaan aikakaudesta ennen nykytanssia eli irtisanomis/bonus kastijakoa kuinka työstä palkittiin. Se vahvempi, siis Rosenlew kaupunkijärjestyksen mukaan täytti "työnantajan henkilökohtaisen huoltovelvollisuuden" (lainaus s. 206) loihtimalla ja sponsoroimalla "työntekijöiden keskinäiseen oma-apuperiaatteeseen pohjautuvaa" ihmisarvoista työn- ja elämänkulun henkilöstöhallintoa. Niin nehän oli keskinäisiä Suomi ja Sampo yhtiöt. Kuka ne hulalautti -ja keiden edustajistokausilla ? Kysyn vain jotta häpeäisivät (on on minullakin vastuuni -tai ei. Olenhan opettu "täyteen ymmärrykseen").
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  10. The then local bishop, Fournier, launched an extensive inquisition involving dozens of lengthy interviews with the locals, all of which were faithfully recorded, such as the arrest of the entire village in 1308. When Fournier became Pope he brought the records with him and they remain in the Vatican Library. /Wiki

    Stalin otti mallia Paavista? Kulakit kolhoosiin!

    Piispat siis valitsivat johtajaksi jämäkän uskonsa puolustajan, tai henkilön joka sepitti itselleen sopivan tarinan.




    VastaaPoista