25. helmikuuta 2013

Paholainen kukaties

Tämä liittyy tietysti hulluuteen, eli aikaisemmin sanottuun. -


”Paholaisen kirjeopisto” ("The Screwtape letters”, 1942) on mainettaan huonompi kirja. Kirjoittaja oli C.S. Lewis, Tolkienin läheinen ystävä ja kollega eli siis yliopistomies ja keskiajan tuntija. Hän oli aikoinaan hyvin arvostettu kristillinen apologisti, mutta nyt häne muistetaan meillä kai lähinnä lastenkirjasarjasta ”Narnia”.

Sitä en osaa sanoa, miksi kirjeopisto ei minua miellytä. Osaan sanoa, että Narniassa kristillinen vertauskuvallisuus ärsyttää minua jostain syystä.

Ehkä joku yllättyy näistä maininnoista, koska olen julkijumalinen mies ja tuon mielelläni asian esiin. Kai sitten on niin, että olen taipuvaisempi saksalaiseen mystiikkaan kuin korkeakirkolliseen ajatteluun, vaikka se olisi näinkin nokkelasti esitetty. Vanhempi paholainen neuvoo nuorempaa, jonka tehtävä on turmella muuan ihminen. Siinä käy niin ikävästi, että tehtävä epäonnistuu ja turmeltava pääsee taivaaseen.

Eilen mainittu Ingmar Bergman nosti Paholaisen monta kertaa elokuviinsa. Erään nimikin on ”paholaisen silmä”. Bergman itse sanoo sitä häpeälliseksi välityöksi, ja määritelmä on varmaan oikea.

Hänen ja Bressonin ja Carl Th. Dreyerin tuotantoa ajatellessa tulee kuitenkin välillä mieleen Paholainen. Tämän kirjoituksen otsikkokin on Bressonin elokuvan nimi. Sekin on viitteellinen.

Kerubinen vaeltaja eli Angelus Silesius eli Johannes Scheffer kirjoitti 1600-luvulla:

„Das gröste Wunder ding ist doch der Mensch allein:
Er kan / nach dem ers macht / GOtt oder Teufel seyn.“

”Ihmeellisin kaikista on ihminen. Hän voi olla omasta valinnastaan Jumala tai Paholainen.”

Paholaisusko juurittiin yhteiskunnista onneksi 1600-luvulla. Sitä ennen oli ajateltu, että Paholainen on jotain todellista, ja hänellä on kyky asettua taloksi ihmiseen. Sellaista ihmistä sanottiin joskus riivatuksi eli riivaajan valtaan joutuneeksi, myöhemmin noidaksi. Ja noidat oli surmattava tuskallisesti.

Kun nyt jokaiselle lukijalle on tullut selväksi, ettei tuolla menneen ajan kielikuvalla, Paholaisella, ole mitään sijaa mielessämme eikä elämässämme, voin kertoa, mikä on muuan kavala keino, jolla Paholainen viettelee ihmistä.

Hän virittelee ihmisessä apeutta, epätoivoa, surua ja syyllisyyttä.

Tämä on niin suuri salaisuus, että nuo ominaisuudet on nostettu ihmiselämän määreiksi. Niiden väitetään olevan väistämättömiä ja normaaleja elämän perustekijöitä. Jos ihminen ei tunne niitä vähän väliä, hän on hullu.

Harhaanjohtavasti ”hengelliseksi laiskuudeksi” suomennettu ”acedia”, englanniksi ”sloth” oli yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Joskus suomennoksena voisi käyttää myös sanaa ”penseys”, mutta sitä ei moni enää tunne eikä juuri kukaan käytä.

Luulen ettei 1700 vuotta ole riittänyt irrottamaan ihmisiä manikealaisuudesta. Myöskään vakaumuksellisen ateismin omaksuminen ei näytä auttavan. Ainakin hetkittäin tuntuu, että maailma koostuu kahdesta osasta, valon maailmasta ja pimeyden maailmasta. Molemmat kilpailevat ihmisestä.

Sama ajatus on yli tuhat vuotta vanhemmassa zarathustralaisuudessa. Pahuutta edustaa kaaos, joka uhkaa ottaa vallan.

Kerubinen vaeltaja kirjoitti ilmeisesti Lutherille mutta samalla Lewisille vuosisatojen päähän: Jumala haluaa luoksesi. Hän tulee käymään, kun et ole kotona. – Ja mistä näin outo ajatus. ”Otollista on rauhaisa mieli. Sen Jumala katsoo hyväksi. Sen voi tavoittaa jättämällä Jumalan rauhaan. – Ja Paholaisen, kenties.

27 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista. Juuri luin wikipediasta aiheeseen liittyviä artikkeleita, ja muutenkin elämä ja ajatukset pyörivät juuri teeman mukaisissa ympyröissä. Synchronicity ;) Terveisin, yölampun hämärästä.

    VastaaPoista
  2. Kylläpä onkin Kemppinen hyvässä vedossa! Aina kun hän askartelee lempiaiheidensa parissa (mm. sota, hulluus, jouppous, juoruilu tai huoruilu), niin juttujen lukunautinto on ihan Über. Nyt on tullut jo solkenaan hyvää tavaraa 4-5 jutun verran.

    KIITOS ja kumarrus


    P.S. Eikö jo taas vähän sodittaisi välillä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jukka Kemppinen, kirjoitit:" Osaan sanoa, että Narniassa kristillinen vertauskuvallisuus ärsyttää minua jostain syystä."

      Ymmärrän, sillä Narnia-kirjat eivät ole vertauskuvallisia eli allegoriaa. C. S. Lewis tunsi allegorian, hänen teoksensa "The Allegory of Love" (1936) on edelleen merkittävä tutkimus allegoriasta. Lewis itsekin sanoi, että Narnia-kirjat ovat satukirjoja, tarkemmin sanottuna fantasia-kirjoja kuten esimerkiksi Kaislikossa suhisee ja Tolkienin kirjat.

      Ennakkoluuloisuudessa voi menettää monta hyvää tarinaa, kuten esimerkiksi sen, kuinka toisesta, kuolevasta maailmankaikkeudesta pakeneva kaunis ja julma velho Jadis voi pistäytyä viktoriaanisessa Lontoossa, riuhtaista sieltä raivoissaan lyhtypylvään ja viedä sen mukanaan livahtaessaan uuteen vastasyntyneeseen maailmankaikkeuteen, jossa siitä tulee Narnian metsää valaiseva lyhty.

      Mutta miten voivat Narnia-satujen lapset siirtyä maailmankaikkeudesta toiseen? Esimerkiksi hyppäämällä maailmojen välillä olevassa metsässä johonkin lätäkköön. Tai ..

      http://narnia.wikia.com/wiki/Wood_Between_the_Worlds

      Fantasiassa kirjailija luo toisen, kuvitteellisen maailman. Lewis sanoi esittäneensä itselleen kysymyksen: Entä jos olisi sellainen puhuvien eläinten ja myyttisten olentojen maa kuin Narnia? Entä jos Jeesus tulisi sinne leijonana? Mitä tapahtuisi?

      Mitä ovat sadut?
      http://narnia-blogi.blogspot.fi/2007/01/satu.html

      Poista
    2. Ooooo mitä viisauatta.


      ----
      Paholainen, todennäköisesti,
      tais härmäjuntisti mennä se nimi, Bressonin, yksi hyvä.
      Mutta makuuni on muu, ottaisin r:n pois ohjaajan nimestä.

      Poista
  3. C.S. Lewisin satiiri Paholaisen kirjeopisto on edelleen hyvin suosittu kirjana ja nykyään myös näytelmänä, jota on esitetty Yhdysvalloissa jo yli kuusi vuotta. Viimeksi se meni New Yorkissa yhdeksän kuukautta eli 3009 esitystä (Westside Theatre). Kiertueilla viidessäkymmenessä suurimmassa kaupungissa sen on nähnyt jo 250 000 katsojaa.

    ks.esim.
    http://denver.broadwayworld.com/article/CS-Lewis-THE-SCREWTAPE-LETTERS-Returns-to-Colorado-Springs-427-20130222

    C. S. Lewis on arvostettu klassikko jo lastenkirjailijana englanninkielisissä maissa - niin myös muissa vanhoissa sivistysmaissa. Narnia-kirjoilla on edelleen suuri vaikutus lastenkirjallisuuteen. Lewisin teos "Four Loves" on uskonnonfilosofian ja filosofian klassikkoteos. "Surprised by Joy" on kiinnostava "matkakuvaus" Lewisin lapsuudesta, kouluvuosista, opiskeluajasta ja siitä, mikä sai nuoren Oxfordin ateisti-intellektuellin kääntymään kristinuskoon. Tärkeä osuus oli hänen ystävällään Tolkienilla, mutta vaikutusta oli pohjoisella mytologiallakin. Lewis on kirjoittanut myös science fiction -kirjoja ja kiinnostavan romaanin Till we have Faces.

    VastaaPoista
  4. Juuri maanantai iltana kuulimme (tv-m.o.t)kuinka paholainen ja demonit ovat elävää todellisuutta seurakunnissa ja sairauksien taustalla.

    VastaaPoista

  5. Ellei muutoin niin pahanmieleni kautta kumminkin, asiani liittyy blogin piiriin. Lienee totta mitä Kellariloukkolainen vuodelta 1864 ja Willensauna 2013 kertoo olemisen laadusta. Että oikkunsa perässä ihmisen on aidompaa painella kuin laskemansa edun. Ja että tarjolle pannut duunit ovat viheliäisiä ja silpovat tekijänsä. Ja oliko lopussa takaseinästä kuiskatuista sanoista erotettavissa, etteivät ihmiset enää edes synny oikeista ihmisistä. Enää tarkoitti aikakautta jälkeen noitien, henkien ja parantajien.

    Dostojevskille tiedoksi että mielikuvitus ja ajatuksen spiraalit elikkä piruetit yhä voivat hyvin ja kilisevät rahaakin, jonka banaalin niukkuuden tähden Markku Maalismaa yhden lyhyen hetken verran oli kuin taidekuluttajahenkilönsä katsomossa. HS 26.2. kertoi ensinnäkin ihastuttavasta rääkkäyssurmatyöstä -tällä kertaa-Tuuloksessa, kolmea epäillään ja rikosnimikettä googlataan lexfennicasta.

    Ja tänään myös ikivalpas Raimo Ilaskivi kirjoitti pankkimiesystävänsä Matti Rankin kuolinsanoman johdosta arvokkaita liturgisia rivejä rahavallastamme. Ilaskivi muisti lasketella madonluvut jälkeen tulleille wegeliuksille ja riikosille. Säästöpankkimies Rankin hyveinä Ilaskivi luettelee "Säästäjien varojen sijoittaminen turvallisesti,riskejä ottamatta kuten lainsäädäntö edellytti,…". Ilaskiveltä pitäisi tivata mistä ne säästäjien varat ilmaantuivat maailmaan ja mihin maailmassa se Ranki ne turvallisesti sijoitti. Hyvinkasvatettut diplomi-ihmiset eivät tällaisia kysy. Niitä huudellaan vain kellariloukuista ahneita parjaten, koronkiskurijuutalaisia väliin lynkaten. -Pahasti pilkan sivu huutelevat itsehyveellisetkin, oma tyhjyytensä vain kaikukoppana.

    Lahjottuja olivat säästöpankin asiakkaat. Rahanalaisiksi sotaverovaltion pakottamina -ja liikepankki-tehtailija laissez faire antaamennä kapitalismin, julkiriettaan ihanan tavaravuoren häämöttäessä horisontissa. Pankki teki yksityistä rahaa ja tehtailija maksoi sillä palkkoja. Työläinen kantoi roponsa säästöpankkiin. Se sijoitti ne turvaavasti Suomen Teollisuus-Hypoteekkipankin pitkäaikaisiin obigaatiolainoihin. Koskaan kuultukaan? Tj oli Raimo Ilaskivi. Yhteisen luottolaitoksemme yhteisellä rahalla, isonnettiin paperikoneita ja levennettiin telakka-altaita. Sitten ne yksityistettiin jos Veitsiluotoa tai Valmetia. Yksityisesti omistetut vain ulkomaalaistettiin. Omistajarahastoiksi siivutettuina ulkomaalaisten siivelle, ne tihkuvat osinkoja enempi kuin koskaan itseomistettuina ja Valkeakoskella, Mäntässä, Karhulassa,Lauritsalassa… asuttaessa.

    Maailmalla on käynnissä ankara poru rahasysteemiimme luonteesta ja mm. rahan synnyinihmeestä yksityispankkiirien verkoissa. Aletaan kypsyä etuajojärjestykseen. Eivät ole sisukkaita kuin me. Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  6. Niin, sekä C.S. Lewis että J.R.R. Tolkien olivat nimenomaan katolisia. Samoin kuin Evelyn Waugh (Brideshead Revisited). Katolisuus raivoaa nimenomaan Oxbridgessa, koska Englannin yläluokan koulutuskäytävän piti olla suhteellisen yleiskristillinen tai ateistinen, eikä kukaan vissiin odottanut ihmisiltä 1930-luvulla paluuta paavinkirkkoon.

    Sanon nyt vielä täälläkin, vaikka olen puhunut siitä muualla: Bresson on Ranskan uuden allon elokuvaohjaajista se, joka käytti katolista kuvastoa. Bressonin leffoja ei oikein enää näe missään. Te siellä etelässä voitte olla onnellisia elokuva-arkistosta, olkaa kilttejä ja käyttäkää sitä myös!

    Elokuvan merkitys on suuri varmaan siksi, että uutena taidemuotona se lähti tutkimaan asioita hyvin tuoreesti ja ennakkoluulottomasti. Muistan itse nähneeni Dreyerin Vihan päivän lukiolaisena elokuvakerhossa. Meitä elokuvakerholiikkeen kasvattamia on kyllä elossa ja hyvinkin hengissä vielä paljon. Kuvan sanoma on ollut siinä alkuvaiheessa, 60-luvun alussa, aivan hirveän merkittävä, eikä se helpolla unohdu.

    Että sitä liikettä vielä olisi, niin pitäisi varmaan pyytää Teemaa näyttämään lisää noita parhaimpia elokuvia. Tekivät jo sen tempun, Teeman festarit olivat ennen joulua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. C. S. Lewis oli anglikaani. Ei erityisen korkeakirkollinenkaan. Kieltäytyi aatelisarvosta, jotta hänen vanhat pubikaverinsa eivät pahastuisi.
      Oxfordissa raivosi kommunismi.:) Sieltä tulivat kuuluisat vakoojatkin.

      Poista
    2. Wikipedian mukaan Lewis oli uskoon paluunsa jälkeen anglikaani vaikka Tolkien olisi toivonut hänestä katolista.

      Poista
    3. Anteeksi, anglikaanihan se Lewis. Olen tainnut niputtaa hänet yhteen Tolkienin kanssa, koska muistelen että kuuluivat samaan klubiin, jossa keskustelivat.

      Puhuin Oxbridgestä, enkä siis tiedä missä yliopistossa oli enemmän anglikaaneja ja missä enemmän katolisia. Jonkinmoista eroa niissä kai oli siinäkin suhteessa.

      Poista
    4. Vakoojia toimi ja rekrytoitui myös Oxfordissa (peitteen alla mm John Cornwell eli Le Carré), mutta tunnetuimmat olivat from the other place eli Cambridge Five (Philby ym).

      Poista
    5. C. S. Lewis haki professorin virkaa Oxfordista, mutta ei saanut sitä. C. S. Lewisin avoin kristillisyys taisi olla syynä siihen. Viran sai runoilja Cecil Day-Lewis, Daniel Day-Lewisin isä, joka oli kommunisti (irtisanoutui vasta myöhemmin kommunismista muistelmissaan). http://en.wikipedia.org/wiki/Cecil_Day-Lewis

      C. S. Lewis valittiin 1954 Cambridgen yliopiston keskiajan ja renessanssin professoriksi. Hän ehti olla siinä virassa 9 vuotta.

      Oli Oxfordissakin kommunisteja jopa vakoilijoitakin enemmän kuin on tähän asti tiedetty, ei tietenkään yhtä kuuluisia kuin vuonna 1951 Neuvostoliittoon loikanneet diplomaatit Maclean ja Burgess, jotka olivat opiskelleet muutaman vuoden Cambridgessä, mutta eivät olleet siellä opettajina.

      Poista
    6. Unohdin mainita, että Macleanin entinen työtoveri, vaan ei kanssavakoilija, Robert Cecil kirjoitti tästä kiinnostavan elämäkerran. A Divided Life: A Personal Portrait of the Spy Donald Maclean
      Traagista luettavaa.

      Poista
  7. Manikealaisuushan voi todella nyky-yhteiskunnassamme paksusti. Ainakin uskonnon perustajaa, Profeetta Mania, palvotaan enemmän kuin koskaan.

    VastaaPoista
  8. C.S. Lewisin Narnia-sarja on onnistunut kristinuskon tarinoiden mytologisoinnissa. Briteillä on siinä hienot perinteet: mm. Charles Kingsleyn Waterbabies, joka on romaani, ja erityisesti Oscar Wilden Itsekäs jättiläinen, joka on lyhyt satu, mutta Wilden hienoin Onnellisen prinssin ohella, ja molemmat täysin H.C. Andersenin parhaimpien veroisia.

    Narnia-sarjan mielenkiintoinen piirre, ja taiteessa harvinainen, on, että tarinan mielenkiintoisin hahmo on hyvä, leijona Aslan eli Jeesus, jonka tylyyttä Lewis toistaa hahmossa.

    Lewisin teologiassa, niin kaunokirjallisessa kuin teologisessa tuotannossa ilmenevässä, on sitten näkemyksiä, jotka ovat filosofisia, mutta huonoa teologiaa. Hän oli kuitenkin maallikko...

    Klaus Kuurinmaa

    VastaaPoista
  9. "Kun nyt jokaiselle lukijalle on tullut selväksi, ettei tuolla menneen ajan kielikuvalla, Paholaisella, ole mitään sijaa mielessämme eikä elämässämme, voin kertoa, mikä on muuan kavala keino, jolla Paholainen viettelee ihmistä.

    Hän virittelee ihmisessä apeutta, epätoivoa, surua ja syyllisyyttä.
    "

    Eli paholainen on oikeistolainen tai hihhuli?
    Kuulostaa loogiselta.

    VastaaPoista
  10. Sanotahan notta perkele, että valtakunta on pahan vallassa, kuin Saksa 1935 - 1945?

    VastaaPoista
  11. Eilen mainittu, psykopaatin vastakohdaksi korotettu Bergman ei tainnut hänkään välttyä siltä, mihin kaikki syyllistymme: isien syntien toistamiselta. Uskonnon piilovaikutukset tunkevat kristillisessä kulttuuripiirissä kasvaneen ateistinkin läpi, ei niiltä välttyä voi kukaan, mutta kyllä Bergman teki myös tietoisia valintoja, jotka ovat kaikuja Pahasta Isästä. Bergmanin lapset ovat raportoineet välinpitämättömyydestä, jota objektiivinen, sosialidemokraattinen tarkkailija saattaisi pitää "pahuutena".

    VastaaPoista
  12. C.S.Lewis on ollut minulle todella tärkeä, nuorena ostin Englannista suurimman osan hänen tuotannostaam, kaiken jonka löysin pokkareina, joihin teinillä oli varaa. Paholaisen kirjeopiston ideasta pidän, toteutuksen siedän, mutta osaa sisällöstä suorastaan karsastan. Kommenteissa jo mainituista pidän (Joy oli muuten hänen vaimonsakin nimi, heidän tarinansa on monille tuttu Anthony Hopkinsin pääosittamasta elokuvasta The Shadowlands, joka antaa Lewisista ajattelijana varsin ohuen kuvan), lisäksi Mere Christianity, The Abolition of Man ja Problem of Pain. Apologeettisistä esseistä pidän eniten.

    Lewis oli anglikaani, ei katolilainen. Maallikko hän oli vahvasti, vertailu samaan aikaan ahmimiini Lutheriin, Melanchtoniin ja Augustinukseen osoitti sen tehokkaasti; mutta paljon arkisen konkreettista häneltä jää mieleen, suosittelen. G.K.Chesterton oli hänelle tärkeä, voisiko häntä sanoa jokamiehen chestertoniksi.

    VastaaPoista
  13. Oikeistofantastit ovat voittaneet paljon rugbyalaa. Katsoin taas minäkin Lewis Catrrollin kaninkolo- ja pääpoikki-sadun Aliisa Ihmemaassa.

    Britit ovat tässä hyviä! Kun heidän sumuisesta pikku maastaan on löydetty kuulu Devonshire ilahduttamaan maailman hiili- ja luuprofessoreja, eikö jo voitaisi pian löytää Demonshire, kun elävää tarvetta näyttää olevan? ass. Reijo, se kamala

    VastaaPoista
  14. "menneen ajan kielikuvalla, Paholaisella, ole mitään sijaa mielessämme eikä elämässämme"

    En kyllä ymmärrä, että jos uskoo kaikkivaltiian ja kaikkitietävän, hyvän henkiolennon Jumalan olemassaoloon, miksi ei olisi yhtä mahdollista, että olisi myös paha henkiolento; siinä on jokin älyllinen ristiriita. Ympäröivä maailmamme puhuu paljon vakuuttavammin jälkimmäisen olemassaolon puolesta.

    Manikealaiseksi ei toki tarvitse ryhtyä eikä uskoa, että tuollainen paholainen voisi mennä ihmisen sisään esim. lääkepillerin yhteydessä. (Muistelen muteen joskus lukeneeni, että keskiajalla iti välttää haukottelua, ettei paholainen/pikkupirut menisi ammollan olevasta suusta ihmiseen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ei ole aikaa eikä tämä ole oikea paikkakaan, mutta totean lyhyesti, että vaikka "satu kuin satu"-argumentilla on paikkansa, on Jumalaan ja Paholaiseen uskomisessa tarkemmin ajatellen paljonkin eroa ja yhteensovittamattomuutta; käymällä läpi Jumalan olemassaololle esitettyjä "todistuksia" tämän voi todeta "kotiläksynä".

      Poista
    2. Jotenkin pidän tätä, nykyään niin muodissa olevaa dualismia liian yksinkertaisena selityksenä. Jollet ole puolellamme olet meitä vastaan?

      Poista
    3. Todetaankoon, että anonyymi ei todellakaan pidä Jumalaa satuna, mutta ei pidä Jumalaa minään kaikkea hyvää ja kaunista jakelevana, mitään meiltä vaatimatta olevana "joulupukkina". Anonyymi myös inhoaa löysää ajatelua.

      Jumalatodistukset eivät todellakaan sulje Paholaista pois, jos hyväksytään tahdonvapauden ajatus, jota esim. syntiinlankeemus edustaa. Tämä ei myöskään tarkoita sitä, että Paholainen olisi Jumalan veroinen olento, mutta henkiolento (enkeli), jolla on tahdonvapaus totella tai kapinoida.

      Poista
    4. En halunnut enkä tahdo arvailla Anonyymista tai hänen muista ajatuksistaan mitään, kannanottoni koski vain virkettä, joka alkoi: "En kyllä ymmärrä...".

      Jumalatodistuksiin viittasin osoittaakseni, että jos jumaluskoa analysoi, tulee vastaan useita perusteita, jotka eivät minusta kelpaa perusteeksi uskoa Paholaiseen. Esimerkiksi useat logiikkaan perustuvat ovat sellaisia, että ne eivät kuulu samaan kielipeliinkään, tätä tarkoitin yhteensovittamattomuudella.

      Poista