19. helmikuuta 2013

Keskustelua valtioista





Olen kehotellut lukemaan Suomen historian. Huomaattehan, että ”Suomen historia” on sekä virheellinen että epätarkka nimitys. Tuolla otsikolla esitellään nykyisessä Suomen valtiossa, siihen aikaisemmin liittyneillä alueilla sattunutta ja jossain määrin itseään suomalaisina pitävien henkilöiden toilauksia.

Tämä ei ole pikkuasia, koska myös ”Suomea” mietittäessä on otettava huomioon muutakin menneisyyttä. Eurooppa on verkko. Myös Suomesta on löydetty tuhannen vuoden ikäisiä bysanttilaisia kolikoita. Arvattavasti puheet paikallisista rantarosvoista pitävät paikkansa.

Kun katselen kommentteja ja yritän pitää kuria, jottemme lankeaisi syntiin ja menisi sellaiseen keskusteluun, joka tukki sinänsä hyvän ”Tieteessä tapahtuu” –lehden pitkiksi ajoiksi, huomeen että Orwellilla olisi edelleen töitä. Hän kirjoitti kerran, että hän ajattelee toisin kuin eräät. Nämä eräät sanovat, että omaa äitiä ei saa arvostella, oli tämä selvä tai räkäkännissä. Äidillä Orwell viittasi isänmaahan eli Englantiin.

Myös meillä on sitä ajattelua, että Suomesta ei saisi sanoa mitään kielteiseksi tulkittavaa, pelkkää kiitosta ja kehua vain. Ja Suomen ainutlaatuisuutta voi korostaa haukkumalla naapurivaltioita, oli siihen syytä tai ei.

Mutta Suomen historian lisäksi maailmanhistoria olisi sekin sopivaa luettavaa. Vahinko vain, ettei selvästi suositeltavaa kirjaa oikein ole olemassa.

Joku kommentoija käsitti, että olin vihjannut Suomen metsäteollisuuden nousun 1800-luvulla olevan jollain tavalla Venäjän ansio. Noin hullunkurinen ajatus ei ole tullut mieleeni. Sitä vastoin on hyvin tunnettua, että suuriruhtinaanmaamme oppi nopeasti tekemään itsensä tarpeelliseksi keisarikunnalle. Eräässä mielessä Suomi todella käsitteli Venäjää kuin siirtomaata. Kolonioistahan hankitaan raaka-aineita pilkkahintaan ja sinne viedään teollisuustuotteita kovalla hinnalla. Juuri niin kävi, kunnes vallankumous tuli ja ennen pitkä Suomi oli kovilla Neuvosto-Venäjän vientimarkkinoilla harjoittaman polkumyynnin takia.

Kolonialismista ja heimoista mainittiin myös kommenteissa. Afrikan historia on todella murhenäytelmä siitäkin syystä, että rajoja vedeltiin mielivaltaisesti.

Kolonialismin tai imperialismin syyttäminen on kuitenkin liian helppoa. Afrikassa syntyi sotien jälkeen valtioita, jotka eivät olleet valmiita sellaiseen.

Joku mainitsi hullunkurisesti Preussin Saksan alkumuotona ja unohti hilpeästi Pyhän Roomalaisen keisarikunnan ja siis myöhemmän Itävalta-Unkarin, joka oli varsin merkittävä valtio aikoinaan. Preussista alkoi tulla jotain 1700-luvulla, kiitos etevän sisäisen rakentamisen. Ehkä armeijan kehittämistä enemmän merkitsi byrokratian luominen. Preussilainen virkamiehistö on tänäkin päivänä monen hyvän asian esikuva. Byrokratia tarkoittaa tässä yhteydessä hallintoa ja oikeuslaitosta, ja hallinnon tärkein osa on kysymys valtionvaroista.

Miksi hämäläisistä ei tullut valtiota? Tai karjalaisista? Vastaus on liian helppo. Kestävä valtio tarvitsee jonkin vähimmäismäärän voimavaroja. Lisäksi hämäläiset tai karjalaiset eivät tarvinneet valtiota eli mitään kiinteitä yhteen liittymisen muotoja, eikä heillä ollut kykyä eikä halua hankkia varoja organisaation ylläpitämiseen.

Kun tyhjiö täyttyi – 1400-luvulla – oman päätösvallan hankkiminen olikin myöhäistä.

Ne ”heimot”, joista menneisyyden kirjoissa kerrottiin olivat tilapäisiä ja väljiä. Vai osaatteko luetella Norjan heimot? Heillähän oli kuningaskuntakin silloin kun täällä asuttiin vielä puussa. Heimo, jolle saksan kielessä on useita eri sanoja (kuten die Sippe), oli saksalaisille 1800-luvun alussa hyvin tärkeä ja tarkoituksenmukainen käsite.

Ja me olimme Saksan liittolaisia ja kanssasotijoita jo kauan ennen Hitleriä, mielestäni jo satoja vuosia sitten.

Esimerkiksi ”ikivanhat tuomarinohjeet” tunnetaan oikein hyvin Saksasta, jossa aikakauden ajattelijat olivat ahkeria jo ennen Olaus Petriä. Jo 1500-luvulla maailman johtavat virkamieskoulut toimivat saksalaisella kielialueella. Virkamiehet vihittiin papeiksi, mutta se ei häirinnyt ketään.


13 kommenttia:

  1. Harri Tapper kertoo kirjassaan Loimu ja lumi tällaisen vitsin:

    "Karhu, susi ja jänis, niin kuin tiedetään, ovat enimmäkseen riidoissa. Mutta eräänä iltana ne päättivät ottaa viinaksia. Otetaankin oikein miehen lailla. Jänis sammui ensiksi. Karhu ja susi siemailivat vielä, mutta sitten ne ryhtyivät riitelemään ja tappelivat verissä päin, kunnes retkahtivat hangelle kumpikin. Jänis heräsi aamulla ensiksi.
    - Minulle eivät taida viinakset sopia, kun olen näin pahapäinen."

    Eikö tämä kuvaa aika hyvin Suomea. Ensin tappelivat Ranska ja Venäjä, sitten Saksa ja Venäjä. Jänis pääsi vähimmällä, oli sammuneena ainakin syksystä 1941 eteenpäin, kunnes Karhu heräsi. Ovat tainneet nuo Tapperin veljekset Kain ja Harri naureskella ihmisten typeryydelle ja se joka viimeksi nauraa, parhaiten nauraa. Missä on Paavo Lipposen muotokuva?

    VastaaPoista
  2. Vanha käsitys että ihmisen vaiheet muodostaisivat jonkilaisen tietyn "maailmanhistorian" joka koostui kansakuntien muodostamista valtioista ja jolla olisi suunta ja tarkoituskin, yleistyi euroopassa Hegelin vanavedessä. Niimpä ruotsalaisen C. Grimbergin "kansojen historian"mukaan Venäjä astui maailmanhistoriaan Pietari Suuren johdolla,elettyään siihen saakka erillishistoriaa.
    Vaikka tämä historiakäsitys on väärä,niin on epäilemättä ollut hyödyksi että se on innoittanut esim. Snellmannia ja muita suomalaisen yhteiskunnan rakentajia.

    VastaaPoista
  3. "- - hullunkurinen ajatus ei ole tullut mieleeni"

    Kirjoitat aika löysää tekstiä entiseksi tuomioistuinlakimieheksi saati tohtoriksi.

    Miksi Suomen (historian) tapahtumia ei voisi tarkastella Suomen näkökulmasta? Suomalaiset tuppaavat yleensä niin tekemään.


    VastaaPoista
  4. Ainakin oma missioni on vain se, että Suomi ja suomalaiset ovat täsmälleen samanlaisia kuin muutkin. Eivät parempia, eivät kehnompia, eivät olemattomampia.

    Kaikissa maissa on ajattelua, ettei omasta maasta saisi sanoa mitään kielteistä, ei Suomi ole tässäkään suhteessa mikään poikkeus. Kaikissa maissa on myös nihilistejä, joiden missio on omaan onnikkaan kakkiminen. Meillä se vaan tuntuu joskus olevan eliitin ja älymystön suurin huvi. Ja sen korkein pontessi on täydellinen mitätöinti.

    Nämä kakkiaiset ottavat sitten täytenä totena Kemppisenkin kärjistykset, ettei mitään suomalaisuutta ennen 1800-lukua ollut olemassakaan, eikä ollut edes heimoja, vaan ne ovat vaan myöhemmin keksittyjä sosiaalisia konstruktioita (ihan samoin kuin sukupuoletkin, opittuja sosiaalisia konstruktioita kaikki tyynni, uskokoon ken haluaa).

    Voihan asia noin ollakin, mutta se pätee sitten kaikkiin muihinkin kansallisuuksiin ja heimoihin. Kemppiset tietävät tämän, mutta kakkiset eivät tiedä.

    Eikä sitä faktaa voi millään retoriikalla tehdä tyhjäksi, että Daniel Jusleniuksen vuonna 1703 ilmestyneen kirjan nimi on nimenomaan "Vindiciae Fennorum".

    Onpa se käännettynä sitten "Suomalaisten puolustus" tai "Suomalaisuuden puolustus" – niin mitä puolustettavaa on sellaisessa mitä ei silloin ollut olemassakaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulkaas sitä. Kuulkaapas mitä Tapsa puhuu. Sosiaalisia konstruktioita. Vai niin. Että suomalaisuuden puolustuksesta luritettava. Kirjan nimellä se poika vaan historian tulkintojen kimppuun... Että nimellä, sano. Uskoohan kirjan nimen perusteella Tapsa mitä tahansa, jos äitiinsä tulee, ja jos se taas isäänsä tulee, niin suorastaan meuhkaa.

      Poista
    2. ”Kuinkas kauan herrat luulee heimosoturin keikkuvan näillä tiedoilla?”

      ”Luulee. Ei ne mitään luule, ne keksivät. Ne on keksineet heimot, taikka mitä perkeleen sosialistia konstruktioita ne on, jota se heimoaate pitäisi olla. Menes valittaan tiedonnälkääsi niin lyödään semmonen ploki eteesi, jossa todistetaan, ettei mitään tietämistä olekaan!"

      ”Mää en tiär semmottist blogeist yhtikäs. Mun aivoin vaan sanova et älliä on surkkia vähä.”

      Poista
  5. Bysanttilaisesta kolikosta saatiin malli, kun "Rauta-aika"-näytelmään tarvittiin rahaa. Sampo jauhoi kultarahoja ison kasan toista läjää ja Pohjola rikastui. Asialla oli silloin TV-2:n tehostemestari.
    Pajalla kävi Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  6. Suomalaiset ovat todellakin poikkeuksellisia tyyppejä. Siinä, missä _kaikilla_ muilla naapurikansoilla (tai sanotaan nyt vaikka kieliryhmillä) on ollut kukoistava kulttuuri sellaiset tuhannen vuotta, Suomessa ei ole ollut kerta kaikkiaan yhtään mitään. Jonkinlainen ihmeellinen tyhjiö keskellä Koillis-Euroopan kulttuureja. Hyvin mielenkiintoista!

    VastaaPoista
  7. Suomenlahden historiaa v. 1944

    Virossa kertovat, etta v. 1944 kirjoitettiin Suomenlahden historiaa. Helmi-maaliskuussa sovietin pojjaat paattivat murtaa Narvan linjan puolustuksen. Narvan linjan puolustajilla oli peleja ja vehkeita ja sakki seka johto koulutettu ottamaan sovietin poikia vastaan.
    Eivat paasseet, joten Stalin paatti yrittaa saranan kautta.

    Siispa Karjalan Kannaksen suurhyokkays alkoi. Suomalaisten johto ei ollut enaa valveilla eika koulutettu vastaanottamaan sovietin hyokyaaltoa, niin meinas menna lapi ( Martti V. Tera "Kesakuun 1944 kriisi".

    No kun hullut suomalaiset eivat ymmartaneet omaa hyvaansa, vaan tulppasivat maahantunkeutumisen Ihantalassa, Vuosalmella, U-asemassa jne, oli Stalinin hyokattava suurilla voimilla Narva-Sinimaen linjaa bastaan. Ei onnistunut taaskaan.

    KYSYMYS: Miten ihmeessa se Narva-Sinimaen linja piti, kun suomalaisten paa-asema ja VT linja puhkaistiin kuin puukolla kartongin lapi (Hersalo!)

    Suomenlahdesta oli kysymys kuulemma koko ajan ei Suomesta?

    VastaaPoista
  8. Ymmärtääkseni Suomen metsäteollisuuden nousu 1800-luvulla oli Venäjän ansiota.

    Tuolloin itsehallinto omine viranomaisineen oli suuri etu.
    1856 Aleksanteri II kävi Suomessa, jolloin asetettiin lukuisia komiteoita suunnittelemaan toimenpiteitä teollisuuden edistämiseksi.
    1861 lähtien ikivanha maakaupan kielto purkautui ja samana vuonna vapautettiin mm. sahateollisuus, joka jo vuonna 1857 oli saanut oikeuden höyryvoiman käyttöön. Tällöin ensimmäiset puuhiomot Suomeen. Puuhiokkeesta valmistettiin pahvia, luonnonruskeaa käärepaperia ja sanomalehtipaperia
    Puunjalostuksen ja sahateollisuuden kultakausi pääsi vauhtiin.

    Rahaa liikkui paljon maaseudulla metsäkauppojen ja metsätöiden vaikutuksesta. Vanhojen ruukkien hallussaolevat valtavat metsäomaisuudet saatiin kaupattua ja näillä varoilla silloiset teollisuusmiehet sijoittivat rautateihin, rautateollisuuteen ja konepajateollisuuteen... höyrylaivaliikenteeseen/puutavaran rahtaus...

    VastaaPoista
  9. Mietin viime kesänä Ruotsin aktivoitumista Aurajoen suulla, joka kiihtyi kun Saarenmaa liitettiin Saksan etupiiriin.
    Vaikuttiko vahvan ja vauraan Saarenmaan taipuminen Suomen historiaan miten?

    VastaaPoista
  10. Hallitsijan taikasauvalla ryssänmaan keisari loi Suomen suuriruhtunaskuntaan metsäteollisuuden. Bipeti bapeti puh!

    VastaaPoista
  11. "Miksi hämäläisistä ei tullut valtiota? Tai karjalaisista? Vastaus on liian helppo. Kestävä valtio tarvitsee jonkin vähimmäismäärän voimavaroja. Lisäksi hämäläiset tai karjalaiset eivät tarvinneet valtiota eli mitään kiinteitä yhteen liittymisen muotoja, eikä heillä ollut kykyä eikä halua hankkia varoja organisaation ylläpitämiseen."

    Tässä JK löi naulankantaan!

    Tuohon voisi lisätä, vielä, että miksi ei ollut voimavaroja? Koska Suomi kuten aiemmassa blogissa oli todettu oli onnetonta maanviljelysseutua, jolloin ei syntynyt sitä maanviljelyn ja väestön ylijäämää, jolla keskiaika-aikaiset valtiot luotiin. Tuohon nähden Suomi on kuitenkin ollut varsinainen menestystarina (vrt Irlanti, Viro).

    VastaaPoista