27. helmikuuta 2013

Kasvu





Eilinen kirjoitus, jossa muistutin uudesta ja tarpeellisesta kirjasta, toi harvinaisen järkeviä kommentteja – samoin kuin muuten esoteeeriset pohdinnat pahan olemuksesta.

Ilahdun taas kerran ajatellessani, että pösilöt höyhentävät toisiaan jollain muilla keskustelupalstoilla. Rahan käyttöön ja julkisiin varoihin liittyvissä keskusteluissa on minun ikäni aina ollut mukana joku, jonka mielestä syrjäkylän opettajalta pitää ottaa pois kunnan kustantamat polttopuut. Polttakoon risuja metsästä. Säästetään yhteisiä verovaroja.

Mitä tahansa voi verrata mihin tahansa. On aivan totta, että kunnanpösö istuu kiikkustuolissa laskemassa viljantrokausrahoja, kun toinen kiskoo konekivääriä ahkiossa pitkin Syvärin seudun metsiä, jossa kannotkin ovat kuin kerjuupoikia.

Kaksi alkeellista asiaa haluaisin lisätä keskusteluun. Toinen on taloudellisen kasvun laskemistapa, koska se joskus unohtuu. Jos BKT oli edellisvuonna sata ja kasvoi 1,8 % ja kasvu jatkui seuraavanakin vuonna, lopputulos on 1,8 prosenttia 101,8:sta.

Jos Kiinan talous kasvoi 6 % vuodessa, se kaksinkertaistui 12 vuodessa. Suomessa jopa käytettävissä olevat varat ihmistä kohti ovat nyt 15 kertaa suuremmat kuin sata vuotta sitten.

Eräs viisas mies selitti minulle aikanaan, että korkoa korolle on epäintuitiivinen ajatus ja se olisi syytä laskea. Jos maksamattomat korot lisätään velkapääomaan, miten pian velka kaksinkertaistuu? Silloin kun pankkikorot olivat toistakymmentä prosenttia, laskin päässäni, että seitsemässä vuodessa.

Katso lähemmin ”eksponentiaalinen kasvu”.

Kun puhutaan taloudellisesta kasvusta, silloin ajatellaan usein rikastumista tai elinympäristön turmeltumista. Kun sanotaan, että taloustieteen suosittama politiiikkaohje olisi taloudellisen kasvunmaksimointi, silloin puhutaan pötyä. ”Taloustiede lähtee siitä, että ihmisten tulisi saada vapaasti tehdä valintansa markkinaehtojen ja budjettirajoitustensa puitteissa.” (Korkman).

Taloudellisen kasvun käsitteeseen sisältyy hyvinkin keskeisesti tiedon lisääntyminen. Tieto ei ole kuluva luonnonvara. Useat voivat käyttää samanaikaisesti samaa tietoa, eikä se siitä vähene.

Jonkin kehittyvän talouden kannalta tiedon levittäminen syntyvyyden säännöstelystä saattaa olla juuri tällainen ratkaisevan tärkeä kasvutekijä. Jossakin onnellisessa tapauksessa sen seuraus voi olla, että ihmiset elävät paremmin – nälkä hellittää edes hiukan, tautikuolleisuus vähenee.

Hieno kasvutekijä, jota itse kannatan kovaäänisesti, on se kehitysavun muoto, jossa tyttöjä opetetaan lukemaan. Täysin järkevästi arvioiden seurauksena on yleinen lukutaidon koheneminen. Empiirisesti arvioimme, että parantunut lukutaito merkitsee suotuisampaa elämää.

Luulisin että ihmisen aiheuttamien ympäristövahinkojen selvittäminen lukutaidottomalla joukolle olisi käytännössä tuloksetonta. Eurooppaa ja Suomea ajatellen luetun ymmärtäminen eli tutumpaa sanaa käyttäen koulutus (tai valistuksen lisääminen) on selvä edellytys tolkuttomuuksista tinkimiselle.

Itse pohdin useimmin palveluntarjonnan tuotteistamista. Aion kirjoittaa siitä edelleenkin, välillä myös vaikeaselkoisesti. Kun tällä hetkellä Euroopassa 72 prosenttia BKT:sta tulee palveluista ja vain 28 prosenttia tavarantuotannosta, kysymys on tärkeimpiä. Siihen kuten suuriin taloudellisiin ratkaisuihin ei ole olemassa poliittisia keinoja eikä ratkaisuja. Politiikan tehtävä on pitää oloja vakaina, mikä muuten siis edellyttää sen kunnanpösön ahdistelemista ja konekiväärin poistamista kelkasta eli jollain tasolla oikeudenmukaiseksi käsitettyä tulonjakoa. Lisäksi politiikan tehtävä on vaalia instituutioita, sellaisia kuin esimerkiksi toimiva ja ei korruptoitunut poliisi.

Kyllä Jyrki Katainen ja Pekka Himanen ovat oikealla asialla. Ajatteleminen – uusien ajatusten kehitteleminen – on yhteisen edun mukaista. Ja ajatustyöhön voi osallistua jokainen. Kumpi kuormittaa ympäristöä, ooppera vai jääkiekko, mainitakseni kaksi kallista lajia? (Näiden paneminen vastakkain on siis mielivaltaista ja anteeksiantamista; tuli vain mieleen tonttikeskusteluista.)

21 kommenttia:

  1. Kyllä me pösilöt luetaan tätä linja-autossa, kun uutissyötteenä koko teksti kännykkään tulee. Nyt ei voi kommentoida kirjoitusta mitenkään. Siksi, kun ei ymmärrä puolesta välistä alas mitään ja ei edes jaksa lukea sitä.

    VastaaPoista
  2. Vanha nyrkkisääntö sanoo, että kun 72 jaetaan korkoprosentilla saadaan kaksinkertaistumiseen tarvittava vuosimäärä.

    VastaaPoista
  3. Jos elintasomme on nyt vaikkapa 15 kertaa korkeampi kuin 100 - 400 vuotta sitten niin olemmeko me nyt 15 kertaako onnellisempia kuin 100,0 - 4.000 vuotta sitten? - Epäilenpä.

    Elämähän on ihmiselle annettu. Enkä käsitä, minkä vitun takia ihmiset kerää ympärilleen tavaraa millä ne eivät tee mitään, tulevat vaan vihaisen näköisiksi, eli ärtyneiksi. Joka on sama asia. Elintasossa on kivinta se ettei esim. hammasmätä ole enää tappava tauti, mutta... no, sekin kääntyy (ennemmin tai myöhemmin eli ihan kohta) ihmiskuntaa vastaan. Koska enemmistö maapallomme ihmisistä elää (mutu-tuntuma?) tällä hetkellä alkeellisemmin kuin Pentti Linkola, eikä se tätä kehitystä toiseksi tee. (Ja kun ajattelee että n. 96,7 % heistä haluaisi elää kuin Björn Wahlroos, ei yhtälö tästä helpotu.)

    Hitsi, tulkoon jälkeemme vedenpaisumus!

    VastaaPoista
  4. Ooppera ainakin kuormittaa kovasti muitakin kuin
    oopperassa kävijöitä. Yli 100:lla eurolla tuetaan
    verovaroista jokaista oopperassakäynti.
    Ei voi olla pelkkä sattuma, että tuki kohdistuu
    pääsosin ns. eliittiin (maksukykyisiä, maksuhaluttomia)

    VastaaPoista
  5. Himasen, Kataisen ja ajattelun yhdistäminen samaan virkkeeseen oli varmaan provokaatio ?

    On melko kauheaa, jos pääministeri ihastuu ja menee mukaan himas-tason täysin sisällöttömään puppugeneraattoripuheeseen. Ja johtaa maata tuolta pohjalta.

    Fantastista, etten paremmin sano !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta voi itse kukin tuottaa automatiikalla omat "himasensa":

      http://www.mattigronroos.fi/etc/Himanen

      Ja laskua sitten vain perään ;)

      Poista
  6. On syytä huutaa aina "Hevonpaskaa!", kun joku julistaa latteuden, että loputon kasvu ei ole mahdollista rajallisessa maailmassa ja vielä päälle päätteeksi sönköttää jotain kantokyvystä.

    Kantokyky on parametri, joka varsinaisesti esiintyy logistisessa populaation kasvuyhtälössä ja sen yksikkö on yksilöitä. Kun puhutaan talouskasvusta, yksikkö olisi tietysti euroja tms. Maailman rajallisuus ei liene este sille, paljonko rahaa maailmassa on; jos maailma uhkaa tulla täyteen seteleitä, voidaan aina painaa isompia.

    Kun tätä latteutta viljelevät usein ihmiset, jotka esittävät tietävänsä jotain biologiasta, voidaan ottaa toinen esimerkki biologiasta, evoluutio. Luonnonvalinnan perusteoreeman mukaan populaation fitness kasvaa varianssinsa verran joka sukupolvessa. Mitenköhän evoluutio on pystynyt jatkumaan jo miljardeja vuosia eikä maailma ole tullut täyteen fitnessiä?

    Pohjimmiltaan kysymys on ihan samasta asiasta kuin talouskasvussa. Fitness on oikeasti määritelty vain tiettyyn aikaan ja tietyn populaation sisällä. Sitä voi joten kuten verrata kahden peräkkäisen sukupolven välillä, mutta ei ole mitään järkeä verrata nykyisen ihmiskunnan fitnessiä vaikka Australopithecuksiin, kaukaisemmista esi-isistä puhumattakaan.
    Samalla tavalla BKT:tä voi joten kuten verrata kahden vuoden välillä, mutta vertailu vaikka sadan vuoden yli ei ole yhtään mielekästä. Minä voin ostaa palkallani helposti lukemattomia asioita, joita sata vuotta sitten ei osattu kuvitellakaan, mutta minulla ei olisi ikinä varaa vaikkapa pitää kotiapulaista, joka sata vuotta sitten olisi ollut keskiluokkaisen kaupunkilaisen peruskauraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevonpaska on erittäin hyvä lannoite, mutta huutamalla siitä menee tehot.

      Evoluution jatkuvuus on taattua siten, että sen mistään piittaamaton, järjetön, vakaasti eteenpäin junnaava kehitysjärjestelmä on ennenpitkää pyyhkäissyt suursyömärit kadotukseen. Seuraava ahmattilaji on väistämättä ihminen.

      Poista
    2. Tämä on aivan tavattoman hieno kommentti, otan hatun päästä välittömästi (mikä ei nyt ole paljon, kun on niin lämmin sää).

      Toimittaja Juho-Pekka Rantalan uusi radio-ohjelma Mikä maksaa? (perjantaiaamupäivisin Ylen Ykköseltä, myös podcastina ja Areenassa) on uusi talousvalistusohjelma, joka ei ihan ainakaan vielä ole ollut menestys. Avausjakson ainoita valopilkkuja oli Timo Tyrväisen hieman harvinaisempi tapa perustella tarvetta jatkuvalla kasvulle: teollisesta vallankumouksesta alkaen on kaikki taloudellinen toiminta tehostumistaan tehostunut, joten jatkuvan talouskasvun loppuminen tietäisi työttömyyden jatkuvaa kasvua.

      Poista
    3. Rienzi, tiedämme että olet konservatiivi. Se myös sopii sinulle. Mutta älä kuolaa, älä viitsi.

      Poista
  7. Saahan sitä ajatella, mutta paljonko siitä pitää maksaa.

    Taitaa olla blogistin kaverit tulilinjalla?

    Tottakai niitä saa puolustaa.

    VastaaPoista
  8. Kaipa "talouskasvuun" liittyy olennaisesti lisääntyvän vapaa-ajan määrä ja "ilmaisen" rahan jakaminen. 70-luvulla 6 päiväisestä työviikosta siirryttiin 5 päiväiseen työviikkoon. Kukapa nykyisin suostuisi lauantaina tekemään 5-tuntista työ- tai koulupäivää. Rahaa jaetaan kansalaisille kesälomarahoina, pekkasina ja muina lisääntyvän vapaa-ajan vaihdakkeina.

    Toisaalta haluamme nauttia vapaa-ajastamme terveinä ja onnellisina, joten haluamme terveellistä ruokaa. Ostamme siis ReilunKaupan banaaneja. Banaanien on oltava lannoitevapaita, jolloin pienviljelijän on kaksinkertaistettava viljelypinta-alansa. Tästä seuraa että hänen työmääränsä kaksinkertaistuu ja lapsetkin on otettava viljelyavuksi koulunkäynnin kustannuksella. Palkka kuitenkin pysyy samana minkä ReiluKauppa on määritellyt.

    Eli MEIDÄN hyvinvointimme ja vapaa-aikamme on kiinni siitä, että muiden ansiotaso laskee ja suurin osa heistä joutuu elämään köyhyydessä. Nokian kännykän tai herkullinen säilykepurkin ostaminen lisää elintasoamme, mutta tuhoaa muiden elintason.

    Jos haluatte lahjoittaa rahaanne ja osan onnellisuudestanne on tämä hyvä paikka aktin suorittamiseen:

    http://www.naistenpankki.fi/fi/etusivu/?id=652


    VastaaPoista
  9. Ja sitten jotakin ihan muuta.

    Viime päivien kohudokumentin tiimoilta on kirjoitettu lehdissä/netissä, että FIS:n hallussa olevien hiihtäjien verinäytteiden arvoja ei voida julkistaa, koska verinäytteet ovat "hiihtäjien omaisuutta". Tämä oli aika pysäyttävästi luonnehdittu. Jos FIS vaikka palauttaisi urheilijoille heidän "omaisuutensa", niin mitä he tekisivät niillä kahdeksan vuotta pakastimessa maanneilla näytteillä? Tuskin he olisivat ihan ensimmäisenä ruiskuttamassa niitä takaisin ruumiiseensa?

    Kun hiihtäjä FIS:n kilpailussa ei liian korkean Hb-arvonsa vuoksi saa lähtölupaa, on tapana että Hb-arvo samalla julkistetaan, joten missä tässä ongelma?

    FIS suojelee itseään omalta lajiltaan.

    VastaaPoista
  10. Kun sanotaan, että taloustieteen suosittama politiiikkaohje olisi taloudellisen kasvun maksimointi, silloin puhutaan pötyä.

    Näin on siinä mielessä, että yleisellä tasolla taloustiede ei ota kantaa kasvun tai kasvamattomuuden tavoiteltavuuteen. Siten sen politiikkaohjeetkin koskevat vain yleistä, globaalia taloutta eikä niitä perustella kasvulla tai kilpailukyvyllä. Globaali taloushan ei kilpaile minkään kanssa.

    Taloustieteellä on kuitenkin myös erityinen taso – jota nykyisin lähes pelkästään kehitetään ja käytetään – joka kohdistuu ajasta ja paikasta riippuvan erityisen ongelman ratkaisemiseen. Tällä hetkellä ja meillä talouden keskeinen ongelma on hyvinvointivaltion säilyttäminen, sillä sen mureneminen tuhoaa sitä yhteistä luottamusta kehitykseen, jota ilman talous taantuu. Tähän ongelmaan niin korkmannien kuin himastenkin ehdoton politiikkaohje on ”kilpailukykyä on parannettava, lisää kasvua on saatava” ja tähän niin kataiset kuin urpilaiset yhdessä toimin pyrkivät.

    ”Taloustiede lähtee siitä, että ihmisten tulisi saada vapaasti tehdä valintansa markkinaehtojen ja budjettirajoitustensa puitteissa.”

    Tämä on erinomaisen hyvin sanottu Korkmanilta. Tämä on taloustieteen yleiseen tasoon kuuluva lause, joka kaiken lisäksi sisältää sekä politiikkaohjeen ”ihmisten tulisi saada vapaasti” että tärkeän lisäehdon ”budjettirajoitustensa puitteissa”. Budjettiin viittaaminen kohdistaa vapaan toimijan ostajaksi, sillä ostajan budjetistahan kaupanteon onnistuminen riippuu. Juuri tälle ajatukselle kaikki talouskirjoitukseni perustuvat – mutta näytän olevan ainoa lajissani, ikävä kyllä.

    Tälle ohjeelle ja periaatteelle Korkman sen enempää kuin muutkaan nykytaloustieteilijät eivät oppejaan rakenna. He rakentavat ”kasvuneutraalit” mallinsa sille olettamalle, että markkinoilla olisi kaupan vain kasvun suhteen neutraaleja kohteita. Näin ei kuitenkaan ole. Merkittävän osan markkinoilla kaupattavista tuotteista muodostavat erilaiset oikeudet, jotka ovat kasvulla tai kilpailukyvyllä perusteltuja ja joilla kaupankäynti johtaa kasvupakotteiseen talouteen.

    VastaaPoista
  11. "Kyllä Jyrki Katainen ja Pekka Himanen ovat oikealla asialla. Ajatteleminen – uusien ajatusten kehitteleminen – on yhteisen edun mukaista. Ja ajatustyöhön voi osallistua jokainen."

    Totta, ajatustyöhön voi osallistua jokainen - mutta ihan jokaiselle ja ihan kaikesta paskasta ei tarvitsisi maksaa 700 000 euroa.

    VastaaPoista
  12. Toipila sanoi jo eli hänelle +.

    Ooppera taisi olla vain harhautus, siitä on puhuttu niin monet kerrat.

    Ajatella saa. Kannattaakin. Kannattiko Kataisen laittaa veronmaksajat suosimaan ajattelua niin kovalla summalla?

    VastaaPoista
  13. Tulevaisuus eli tulevat menot on jo pantattu, siksi talouden on pakko kasvaa. Talous on ponzi. Yleinen velka-armahdus voisi toimia, mutta ulkomaanvelkoja ei voi jättää maksamatta, jos siis haluaa jatkossakin ulkomaantavaraa.

    VastaaPoista
  14. Jos nyt sitten kuitenkin kokeiltaisiin sitä elvyttämistä jota nämä nobelpalkitut niin kovasti suosittelevat, kun kerta nämä rahapoliitiset jutut on käytetty loppuun. Montakos vuotta tämä pankkituki eli nollakorot jo ovatkaan olleet käytössä - ei vaan lähde talous käyntiin kun ei ole kysyntää. Jos menisi pielee niin jäisi kuitenkin kunnossa oleva rataverkko, mooottoritiet ja muu infra - joskus nekin on hoidettava, parempi heti kuin sitten kun se korkeasuhdanne lopulta tulee.

    VastaaPoista
  15. Valitettavasti elvytysrahat valuvat ulkomaille, kauppavajeen muodossa. Eivät ehdi kauaa kiertää taloudessa. Tässä syy siihen miksi elvytys ei enää toimi. Ennen olisi tullut sentään selvää inflaatiota, kun markat eivät muille kelpaa. Nyt vain velkaannutaan jatkuvasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihtotase kääntyi ylijäämäiseksi loppuvuodesta.

      Poista
  16. "Taloudellisen kasvun käsitteeseen sisältyy hyvinkin keskeisesti tiedon lisääntyminen. Tieto ei ole kuluva luonnonvara. ...Kun tällä hetkellä Euroopassa 72 prosenttia BKT:sta tulee palveluista ja vain 28 prosenttia tavarantuotannosta, kysymys on tärkeimpiä."

    OK, vaikka tieto ja muu immateriaalisen hyödykkeet eivät olekaan kuluvia luonnonvaroja, taloudellinen kasvu ja siihen liittyvä elintason nousu edellyttää myös materiaalista panosta ja tavarantuotantoa. En vieläkään ymmärrä niitä tahoja, jotka uskovat rajattomaan kasvuun rajallisessa maailmassa, ellei mennä scifin matrix-maailmaan missä lillumme jossain tankissa mielemme luodessa miellyttävän maailman.

    Olisi muuten mielenkiintoista lukea blogi viimeisimmässä Suomen Kuvalehdessä esitetystä "rahanapista", jolla EKP voi luoda rajattomasti uutta rahaa. En itse voinut välttää 1920-luvun Saksaa koskevilta mielikuvilta. (Sama muuten tapahtui 1500-luvun Espanjassa, vaikka kyseessä oli kulta, jota on pidetty arvonsa säilyttävänä.)

    VastaaPoista