31. tammikuuta 2013

Tuomioistuinkoulu





Eläkkeellä oleva hovioikeudenpresidentti Erkki Rintala kirjoitti Ruotsin tuomioistuinakatemiasta ja sanoi, että Suomeen on saatava samanlainen (DL 2/2012).

Ilahduin artikkelista huomattuani ensin kohdan ” Arposen komitean mietintö kuuluu parhaimpiin, mitä tuomioistuimiemme kehittämiseksi on lähihistoriassa aikaansaatu”. Muistan 1990-luvulta tapauksen, jossa tuomarin osallistuminen ulkomailla sikäläisen viranomaisen järjestämään koulutukseen katsottiin lähes virkavirheeksi. Myös monet tuomarit olivat sitä mieltä, että talouden ja liiketalouden sekä niihin liittyvän laskennan viikon kurssi oli pahimmanlaatuista hölynpölyä. Opettajissa oli kaksi nobelistia, mitä pidettiin todisteena tilaisuuden viihteellisyydestä. Kyllä siellä Tucsonissa kieltämättä pelattiin golfia, 10 tunnin luento- ja harjoituspäivän jälkeen.

Rintalan teksti on kovaa.

”Suomenkin on luovuttava oikeuslaitoksen hallinnon saksalaismallisesta keskittämisestä oikeusministerille, joka käyttää monokraattisesti ylintä päätösvaltaa kaikissa hallinnon merkittävissä asioissa (Saksa, Itävalta ja Suomi). Nykytila estää sen, ettei tuomarikuntaa voida velvoittaa ottamaan kokonaisvastuuta tuomioistuimien laadukkaasta ja tehokkaasta toiminnasta, vaikka kansainvälinen kehitys, maamme sitoumukset ja puutteet oikeusvarmuudessa ovat jo pitkään sellaista edellyttäneet.”

Tämän jutun otsikosta voi erehtyä. Monien mielestä tuomarit voivat kouluttautua työssään. Nämä kokemukset viimeksi kuluneiden 150 vuoden ajalta eivät oikein rohkaise.

Jotta tuomari voisi olla aidosti riippumaton, hänen on oltava valistunut. Jos hän osaa vain sen, mitä on kavereilta kuullut, hänellä joko ei ole omia ajatuksia tai jos on, niiden taso ei ehkä ole kehuttava.

Riippumattomuuden kääntöpuoli on esteettömyyden varjeleminen, joka voi johtaa vakavaan mökkihöperyyteen.

Minulla ei ole aavistustakaan, mikä on tilanne nyt, mutta olen kuullut useankin tuomarikollegan kehaisevan, ettei ole lukenut ainakaan aikuisiässään ainuttakaan rikosromaania eikä katsonut alan sarjaohjelmia televisiosta. Jotkut kiittävät itseään siitä, etteivät ylimalkaan lue tietokirjoja eivätkä romaaneja, koska virka vaatii kaiken ajan ja voimat.

”Liika työ usein estää tuomaria seuraamasta aikaansa; kehitys kulkee ohitse, ajatus väsähtää ja stereotypioituu; suurin osa tapauksista menee rutiinilla, vaikeammat pannaan menemän jonkinlaisella kohtuudentajulla; uudet lait pyrkivät jäämään vähälle tutustumiselle ja tieteen saavutukset kokonaan vieraiksi.”

Tämä kuva ei ole minun. Sen on julkaissut hovioikeudenpresidentti Paavo Alkio vuonna 1960 Lakimies-lehdessä (Tuomarin riippumattomuudesta, s. 463 – 472).

Olen itse ollut heikko esittelijä ja korkeintaan välttävä tuomari, lakimiehenä käsittääkseni keskinkertainen. Kun tällaista on suoraankin sanottu, en ole väittänyt vastaan. Mitä sitä totuutta kiistämään. Mieleeni on kuitenkin jäänyt kysymys, joka on edelleen ratkaisua vailla. Millainen on hyvä tuomioistuinjuristi ja ylimalkaan oivallinen lakimies?

Kysymys ei ole kieroilua. Haluaisin tietä, kuka sen päättää. Kenen käsitys voittaa? Joskus pelkään, että asiasta päätetään virkaikäjärjestyksessä, kuten tuomioistuimissa monista muistakin asioista. Perinne on luja ankkuri. Se on tukemme ja turvamme, vahva aivan. Mutta jos pitäisi liikkua, esimerkiksi olojen muuttuessa, ymmärrykseni mukaan ankkuri olisi nostettava. Muuten alus ei liiku.

Kun luen aivan uusi kirjoituksia ja kirjoja, ihastelen vähän väliä ajatusten raikkautta ja kokemuksen tuoreutta. Samalla kun taistelua oikeusministeriöstä erillisen tuomioistuinviraston luomiseksi on jatkettava tuomarinkoulutus on kaikin mokomin toteutettava. Ja kuten hyvän koulutuksen yleensä, sen on oltava elinaikaista. Ja suomalakiseen tapaan ilmaista (ja pakollista).


14 kommenttia:

  1. Moikka!

    Luin vanhaa blogiasi vuodelta 2006 jossa puhuit kruunukorkeista, vieläkö niitä löytyy? Itse keräillyt 24 vuotta ja puuttuvia etsiskelen.. :)

    T.Tommi
    topex_84@hotmail.com

    VastaaPoista
  2. "Nykytila estää sen, ettei tuomarikuntaa voida velvoittaa ottamaan kokonaisvastuuta tuomioistuimien laadukkaasta ja tehokkaasta toiminnasta, vaikka kansainvälinen kehitys, maamme sitoumukset ja puutteet oikeusvarmuudessa ovat jo pitkään sellaista edellyttäneet.”

    Minulla on suuria vaikeuksia ymmärtää lausetta, jossa on kaksi kieltoa peräkkäin. Olisiko jollakin muullakin. Eikö tässäkin yritetä sanoa, että nykytila aiheuttaa sen, ettei tuomarikuntaa voida velvoittaa ottamaan kokonaisvastuuta.. tai että nykytilanteesta seuraa se, että...

    Tässä blogissa on ollut monia minulle merkittäviä ajatuksia. Eräs parhaista oli tämä, jos oikein muistan: oikeudessa ei jaeta oikeutta vaan ratkaistaan oikeusriitoja. Niinpä, kun nyt tilanne on nyt se, että eräs Antti ja joku muu sai ehdollisen vank.tuomion käräjäoikeudessa, niin sitten sitä pohtii hovioikeus ja seuraavaksi korkein oikeus ja tapaus on ratkaistu, turhaa on miettiä, menikö se oikein vai väärin, päätös toteutetaan. Jos maailmassa on joku kaikkivaltias toimija, niin se on ihminen.

    Suomen omituisin oikeusjuttu on edelleen Anneli Auerin tapaus. Miten joku voi saada 7 vuotta ehdotonta vankeutta seksuaalirikoksesta. Siksikö, että häntä ei voitu osoittaa miehensä surmaajaksi.

    VastaaPoista
  3. "Millainen on hyvä tuomioistuinjuristi ja ylimalkaan oivallinen lakimies?"

    Tämä on erittäin hyvä kysymys, johon oikein vastaaminen ratkaisee tuomioistuinlaitoksen toiminnan, sillä "Hyvä ja älykäs tuomari on parempi kuin hyvä laki, sillä hän voipi asetella kaikki kohtuuden mukaan.Mutta missä paha ja väärä tuomari on, siinä ei auta hyvä laki mitään, sillä hän vääntää ja vääristelee sitä oman mielensä mukaan."

    Kysymys on tuomarien nimitysjärjestelmästä, jossa painopiste tuli olla hakijan luonteessa eli oikeamielisyydessä, jonka ymmärrän intohimoisena pyrkimyksenä oikeaan tuomioon. Tiedolliset valmiudet ovat toissijaisia, koska jos em. oikeamielisyys puuttuu, tietoa käytetään vain väärän ratkaisun peittämiseen, mikä voi olla vaarallisempaa kuin jos tuomari olisi "paha ja tyhmä". Kun oikeamielisyys on taattu toki tieto sekä oikeusteorian että elämäntaitona on hyödyllinen.

    Miten siis saataisiin oikeamielisiä tuomareita. Ratkaisu olisi nimittää henkilöitä, joilla on riittävä ammatti- ja elämänkokemus, jossa he ovat jo ehtineet "näyttää karvansa". Tässä suhteessa esim. 35-40 vuoden vähimmäisnimitysikä voisi olla perusteltu. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota siihen, että järjestelmä ei karsisi "änkyröitä" henkilöitä, joilla on usein tuomarin työn vaatima henkinen itsenäisyys ja vastaavasti puuttuu miellyttämisen tarve, joka on myrkkyä työssä, jossa joutuu säännönmukaisesti aiheuttamaan pettymyksen puolelle osapuolista - siis juttunsa hävinneelle.

    Ongelmana esitetyissä tuomarikoulumalleissa on juuri päinvastainen ajattelu: otetaan nuori, vasta auskultoinut juristi ja pannaan hänet 2-3 vuoden "koirakouluun", johon liittyy jatkuva arviointi. Tuollainen järjestelmää vetää jo lähtökohtaisesti puoleensa mukautujia ja jotka eivät sitä jo ole koulutaan tuohon asenteeseen. Tuolla tavoin koulutettu "tuomari" vilkuilee henkisesti koko elämänsä ajan, mitä "isännän ääni" sanoo. Tuollainen asenne on tietenkin valtiovallan kannalta hyödyllinen, varsinkin poikkeusaikoina.

    Sen sijaan jo virassa olevan tuomarin pitäisi jatkuvasti kouluttautua. Hyvä väline siihen voisi olla pakollinen kouluttautumisvelvollisuus. Jos oikein pahaksi pantaisiin, siihen voisi liittyä koe, jonka hylkäämisen jälkeen pantaisiin "telakalle".

    VastaaPoista
  4. Tervehdys Jukkis (jos saan sinua nain nimittaa, kuten joskus muistaakseni tehtiin)!

    Kirjoitan tata Teneriffalla Puerto de la Cruzissa (menossa on mm. La Lagunan yliopiston ja Kanarian saarten Institutos de Estudios Hispanicosin espanjan kielen kurssi). Nama kirjoitusvirheet a:n ja o:n paalta puuttuvista pisteista eivat johdu potemastani dementiasta, vaan siita, etta en ole takalaisista tietsikoista viela loytanyt niita "oikeita" kirjaimia.

    Mutta asiaan: Minusta seka sina etta Runtala etta Arponen puhuvat sen kouluttamisen puolesta oikein hyvaa asiaa, mutta mielestani blogissasi nyt kuten aikaisemminkin on ollut liian pessimistinen kuva Suomen tuomarikunnasta. Nyt muutamia vuosia elakkeella ollessani olen tietysti joskus mietiskellyt kollegoiden kanssa tekemaani yhteistyota, minka suhteen minulle on jaanyt erittain positiivinen mielikuvakuva ja muisto (Korkeimmassa oikeudessa, jossa olin esittelijana, seka Kouvolan ja Helsingin hovioikeuksissa, joissa olin ns. neuvoksena) seka tyotavoista, tyoskentelyn tasosta, kollegoista yleensakin jne. Viimeaikoine minulla on ollut ilo ja kunnia tavata Helsingin hovioikeuden entisia (ja olikohan siella joku nykyinenkin) kollegoita joka kuukauden ekana keskiviikkona Hotelli Arthurissa Helsingissa pidettavissa tapaamisissa (viimeisimmassa Korkeimman oikeuden oikeusneuvos Kirsti piti erittain mielenkiintoisen esitelman EU-oikeudesta suhteessa tahan Suomen "systeemiin". Suosittelen sinullekin Jukka osallistumista tapaamisiin, seuraava on 6.2. klo 13.30. Itse en paase mukaan, koska olen taalla Puerto de la Cruzissa sita espanjaa opiskelemassa ja tietysti nauttimassa Atlantin kymmenia tuhansia vuosien vanhojen aaltojen kohinasta, sinisesta taivaasta ja auringosta.

    Oikein hyvaa kevatta sinulle Jukka ja Hasta luego! eli tapaamisiin!

    Aino eli tyoaikoina AV ja nykyisin Aave (joka lupaa olla kummittelematta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio kommentti. Pakko kysyä detaljista: miten niin Atlantin aallot olisivat kymmenien tuhansien vuosien ikäisiä? Se astia (meret) on toli loiskinut tuhat kertaa miljionia vuosia, siihenkö viittaus?

      Poista
  5. "Mutta jos pitäisi liikkua, esimerkiksi olojen muuttuessa, ymmärrykseni mukaan ankkuri olisi nostettava."

    Yksi tuomarikunnan tehtävä on toimia juuri terveellisenä hidasteena kaikissa vouhotuksissa, esim. jos kapinan jälkeen halutaan yksin tein ampua kaikki "punaryssät" (vrt Täällä Pohjantähden alla punapäälikkö Akseli Koskelan ja hänen veljiensä kohtalot).

    Myöskään Ahvenanmaan kihlakunnantuomari Psilander ei ole saanut jälkimaailmalta kiitosta siitä, miten hyvin hallitsi Tarton yliopistossa oppimansa siloisen modernin noitadogriinin.

    VastaaPoista
  6. Oliko tämä blogisti Arposen komedian ns. kantavia voimia....

    VastaaPoista
  7. Kenties blogi-isäntämme tuntee Ferdinand von Schirachin kirjan "Rikoksia". (Atena, 2011). Siellä ainakin esiintyy hyviä tuomareita. Muuan antoi vapauttavan tuomion miehelle, joka tappoi kaksi nuorukaista rautatieasemalla. Lääkäri, joka pilkkoi kirveellä vaimonsa kilon paloiksi, sai ehdollista. Tarinat ovat tosia ja siksi erikoisia.
    Myös kirjailija Huovisen tuotannosta löydämme pidetyn, asiansa osaavan tuomarin. Nainen, joka oli myrkyttänyt miehensä, vapautettiin ja hänelle maksetiin vielä tapporaha valtion varoista. "Nyt julistan - saatana - tuomion", hänellä oli tapana tohkeissaan lausua.
    Karstulan ukkotuomari pyysi maistaa käräjille tuodun pontikankeittäjän tuotetta ja sen tehtyään sanoi, että "ehei, ei tämä ole pontikkaa vaan jotain paljon parempaa." Syyte pontikankeitosta kuulemma kaatui.
    Legendaarisia, jälyjä ja oikeudenmukaisia tuomareita taitaa tosiaan olla harvassa, koska heistä ei puhuta siellä, missä riivaajat istuvat. Kalajoella on joskus ollut tuomari, josta liikkuu tarinoita vieläkin.

    VastaaPoista
  8. Kesäkuun 2012 alussa tuomittiin eräs kansanedustaja KKO:ssa sakkoon edustajakautta edeltävien pienehköjen tulojen mukaan. Muutaman päivän päästä tuli apulaisvaltakunnansyyttäjä TV:n uutislähetykseen ja sanoi jotenkin tähän tapaan: "Me emme huomanneet kertoa KKO:lle, että X on kansanedustaja ja että sakko pitää määrätä kansanedustajan tulojen mukaan".

    Tämä kaikki "oli omiaan" (tätä ilmaisuahan oikeuskielessä nykyisin viljellään) luomaan käsityksen, että valtakunnansyyttäjän virasto ja KKO asiaa käsitelleine esittelijöineen, syyttäjineen ja oikeusneuvoksineen oli tietämätön minkä ajankohdan tulojen mukaan päiväsakon suuruus määrätään.

    Valtamedia ei juuri hirvistellyt möhläystä eikä ole kuulunut oikeusministerille suunnattua eduskuntakyselyä siitä, millaisin koulutuksellisin toimenpitein voitaisiin välttää moiset kömmähdykset.

    Kaikki lakimiesvirkamiehet ja asianajajat pitäisi panna suorittamaan oikeudenalojen päivitystentit kerran kymmenessä vuodessa viran tai toimiluvan menettämisen/rajoittamisen uhalla. Näin vältyttäisiin moisilta möhläyksiltä ja siinä olisi tuomioistuinkouluakin riittävästi.

    VastaaPoista
  9. Hmm is anуone еlsе hаѵing pгoblems
    with the imаges on this blog loаding?

    I'm trying to find out if its a problem on my end or if it's the blog.
    Any feеd-back would be grеatly aрprеciated.


    My web blog: http://www.sfgate.com/business/prweb/article/V2-Cigs-Review-Authentic-Smoking-Experience-or-4075176.php

    VastaaPoista
  10. Hi there I am ѕo excіted I founԁ your blog, I reаlly found уou
    by erгor, while I waѕ looking on Google fοr something elsе,
    Nоnetheless I аm hеrе now
    and woulԁ just like to say сheегs for a tremendous poѕt and a all rоund intеrestіng blog (I also lovе the theme/dеsіgn), I dοn't have time to browse it all at the moment but I have bookmarked it and also added in your RSS feeds, so when I have time I will be back to read more, Please do keep up the awesome work.

    Feel free to visit my weblog http://www.sfgate.com/business/prweb/article/V2-Cigs-Review-Authentic-Smoking-Experience-or-4075176.php

    VastaaPoista
  11. I've smoked a few other brand e-cigs and I have to admit Green Light up is by far the most effective electronic cigarette in the marketplace!

    Check out my blog - green Smoke Review

    VastaaPoista
  12. Wow, аmazіng blog layοut! Hoω long hаѵe you beеn blogging
    for? you made blogging lοοκ eaѕy.

    Тhе overall look of youг ωeb ѕite is magnificent, let аlonе
    thе content!

    Hегe іѕ my blog poѕt :: Http://Www.Prweb.Com/Releases/Silkn/Sensepilreview/Prweb10193901.Htm

    VastaaPoista