14. tammikuuta 2013

Sähköistetystä kirjoituksesta




Mozilla Firefoxin lisäys löytyy hakemalla ”Send to Kindle”. Tämä teidän lukijoidentietoon. Joku on joskus sanonut lukeneensa enemmän näitä kirjoituksia kerralla. Kokeilin ja onnistuin keräämään varsin vähällä vaivalla blogistani 3 – 6 päivän tekstit kerralla tietokoneeseen ja iPadiin.

Idea on siis siirtää tässä esimerkissä blogin tekstit omalle koneelle milloin vain ilman verkkoyhteyttä luettavaksi ja helposti poistettavaksi.

Eräässä yhteydessä sain kuulla, että sähköinen kirja lukulaitteella käytettynä on näppärä imettäessä.

Itse runsaasti ja jatkuvasti käyttämäni systeemi on Amazonin Amazon for PC. Kun ihmisellä on luottokorttitiedot Amazonissa eli tapana ostaa sieltä kirjoja (vaikka lähempää saa halvemmalla), tämä tietokonetili aukeaa käden käänteessä, ja tietokoneeseen saa Kindle-ohjelman. Kindle-nimistä laitetta ei siis tarvitse ollenkaan.

Lataamaansa tekstiä voi lukea tietokoneella ja sen voi siirtää lukulaitteeseen. Itse siirrän kirjat sekä iPadiin että iPhoneen. Se tehdään synkronoimalla laitteet iTunes-ohjelmassa. Ohjelma antaa mahdollisuudet valikointiin. Siinä on ainakin se epähavainnollinen piirre, että musiikin siirtely ja polttaminen levylle vaatii uuden kansion (playlist) tekemistä ensin.

Rinnakkainen systeemi on pilvi, Cloud. Eräitä sarjakuvia näyttää saavan sähköisinä vain pilvimuodossa. Ne ovatkin erittäin näyttäviä ja enteilevät uutta julkaisemisalustaa.

Nämä ovat hyvin pieniä käytännön asioita. Taka-ajatus on ollut mielen perällä viimeksi kuluneet 20 vuotta. Miksi tässä joutuu jatkuvasti muistuttelemaan mieleen niin häpeällisen alkeellisia asioita, ettei niitä kehtaa edes kysyä keneltäkään? Eilen järjestelin konetta ja muistin taas, että Helsingin Sanomiin 1990-luvulla joka viikko kirjoittamani tekstit ovat tallella. Ja sitten miettimään: miten vanhat wp-muotoiset (Word Perfect) kirjoitukset muutetaan vaivattomimmin tässä ja nyt luettavaksi. Vastaus: ne aukeavat Wordissa suoraan.

Taannoin tällaisessa yhteydessä kirjoitettu kirvoitti kommentin, jos viittailtiin puolueelliseen Apple-mielisyyteen. Se oli mielenkiintoinen ajatus, koska en ole mielestäni Applen kannattaja, vaan arvelen, että samanlaista rosvosakkia siellä istuu kuin Microsoftillakin paitsi että nämä hinnoittelevat kaiken kaksinkertaiseksi ja lisäksi harrastavat suljettuja systeemejä. Lukuisien aika helppojen apuohjelmien jälkeenkin suoran USB-liitännän puuttuminen A:n pikkulaitteista tuntuu kiusanteolta.

Toisaalta taas laitteen viehätys on kuin kiima. Se kestää vain aikansa. Sen jälkeen on kohdattava se sama kuin muussakin elämässä, nimittäin arki. Ja arjessa tietokone ja puhelin ovat aivan samanlaisia kapineita ja laitteita kuin bussi, vessa ja hissi) joita Pihkala aikoinaan kirosi terveen elämäntavan vihollisina. Tärkeää ei ole tyylikkyys, vaan se että laite toimii ja toimii ajallaan.

Mutta valitettavasti ihminen ei ole järkevä olento. Kynällä kirjoitettu kirje, jollainen tuli muutamaa päivää sitten, tuntuu paljon henkilökohtaisemmalta ja juhlallisemmalta kuin sähköposti.

Samaa asiaa lienee sekin, että HS-tabloidin selvistä eduista huolimatta lehden uskottavuus ja juttujen taso on silmissäni romahtanut. Häpeä tätä on tunnustaa. Mutta tietyn optisen samankaltaisuuden vuoksi ja ehkä myös painoasun yliasiallisuuden takia luen sitä kuin iltapäivä- tai paikallislehteä.

Kun ennen vakuutettiin asiaa todeksi sanomalla, että siitä oli ollut oikein sanomalehdessäkin maininta, ”sanomalehti” tarkoitti Helsingin Sanomia. Ennen se saattoi tarkoittaa myös Uutta Suomea tai maakunnan ykköslehteä.

Nyt kun erilaista lehteä kertyy joka suunnalta, HS näyttää luopuneen kalleimmastaan. Sen tunsi hankalan kokonsa takia pinkasta, ja kun sen tunsi, tiesi että tähän lehteen painettu on sitten jotain peruuttamatonta ja lopullista ja lisäksi monissa tapauksissa totta.

Paketti on tärkeämpi kuin sisältö.

29 kommenttia:

  1. Hesarin tapauksessa muuttuu hienosti todeksi Marshall McLuhanin unohtumaton "Media is the message." Aku-ankan kokoinen valtalehti, jossa on kuuden sivun verran kuolinilmoituksia ei todellakaan herätä luottamusta. Se on vain uusi Iltis entisten joukossa tai mikä voi olla vielä pahempaa, Kaivopuiston-Eiran-Töölön paikallislehti, joka julkaisee myös Itäkeskuksen liikkeiden ilmoituksia.
    Isä Camillo väitteli kerran Jeesuksen kanssa papin ulkoisesta olemuksesta ja moitti sijaisekseen määrättyä hentoista ja nöyrää kirkonmiestä "kanantaluttajaksi." Ja niinhän siinä kävi, että vatsakas, voimakas ja kaikkia valtoja uhmaava isä Camillo haluttiin takaisin vanhaan virkaansa ja kanantaluttaja sai lähteä.
    Uusi hesari on juuri tuollainen kanantaluttaja, joka jo ulkonäöllään pyytelee anteeksi olemassoloaan. Ei sellaista kukaan ota todesta. Tai jos ottaa, niin syyttäköön itseään. Varoitettu on.

    VastaaPoista
  2. Löytyi hyvä haastattelu. Suosittelen Kemppisen blogin lukijoille.
    http://www.pellervo.fi/pellervo/kp3_04/jkemppinen.htm

    VastaaPoista
  3. On se kenkkumaista kun kehitys kehittyy. Kauan sitten puhuttiin siitä, että paperin valmistus siirtyy maihin, joissa puu kasvaa nopeammin kuin Suomessa. Paperikoneita on pysäytetty, pysäytäänkö seuraavaksi painokoneet. Luin maanantain paperihesarin, oli riutuneen näköinen. Ihan toista kuin se Hesari, johon tutustuin armeijapaikkakunnallani vuonna 1969. Huomasin, että tässä on jotain järkeä, niinpä minulle tuli Hesari 40 vuotta, v. 2009 asti. Jossain vaiheessa löysin Kemppisen kirjoitukset ja tuli sama tunne, tässä on jotain järkeä. Sitten K. lopetti kirjoittelunsa Hesariin, myöhemmin löysin tämän blogin. Eiköhän K. ole nyt tullut kehutuksi loppuiäkseni. No, se pitää vielä mainita kaupan päälle, että kotipaikkakunnallani 50-luvulla, kun perintöriidat menivät oikein pahoiksi, kuulin sanottavan viimeisenä keinona, että pitää mennä Kemppisen puheille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vielä niinkään paperin, mutta sellun.

      Poista
  4. Näyttää typerältä kirjoitaa tänne näin, mutta minä vihaan tiedokonetta. Käytän sitä paljon, koska ilman sitä jäisin toisista jälkeen ja muuttuisin kummajaiseksi. Puhelinta vihaan myös, mutta vähemmän, koska voin aina tavata ihmisiä puhelimen sijaan jos haluan.
    Olen tietokonen orja.

    VastaaPoista

  5. Reagan käänsi historian kulkua vaikka outoa kyllä Jim Carter oli jo astunut deregulaation tielle. Kumma on zeitgeist vai miten sen ilmaisi yliopistotiedotuksen aikoinaan ja muutamiksi vuosiksi Janne Gallen-Kallela-Sirenin tasolle nostanut tiedotusmies Matikainen ? . Oli nimi mikä vaan, mutta aivovuotona hänetkin akat ulos ajoivat. Oli ihan rahankäytön kirjausvilunkia miehen jäljiltä. Että noin. Rahan loputonta kinuamista pääkirjoituksissa sitten ylläpiti rehtori-kansleri Ihamuotila.
    Voiko olla matalampaa. No, Histan kabinettilobbaaminen.

    Luhistuneita lehtiä piisaa. Reaganin mieliuutislehtiä oli Human Events -ellen muista nimeä väärin. Jotkut valkoisen talon avustajat olivat saada sydärit päämiehen mieltymyksistä. Reagan etsi pöydälleen suodattamatonta tietoa. Hän oli sen ja virallisen eron nähnyt GE:n pr-miehenä reissatesaan ristiin rastiin mannerta kauppakamarimiesten tapaamisesta ay-osastoihin , ja naapurisolidaarisuuden grillijuhlista seuraavaan.

    Upea Reagan elämänkerta, oliko Exit with Glory, kertoo senkin omakätisen kirjeen, jolla Reagan jätti hyvästit Amerikan kansalle. Hän sanoi tekevänsä
    matkaa auringonlaskuun, mutta että Amerikan kansalle koittaa aina uusi huomen. Alzheimerin oireilusta tietänyt Reagan kirjoitti käsin -kertoi matkanpään häämöttävän ja taudin vääjäämättä etenevän- ja valoi uskoa vielä kerran. Levollisuutta kuten leikkauspöydällä kirurgien tukitessa ampumahaavoja : "olettehan varmasti republikaaneja" ja voitti maanvyörymällä sydämet ja Clintonin kahdesta kaudesta tuli Reaganin politiikan riemukulkua. Kunnes mentiin yli kuilun Bush nuoremman ollessa perinteen kantajana. Paikallislehdistä totuus tihkuu.

    Oudosti varjopankkimaailman oikeutus alleviivautuu vapauden ja kapitalismin laajetessa Burmaan ja pohjoiseen Koreaan (?) ja Arabiathan ovat jo ostetut -omilla öljyrahoillaan kuten Harvard / Yale eliitti osaa. Osasivat ennenkin. Elokuva Kreugerista ,Saksassa tehty 1941 esitettiin eilen Orionissa. Kreugerin poika tulee opinnoista Oxfordista ja selittää isäukolleen kuinka kansainvälinen oikeus edellyttää vapaata osto-oikeutta kun engelsmannit ostelevat kulta- ja timanttimaita "…rahalla saa vapaasti ostaa buurimaatakin." --Leffassa oli hirvittävää menoa naisten ja lasten kokoomaleireiltä kun britit turvautuivat lopulta terroriotteisiin, polttamalla maatilat ja kodit. Leirejä ennen keskitysleirejä. Reagan varmasti oli filmin nähnyt. Saksalaisten silmistä miehittäjät sen sensuroivat 1945. Vapaus ostaa ja survivalpakko tehdä profittia -oppi kaappasi Suomenkin parissa vuosikymmenessä.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  6. Kynällä kirjoitettu kirje on joskus vaikea lukea käsialan takia, kivempi koneella kirjoitetut...

    VastaaPoista
  7. "Samaa asiaa lienee sekin, että HS-tabloidin selvistä eduista huolimatta lehden uskottavuus ja juttujen taso on silmissäni romahtanut. Häpeä tätä on tunnustaa. Mutta tietyn optisen samankaltaisuuden vuoksi ja ehkä myös painoasun yliasiallisuuden takia luen sitä kuin iltapäivä- tai paikallislehteä."


    Ylättävän vähän HS uudistusta on yleisillä foorumeilla kritisoitu tai edes arvotettu. Ehkä tilaajamäärän vahtaaminen kriisitunnelmissa on johtanut ennenaikaiseen hätäreaktioon, koon muutokseen. Taloudellinen pakote tuskin on ollut aivan oven takana.

    Mielenkiintoinen toteamus on "painoasun yliasiallisuus" jonka arvioisin tarkoittavan lähinnä visuaalista ilmettä, taittoa, layouttia. HS sivutaitto on vuosikaudet ollut erittäin hyvää, suorastaan ylivertaista paikallislehtiin verrattuna. Tosin, paikallislehtien lukijoille visuaaliset näkökohdat eivät tilauksessa ole kovinkaan merkityksellisiä.

    Laadukas taitto on ensisilmäyksellä hahmotettavaa harmoniaa tekstien, kuvien ja tyhjän tilan suhteen. Luulisinpa että tabloid-HS painoasunsa puolesta assosioituu paremminkin aikakausilehtiin. "Yliasiallisuus" on tappanut ajankohtaisuuden, ns. uutisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta erityisesti mainosten kaikkinainen turhuus, niiden myötähäpeää aiheuttava "visuaalisuus" ja "sanoitukset" sekä järjetön määrä tappaa ja tukahduttaa mielen ja kielen niin lukijoilta kuin tekijöiltäkin. Sinne ne tärkeältäkin tuntuvat tekstit helposti häviävät kun silmiä alkaa särkeä oikeaa luettavaa etsiessä joutavan saastan seasta. Olisivat edes yhtenä osastona samassa jatassa, että ne selaisivat joille mainostörystä ehkä elämään sisältöä löytyy. Niin kuin urheiluosio jonka nykäisen hellansytykkeeksi ensimmäiseksi -lukematta. Muuten yksi lysti, minkä kokoisina sivuina Hesarinkin mukanaan tuomat uutiset silmäiltäväkseni saapuvat.

      En ole lukenut mistään, että mikä hyöty loppujen lopuksi sanomalehtien mainoksilla maailman roinan kaupaksi menemiseksi on. Sen tiedän, että ilman niiden palstamillimetrien kustantajia eivät lehtitalot kauaa porskuttelisi.

      Olisiko sanomalehtien uutisellinen taso ilman mainoksia toinen? Ja kun vielä palattaisiin journalismin peritarkoituksen äärelle ja vähät välitettäisiin voiton tekemisestä? Hesarikinhan jo etusivunsa ilmeellä kertoo, ketä ja mitä se tässä maailmassa tärkeimpänä jumalanaan pitää ja palvoo; mille pirulle se pikkurillinsä ja muutkin sormensa rannetta myöten on myynyt. En ihmettele siis yhtään, jos lehteä myös epäillään tummin sävyin milloin minkin joukon (ja yksilöiden) toimesta, että onko se puhtaan journalismin edustaja vai vain propagandalehti muiden samanlaistensa joukoissa.

      Varmaan riittäisi meille lukijoille, että lehtien ilmestymiskerratkin vähenisivät pelkästään viikonloppuihin. Niin varmaan ensiksi aletaan tehdäkin kunhan netti ajaa ohitse uutisten tuotannossa. Sitä seuraavaksi pelkäänkin, että miten niiden "bing ja bong" -mainosikkunoiden kanssa sitten kukaan täysjärkinen jaksaa?

      Jotkut "hehkuttivat", että metsiä säästyy kun sanomalehtien teossa siirrytään pienempään tabloid-kokoon, mutta eihän se tietenkään pidä paikkaansa kun saman kokoinen tavaramäärä (enimmäkseen inhoamiani mainoksia) täytyy saada joka lähetykseen tungettua. Lehti on siis entistä paksumpi muinakin päivinä kuin vain sunnuntaisin.

      Poista


  8. Älyn oikeudentunnon faktatarkkuuden, sanalla sanoen henkevyyden dimessioissa ne Kemppisen HS tekstit 90-luvulta olivat lahja ihmisjärjen janolle ja sydämen kaipuulle. Että on jossakin kulttuuria. Että sitä saa haluta. Että saa osata. Että mikään ei ole palkitsevampaa kuin mielensä vaivaton vaivaamiminen. -- Olisin varma että moninaiset irralliset valopäät jotka sentään valoa keskuutemme luovat, ovat saaneet uskallusta ja uskoa kiinnittymättömältä tähdeltään. Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  9. Buongiorno,

    en voi olla lisäämättä tuohon "ja lisäksi monissa tapauksissa totta" lauseeseen isäni aikanaan sanoman "varoituksen", joka meissä lapsissa herätti suunnatonta ihmetystä "Lapset, muistakaa, että kaikki mitä kirjoitetaan lehdessä, ei välttämättä ole aina totta." Meille tuli aamuisin Uusi Suomi (Panda-sarjakuvineen) ja moinen väite tuntui meistä alakansakoululaisista aivan mahdottomalta! Lumiset terveiset Firenzestä, Enneli.

    VastaaPoista
  10. Ilosanoma vanhan Remingtonin tykkääjille. Sillä paukutetun tekstin voi skannata ja ajaa sitten OCR- eli tekstintunnistusohjelman avulla tietokoneeseen wordiksi. Ja sitten tulostaa vaikka IceAgeD -fontilla, joka tuo mieleen kuluneen värinauhan.

    VastaaPoista
  11. "Samaa asiaa lienee sekin, että HS-tabloidin selvistä eduista huolimatta lehden uskottavuus ja juttujen taso on silmissäni romahtanut."

    Korj. yleinen taso. Näin jonkun ex-puoluesihteerin egon saaga onneksi tulee skipattua nettiympäristössö, jo siksi että priorisoidaan ne viisi most-luettavaa uutista.

    VastaaPoista
  12. "HS-tabloidin selvistä eduista huolimatta lehden uskottavuus ja juttujen taso on silmissäni romahtanut."

    Onkohan kukaan hurja todistanut tätä eli laskenut kuinka paljon HS tabloidissa on vähemmän sanoja kuin brodarissa. Jotenkin tuntuu, että taustoittava aineisto on vähentynyt. Sinänsä voisi olla fiksua profiloida lehti siten, että viikolla olisi vähemmän tekstiä kuin viikonloppuna, mutta tuntuu, ettei sunnuntaikaan Hesari ollut entisensä.

    VastaaPoista
  13. "Itse siirrän kirjat sekä iPadiin että iPhoneen."

    Olen äimän käkenä: miten voi käyttää ts lukea kirjaa iPronessa?

    VastaaPoista
  14. "Samaa asiaa lienee sekin, että HS-tabloidin selvistä eduista huolimatta lehden uskottavuus ja juttujen taso on silmissäni romahtanut... Ennen se saattoi tarkoittaa myös Uutta Suomea tai maakunnan ykköslehteä."

    Tässä on kyllä pieni epäjohdonmukaisuus, koska "Usari" painettiin muistaakseni tabloidikoossa. Kelpo lehti, jonka kaaduttua Hesari sai valitettavasti laatulehtien monopolin. Oi jospa olisi Hesari (broadsheet), Usari ja vasemmistolainen laatulehti - sekä aikaa lukea ne kaikki läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ennen" voi tarkoittaa myös kaukaisempaa ajanjaksoa, jolta nuoremmilla henkilöillä ei välttämättä ole omakohtaisia muistoja, eli tässä tapauksessa aikaa ennen vuotta 1980, jolloin Uusi Suomi siirtyi silloisessa "vuosisadan lehtiuudistuksessa" ns. eurotabloidikokoon, joka on nelisen senttiä suuntaansa tabloidikokoa "sanomalehtimaisempi".

      PS Itse muistan että luin kyllä lehteä 70-luvun jälkipuoliskolla, mutta en millään saa päähäni oliko se samankokoinen kuin Hesari...

      Poista
  15. HESARI ON TYPERA...

    Kun ei ryhmita uutisiaan eri teemojen mukaan kunnolla. Harmittaa kun saa etsia jotain kiinnostavaa kaiken maailman urheilu-uutisten joukosta. Mallia loytyy...vaikka jenkeista (esimerkiksi Bloomberg).

    VastaaPoista
  16. HESARI ON TYPERA....

    Kun pelaa sellaisten maksujen kanssa. Viiden uutisen jalkeen sinun pitaisi maksaa euro johonkin?? Harmittaa kun ei heti huomannut katsoa paivan juttuja iltapaivalehdista ja ulkomaisista lahteista.

    VastaaPoista
  17. HESARI ON HUONO...

    Kun jotain tapahtuu ja kiinnostaisi heti tietaa, on parasta menna cnn:lle tai ruotsalaisiin lehtiin. Hesari on avuttomn hidas uutisoinnissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ei ole HUONO vaan HIDAS, mikä ei minua ainakaan haittaa.

      Sen sijaan HESARI ON HUONO, koska se ei saa aikaiseksi kunnon kattavaa ja objektiivista taustoitusta eikä osaa itsenäisesti tutkia asioita. Lähinnä tulee huonoja referaatteja asiantuntevista blogikirjoituksista. Olisipa kiva kerrankin lukea asian- ja taustoja tuntevaa selostusta vaikkapa semmoisista ajankohtaisista hallinto- tai päätösasioista, joista ei ole syntynyt mitään kohua!

      Poista
  18. Miten olisi tämä blogin muuntoon e-kirjaksi?
    http://www.zinepal.com/how

    VastaaPoista
  19. Kindle (apps eli ohjelma) löytyy iTunesin verkkokaupasta.Sen kun lataa ja asentaa. Loppu tapahtuu hyvin selkeästi.

    EPUB on vanha tuttu vuosien takaa. Sangenn mieluisa käyttää.

    Yllätyin iloisesti siitä, että huomattavan vanhat Microsoftin *.lib -tiedostot taittuivat EPUBin kautta sopivaa muotoon ja ovat nyt suoraan luettavissa koneella. Tulin joskus kopioineeksi ja (siihen aikaan se oli tarpeen) muotoilleeksi rivivaihdot (CR - Hb) tekstieditorilla, tuloksena Joseph Conradin koko tuotanto. Sähköisenä.

    VastaaPoista

  20. Wanha pieru
    ei jaksa enään kaivella
    kaikenmaailman hilavitkuttimien ominaisuuksista
    mitään. enempää.

    siksi kymysys,
    onko e-kirjoissa järkevää ideksointia + söörtsiä by def ?

    ilman niitä, evvvk koko honma.

    VastaaPoista
  21. Tabloidi-Hesari on kuin Suomenmaa tai Demari. Juttujen tasokin tuntuu laskeneen. Laskostin juuri komeroon viimeisen oikean Hesarin.

    VastaaPoista
  22. Ad Omnia: e-kirjan (puhun siis Kindle-ohjelmaa käyttävistä) arvokkain ominaisuus on juuri haku. Ohjelma lienee täysin indeksoitu, koska se hakee hyvin nopeasti myös sanat ja sanan osat.

    Käyttökelpoisia ovat myös sähköiset kirjanmerkit ja korostus. Tekstiä voi siis "alleviivata".

    Lukemisen kannalta myös helppo mahdollisuus suurentaa kirjasinkokoa on hyvä.

    VastaaPoista
  23. HS.fin viiden uutisen viikkorajoitukseen on ilmeisesti tahallaan (kävijämäärän äkkinäisen romahduksen pelossa) jätetty reikiä. Käytä Chrome-selaimen Incognito-ikkunaa (joka ei tallenna evästeitä koneeseen) tai poista selaimen HS:ään liittyvät evästeet, niin laskuri nollautuu aina.

    Tosin ennen kuin tämän sain selville, huomasin, että itse asiassa myös ne viisi ilmaista juttua viikossa riittivät ihan hyvin...

    VastaaPoista
  24. Jos nyt oikein objektiivisesti asiaa tarkastelee, ei tabloidi-Hesarin juttujen sisältö mitenkään olennaisesti eroa mennävuotisista.

    Broadsheetin mukana vain katosi Hesarin auktoriteetti valtakunnallisena sanomalehtenä. Se kun perustui lähinnä nostalgiaan ja menneen maailman prestiisiin. "Tässä on iso, hankala, wanha ja siis tärkeä sanomalehti." Broadsheet-lehdet julistivat arrogantin valtavalla koollaan mielikuvaa painoarvosta. Kirjoittamaton ennakko-oletus oli, että keittiön pöydän lakana peittävä paperikasassa oli jotain tärkeämpää kuin lukijan lukumukavuus.

    VastaaPoista