6. tammikuuta 2013

Kokemuksia eläkkeeltä I






Fingerporin piirtäjä Jarla teki tämän kuvan kai siksi, että kirjoitin esipuheen hänen tulevaan kirjaansa. Kysyin saako kuvan pistää blogiin. Ei hän kieltänytkään.

Nyt oli aikaa miettiä tätä kirjoittelua. Eräässä suhteessa tällainen on mieletöntä. Jos jaksaa ja haluaa kirjoittaa, pitäisi pyrkiä johonkin kestävämpään. Luulen että eilinen blogi on yhtä lohduton kuin eilinen sanomalehti. Blogi-kirjoitukseen vain ei voi kääriä makrillia.

Toisenlaisia tuumia heräsi kirjakaupoissa; Helsingissä molemmat uudet pitävät alennusmyyntejä. Järjettömän hienoja kirjoja saa kympilläkin, kuten tämänkin ”Aivot” (Rita Carter). Se on tyypillistä brittiläis-kansainvälistä tieteen kansanomaistamista, jollaisen aikaansaamisesta tässä maassa ei ole toivoakaan. Aivan liian kallista. Neurotieteen innostuneen harrastelijan näkökulmastani pidän kirjaa oivallisena ja myös esimerkkinä käsittelytavasta, joka vain ei onnistu verkkomediassa. E-kirjojen kiihkeänä kannattajana tunnustan kuitenkin, että plaraaminen ei oikein onnistu, jos muste on sähköistä. Ja tuollaisia kirjoja on paljon – ei niitä ole ajateltukaan luettaviksi, vaan selailtaviksi. Eikä niiden taso totta puhuen huolelliseen lukemiseen houkuttelekaan, varsinkaan kun taitossa ja suomennoksessa on selkeät hutiloinnin jäljet.

Saman kustantajan (DK) ”Geologia” osui silmääni toissa vuonna, ja minulta meni holtti. Kykyni ja keinoni eivät olleet riittäneet tuon alan uusien perustietojen hankkimiseen; sekin luonnontiede on tätä nykyä muuttunut jokseenkin paljon jopa kymmenen vuoden takaisesta.

Television dokumentit ovat parhaimmillaan verrattomia. Juuri näinä päivinä minua huvitti BBC-dokkarin kielellinen temppu toistella, että Suuri valliriutta on ”maailman suurin eläin”. Se on kirjaimellisesti totta mutta hetken saa miettiä huomatakseen, että juuri korallien kasvumekanismin eli polyyppien ja tiettyjen yksisoluisten yhteistoiminnan selvittäminen antaa aiheen miettiä uudestaan, mikä on ”eläin” tai ”eliö”. Vastaus taitaa olla, ettemme taaskaan tiedä, eikä se kai ole tärkeääkin. Olen muistaakseni lukenut sellaistakin, että kaikki Euraasian jäkälä on yhtä ainoaa eliötä.

Niin mekin, ystävät.

Nyt työnsä aloittanut sukupolvi saa miettiäkseen uudenlaiset yhteiskuntatieteet, jotka eivät enää perustuisi ”Linnén luokkiin”. Toistaiseksi opimme erilaisten voimien ja ilmiöiden vuorovaikutuksista haluamatta oikein tunnustaa, että esimerkiksi kiihkeitä tunteita nostattava Euroopan (EU:n) talous on jotain sellaista, minkä käsittämiseen parin vuosikymmenen takaisella taloustieteellä ei ole kaikkia tarvittavia työkaluja. Järjestelmä esimerkiksi näyttää olevan itse organisoituva, ei kyberneettiseen tapaan, kuten arveltiin, vaan fysikaaliseen, mistä on tieteen teoriassa suuria riitoja.

Joka tapauksessa kaikkein ehtivimmät pääomasijoittajat ja talousprofessorit ovat jo lakanneet käyttämästä sanaa ”globalisaatio”. Se ei kerro ilmiöistä yhtään enempää kuin esimerkiksi sana ”kauppa”. Mutta vielä on muodikasta kirjoittaa globalisaation kauhuista. Se kuulostaa niin asialliselta, vaikka ei merkitse juuri mitään.

Olen ajatellut kirjoittaa tässä jotain pientä eläkkeellä olosta ja kertoa, millaisia yllätyksiä muisti aiheuttaa.

Luin eilen Unto Hämäläisen kirjan ”Suomi Orwellin vuonna 1984”. Siitä on hyvä jatkaa.
Hämäläinen, joka lienee paras tämän hetken poliittisista kirjoittajistamme, on minua 10 vuotta nuorempi.

Hänen kaksitoista kuukausikatsaustaan vuodesta 1984 hämmensivät minua kuin tsunami koralliriuttaa. En muistanut noista aisoista juuri mitään, en edes kaupunginjohtaja Pekka Paavolan salaperäistä katoamista. En olisi osannut sanoa, oliko tuona vuotena kotitietokoneita ja mikä oli matkapuhelinten kehitysvaihe. Se oli yllätys, että matkailija sai viedä maasta rahaa vain Suomen Pankin salliman summan.

Kieltämättä muistot kirkastuivat ja havainnot osoittautuivat oikeiksi. Mutta silminnäkijän todistus on selvä: olin itse tuona vuonna 40-vuotias ja hyvinkin ahkerasti monessa mukana. Hämäläisen piirtämä ajankuva tuntui ensin kovin oudolta. Totesin, että lukeminen kannattaa […]

22 kommenttia:

  1. Kertooko Hämäläinen, että vuonna 1984 valtakunnan poliittinen ja viestinnällinen hegemonia oli bäckmannien käsissä?




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska Suomessa ei koskaan ole ollut kansankielistä älymystöajattelua, Porvoon hiippakunta (sieltä tulee myös tämä dosentti Bäckman) voi estoitta yhä vedättää keskusteluja Armfeldtin, Sprengportenin, ja Mannerheimin tiellä. Siltä rintamalta raportoi myös Unto Hämäläinen, ja Jukka Kemppinen.

      Poista
    2. Toivottavasti ei kerro mitään sinne päinkään, sillä sehän olisi melkoista hölynpölyä. On toki olemassa silloin eläneitä ihmisiä, jotka saattoivat semmoista esittää tai (yleisinhimillisistä syistä) luulla, ja on olemassa myöhemmin syntyneitä ihmisiä, joiden käsitykset menneestä ajasta voivat perustua toisen ja kolmannen käden tietoon ja olla (yleisinhimillisistä syistä) tunnistamattomuuteen asti karrikoituja.

      Onko tämän blogikirjoituksen otsikko muuten "normal-0-21-false-false-false-fi-x-none"?

      Poista
    3. Anonyymi ei tainnut olla aikuisten kirjoissa 1984? Tai kuului itse senaikaisiin edistyksellisiin? Tai eli tynnyrissä?

      Poista
  2. Netistä etsimällä näytti että tuo kirja ”Aivot” (Rita Carter) olisi Readme.fi:n julkaisema. Erityisesti kyllä kiinnosti tuo mainittu ”Geologia”, mutta sitä en onnistunut paikallistamaan, en Readme.fi:n puolelta enkä DK:n tarjonnasta.

    Sen sijaan Helmetistä löytyi "Geologia" sekä vuodelta 1894 (tekijänä Tigerstedt) että vuodelta 1879 (tekijänä Geikie), laitoin kummatkin teokset varaukseen, Pasilan kirjavarastosta.

    VastaaPoista
  3. Tervetuloa takaisin kehiin..
    Vähän tässä on jo ollut vieroitusoireita..

    VastaaPoista
  4. Lisää tieteen kansanomaistamista:
    http://www.amazon.com/How-Changes-Your-Brain-Neuroscientist/dp/0345503422

    Kirja ei käsittele sitä kuinka jokin määrätty pitkäpartainen muuttaa ihmistä vaan sitä, kuinka mihin tahansa uskominen muuttaa aivojemme mekanismeja niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Sopii uskoa vaikkapa zeniin. Sekin toimii.

    Amazon-linkistä voi lukaista esipuheen (Look inside), joka selvittää kirjan asiaa.

    VastaaPoista
  5. No, niin!
    Lähtihän se taas käyntiin. Ralf Långbagan muistin hirmuisuutta ovat myös jotkut ihastelleet, mutta Ralf kertoi meille Turun Aleksis Kivi- kerhossa, että hänellä on tallessa kaikki kalenterinsa 50-luvulta lähtien. Omin käsin tehdyt merkinnät virkistävät kyllä kummasti muistia.
    Eipäs surra pientä pään pätkimistä, vaan jatketaan pelvotta pontevaa pohdintaa ihmiselon ihmeistä.
    Hyvää alkanutta toivottelee pekka s-to.

    VastaaPoista
  6. Kun löysin Kemppisen blogin, luin saman tien myös kaikki siihen mennessä ilmestyneet kirjoitukset, eivätkä ne olleet vanhentuneet. Kyllä tästä näyttää aika kestävä monumentti olevan tulossa, iso osa jutuista osuu juuri siihen mainioon ikuisen ja päivänpolttajan saumaan.

    AW

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Itse olen lukenut säännöllisesti Kemppisen blogia vuodesta 2006 ja vieläkin tulee selailtua ja luettua vanhoja tekstejä. Mihinkäs se hyvä häviäisi.

      Poista
    2. Hassu ilmiö: jälkikäteen katsottuna on omissa kommenteissa paljon muistamaani vähemmän ja postauksissa enemmän (paitsi kirjoitusvirheitä).

      Poista
  7. GLOBALISAATIO

    JK:n kevyt kommentti pakottaa esiin pari ajatusta: Sixten Korkman ei täten ole näitä ehtivimpiä talousprofessoreita. Korkmanille nayttaa sana "globalisaatio" kertovan hieman enemmän, kuin sana "kauppa"!

    Katso: Sixten Korkman "Talous ja utopia" 2012.
    s. 271: globalisaatio: Kansallisrajojen ylittämistä rajoittavien esteiden väheneminen, markkinatalouden laajeneminen koko maapalloa kattavaksi.

    VastaaPoista
  8. Jo viiden vuoden ajan olen ihmetellyt, miksi näitä kirjoituksia ei ole julkaistu kirjoina. Vähän toimitustyötä, ja blogiteksteistä saisi hienoja niteitä toisensa perään, aiheenmukaisesti järjestettynä tietenkin. Valinnanvaraa olisi loputtomasti.

    Luen yhä uudelleen Kemppisen blogauksia esimerkiksi vuosilta 2005-07.

    VastaaPoista
  9. Ikääntyvä luonnontieteenopettaja on pulassa yhä nopeammin kasvavan ja muuttuvan biologisen ja geologisen tiedon kanssa. Niiden lisäksi pitäisi pystyä opettamaan vielä tähtitieteeseen liittyvät asiat. Mahdoton tehtävä nuoremmillekin opettajille - tai kenelle vaan!

    VastaaPoista
  10. Mikäpä ei olisi mieletöntä ainakin jossakin suhteessa. Anna palaa vaan. Nämä postauksesi antavat iloa, lohtua ja joskus ajattelemisenkin aihetta harmaan virkarotan kauhtuneeseen elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "millaisia yllätyksiä muisti aiheuttaa."

      Eilisen Hesarin kirjaarvostelun mukaan petoksella ja hyvän petoksen edellytyksellä itsepetoksella on keskeinen rooli evoluutiossa. Helppo vahvistus tälle on muistelmakirjallisuuden lukeminen.

      Poista
  11. Aivot ISBN 978-952-220-188-1 Readme.fi DK (Dorling Kindersley Ltd.)

    Geologica - elävä ja muuttuva maapallo. Geologinen aika. Supermantereet. Ilmasto. Pinnanmuodot. Eläimet. Kasvit. H.F. Ullman ISBN 978-3-8331-4381-6 2007 Printed in China.

    (Myös jälkimmäisen näin mielestäni Suomalaisen kirjakaupan hyllyssä.

    Anteeksi vielä kirjoitusvirhe - siis Geologica, ei Geologia.

    VastaaPoista
  12. Aina, kun 1984 mainitaan, tulee näinä aikoina väkisinkin mieleen, kuinka kirjaimellisesti ja yksityiskohtaisesti vuoden 2013 maailma muistuttaa Orwellin vuotta 1984. Enää ei kannata miettiä, mitä nämä Oseania, Euraasia ja Itäaasia niinku allegorisesti tarkottaa nääs. Asiat ovat, kuten Orwell ennusti.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  13. Astronomica ja
    Geographica
    kuuluvat samaan "sarjaan".

    Minulla on ne kaikki mutta tuota Geographicaa ei ollut kuin A5-kokoisena ja se on vähän hankalan pieni.

    Tuo Geologica on avannut tuttavien suut hämmästyksestä ammolleen, isoja mahtavia upeita kuvia joita ei olisi uskonut olevankaan tällä planeetalla.

    MrrKAT

    VastaaPoista
  14. 1) Onnitteluni kyvystä pitää joulutauko ja -rauha tässä blogissasi ja rohkeudesta avata pulverilumitalvi uudella teemalla

    2) Kun uudet tekijät pääsevät olevaisesta bosoni- ja kvarkkimaailmastaan kertomaan, missä mennään, arvelen meidän olevan entistä oivaltavampia sen suhteen, mihin lokeroon uusi havainto kuuluu - ei ymmärtämättömämpiä

    Hankikantokevään suloisessa odotuksessa

    Akrtinen puskurikapasiteetti

    VastaaPoista
  15. iPadilla on joitakin mainioita Appeja, jotka hyvinkin vastaavat laadukkaan coffee table -kirjan selaamista. Kartastoja ja dinosaurusjuttuja esimerkiksi. Joulun pyhinä innostuin Esa-Pekka Salosen ja Philharmonia-orkesterin The Orchestraan, B@O:n A3:n kanssa oli valtvaan hienoa, hyvät kuulokkeet auttavat toki samoin. Lukekaa kehuja esimerkiksi täältä:

    http://m.guardian.co.uk/music/tomserviceblog/2012/dec/07/the-orchestra-ipad-app-philharmonia

    Sama softatalo on julkaissut mineraaleista Apin, jota mainostaa (Dinosovelluksen narratoiva) Stephen Fry, pitänee hankkia se seuraavaksi.

    VastaaPoista