11. joulukuuta 2012

Työnjohto






Eilisen kommentit kytkeytyvät taas tämän päivän ja huomisen uutisiin. Yritän muotoilla kysymyksen. Meillä on maassa erilaisten mittausten mukaan aivan tavattoman hyvä koulutus, mutta näkymät eivät ole hyvät. Miksi?

Tässä seurassa moni tuntuu olevan samaa mieltä siitä, että työtaidon ja työn tekemisen taidon välittyminen vanhemmilta nuoremmille on tavalla tai toisella sekaisin.

Käsketään tekemään kovasti työtä, jota ei ole. Pitäisi jatkaa toimintaa, jossa ei välttämättä ole mieltä.

Vastausehdotus: luovuutta on vaikea opettaa. Niinpä sitä ei opeteta eikä opita.

Vanhentunut, romanttinen käsitys luovuudesta on ajatus luojan lahjasta. Joillakin ihmisillä on sitä; useimmilla ei ole. Liiketoiminnassa ja tekniikassa luovuutta sanotaan usein innovatiivisuudeksi. Sana tarkoittaa jonkin uuden aikaansaamista. Siinä on sisällä sanavartalo ’novus’, uusi.

Luovuus on perimmältään raamatullinen sana, mutta sillä on kyllä vakiintunut sija arki- ja ammattikielessä. Tekijänoikeuslain suojaama teos ’luodaan’. Se tarkoittaa että jotain, tai osa jostakin, tehdään tyhjästä eli tulos on uusi.

Uutuus tuli muotiin vasta 1000-luvulla. Tuttu esimerkki on oikeuselämä. Myös uudet lait naamioitiin vanhoiksi. Uusille säännöille oltiin löytävinään juuret keisarillisen Rooman lakimiesten lausumista. Jumaluusopissa luovuus oli äärimmäisen epäilyttävää. Sillä alueella, jonka nimitykseksi vakiintui aikanaan tiede tai luonnontiede, uusia asioita ei juurikaan esiintynyt – paitsi arabian kielen valta-alueelta tuotuina ja käännettyinä.

Vankkumaton usko oli yhteinen. Maailma pysyy ennallaan tai korkeintaan hiukan huonontuu jatkuvasti. Sellainen ajatus, että maailmaa voisi parantaa vaikka vain jollain laitteella tai menetelmällä, oli syvästi vieras.

Vaatimattomalla yliopistotasolla pysytellen voi sanoa, että yksittäiset oppineet alkoivat vähä vähältä julkistaa havaintoja ja oivalluksia, joista kirkko hälyttyi. Historiassa puhumme valistuksen aikakaudesta, jolloin muutoksen tavoitteleminen muuttui hitaasti hyväksyttäväksi hankkeeksi. Muuan uusi  ajatus oli viisaan kuningasvallan tarpeettomuus; seurauksena olivat vallankumoukset.

Luultavasti meidän tautimme tausta on puolisosialistinen, sotakorvausteollisuuden luoma järjestelmä ja syyllisiä saamattomuuteen suuret ikäpolvet, jotka osasivat paremmin ottaa kuin antaa.

Niinpä vastaavasti ratkaisua on haettava yrittäjyydestä. Siitä tulee vaikeaa, koska sanan merkitys on unohtunut.

Se ei ole ainakaan innovatiivista eikä varallisuutta luovaa yrittäjyyttä, että jos seudulla on verstas, perustetaan viereen toinen samanlainen. Täällä meillä päin näyttää olevan suunnitelmana rakentaa melkein vieri viereen toinen toistaan suurempia kauppakeskuksia.

Ongelma on tietenkin nollasummapeli. Menestyä voi vain kilpailijan kustannuksella. Ellei uusia asiakkaita löydy, joko K lihoo ja S laihtuu – tai päinvastoin.

Luovaa yrittäjyyttä on ehtiä ensimmäisenä haistelemalla ihmisten tarpeita ja mielitekoja tai sitten tehdä tai myydä jotain sellaista, mitä kysymyksessä olevalla markkina-alueella ei ole ennen nähty.

Käyköön esimerkistä äsken sammuttamani television keskinkertaisena dokumenttiohjelmana esittelemä Leica-kamera. Siinähän oli mainioita teknisiä ominaisuuksia alusta alkaen, mutta liiketoimintaa kannatellut ja siis varallisuutta luonut ajatus oli kasata kamera, jossa voi käyttää elokuvafilmiä, siis 36 x 24 mm eikä 6 x 6 cm. Heti tuon oivalluksen perässä tuli tekninen rakenne, jonka turvin päästiin käsiksi tuokiokuviin. Liikettä ei enää pysäyttänyt valokuvaaja, vaan valokuva.

(Kuvassa kaksi innovatiivista henkilöä ja toiveiden lähde.)

28 kommenttia:

  1. Ensimmäinen ristiretkeläisarmeija oli teknillisiltä taidoiltaan ja tiedonjanoltaan enemmän kuin kukonaskeleen edellä levanttilaista vastapuoltaan. Ristiretkeläisten luoma kuningaskunta oli seudun ainoa, jossa alamaisilla oli maahansa omistusoikeus ja kaikkia suojeleva laki. Naapurit näkivät tämän uhkana. Kenties vertailukohtaa tämän päivän tilanteeseen? Lähde: Régine Pernoud: Ristiretket silminnäkijäin ja muiden aikalaisten kuvaamina

    VastaaPoista
  2. Re: "Luultavasti meidän tautimme tausta on puolisosialistinen, sotakorvausteollisuuden luoma järjestelmä ja syyllisiä saamattomuuteen suuret ikäpolvet, jotka osasivat paremmin ottaa kuin antaa."

    Tsaarin vallan aika oli Suomelle pääosin hyvää aikaa, jolloin luotiin paljon uutta, mm. kansakunta.

    Mutta yksi tsaarinvallan ajan varjopuoli, joka ilmeisesti vieläkin meillä korostuu, on valtion virkojen yliarvostus työpaikkoina ja "elinkeinona" suhteessa yrittäjyyteen.
    => "Saisipa meidänkin poika hyvän viran."

    Tsaarit ovat vaihtuneet, mutta hinku päästä turvaan valtion siipien suojaan on säilynyt. Asenne on näkynyt myös arvostuksissa - esim. presidentti Halonen aikanaan sanaili jotenkin siihen suuntaan, että yrittäjän menestys on aina yhteisestä kassasta pois.
    - kiintoisaksi peli menee siinä vaiheessa, kun todetaan, että yhteinen kassa on tyhjä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ollut pitkälti totta. Parikymmentä vuotta sitten suurin osa kauppatieteiden opiskelijoista halusi suuryrityksen palvelukseen eikä yrittäjiksi.

      Nyt kuuluu kuitenkin hiukan henki muuttuneen ja Aalto-yliopistossa on jo satup-hautomo.

      Poista
    2. Niin totta. Siellä ne opettajat, lääkärit ja palomiehet nytkin tuhlaavat juuri sinun verovarojasi, vaikka voisivat vallan hyvin olla suunnittelemassa ihmisile välttämättömiä kännykkäpelejä.

      Poista
    3. Tsaarit eivät virkasysteemiä keksineet vaan lainasivat idean tai ainakin sovelluksen esimerkiksi meiltä Ruotsista ;-)

      Poista
  3. Koneen tutkimusjohtajan Vilkko virkkalan kehittämä luovuuden kehittämisen ryhmätyökurssi (CD) oli aikoinaan yksi Kone Oy menestyksen salaisuuksista ja oman elämäni tärkeimpiä kokemuksia:

    http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49332-vilkko-virkkalan-luovuuskurssi

    Kurssista tuli myös INSKOn kurssi ja kun siirryin Telenokiaan alkoivat sielläkin CD-kurssit ja kun siirryi Tekesiin myös siellä. Kysyin vuosi sitten Alahuhdalta noista kursseista ja hän ei tiennyt mistä kyse.

    VastaaPoista
  4. "Luovuutta on vaikea opettaa" mutta sen lähteille vie ajatussuunta ja toimintamalli minkä Aalto yliopiston tuleva professori Aleksi Bardy heitti kevyenä kyökkiviisautena "Arto Nybergissä".

    Toimittajan kysymykseen tulevan "opettajan" teeseistä tämä "koutsi" vastasikin että omat opit on suollettu reilussa viikossa ulos, mutta hän lähteekin matkalle jossa tutkitaan ja kokeillaan opiskelijoiden ja toisten opettajien kanssa, haetaan vastauksia eli innovoidaan ja opponoidaan.

    Tuossa on mitä suuremmassa määrin kysymys työtaidon ja työn tekemisen taidon välittymisestä jota nykyinen koulutus ei kovin hyvi tue. Opettajat ovat kaikki hyviä oppimestareita, oman taitonsa siirtäjiä mutta yksilöllisten ominaisuuksien hyödyntäjinä oppipoikia, korkeintaan kisällejä. Ja kysymys on organisaatiosta, opettajista ja oppilaista.

    Mitä tulee tuohon K:n ja S:n väliseen kilpailuun niin K ei tuota kilpailua tule koskaan voittamaan ellei toimintamalliin avaudu väylää uudelle luovuudelle, toimintavapaudelle. 1000 kauppiasyrittäjän tavoittet ovat eriäviä, toiset ovat tavanomaista toimeentuloa hankkivia yksityisyrittäjiä ja toiset ketjun voimakkaasti ohjaamia kasvuyrityksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihastuin juuri samaan Bardyn repliikkiin.

      Jollain kummallisella ajatushypyllä mieleeni tulee Cousinsin elokuvan historia, jossa tuotiin jatkuvasti asioita tarjolkle havaittavaksi mutta näytettiin sormella aika harvoin. Erikoinen tapa - ja tehokas.

      Poista
    2. Bardy tuli maininneeksi toisenkin, ehkä vieläkin merkittävämmän seikan. Hyvän elokuvan takeena ei rahalla ole merkittävää roolia.

      Asia on sikäli merkityksellinen, että nyt kun yrittäjyys on ehtona hyvinvointiyhteiskunnan säilymiselle ja yrittäjäminuus on integroitu moraaliseksi velvoitteeksi nykyisessä koulutuspolitiikassa, joka sekin, on yhtenäistymässä globaaliksi toimintamalliksi jossa riskiotto, joustavuus ja luovuus ovat hyvän elämä ja hyvän ihmisen välttämättömiä edellytyksiä.

      Poista
  5. On aivan outoa, että virkamiesjohtajien S-ryhmä tuntuu hakkaavan yritysjohtoisen K-ryhmän.

    Aiemmin K-ryhmän vahvuuden kerrottiin olevan siinä, ettei se suuruudestaan huolimatta ole mikään valaskala, jäykkä ja hidasliikkeinen, vaan vikkeläliikkeinen kalaparvi. Yksittäisillä itsenäisillä kauppiailla on suora kontakti palkanmaksajaan - asiakkaaseen, kuluttajaan - joka on ratkaiseva etu. Vastaavaa ei voi olla pelkässä työsuhteessa olevalla osuuskaupanhoitajalla.

    Kunnallisten päättäjien korruptuneisuus selittää osan S-ryhmän menestyksestä, mutta ei kaikkea. Miten K-ryhmä onnistuukin hukkaamaan etulyöntiasemansa?

    Onko niin, että osuustoimintaliike on näyttänyt voimansa ja vetänyt hintatason niin matalaksi, kuin se tässä arktisen hysterian maassa voi olla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtaisiko bonuskorttiehdoilla olla merkitystä?
      Ne paljastavat asenne-eron.

      Poista
  6. Pieneen yksityiskohtaan. Kaupoista puhuit ja sanoit sen olevan nollasummapeliä. Lieneeköhän noin.
    Jos 2 kauppaa myy 200 yksikköä, niin myykö samalla alueella 5 kauppaa 200 yksikköä vai 500 yksikköä. Veikkaisin, että oikea luku olisi jossain 300-350 tietämillä. Siis nykymaalmassa, jossa ostetaan muutenkin kuin tarpeeseen. Sama juttu myös, jos markkinoilla on 2 puukkoa, joita ostetaan yhteensä 200 kappaletta. Jos markkinoilla onkin viisi puukkoa, on hyvinkin mahdollista, että niitä ostetaan 300 kappaletta. Riittäkö tämä kaikille ja menestyvätkö uudet vai vanhat tekijät onkin kysymys. Saattaa olla jopa luovuus ratkaisijana, tai osaaminen, tekemisessä tai myymisessä?

    VastaaPoista
  7. "Jumaluusopissa luovuus oli äärimmäisen epäilyttävää. Vankkumaton usko oli yhteinen. Maailma pysyy ennallaan tai korkeintaan hiukan huonontuu jatkuvasti. Sellainen ajatus, että maailmaa voisi parantaa vaikka vain jollain laitteella tai menetelmällä, oli syvästi vieras."

    Kaikista surullisinta on se, että lähi-idän islamilainen maailma, joka aikanaan säilytti lännelle antiikin perinnön on nykyään tuon ajattelutavan vallassa. Herää kysymys, miten käy kun öljy ja siihen perustuva varallisuus loppuu...

    VastaaPoista
  8. Mennyt vahan lässyttelyksi tama Kemppisen blogi. Ei ole 50 kommenttia nahty aikoihin.

    VastaaPoista
  9. "Uutuus tuli muotiin vasta 1000-luvulla."

    Tämä vaatisi vähän avaamista. Itse sijoittaisin vasta aikaisintaan renesanssiin, joka sekin perusteltiin paluuna antiikin suuruuteen. Uutuus julkilausuttuna hyvänä sijoittuisi minusta vasta valistuksen aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuodesta 1060 aloitettiin ensin kanonisessa ja sitten maallisessa oikeudessä lainsäädäntö, jossa nimenomaisesti luotiin uusia säntöjä. Samalla aloitti toimintansa historian ensimmäinen korkein oikeus, joka antoi ennakkotapauksina käytettäviä ratkaisuja. Se oli paavin Rota.

      Mlolemmissa myönnettiin siis avoimesti, että on uudenlaisia tilanteita, joihin tarvitaan uudenlaisia ratkaisuja.

      Sen jälkeen aito rytinä alkoi 1300-luvulla runoudessa ja maalaustaiteessa - trecento.

      Poista
    2. Kiitos avaamisesta!

      Poista
  10. Pitäisi löytyä ahneita liikemiehiä, jotka voitontavoittelussaan investoisivat Suomeen ja palkkaisivat osaavaa työvoimaa rikastuakseen.

    Jos euron kurssi on Suomen kilpailukyvylle liian korkealla tasolla, niin kelluvalla valuutakurssimekanismilla markan kurssi asettuisi kilpailukykymme edellyttämälle tasolle.

    Tämä on ykinkertainen ja käytännössä toimivaksi todettu taloudellinen lainalaisuus kaikissa maissa.

    Omalla valuutalla Suomen valtiolla olisi pohjaton kassa, jos merkittäviä taloudellisia vaikeuksia olisi muuttuvassa maailmassa hallittava. Kun valtiolla on oma valuutta, niin rahat eivät lopu ikinä. Tätä ei jostain syystä käsittänyt aikoinaan Ahon hallitus ja silloinen valtionvarainministeri Iiro Viinanen - tyhmä insinööri. Ja muutama muu todellinen päättäjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Ugandan presidentti, sotamarsalkka ja Brittiläisen imperiumin kukistaja (h.c.) Idi Aminkin totesi aikanaan, ettei raha voi loppua, koska sitä voi aina painaa lisää!

      Poista
  11. Aito ongelma on kai siinä, että aidosti uusia ja kehityskelpoisia uusia asioita on loppukädessä vähän. Tuolloinkin on vielä suunnattoman vaikea saada niille rahoitus uudesta innovaatiosta valmiiksi tuotteeksi: kokeneen riskisijoittajan nyrkkisäännön mukaan sadasta rahoitushakemuksesta kymmenen on jatkokelpoinen, noista, kymmenestä hyvästä 1-2 johtaa menestyvään tuotteeseen/yritykseen. Roviokin taisi tehdä 50 peliä ennenkun linnut syntyivät.

    Kyllä suurin osa saa leipänsä tutun ja turvallisen teknologian käytöstä.

    VastaaPoista
  12. Eiköhän luovuuden suurin este ole riistokapitalismin uusi nousu kvartaaliversiona. Ei ole aikaa eikä varaa tutkia tai ymmärtää. Ei ole myöskään varaa tehdä kunnolla. Jostain syystä on aina varaa tehdä uusiksi.

    Ongelma ei ole puolisosialismin perintö vaan elitismin tuomien etujen tuottama luokkajärjestelmän lumo. Se tuottaa moraalikatoa, joka näkyy yhteiskunnan perusrakenteiden rapautumisena, veronkiertona, jne.

    VastaaPoista
  13. Luovuus ja luovuus - siinäpä päivän epistola ! Näyttää kuitenkin siltä,että tästä päivästä puuttuu niitä yksitoikkoisen työn telijöitä ja taitajia. Kaikki haluaa olla luovia jne... opiskelukin tulisi olla " luovaa" kun se todellisuudessa on yksitoikkoista puurtamista. Kaikki on vain innovatiivistä ja helppoa. Oivaltavaa ja älykästä. Ei elämä sitä ole ! Se on pitkäjänteistä, usein puuduttavaa ja yksitoikkoista työn tekemistä , teki sitä nyt sitten millä yhteiskunnan tasolla tahansa.Ne ikäluokat, jotka tämän hyvinvoinnin rakensivat eivät turtuneet pitkäveteisyyteen vaan ymmärsivät oman työn olevan " aitoa elämää".

    VastaaPoista
  14. Tuo elokuvan historia oli omituisen koukuttava, harvoin jos koskaan olen jaksanut noin pitkästä sarjasta katsoa kaikki jaksot.

    VastaaPoista
  15. Xerox on minusta mielenkiintoinen firma. Paljon innovaatioita. Valokopiokone oli mahtava menestys ja hyvin suojattu patenteilla. Yritys taisi myös olla ensimmäinen hiiren ja graafisen käyttöliittymän kehittäjä, mutta näistä sitten sadon korjasivat muut, miksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän kuin Nokia: ymmärrettiin innovaation edellytykset (resurssit ja vapaat kädet), mutta ei otettu sitä osaksi tuotekehitystä.

      Poista

  16. Oma kokemukseni
    jo alkumetreiltä alkaen
    on, että musikaalisesti lahjakkailla
    on luovaa kykyä.

    He jotka tyytyvät vääntämään samaa mutteria
    heille tuskin kannatta opastaa avarampaa
    ajattelutapaan.

    Musikaalisesti lahjakkaille se on itsestään
    selvää, keskeinen pointti, hakea ja löytää
    variaatioita jo olemassaolevalle ratkaisulle.

    VastaaPoista