1. joulukuuta 2012

Rempallaan




Oli helppo arvata, että siitä tekijänoikeustietokoneesta riittää puhetta. Televisiokeskustelu tosin oli asiallinen. Päästäänkö asioissa eteenpäin, se jää nähtäväksi.

Ajattelin nostaa esiin ristiriidan, joka on syvempi kuin säännösten soveltaminen ja oikeusperiaatteiden ristiriita.

Usein mainitsemani kirjailija Stefan Zweig on pannut rehellisyyteni koetukselle. Luultavasti Saksan Amazonista saisi e-kirjoja ja äänitteitä sillä yksinkertaisella tempulla, että ilmoittaisi valheellisesti osoitteekseen vaikkapa Saksassa sijaitsevan hotellin. Luultavasti laskutus kulkisi luottokortin mukaan kuten kuuluukin.

Tätä nykyä näitä himoitsemiani tuotteita ei saa Suomeen, tekijänoikeussyistä kuinka ollakaan. Yhdysvalloista saa, mutta siellä saksankielinen valikoima on tietenkin aika niukka.

En ole vielä onnistunut ratkaisemaan moraalista ongelmaani. Kun e-kirjasta maksaa listan mukaisen hinnan, ei kai siinä kukaan kärsi tappiota? Mutta juuri noin muutkin rosvot ajattelevat.

Zweig antaa hyviä kirjoittamisen ohjeita. Kun käsikirjoitus on valmis, siitä on poistettava kolmannes. Poistettavat kohdat löytää helposti. Ne ovat asioita, jotka on jo sanottu tai eivät muuten vie kerrontaa eteenpäin. Kun kustantaja lähettää vedoksen (tämän on mennyttä aikaa), siitä on vielä kerran poistettava kolmannes. Tavallinen lause paranee, jos siitä poistaa kolmanneksen sanoista.

Tämä periaate sopii pariksi sille, joka ilmaistaan usein Amerikan kielellä ”kill your darlings”. Kun ilahdut omasta kirjoittamastasi, että tulipa sanotuksi kohdalleen – pyyhi se kohta pois. Ilahtumisesi osoittaa, että kohta törröttää tekstissä kuin tikku sormessa.

Miettiessään omaa kohtaloaan ja miljoonien juutalaisten ja muiden vähemmistöjen kohtaloita Zweig  mainitse kevyesti, että saksalaisille järjestys on aina ollut suurempi arvo kuin oikeudenmukaisuus.

Kohta hän huomauttaa, että saksalainen ”sivistysporvaristo”, jota meilläkin ihailtiin ja jäljiteltiin, oli oppinut ajattelemaan, etteivät kaiken maailman korpraalit ja kanafarmarit pysty käytännössä hoitamaan isoja asioita, siis sellaisia, joihin tarvitaan korkeakoulututkinto.

Tuo huomautus tarkoittaa Hitleriä ja Himmleriä. Entisen – kukaties nykyisenkin – Saksan suunnaton luokkatietoisuus ja siis ylimielisyys on ilmiö, jota ei usein mainita historian hirveyksistä puhuttaessa.

Tuo ilmiö on sangen lähellä järjestyksen rakkautta. Myös kansakunnan on pidettävä kiinni järjestyksestä. Jokaisen on tiedettävä, sopiiko insinöörin vaimon lainkaan tervehtiä dosentin rouvaa, ja myös siviilissä ihmisen on käsitettävä sen verran, että pitää suunsa kiinni, jos ylempiarvoinen soimaa häntä virheestä, jota hän ei ole tehnyt. Alempiarvoinen ei saa puhua, ellei häntä ole kehotettu siihen, eikä varsinkaan puolustautua. Olen kuullut väitettävän, että tuota periaatetta noudatettiin myös oikeudenkäynneissä, jotka olivat siellä kuten ennen meilläkin rikosasioissa tuomarin ja syyttäjän keskustelua. Syytetyn tai hänen tikkuviinalta lemahtavan avustajansa ei sopinut siihen sekaantua.

Olen nyt pyöritellyt tätä kysymystä mielessäni. Suomen kansa, joka kohta taas juhlii itsenäisyyttään, on tunnetusti herravihan syövyttämä. En osaa sanoa, onko se nykymaailmassa aiheellista. Tarpeellista se saattaa olla.

Vaikka asenteet kumpuaisivat huonosti ajatelluista havainnoista, ne ovat asianomaisen sisäistä totuutta. Sisäistä totuutta on kunnioitettava.

Liittyisikö poliitikkovihakin jotenkin siihen, että edustajillamme on maaginen kyky antaa ymmärtää sellaista, mitä he varovat sanomasta. Nimittäin: ”Ettehän te äänestäjäressut kuitenkaan näistä asioista mitään ymmärrä.” Tuo arvio on monissa tapauksissa aivan oikea. Mutta silti. Ja tiedemiehen ja etenkin taiteilijan tehtävä on olla epämiellyttävä. Hän tekee velvollisuutensa kertoessaan epämiellyttäviä asioita ihmisille, jotka eivät halua sellaista kuulla. Jos jollain on isompi käsi, se on sitä varten, jotta siihen pienempi voisi tarttua.

24 kommenttia:

  1. Kuvittelen, että Saksan (80 vuotta sitten) vallannut suuri juutalaisten pelko ja viha -- joka ei ollut vierasta muullekaan maailmalle siihen aikaan -- perustui samaan kuin aina, eli toiseuden vihaamiseen, koska toiseus on tuntematonta eikä noudata "meidän sääntöjämme", ja tuntemattoman pelko synnyttää vihaa koska sitä pakoon ei pääse.

    Samaa juurta lienee muidenkin tuntemattomien ammattien inherentti vihaaminen. Kuten poliitikkojen tai lakimiesten.

    Tämän kirjoitettuani katsahdin tekoseeni ja mietin, että jos mä tästä kolmanneksen poistan sekä turhan metelin, eihän jäljelle jää mitään. Hetken harkittuani päätin lähettää kirjoitelman esimerkkinä mitä seuraa, kun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Toiseuden pelko ei ollut vierasta ... siihen aikaan--". Sama pelko taitaaa vallita tänäänkin. Aina. Jokaisen sukupolven olisi opittava siitä eroon.

      Poista
    2. Komppaisin vielä lisää: olisiko se toiseuden pelon ohella ollut vastareaktio eräissä juutalaisuuden korostuksissa julkilausuttuun "valitun kansan ajatuksen" ja erottautumiseen?

      Vrt Raamattu: tässä on perillinen, tappakaamme hänet, että saamme hänen perintöosansa.

      Poista
  2. "Tuo ilmiö on sangen lähellä järjestyksen rakkautta. Myös kansakunnan on pidettävä kiinni järjestyksestä."

    Kyllä. Järjestys olla pitää, ja jämpti selllainen, myös kunta- ja lääni- ja mitä nyt nykyään lienevätkään, alueita vai mitä lie tasoila. Mutta pääasia on, että oikeuskäytäntä on sitä vanhaa kunnon kiinalais-suomalaista traditiota:


    http://www.youtube.com/watch?v=kaBmRrw2Nok

    VastaaPoista
  3. Kerran tilasin joskus kauan sitten kännipäissäni Intiasta Viagraa sillon kuin se oli vielä kallista ja jäin kiinni. En tunnustunat rikosta vaan väitin, että joku oli tehnyt sen pilailumielessä. Raastupaahan siitä jouduttiin ja sain roimat sakot.
    Nyt on tapana laittaa yhdeksänvuotias pikkutyttö asialle. Kannattaa vain olla varovainen ettei hän ole oma, vaan tuntemattoman naapurin.
    Hupaisana yksityiskohtana aikanaan asiaani tutkinut tutkinut viranomainen kertoi, jos olisin tilannut Viagran vaikkapa silloisen presidentin kotiosoitteeseen, niin tutkintaanhan se olisi joutunut ja tullut vastaanvanlaiset rapsut.
    Nykyisen presidentin tai jonkun muun julkkiksen kotiosoite on enemmänkin kuin hehtaarin tarkkuudella tiedossa ja Kusti polkee. Että sinne vaan joululahjoja.
    Näistä puhutaan aika vähän, mutta sitä vaan tapahtuu ja tullipostissa huumekoirat vaanii muutakin kuin Viagraa.
    Vain tuomiot vaihtelevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä oli rikos? Viagraahan paketissa tuskin oli.
      Todennäköisemmin värjättyä Buranaa.

      Poista
    2. "... Tätä nykyä näitä himoitsemiani tuotteita ei saa Suomeen, tekijänoikeussyistä kuinka ollakaan. Yhdysvalloista saa, mutta siellä saksankielinen valikoima on tietenkin aika niukka.

      En ole vielä onnistunut ratkaisemaan moraalista ongelmaani. Kun e-kirjasta maksaa listan mukaisen hinnan, ei kai siinä kukaan kärsi tappiota? Mutta juuri noin muutkin rosvot ajattelevat..."

      Mitä ihmettä on tapahtunut Suomen EU jäsenyydelle? Eikö koko jäsenyyden ydinasiana enää olekaan tavaroiden ja palveluiden vapaaliikkuminen Euroopassa? Ainakin yksittäisenä kuluttajan olen lapsenuskoisesti näin olettanut.

      Miksi ihmeessä tekijänoikeudet ovat jokin sellainen ansaintamuoto, jolla on fyysistä tuotetta suurempi suoja ja mahdollisuus saatavuuden säännöstelyyn tulojen kartuttamiseksi?

      Poista
    3. Parahin V12, ns. yksityistä toimintaa kuten vaikkapa tekijänoikeuden valvontaa ja lisensointia ei ole koskaan asetettu alisteiseksi todelliselle perusoikeusharkinnalle, vaikka syytä olisi kyllin.

      Puhumalla vapaudesta eräs poliittinen ilmansuunta asettaa rahanteon kaikkine yhteiskunnallisine haittoineen aina perusoikeuksien yläpuolelle. EU on valitettavasti pitkälti rakennettu tälle ajatukselle. Tuon suunnan "työväenpuolue" Suomessa mainostaa valheellisesti itselleen suuren kannatuksen, koska vaihtoehdolla ei ole glamouria.

      Poista


  4. Vahvuuteni on heikkolahjaisuus. Luen hitaasti. En mitenkään saa kirjoihin kulumaan paljoa rahaa, aikaa niihin sen sijaan menee rutosti, oikeastaan kaikki aika. Tosin ihmisen aikakaudet vaihtelevat paljonkin. Joskus en saanut luetuksi juuri mitään, relevanssin puute elämismaailmassa, ulkoisessa ja sen johdannaisena sisäisessä ?

    JK:n asettelema probleemi e-kirjoista, Amazonista ja Saksasta taisi koskea, ei raha, vaan saatavuus kerta kaikkiaan. Itsekin sellaisen tunnistan. Mutta minulle se ollut pulma löytää ja osua relevantteihin kirjoihin, niihin joissa puhutaan itselleni polttavista kysymyksistä. Talous- ja rahahistoriaa älysin ruveta lukemaan ja kiihkeän innostuneesti niiden Braudelin ja Cipolan jms. matkassa. Goslarin hopeavuorelle keskiajan Saksaan ajelin pikkuautolla jo silloin kun alkumatkan vei Finnjet.

    Mutta mitä rahassa tapahtui nenäni alla ? Siitä en päässyt selville paitsi että se mitä sanottiin oli potaskaa -sen tiesin jo Goslarista ja myöhemmästä hopeavuoresta Potosista, jonka hopean kulku Kiinaan nostatti Triumph of Westiä, kiitos J.M. Robertsin. (Olen lukenut kai neljästi/viidesti ja muuttuneita laitoksia, yhäkin sanon että ensimmäisestä 1976 pitäisi alkaa, sakeammin faktaa ja edetä viimeisimpiin: huimaavasti ihmiskunta sateenkaarella, kuin jumalansa näkemänä.)

    Nyt menee taas pikäksi. Kuitenkin finanssikriisi 2007 oli minulle kuin armahdus. Jo alkoi tulla esiin relevanttia juttua oman aikamme tilanteesta,varjopankki,veroparatiisillinen luovuussfääri,aineellisen hädän poispano kynänvedoilla ja kommunikaation paranemisella -kautta ihmiskunnan.

    HS (23.11.) kertoo kuinka Bonnier välttää Suomen arvonlisäveron kun aikakauslehtien julkaisuoikeudet ovat Norjassa. Tilanne sai kansainvälisen yhteisön hyväksyntäsinetin Ernst & Young -toimistolta. --Lehtien verovapaus oli Paavo Haavikon mukaan suojelurahaa valtasuhteista vaikenemiseksi ja instituutioluonteiden kätkemiseksi (eli siis jotta rahasta ei saisi tolkkua).

    Nyt saa. Viimeksi eilen, Wall Street Journal kertoo Japanista: "siellä tulisi vastaan nousevat hinnat jos uusi johto/omistus pääsisi puikkoihin", sanoi president Kazuhiro Tsuga, Panasonic. Ja Akio Toyoda kuulutti automiesten tulevan mukaan. Mihinkö ? Heittämään mereen KKR:ää joka hötörahamasseineen olisi ostamassa Renesas pii-sirufirmaa. KKR:llä on varmasti matkassa myös Ilmarisen rahaa, meidän enkeliministerimme ja isokenkäiset talousmiehemme ovat näistä kiimassa, haalia toisten työt ja teokset osinkokoneikseen.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  5. Se oli minullakin tunteiden ruska pitäessäni neljä vuotta sitten kuolevaa kädestä kiinni ja hieman sen jälkeen vastasyntynyttä sylissäni. Siinä vaiheessa kenenkään koulutusta ei kysytä, eikä ennakoida. Mistä tulit, minne menet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En suosittele, että jatkatte valehtelulinjaanne, monille todella
      herkissä asioissa (vastasyntynyt).

      Poista
    2. ÖÖÖÖ. Äitini kuoli 19.11.2008 ja serkkuni lapsenlapsi syntyi 22.11.2008. Kävin morjestämässa kummipoikani tytärtä 24.11.2008 ja luonnollisesti pidin häntä sylissäni. Joten mikä nyymiötä noin riivaa?

      Poista
  6. Meidän poliitikkovihamme ei ole erityistä vaan sitä tervettä herravihaa.
    Tuo asenne viimeistään tekee heistä herroja. Olisi kiva jos asenteen sijasta kerrankin edes yrittäisivät kertoa asioita. Silloin voisi rivikansalainenkin jotain alkaa ymmärtää.

    VastaaPoista
  7. Tuo kirjoituksen viimeinen lause on kaiketi kädenojennus ihmistä suuremman suuntaan. Jospa sittenkin ... ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kemppinen toteaa kättelyistä sanatarkasti seuraavasti:

      "Jos jollain on isompi käsi, se on sitä varten, jotta siihen pienempi voisi tarttua."

      Jos tämä on "kädenojennus ihmistä suuremman suuntaan", se koskenee muita kädellisiä, ja ihmistä suurempia sellaisia.

      Lähinnä tulee mieleen siis gorilla, jonka suureen käteen on pienen ihmisen turvallista pieni kätensä pujottaa. Myös simpanssien kädet ovat suuremmat kuin ihmisellä, bonoboista en kuitenkaan ole täysin varma.

      Poista
  8. Eero Rautio kirjoitti: "Kuvittelen, että Saksan (80 vuotta sitten) vallannut suuri juutalaisten pelko ja viha -- joka ei ollut vierasta muullekaan maailmalle siihen aikaan -- perustui samaan kuin aina, eli toiseuden vihaamiseen, koska toiseus on tuntematonta eikä noudata "meidän sääntöjämme", ja tuntemattoman pelko synnyttää vihaa koska sitä pakoon ei pääse."

    Juuri Saksassa juutalaiset olivat eniten integroituneita. Antisemitismiä olikin enemmän muualla.

    VastaaPoista
  9. Niin.

    Otsikossa on kuva ja se sai humeetiini hunteeraamaan. Kynnet. Kauniit ja juuri sen pituiset kuin olisi kohdussa leikattu ja viilattu. Mikähän geeniominaisuus saa nekin kasvamaan juuri oikeaan tahtiin sormien kanssa 9kk:n aikana?

    Olen kuullut että sitten ikivanhana ja kun aika jättää, hiukset ja kynnet jatkavat kasvamistaan vielä tovin aikaa, lieneekö totta?

    VastaaPoista
  10. Lueskelen parhaillaan B. Travenin Hallitusta. Näissä tekijänoikeusasioissta ja muissakin ITC-jutuissa ollaan vielä melkein samalla tasolla kuin tuossa romaanissa valta ja vallan alempiarvoisina pitämät oman kulttuurinsa puitteissa elävät alkuperäisasukkaat.

    VastaaPoista
  11. "...edustajillamme on maaginen kyky antaa ymmärtää sellaista, mitä he varovat sanomasta. Nimittäin: ”Ettehän te äänestäjäressut kuitenkaan näistä asioista mitään ymmärrä.”(...) Ja tiedemiehen ja etenkin taiteilijan tehtävä on olla epämiellyttävä. Hän tekee velvollisuutensa kertoessaan epämiellyttäviä asioita ihmisille, jotka eivät halua sellaista kuulla."

    Tässä on kolme ongelmaa.

    Ensimmäinen on siinä, että suurin osa ns. edustajistamme ei myöskään ymmärrä mitään asioista, joista he joutuvat päätöksiä tekemään. He uskovat, mitä isompi edustaja tai virkamies sanoo. Tämän kansa tietää.

    Toinen on siinä, että mitä taiteilija muka tietää sellaista, jonka hän voi kertoa pöljemmilleen? Kun hyvin usein, ellei peräti aina, se taiteilija on taiteilija siksi, että hän on porukan pöljin. Tämänkin kansa tietää.

    Kolmas on siinä, että tiedemies on asiantuntija vain omalla alallaan. Kun esimerkiksi lainoppinut kertoo totuuksia moraalista tai taloudesta, hän on usein pelkkä diletantti, yhtä hölmö mielipiteissään kuin kansakin. Tätä kansa ei aina tiedä ja se on ongelma.

    VastaaPoista
  12. Mitä mieltä arvon blogistimme on siitä ajatuksesta, että on myös tilanteita, joissa "herrat" ovat väärässä - jonkinlaisen kollektiivisen hurahduksen vallassa - mutta karvalakkipäinen kansa näkee paremmin ja pidemmälle ? Ei välttämättä yksittäinen karvalakin kantaja, mutta joukkona ja keskiarvona.

    En tarkoita tässä nyt esim. kvanttiteoriaan tai alkeishiukkasiin liittyviä asioita, vaan niitä suuria linjakysymyksiä, joita esim. politiikassa joudutaan päättämään. Usein "viisaiden" dosenttien tai "talousasiantuntijoiden" suosituksista.

    Ei menty kahdessa viikossa Uralille eikä oikein rokkaa tämä eurokaan. Natoon menisivät silmäätekevät heti, mutta kansa on lujasti vastaan.

    Joskus se "isompi käsi" voi vain luulla olevansa maailmasta paremmin perillä kuin se "vähempi veli" ?

    http://en.wikipedia.org/wiki/The_Wisdom_of_Crowds

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kai joukot ja enemmistöt yleisesti ottaen ovat lähestulkoon aina väärässä. Elleivät ole, niin tulevat olemaan. Se lienee sisäänkirjoitettu ominaisuus sellaiselle olemassa olemiselle, jonka ympärille joukot on saatavissa. Itsekin moneen tällaiseen joukkoon ja enemmistöön kuuluneena ja kuuluvana kokemus on opettanut ja opettaa, ei kuitenkaan niin paljoa, etteikö aina uudestaa jotain veuhkaisi...

      Poista
    2. Olli K:lle:

      Totta puhut siinä mielessä ainakin, että utopioihin ja suureen innostukseen pohjaavat joukkoliikkeet eivät pitkään potki kovassa maailmassa. Niin kuin nyt nämä muita paremmat "eurooppalaiset/ pohjoismaiset arvot", EU tai euro. "Jätkät pilas hyvän aatteen" - niinhän se menee.

      Mutta joukkoja ne ovat höyrähtäneet herrajoukotkin. Ja niiden läpi viisas kansa joskus näkee pelottavan hyvin. Se oli pointtini (if any).

      Poista
  13. "Meidän sääntöjen" noudattaminen on tärkeätä, vaikka sitä onkin helppo vähätellä ja pelata aina natsikorttia. Jos ei ole yhteisiä sääntöjä, väliin tarvitaan raja. Jos raja ei ole fyysinen vaan kulkee kansakunnan sisällä, syntyy ongelmia, jotka purkautuvat tavalla tai toisella - epämiellyttävästi kuitenkin.
    Näitä sääntöjä ei löydy lakikirjasta eikä niitä voi yksipuolisesti muuttaa.

    VastaaPoista
  14. "saksalainen 'sivistysporvaristo', jota meilläkin ihailtiin ja jäljiteltiin, oli oppinut ajattelemaan, etteivät kaiken maailman korpraalit ja kanafarmarit pysty käytännössä hoitamaan isoja asioita."

    Miksiköhän tämä sitten ei suojannut Saksaa 1930-luvulla niin, ettei niiden edes olisi annettu yrittääkään? Kun lukee Buddenbrookeja 1933-45 tapahtumat ovat käsittämättömiä.

    VastaaPoista