22. marraskuuta 2012

Muistoja Pohjolasta






Tänään avattiin moottoritie Espoonlahden sillalta Kirkkonummen kirkolle. Minulla on se vahva vaikutelma, että koko moottoritie on nimeltään Länsiväylä. Itse sanon sitä Jorvaksentieksi. Turunväylää sanon Tarvontieksi.

Reitti oli oikeasti Lauttasaaresta Jorvakseen Jorvaksentie rakentamisestaan 1938, koska täällä se yhtyi Vanhaan tiehen, jonka nimeä en tiedä. Meidän kohdassa se on Masalantie.

Olen kuunnellut kertomuksia, miten vaivalloinen matka tänne oli ennen. Lasteni isoisällä oli huvila Porkkalanniemessä. Siitä on kuulemma valokuvia jossain 30-luvun Abitare-lehdessä, kun se oli Yrjö Lindegrenin etevästi suunnittelma. Vuokra-aikana bolshevikit löivät senkin klapeiksi.

Monissa muistelmissa kerrotaan, miten nykyisen Kivenlahden, Soukan tai Matinkylän seuduilla kesää viettäneet tilailivat hevosia Kauklahden tai Espoon asemille ja sitten koluutettiin oikein kunnolla.

Perheeni muutti Tapiolaan 1963 Hakalehdon taloihin, jotka yhdessä Revontulentien talojen kanssa tiettävästi pilasivat Tapiolan. Ne olivat Hakan gryndaamia ja poikkesivat täysin Asuntosäätiön (von Hertzenin) puutarhakaupungin ajatuksesta. Kieltämättä ne ovat tyypillistä lähiöiden Moskova-tyyliä edustavia betonielementtitaloja.


Matka autolla Helsinkiin kesti selvästi kauemmin kuin nyt täältä Kirkkonummelta. Lauttasaaressa oli vain vanha silta, joten ruuhka ulottui aamuin illoin Tapiolasta Erottajalle, ja eteenpäin päästiin metri kerrallaan ja sitten taas odotettiin.


Joskus oli asiaa Hangon suuntaan. Muista mielestäni selvästi, miten moottoritien rakentaminen oli jossain Martinsillan (Suomenojan liittymä) tasalla.

Ja sitten menimme ja hankkiuduimme tänne 1972-1973. Se on jännitys- murhe- ja huvinäytelmä, jota en halua edes luonnehtia julkisesti. Lopputulos on, että asumme pussin perällä ja mielestäni asuntoni on hyvin todennäköisesti pohjoisen pallonpuoliskon paras. Täällä on hiljaista, puhdasta ja rauhallista. Jos joku rapisee aamulla, se on kauris. Jos katolla kolisee, ne ovat ne oravat, jotka esittävät pitkin päivää ikkunani edessä trapetsitaidetta.

Yöllä näkyvät tähdet. Tapiolassa ja Helsingissä ei tähtiä ole. En ole ainakaan pannut koskaan merkille (paitsi Tähtitorninmäellä). Nuorempana minulla oli sukset kuistilla. Mainio latu alkoi siitä, ja lukuun ottamatta paria maantietä tästä olisi voinut hiihtää metsien kautta Poriin. Poriin ei kuitenkaan tullut asiaa. Kantarelleja ja suppiksia on sadan metrin päässä, eikä marjoissakaan ole moittimista. Harrastamme tosin haperoita kiihkeästi. Ja tatteja tietysti.

Jorvas perustuu paikannimenä henkilönnimeen Giorgios. Tämä oli muinoin Viron Paadisten luostarin aluetta, kuten Helsinkikin. Jossain henkisessä hämärätilassa kirkkonummelaiset antoivat lohkoa pitäjästään Espoo-nimisen kulmakunnan (vuonna 1458). Valitettavasti on pakko myöntää, että meidän kirkkomme on harvinaisen ruma, kun taas Espoon vanha kirkko on erikoisen kaunis. Onneksi kukaan ei löydä sitä. Se peittyy tyylikkyydestään kuuluisan kunnantalon taakse ja sijaitsee lähellä viihtyisää Espoon rautatieasemaa.

Tarvo puolestaan on se pieni saari, jota kukaan ei huomaa lähdettyään motaria Munkkivuoresta. Seuraava on niemukka, jolla Tarvaspää sijaitsee. Arvaan että taitelijakodin nimessä on otettu huomioon ”tarvas”, joka saattaa tarkoittaa härkää tai hirveä tai jotain muuta. Sana esiintyy Kalevalassa.

Tuo Masalantie on yhtä kuin Vanha kuninkaantie, joka on yhtä kuin Alinen Viipurintie. Reittiä on kuitenkin kuljettu jo pakanuuden ajalla, ja tässä lähellä kumpareilla on pronssikautisia muinaislöytöjä.

Joku tyylitaituri on kysynytkin, että kuinka sinä asut tällaisessa rääseikössä. Olen ystävällisesti mutta määrätietoisesti oikaissut, että tuollaista sanottiin meillä päin metsäksi. Jos talo myytäisiin, ilmoituksessa pitäisi sanoa ”lähiympäristö hoitamaton”. Lähimmät todella isot puut kasvata metrin tai puolentoista päässä seinistä. Näreitä ja puolukkaa kasvaa sokkeliin kiinni. Minulla on oma siirtokivilohkare. Kymmenen metrin päässä on yksityinen muurahaispesäni. Ei tarvitse mennä metsään muurahaisten luo viisastuakseen, kun on jo. Siitä en mene sanomaan mitään, onko tuo taika auttanut.


11 kommenttia:

  1. Meikäläisellä on huonoja kokemuksia siitä, kun isot puut kasvavat lähellä rakennuksia.

    Runsas 15 vuotta sitten noin kymmenen metrin päässä asuintalostani kasvoi kohtalainen vaahtera. Ihmettelin kun rossipohjan kivijalka vääntyi vinoon parin metrin matkalta rakennuksen nurkan tuntumasta.

    Melko muhkeiden luonnonkivien rakosista maan alta olivat menneet vaahteran sormen paksuiset juuret alustaan ja siellä muuttuneet ranteen vahvuisiksi. Välittömästi vaahtera nurin ja kivijalan korjuuseen.

    Toisen kerran yli satavuotias mahtava lehtikuusi kaatui ulkorakennuksen päälle vastatuuleen näihin aikoihin kymmenen vuotta sitten.

    Naapurissa kaatui valtava koivu asuinrakennuksen seinää pitkin kolmisen vuotta sitten "ylämäkeen", vaikka oli selvästi kallellaan talosta poispäin.

    Suosittelen kirvestä niille puille, jotka kasvavat lähellä rakennuksia.

    VastaaPoista
  2. Päivän mietelmä vaikuttaa jokseenkin joutavalta, mutta niinhän monet ilot ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Miksi moinen vihanpurkaus? Sanoihan anonyymi myös että niinhän monet ilot ovat.

      Poista
    3. Tässä kuva Anonyymistä (edellinen kuvani oli ihan muuta)

      http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/d7/Vogelscheuche_2011_K%C3%B6ln.JPG/439px-Vogelscheuche_2011_K%C3%B6ln.JPG

      Poista
  3. Niin.

    Alueella on liki myös oma keskuspuistonsa. Rajoittuu aina Masalasta Sepänkylään johtavalta tieltä keskustan vesitorninmäelle. Mahtava polkuverkosto ja minäkin samoilin siellä sienimetsässä useamman kerran viime kesänä. Voimalinja vatukkapensaineen ja puro jakaa alueen niin ettei ylitys pohjois-eteläsuunnassa onnistu monestakaan kohdasta.

    Talvella siinä keskusaukealla on omatoiminen hiihtoalue. Kevättalven hankikantoaikaan muistelin nuoruuttani ja hiihtelin luistelutyylillä hankiaisia pitkin tuulen avustamana ja aurinko porotti kasvoihin. Tunnelma oli parempi kaikenkaikkiaan mitä Kalle Päätalolla oli kun hän nuorena joutui lähtemään kesken kaiken savotastaan.

    Siellä alueella joissakin kohdissa outo kulkija saattaa kulkeutua polkua tai latua pitkin vahingossa omakotiasukkaan omalle uralle ja jopa pihaankin.Peuroihin saattaa törmätä ihan asumustojen nurkallakin.

    Siellä syvällä metsässäsi on se ränsistynyt sortumavaarakyltein varustettu talo kuin kummitustalo, olisikohan kyseessä yksi alueen uudisasukkaiden ensimmäisistä pytingeistä?

    VastaaPoista
  4. Entisenä jorvaslaisena kiitän Sinua, Jukka, siitä, että sain vihdoinkin tietää mistä Jorvaksen nimi on peräisin!

    VastaaPoista
  5. Luettuaan otteita, ensin vedettyään verhot tiiviisti ikkunoiden eteen, esitutkintapöytäkirjasta kotonaan illalla, tuomari näki heti, että salaisen poliisin haltuunsa saama Kiipelilista on todellakin karmaisevaa luettavaa ajalta ennen Suomen EU:sta eroamista ja josta kiipelistä pois pääsemistä ratkaisevasti edesauttoi yhteispohjoismaisen salaliiton toimet, joissa maiden päämiehillä Ruotsin hulttiokuningasta ja varakuningas Lipposta lukuunottamatta oli ratkaisevaakin ratkaisevampi rooli.
    Hämmästystä asiantuntevissa piireissä herätti Ruosi, jossa valtaeliitti ensin ei halunnut liittyä ja sitten ei tahtonut erota unionista. Vain yöllä näkyvät tähdet voisivat sen kertoa, mutta ne vaikenevat. Kuin muuri. Kuin muuri linnan ympärillä.
    Mutta yhtä kaikki, sillä ei enää ole merkitystä, ajatteli tuomari, jonka rooli hankkeessa oli suurempi kuin arvattiinkaan, alkaahan yhteispohjoismainen yhteistyö saavuttaa määränpäätään ja Pohjoismainen Unioni häämöttää sen polun päässä kuin naru vetävän käsissä.
    Mutta, säikähti tuomari, mitä nyt, miksi korvasta valuu...
    ...jatkuu....
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  6. Hauskoja yhteensattumia aiheeseen liittyen: Länsimetron näytti TV-uutisten pätkän perusteella avanneen Espoon tekninen johtaja, joka oli ylioppilaspoikana maalaamassa kunnan kesätyöntekijänä kotitaloani Pohjanmaalla 60-luvulla.
    Poikani ikkunan alapuolella taas on koulu, josta Tapiolan kuoro kuulemma sai alkunsa. Mikäs sen hienompaa näin seinäjokelaistaustaisena, Seinäjoeltahan Pohjolan perhekin on lähtöisin. Siellä syntynyt isäni lähti isänmaata puolustamaan rannikkojääkärinä Kirkkonummen Upinniemestä... Tällaisia muistui mieleen.

    VastaaPoista
  7. ... "bolshevikit löivät senkin klapeiksi" ...

    No juu, kyllä heitä voi syyttää mistä tahansa, ei sentään kaikesta.

    Olin kerran eräässä ay-seminaarissa. Toisena, eli viimeisenä päivänä meidän piti laatia julkilausuma. Paperiliiton SKDL:n edustaja puuttui. No, sihteeri lähti hakemaan sitä. Ja kyllä se sen yhdestä Korpilammin hotellihuoneesta löysikin. Kun se tuli takaisin kabinettiimme, se sanoi (kun ei muistanut sen skdl:än edustajan nimeä) että "se pitkä bolshevikki nussii just yhtä naista. mutta se sano että se tulee kohta."

    VastaaPoista