5. marraskuuta 2012

Luita koiralle





Isäni mainitsi ja ainakin viittaa asiaan myös muistelmissaan (”Laamanni muistelee”, WSOY 2000), että Kustaankadulla oli aikoinaan lihakauppa, josta hän sai joskus ilmaiseksikin luita koiralle, vaikka kauppias tiesi hyvin, ettei heillä ollut koiraa.

Perhe oli vuoden 1931 Aleksis Kiven kadulla juuri näinä päivinä tässä puheena ollut epäilyttävä edunsaaja – vaikka tulonsiirtoja eli etuja ei todellisuudessa vielä ollut. Kansaneläke tuli 1939 ja lapsilisät 1948.

Perhe oli epäilyttävä, koska perheenpää oli taipuvainen juovuttaviin juomiin, hänellä ei ollut pysyvää työpaikkaa, kuten ei monilla muillakaan tuohon suuren talouspulan aikaan, ja lapsia oli monta.

Yritän yleensä välttää käyttämästä perusteluina yksittäisiä tapauksia, koska ne ovat vailla todistusarvoa. Teen nyt poikkeuksen, koska minua huvittaa vaimon sukulaismiehen muistama tapaus – hänestä itsestään tuli Teknillisen korkeakoulun professori. Hän muisti hyvin, että ”Puukkobulevardilla” he pikkupojat olivat innostuneita, kun samassa rapussa asuvan Kemppisen poika kävi sodasta lomilla  ilmavoimien koppalakissa ja pitkässä nahkatakissa.

Isänisä oli vaikea ja särkynyt ihminen. Hänen harhailunsa saattoivat liittyä siihen, että bolshevikit tappoivat suvun miehet ja veivät naiset Siperiaan, josta he eivät palanneet. Kotitalo, nimeltään Ristola, sijaitsi pahaksi onneksi väärällä puolella rajaa, Haapakankaalla eli nykyisen Pietarin lentokentän paikkeilla. Talonkirjat ovat tänäkin päivänä siellä kaivossa ja kaivo paikallaan. Seudulla asui pysyvästi tuhansia muitakin suomalaisia (puhe ei siis ole inkeriläisistä)..

Jos haluaisi harjoitta kyökki-psykoanalyysia, isäni toteutti eräänlaisen psykologisen isänmurhan kouluttautumalla ja ryhtymällä kokoomukselaiseksi, kuten tietääkseni veljensäkin. Isoisä oli äärioikeistolainen ja osallistui heimoretkiin ja Viron vapaussotaan ja elätteli vielä kuollessaan 1958 niin itsestään selvästi mieletöntä ajatusta kuin Neuvostoliiton hajoamista. Ikämies hourailee, ajateltiin.

Ainakin yksi sedistäni oli suurharvinaisuus – kokoomukselainen metallimies, sorvari, ensin Huberilla ja sitten Finnairilla.

Kokoomuksen sisäinen taistelu sosiaalisista etuuksista on dokumentoitu hyvin. Esimerkiksi kansaneläkelain kiivas vastustaja oli J.O. Ikola, ”Vaasan Jaakkoo”, ja sisäinen kiista jatkui puolueessa kauan sotien jälkeen.

Isäni kannatti järkisyin ja itse kokemansa perusteella kokoomuksen ”sosiaalista siipeä”, jonka nimimiehiä olivat mm. Jussi Saukkonen ja sitten Juha Rihtniemi. Tuon siiven sankarihahmo oli Päiviö Hetemäki. Itse istuin kerran illan Harri Holkerin kanssa, joka oli kovaääninen poliisin poika muistaakseni Toijalasta. Hän oli Rihtniemen suojatti. Muistaakseni olimme yleisesti samaa mieltä asioista, paitsi päivittäisen hiihtolenkin siunauksellisuudesta. Kun tutustuin Mauno Koivistoon, totesin mielipiteet taas samoiksi.

Tämän suomalaisen taustatekijän nimitys oli ”aseveliakseli”. Porvareiden ja vasemmiston suurimman osan keulamiehet ymmärsivät toisiaan erittäin hyvin ja ajoivat samoja päämääriä. Puheissa sitten oli eroja.

Kokoomus joutui paitsioon ulkopoliittisista syistä, ja vaikutuksensa oli Kekkosellakin. Isäni tunnusteli 50-luvulla mahdollisuuksia siirtyä verojohtajaksi johonkin keskisuureen kaupunkiin ja sai kuulla, että kysymykseen tulevat vain demarit tai kepulaiset – turha lähettää papereita. Ainoa uraputki olisi ollut ruveta hovioikeudenneuvokseksi. Se on kuitenkin pitkä tie, jonka satun itsekin tuntemaan. Niinpä ura oli tehtävä itse.

Tämä oli esimerkki, joka ei todista mitään. Tulevia yhteiskunnan rakentajia ei voi tunnistaa verikokeella. Siksi ratkaisu oli perustuki kaikille ja kansakoulu pakollisiksi. Perinteinen oikeisto tuki menestyksen väyliä. Sellaisia olivat partio ja NMKY, isälleni Sörnäisten NMKY.

Kun selvitin suomalaisten tuomareiden taustoja ja pengoin muitakin lakimiehiä väitöskirjani yhteydessä, olin yllättynyt siitä, että yli puolet korkeimman oikeuden jäsenistä oli kaikkea muuta kuin varakkaista perheistä, ja suoraan köyhyydestä kohonneita juristeja oli vaikka mitkä määrät, esimerkiksi J.K. Paasikivi.

10 kommenttia:

  1. Tunnen sinut vain kirjoitustesi perusteella.

    Niiden kautta... olet hyvin sympaattinen, ihmisenä.

    VastaaPoista
  2. Mikähän osuus tuomareiden taustoihin mahtaa olla sillä, että ns. sortokautena virkoihin pyrittiin nimittämään väkeä vakiintuneen eliitin ulkopuolelta, poliittisen tavoitteen kannalta vissiin aika laihoin tuloksin, vaikka 20-luvun alussa onkin luettavissa paljon kritiikkiä virkakunnan ryssäläismielisyyttä ja puuttuvaa isänmaallista intoa kohtaan.

    Vissiin tuonakin aikana myös ylioppilaista suunnilleen vastaava osa ellei enemmänkin tuli yläluokan ulkopuolelta joten tulos ei sinänsä liene kovin kummallinen - onhan varakkaiden jälkeläisillä ylivoimainen yliedustus jos yhden prosentin väellä on kuitenkin yli puolet paikoista.

    VastaaPoista
  3. " - - Haapakankaalla eli nykyisen Pietarin lentokentän paikkeilla."

    Pietarin matkustaja"lentokentät" Pulkovo 1 ja 2 sijaitsevat Pietarin kaupungin eteläosassa/-puolella, Pulkkalassa kuten me suomalaiset sanoisimme.

    Haapakankaalla tai sen läheisyydessä Tarton rauhan raja väärällä puolen sijaitsevat mm. Levasovon (Levashovo) sotilaskenttä, Koronnenän (Gorskaja)harrastaja-lentokenttä (ent. sotilaskenttä), Käsinhännän (Kasimovo) sotilaskenttä jne.

    Kävisit joskus siellä, niin ne illuusiot, fantasiat ja muut asiavirheet saattaisivat vähetä.

    VastaaPoista
  4. Varmastikin on, kuten JK kirjoittaa, '' yli puolet korkeimman oikeuden jäsenistä oli kaikkea muuta kuin varakkaista perheistä, ja suoraan köyhyydestä kohonneita juristeja oli vaikka mitkä määrät''.

    Tulee kuitenkin muistaa, että ns. varakkaita perheitä on suomalaisista perheistä ehkäpä 10 prosenttia. Jos ns. varakkaiden perheiden lasten osuus KKO:n tuomareista olisi 30 prosentia, olisi yliedustus todella huomattava.

    Mielenkiintoista olisi saada tietää tilastoja aiheesta.

    Kiitos tästäkin hyvästä kirjoituksesta.

    VastaaPoista
  5. "Teillä taitaa pallon lisäksi olla Lipponenkin hukassa", luki Jyrkiboy kämmenet hiestä märkänä saamaansa teksitiviestivastausta.
    No jos me nyt alamme etsiä palloa, saamme kettutytöt kimppuumme ja se nyt vaan on liikaa tässä tilanteessa, Jyrkiboy muotoili ajatuskenttäänsä, joten meidän täytyy nyt vain odottaa, että pallo itse löytää itsensä.
    Mutta Lipponen, Jyrkiboy jatkoi mietteistämistään, viimeksi näin hänet merrassa mutta olisiko juuri hän sittenkin kaiken takana. Kaksoisagenttimahdollisuutta hän oli pohtinut ennenkin, mutta pitänyt sitä varsin epätodennäköisenä vaihtoehtona ainakin identtisellä tasolla.
    Käytännössähän se tarkoittaisi, että Merkel olisi kolmoisagentti. Joka tapauksessa on pidettävä huoli, että sellaisille puliveivareille jäisi vain luu kouraan ...
    ...jatkuu....
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  6. On ilmeinen lainmukaisuus, että jokainen hieman kauemmin blogia kirjoittanut henkilö saa yhden tai useamman ikioman kotistalkerin (vrt. käsite "kotiryssä"). Ja eräällä tavalla on lohdullista huomata, että myös Kemppiselle on käynyt näin - siis on niin, että it happens to the best of us, eikä tilanne ole yksinomaan yhden asian jaanailuun erikoistuneille kadunmiesblogeille ominainen.

    Stalker-koulukuntia lienee kaksi pääsuuntausta: on pilkkuvirhekoulukunta, joka aina takapenkiltä huudahtaa särkyneen voitonriemuisella äänellä huomanneensa jonkin mitättömän kielioppiin tai reaalimaailman tilaan liittyvän virheen, tai sitten ylimalkainen mutta sitä syvempi ärtymys siitä, että blogikirjoittaja omassa blogissaan kirjoittaa vääristä asioista väärällä tavalla sen sijaan, että tekisi sen tavalla, joka vastaisi stalkerin henkilökohtaisia odotuksia.

    Oma mielenkiintonsa on myös spekuloida sitä sielunmaisemaa, josta kumpuaa nyt puheena olevan henkilön/henkilöiden into istua kellarissaan työntelemässä neuloja Jukkakemppis-nukkeen. Toisaalta tätä mielenkiintoa laimentaa se, että jo sormituntumalta arvioiden tämä psyykkinen näkymä paljastuessaan ei olisi kovin kohottavaa laatua.

    VastaaPoista
  7. ISOISAT;

    Minun isoisani oli katkera kylan vauraan talon emannalle, kun
    ei antanut maitoa kuolevalle isoisan lapselle. Vuosi oli
    kaiketi 1927 tai 28. Kahden lapsen kuolema aliravitsemukseen
    tuolloin on tosiasia. Fakta on myos, etta isoisani oli niita
    viinamaen miehia.

    Kylla kai isoisani tiesi, ettei ole lakia jolla sellaista avustusta saa
    mutta se inhimillisyys olis kuulemma velvoittanut auttamaan. --
    Kylalaiset puhuivat 'karmasta'; sanotulla emannalla oli
    saalittavan huono lapsionni.

    Tama suku ei viela ole hurahtanut kokoomukseen, niinkuin Kemppisten nakyy kayneen. Varmaan ihan hyva niinkin ja nainkin !

    VastaaPoista
  8. Rihtniemi.
    Eräänä aamuna mennessäni töihin..keskuksenhoitaja kyynelehti ennen työaikansa alkamista. Rihtniemi oli kuollut. Menin heti keittämään hänelle "extra" aamukahvin ja löysin suklaapalankin. Se mikä liikutti, kai nuorena vähän ihmettyttikin, että kysymys ei ollut henkilökohtaisesta tuttavuudesta.
    Laulussa sanotaan:en kyyneltäkään vuodattaisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän oli niin vaikuttava puhuja, että heräsi hengenpaloon vielä silloin kun ylirasitus painoi miestä pahoin.
      Tuli mieleen että hän sai (ehkä noin vuosi ennen kuolemaan) jonkun kirjeen tuntemattomalta: tätä oli unessa kehotettu varoittamaan Rithniemeä polttamasta itseään loppuun suunnattomien työmääriensä kanssa.

      Poista