12. marraskuuta 2012

Hiipinä





Tiedän useita ihmisiä, jotka ovat sanoneet, väittäneet tai valehdelleet käyneensä Kuolan niemimaalla Imandra-järvellä ja nähneensä Hiipinätunturin. Yksi heistä oli isoisäni.

Tunnetteko te? Olen utalias. Kuten verkosta sieppaamani kuva osoittaa, ei ole aivan helppo sanoa, onko kysymyksessä tunturi vai vuori. Jos haluatte itse katsoa, englannin kielellä käytetään kirjoitusmuotoa Khibiny. Seikkailijan sekoittamiseksi alueen kaupungin ja asutukset ovat vaihtaneet välillä nimeä.

Luin uudestaan Samuli Paulaharjun ”Kolttain mailta”. Kirja on hänen varhaistuotantoaan ja siinä on hiukan alamainen halu tehdä ”oikeaa” kansatiedettä, mutta kyllä Samulilla oli kynä jo oikeassa paikassa eli etusormen ja peukalon välissä.

Hiukan epäilen, että hän saattoi kulkea ennen kansalaissotaa myöhemmän kansalaissodan jälkeen rajan taakse jääneillä seuduilla määräaikaisena ja virkaa tekevänä vakoilijana, ellei muiden niin metsäteollisuuden hyväksi.

Samoilla asioilla liikkui kirjailija nimimerkki Tatu Valkonen, oikeastaan Ilmo Lassila, josta tuli ennen sotia metsäteknologian professori ja siis mm. Cajanderin kollega. Hänet tosin englantilaiset Muurmannin legioonan perustajat ottivat kiinni vakoilijana, aivan oikein, ja toimittivat Lontooseen kuulusteltavaksi. Muistelma tuosta kaikesta on vuonna 1928 ilmestynyt Maisterin seikkailut mailla ja merellä: kokemuksia Muurmannin ja Englannin matkasta.

(Joskus kaivan esiin pelkän nimen takia Valkosen kirjan ”Hänestä tuli virkanyrkki”.)

Mutta Paulaharjun vaikuttamana tuijottelin itsekin poikasena Jonlaen suuntaan rajan yli ja näin omin silmin, että Saariselän tunturialue jatkuu Kuolan puolelle. Nyt ei siis ole puhe Petsamosta.

Siellä on aivan suunnattoman suuri Nuorttijärvi ja Paulaharjun kuvausten mukaan myös kalaa ja riistaa oli loputtomasti.

Julkinen tieto Kuolasta alkaa Suuresta Kuolan retkestä 1887 eläintieteilijä J.A. Palménin johdolla. Verkosta löytyy suoraan haulla ”Suuri Kuolan retki” hauska kirjoitus, kartta ja erinomaisia valokuvia. Retken kuvaus on myös julkaistu muutamia vuosikymmeniä sitten uudestaan suomeksi.

Jo näiden tietojen perusteella tuo vaikuttaisi sensaatiomaiselta retkeily- ja lomailuseudulta, ja kyllä siellä ilmeisesti vaelletaan. Suomen puolella ei ole mitään vastaavaa. Sitä en tarkasti tiedä, kuinka pahasti apatiittikaivosten ympäristö on saastunut. Erään väitteen mukaan kaikki on pilalla. Jotkugt antavat ymmärtää, että ei kuitenkaan.

En tiedä sitäkään, pääseekö Suomen rajan lähelle retkeilemään. Arvaan että ei pääse. Eihän meilläkään pääse edelleenkään Korvatunturille, ellei hanki erikoislupia. Se on rajavyöhykettä.

Hiukan vastaavanlaisia turismille otollisia paikkoja näyttää olevan Sallan ja Kuusamon korkeudella. Muistan että Rukan yrittäjät koettivat jossain vaiheessa laajentaa toimintaansa Vennään puolelle, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Petsamosta on kirjoitettu ja muisteltu aika paljon. Sehän oli kappaleen aikaa Suomea. Nyt puheena oleva seutu on kiinnostuneellekin kansalaiselle (tarkoitan itseäni) täysin tuntematonta.

En tiedä, onko sinne kenelläkään aihetta ängetä, mutta kai utelias saa olla. Hiipinätunturin prominenssi on melkein kilometri. Joko se on Saanan, Taivalkeron ja Sokostin kutistava nähtävyys tai sitten samanlainen kuin Norjan Ruijan vuoret, jotka eivät saa retkeilijöitä kiimaan. Itse olen yrittänyt Rastigaissalle (johon pahan voimat veivät Sampo Lappalaisen sadussa), mutta se on hyvin usein pilvessä, jolloin kiipeämisessä ei ole mieltä. Vuoriston läpi pääsee monia maanteitä, tietenkin Kilpisjärveltä mutta myös Karigasniemeltä ja muitakin väyliä. Miksi seutu ei kiinnosta? En tiedä. – Jäämeren rannat kyllä ajaisin autolla ehkä vielä kerran.

15 kommenttia:

  1. Kyllä, olen käynyt Kuolan niemimaalla ja nähnyt Hiipinätunturit (tai -vuoret), kuten monet muutkin. Nehän kohoavat komeasti Kirovskin kaupungin taustalla. Järveä vasten heijastuvat lumihuippuiset vuoret. Syksyllä lumivalkoinen huippu ylettää korkealle samaan aikaan, kun alarinteillä loistaa ruska.
    Selvästi vuorimaisempia ne ovat kuin Suomen Lapin tunturit. Valitettavasti en päässyt tekemään lähempää tuttavuutta niihin.
    Moni kertoo, että Hiipinävuoret ovat olleet NL/Venäjän alppihiihtomaajoukkueen harjoituspaikkoja ja jonkinlainen hiihtokeskus siellä kai on nykyäänkin. Pari-kolme vuotta sitten näin Lapin Kansassa mainostettavan laskettelulomia Kirovskiin, sen jälkeen ei ole sattunut silmään.

    VastaaPoista
  2. Verkosta loytyy teos: Jussi Konttinen "Etela-Kuolla- lahelle ja kauas
    -matkaopas Muut,anskin etelaosaan."

    Teos selvittaa hyvin aluetta Sallasta Kantalahden kautta Muurmanskiin. Siina mainitaan muun muassa, etta Hiipinassa on nykyaan lentokentta ja etta Statoilin baarit ovat parhaita ruokapaikkoja.

    Olen itse ollut samalla reitilla Lomamatkat/Sampo Ahto vetamalla turistimatkalla.
    (sotahistoriallinen matka siis). Oli ne kaivoskaupungit hirveassa kunnossa, luonto taysin kuollut. Petsamoakin tutkailtiin sen verran kun siina nykyaan on nakemista.

    VastaaPoista
  3. Samuli Paulaharjun kuvauksia kolttasaamelaisista ja Nuorttijärveltä on myös kirjassa Kuva sieltä, toinen täältä. Se sattui käsiini kesällä Savonlinnan Antikvariaatista, ja oli pakko keskeyttää kaikki muu lukeminen, kunnes se oli luettu. Paulaharjun tekstissä on jotakin maagista.

    VastaaPoista
  4. Kuolan niemimaan vanhoista kartoista löytyy nimi: Tersche Kuste. Ymmärtääkseni nimi kuvaa erinomaisesti Kuolan niemimaan muotoa, mutta tällä nimellä ei löydy yhtään Google-osuumaa.

    VastaaPoista
  5. "Pekka Kauppalan kirjassa Venäjän pohjola on mielenkiintoinen kartta ”Gulag-teollistuminen 1929–1953”. Sen mukaan Kuolan asutuskeskuksista vankien rakentamia ovat Apatiitti, Hiipinä (Kirovsk), Koutero (Kovdor), Montsegorsk ja Zapoljarnyj, Karjalan tasavallassa Nadvoitsy ja Segezha sekä Arkangelin alueella Severodvinsk. Näiden lisäksi erillisiä työleirejä oli alueella viisitoista. Sorokka (Belomorsk) – Arkangeli -rata on rakennettu vankityöllä, samoin Kotlasista aina Komin Vorkutaan ulottuva rata, kuten tietenkin myös kuuluisa Vienanmeren kanava. Varmaan kohteita oli muitakin, esimerkiksi joutumista tietyömaalle Vienan Kemistä Uhtualle pelättiin Solovetskissa ”paniikinomaisesti” – ”kesällä upottiin, talvella jäädyttiin” (Solzhenitsyn 1976a, 42). Myös muun muassa rata Kotlasista länteen Konošhaan – 350 kilometriä korvessa – valmistui vankityöllä (Konttinen 2005, 217)."

    Mitä seuraavana ihaillaan?

    VastaaPoista
  6. Mihinkäs minä jäinkään tai siis jätin Teidät, kysyi kyhäilijä tuomarilta kun oli unohtamassa sepittämäänsä juonta jos sellaista ylipäätänsä koskaan on ollutkaan.
    Jos minulta kysytään niin taisin jäädä kansankäräjäsaliin katsomaan sitä sinun iänikuista ja jos saan sanoa niin vain omasta mielestäsi nerokasta kai jonkinlaiseen maagiseseen ... korjaa tuo sössittely, realismiin viittaavaa oivallustasi, seinällä heiluvaa tai luimistelevaa korvaa, jollle et taida keksiä muuta tekemistä tarinassasi.
    Keksin vielä korvalle käyttöä, älä luulekaan, ettenkö keksisi. Itse asiassa olen jo keksinytkin. Korva kuulee hovista hiipinää...
    Olet muuten kuullut itse kuninkaasta mitään. Joko juttu etenee hovissa...
    ...jatkuu....
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  7. Imantero järven takaa katsottuna Hiipinä on upea tunturimassiivi. Geologialtaan erikoinen, sillä tunturien laet ovat tasaisia 1000 metrin yläpuolella. Kurut ovat kapeita solia. Mm. Ramsayn sola on parin metrin levyinen syvä rotko, jonka läpi vaeltajat kulkevat laaksosta toiseen. Jos unohdetaan kaivosalueiden lähitienoot, niin luonnon saastumista ei silmin näy. Laaksojen kuusimetsiä ja jäkälistä hopeisina hohtavia tunturien rinteitä uppoutuu ihastelemaan pitkäksi aikaa. Vaeltajalle Hiipinän tunturit ovat mielenkiintoista seutua. Vuonna 1992 olimme siellä hiihtovaelluksella ja kuljimme erään tukitun kaivosaukon ohitse. Siinä kaivoksessa oli joskus kokeiltu louhintaa ydinräjähteellä ja ilmeisesti alueella oli vielä säteilyä, koska tukkani on harventunut.
    Blogin otsikkokuva on melko varmasti Perevalyi Kukisvumzorrista, Hiipinän poikki menevästä laaksosta.

    VastaaPoista
  8. Opiskeluihin kuului 90-luvun puolenvälin tienoilla kurssi, jonka aikana ajelimme pitkin poikin Kuolan niemimaata viikon verran. Hiipinätunturin juurella oli kehnoon kuntoon hiipunut sanatorio, jossa yövyimme pari yötä. Ei tämä sanatorio missään yleisessä matkailukäytössä ollut, mutta sinne vain meidän majoitus oli jostakin syystä järjestetty.

    Kävimme kasvitieteellisessä puutarhassa, joka oli aivan majapaikan vieressä ja tunturiinkin kyllä kapusimme. Ei se ympäristö siellä mitenkään saastuneelta vaikuttanut, toisin kuin Montšegorskin seutu, joka oli lähes täysin kuollutta.

    VastaaPoista
  9. Ehkä vielä kerran Jäämeren rantoja autolla... Mulla on sama mieliteko, olen melkein sun ikäinen. Kerran 90-luvulla syyskuussa ajoin Nordkappiin. Noin kilometri ennen määränpäätä lankesi sellainen sumu/pilvi, että emme nähneet kymmentä metriä eteenpäin. Se siitä maisemasta. Mutta hulppean pytingin olivat rikkaat norjalaiset turistien iloksi sinne rakentaneet.

    VastaaPoista
  10. Ad Omnia: viittaus verkosta löytyvään Kuolan matkaoppaaseen oli todellinen aarrelöytö!

    Kiitos myös muista tietäväisten kommenteista.

    Jos vielä löytyisi joku Nuorttijärven nähnyt...

    VastaaPoista
  11. Olen kuullut puhuttavan Rovaniemen pohjoisosissa perunalajikkeesta "Hiipinän aikainen" eli Rovaniemen murteella puhuttiin "Hiipinän aikuisesta" tai "Hiipinän aikasesta". "Aikainen" jne. tarkoittaa "varhainen". Eli kysymyksessä oli nopeasti syötäväksi kasvava lajike.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhutaan myös aiheesta "hiipivä hulluus"...

      Poista
  12. Saasteista en tiedä, mutta ainakin täällä Kirovskissa lumi on valkoista, eikä ilmassa tunnu savun hajua. Raha liikkuu ja teollisuus ostaa ympäristöä säästävää tekniikkaa. Kaupunki on tunnettu lumisuudesta. Jo nyt on satanut hyvän eteläsuomalaisen talven lumet, mutta asukkaiden mukaan tämä on vasta alkua. Kaupungin pääkatua itään ajettaessa talojen takana näkyy vain vuoren seinää. Maisemaa katsellessa uskoisi retkeilijän viihtyvän. Avasin maanantaina hiihtokauden kaupunin urheilupuistossa maajoukkuehiitäjät seurana. Hotellin pihassa voi laittaa sukset jalkaan. Laskettelijoiden kannattaa odottaa kevättalvea. Ehkä retkeilijät vierastavat Venäjän tarjoamia elämyksiä - jopa pelkäävät stressaantuvan niistä.

    VastaaPoista
  13. Jotenkin, oliko radiosta tai kirjaston aarteiden seasta löytyneiltä nauhoilta, olen kuunnelut luentana Kuolan retkestä ja Maisterin seikkailutkin nimenomaan kuulostavat tutuilta.

    VastaaPoista
  14. Törmäsin tähän etsiessäni karttaa hiipinän alueen huippujen korkeuksista.
    Palasin juuri maastoautosafarilta hiipinätuntureilta ja kävimme myös yhdellä huipuista(n.1145m), ilmeisesti ei kuitenkaan korkeimmalla.
    Joulupukin rekikin käytiin katsomassa ;)
    Luonto oli aika koskemattoman oloista, mitä nyt ajouria ja romuja malminetsinnän jäljiltä oli välillä näkyvissä, mutta metsätalous ei ollut joka kolkkaan eksynyt :)
    Leiripaikat paikoitellen roskaisia.

    VastaaPoista