20. lokakuuta 2012

Turveneuvosto



Päiväkausia mietin pellettejä ja erilaisia energiaratkaisuja, kun luin lehdestä vähän väliä, että Suomen pitäisi nyt päästä YK:n turveneuvostoon.

Televisiossa ihmettelin, mitä suurlähettiläät ja ulkoministeri puuhaavat tällaisessa asiassa, kunnes ymmärsin, että taisi tulla luetuksi killiin.

Turussa muuan psykologian tohtori esiintyi julkisuudessa esittämällä väitteen. Minulla ei ole edellytyksiä arvioida sen todenperäisyyttä, enkä tunne tutkimusaineistoa. Tutkimustulos sitä vastoin innostaa.

Hän väittää, että pikalukutekniikat ovat tehottomia.

Tutkimuksia on tehty ainakin kuvaamalla lukevan koehenkilön silmiä. Tietääkseni monien pikaluvun keinojen keskeinen ajatus on katseen kohdistaminen vain kerran kullekin riville.

Edelleen arvaan – luulisin että koehenkilöiden lukemista on kontrolloitu muilla keinoin. Sopiva keino olisi kuulustelu tai tentti: paljonko henkilö sai selvää lukemastaan. Juuri tätä tehdään tiettävästi kaikissa maan kouluissa ja erilaisissa opistoissa. On kuunneltava tai luettava ja saatava siitä sen verran selvää, että voi sanoa oppineensa.

Viimeksi opiskelin käyttöohjetta. Kysymys on äänittävästä vehkeestä, Zoom H4. Ei helppo. Ja luin Kimmo Nuotion kirjoitusta rikoslaista ja kulttuurisesta sensitiivisyydestä. Erittäin mielenkiintoista. Yksilön liberalismi on vaikeuksissa. Rikoslaki vaikuttaa yhteisön kulttuuriin mutta se on samalla tuon yhteisön kulttuurin ilmiö. Hedelmällinen lähtökohta purkaa sata vuotta pyöriteltyä kysymystä yhteisön ja yksilön asemasta pakottavien oikeusnormien maailmassa. ”Rikoslainkäyttö ei ole vain kysymys oikeussäännöistä, vaan sääntöjen, rakenteiden ja käytäntöjen summa.”

Lienee turha sanoa, että palaan asiaan. Yhteisön itseymmärrys ja sen rakentuminen kielellisissä valinnoissaan on kiinnostanut kauan, hyvin kauan.

Käyttöohjeen lukemisessa tarkoitus on oppia muun muassa äänittämään ja kuuntelemaan äänittämäänsä.  Ohje on hyvä lukea sanan sanalta. Siellä teksti ”äänitä” merkitsee myös ”valmistaudu äänittämään” (Rec = Stanby.)

Oikeustieteellisen artikkelin lukeminen tarkoittaa ajatusten ja niille esitettyjen perustelujen seuraamista. Kaksi kysymystä, mitä kirjoittaja tahtoo sanoa; miten kirjoittaja  tekee sanottavastaan uskottavaa.

Turkulainen tutkija näytti käyttäneen aika vahvaa kieltä. Pikaluku lähenee humpuukia. Taipuisin olemaan suunnilleen samaa mieltä. Teksti ja lukemisen tarkoitus vaikuttavat tekniikkaan. Yhdentekevältä vaikuttavaa, kapeaksi palstaksi ladottua tekstiä voi olla hyvä silmäillä antamalla katseen liukua. Voihan sieltä löytyä asiaakin. Tai sitten ei.

Jotain muuta, viimeksi muutamaa tavattoman hyvää patenttioikeudellista kirjaa tutkin itse siten, että luen jokaisen virkkeen kahteen kertaan ja päästyäni kappaleen loppuun vielä kolmannen kerran. Vaikea juridiikka on siinä mielessä samanlaista kuin etevä jumaluusoppi, että asia tahtoo hyvältäkin kirjoittajalta jäädä näkymättömiin sanojen taaksen.

Meillä on maanantaina 22.10. pitkästä aikaa kirjastossa aikuisten satutunti. Juttukaverini on eläkeikäinen hänkin, erittäin kokenut äidinkielen lehtori. Aiomme keskustella siitäkin aiheesta, miten luetaan ja millaisia eroja lukemisessa opettaja on huomannut esimerkiksi lukiolaisten käytyä läpi kaunokirjallisia teoksia. Ehkä esitän muiston; eräs sukulaiseni ei oppinut koulussa sen enempää matematiikkaa kuin historiaakaan, kun hänellä oli muka niin huono muisti. Erässä vaiheessa hän kuitenkin selosti uskomattoman tarkasti ja elävästi hiljan lukemansa ”Kiljusen herrasväen” seikkailuista kertovan kirjan sisällön, enimmäkseen repliikkejä myöten.

Minusta tuossa on mielenkiintoinen ristiriita ja kuulisin kernaasti, mitä mieltä ammattilaiset ovat asiasta. Ei taida onnistua pikalukemisella.

13 kommenttia:

  1. "Iloinen Aapinen" -kirjan yksi kirjoittajista eli kansakoulunopettaja Aili Konttinen sai surmansa entisen oppilaansa murhaamana omakotitalonsa pihalla Vihdissä v.1969.

    Aili Konttinen oli oman aikansa suosituimpia lasten- ja nuortenkirjailijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murhamies ei vissiin tykännyt Ailin Aapisesta, saati pitänyt sitä iloisena.

      Poista
  2. En ole asiantuntija arvioimaan erilaisia lukutekniikoita, mutta siitä huolimatta:

    Blogistin sukulainen ei ollut oppinut matematiikkaa muka sen vuoksi, että hänellä on huono muisti. Muistia tietenkin tarvitaan matematiikassa, mutta sen rooli siinä eroaa jotenkin muunlaisten asioiden oppimisessa.
    Pikalukutekniikalla matematiikkaa monikaan ei opi. Oppisisältöjen omakohtainen ymmärtäminen, harjoitustehtävät ja niihin liittyvät ajatuskokeet ja pohdiskelut ovat ensisijaisia. Omat oivallukset ovat
    tärkeitä.

    Moni nuorena opittu asiaa säilyy mielessä hamaan vanhuuteen. Olisiko mahdollista, että blogistin sukulainen on lukenut lapsena tai hänelle olisi ennen lukemisen oppimista luettu "Kiljusen herrasväki", mutta hän ei tietoisesti muista asiaa. Tunnettua on, että lapset muistavat heille luettuja iltasatuja sanatarkasti. Nuo muistot hävinnevät kuitenkin useimmilta tietoisesta muistista. Tuntemani henkilö oli lapsena muutaman kuukauden Ruotsissa ja oppi puhumaan sujuvasti "lasten"ruotsia. Kun hän palasi kotiin, vaikutti siltä, että hän oli unohtanut suomen kielen. Vähän ajan päästä ruotsi unohtui ja suomi palasi. Lapsena opitusta ruotsista ei ollut hänelle mitään havaittavaa hyötyä koulussa. - Olisiko blogistin sukulainen siten poikkeava, että lapsena opittu on auttanut muistamista?

    Tiedän henkilön, joka osaa pitkästi Kiven "Seitsemää veljestä" ulkoa. Uskoakseni hän ei ole oppinut pänttäämällä, vaikka mistä sen tietää. Otaksun, että hänelle ei ole luettu romaania ennen lukemisen oppimistaan, joten varhaislapsuuden muistikyky ei selittäne muistamista. Kyseinen romaani on niin elävää tekstiä, että siitä muistaa monikin ulkoa lyhyehköjä pätkiä.


    VastaaPoista
  3. Osaan lukea nopeasti. Viihdettä menee sata sivua tunnissa, enemmänkin. Kiusallista, sillä esimerkiksi lomamatkalle pitäisi varata pieni kirjasto. Viihteen lukeminen nopeasti parantaa monen kirjan laatua.
    Hyvän kirjallisuuden merkki on se, että se kestää hitaankin lukemisen ja hitaus parantaa tekstin laatua.
    Hitain tapa on nauttia teksti äänikirjana. Kun ajaa pääkaupunkiseudulta tuntureille, saa kuunneltua puolet Sinuhen toisesta boksista. Paluumatkalla toinen puoli, seuraavalla reissulla toinen boksi. Mutta harva teksti on yhtä hyvää luettuna ja ääneen luettuna. Herkkuja ovat olleet Waltarit ja Linna. Niitä ei tarvitse pikalukea. Teksti kestää tarkkaakin tarkastelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä kiusallista, kun luen äkkiä viihdettä "sivun kerralla".
      Englanninkielinen ei kyllä onnistu. Onneksi kirjasto on lähellä.
      Waltarin historialliset luin nuoruudessani hartaudella. Ne tekivät unohtumattoman vaikutuksen suorastaan maailmankatsomukseeni.
      Nautinnollisia lukuhetkiä !

      Poista
  4. Vaikean asian sisäistämiseen pikaluku on varmaankin aika huono tekniikka.
    Itse käytän "silmäilevää" lukemista käydessäni lävitse suurta määrää tieteellisä artikkeleita tai patentteja. Koska otsikko tai abstraktitasollakaan ei selviä jutun todellinen arvo, niin pikaluvulla voi vilkaista sisältöä ja päättää, että onko se oikean lukemisen arvoinen. Mikään hakukone siihen ei pysty.

    Samaa voi tehdä myös nettihauissa. Jos tekee liian tiukan haun, ei löydy juuri mitään. Jos käyttää yleisiä termejä, niin löytyy tuhansia sivuja. Pikaluvulla niistä voi käydä lävitse ensimmäiset sadat.

    VastaaPoista
  5. Sukulaisesi oppimiseen vaikutti motivaatio, tai oikeastaan sen puute. Oppimismotivaatio kertoo hänen asennoitumisestaan oppimiseen. Asenne on ihmisen sisäistynyt toimintavalmius, johon myös vireystila vaikuttaa. Kun tehtävät esim. koulussa sopivat oppijan kykyihin, kiinnostukseen ja mahdollisuuksiin, hänen sisäinen motivaationsa kehittyy. Palkitseminen (opettajan kehuminen tai papukaijamerkki) on ulkoinen motivaatio, jota on hyvä käyttää aluksi. Sisäinen motivaatio on kuitenkin ulkoista pitkäjänteisempi. Suoritukset paranevat, kun motivaatio lisääntyy. Liian korkea motivaatio l. yliyrittäminen estää hyvän suorituksen, samoin kuin liian vähäinen motivaatio. Huonoon muistiin vetoaminen taisi olla tekosyy, tosiasiassa sukulaisesi muisti oli hyvä. Matematiikan ja historian opetus ei kohdannut hänen kykyjään ja kiinnostustaan tai opettajat unohtivat palkitsemisen, joten hänessä ei syntynyt minkäänlaista motivaatiota. (Tunnistan itsessäni näitä piirteitä kouluajoilta, aineetkin ovat samoja).
    Hyvää syksyä! Terv. LN

    VastaaPoista
  6. Varsin omaperäinen teholukutapa oli kanadalaisella kulttuurihistorioitsijalla ja mediagurulla Marshall McLuhanilla. Philip Marchandin elämäkerran mukaan McLuhan kävi läpi normaaliviikossa 35 kirjaa. Päättääkseen kirjan kiinnostavuuden McLuhan avasi kirjan sivulta 69, tutki sen ja viereisen sivun, sekä sisällysluettelon. Sikäli kuin kirja osoittautui lukemisen arvoiseksi, McLuhan luki vain oikeanpuoliset sivut. Teksteissä oli hänen mielestään kuitenkin niin paljon toistoa, että vain oikeanpuolisten sivujen lukeminen riitti antamaan kokonaiskuvan.

    Lukija Laihialta

    VastaaPoista
  7. Lukemaan voi oppia niin monella tavalla:

    Kol-hoo-sis-sa on tu-li-pa-lo.
    Tu-ho-lai-set sen sy-tyt-ti-vät.
    Tu-li-pa-lo sam-mu-te-taan.
    Tu-ho-lai-set am-mu-taan.

    VastaaPoista
  8. Täällä aikaisemmin usein kommentoinut Kalevi Kantele on pikaluvun veteraaneja. Monista alan kurssikokemuksistani hänen KY:llä vetämänsä viikonloppu oli paras. Tietysti taidon harjoutteluun kuului ollennaisesti sisällön ymmärryksen kontrolli, tavallinen asiaproosa, siis ei esimerkiksi lainoppi tai dogmatiikka, tarttui useimmilla jopa paremmin päähän pikaluvulla kuin tankkaamalla.

    Oikisen isojen tenttien välissä pari Nero Wolfea tai Maiget'ta päivässä palautti tarkkaluvusta ilmavaan lukutapaan.

    PS Ceterum censeo koulumatematiikka on harjoitusaine.

    VastaaPoista
  9. Yeah. Öh. Tota.
    Niin, Suomi ei päässyt Turvallisuusneuvostoon eikä Sofi kokusenytoli saanut Nobelia. YK:n perustajajsen Luxemburg pääsi nyt lopulta pariksi vuodeksi TN:oon. Woopee.

    VastaaPoista
  10. Joo ei Zoomissa ole erillistä standby-nappia eikä muissakaan vastaavissa tallentimissa. "REC" tarkoittaa "äänitä" kun painat toistamiseen sitä nappia ("Press the [REC] key once more"). Studiotecin suomenkielisestä pikaoppaasta on ehkä hyötyä täysin kielitaidottomille. Ohjeethan pitäisi suomentaa eikä "kääntää".

    Timo Vanhoja

    VastaaPoista
  11. Omat kokemukseni Kanteleen kurssista tukevat kyllä nopean lukemisen tehokkuutta.

    VastaaPoista