Päiväkausia mietin pellettejä ja erilaisia energiaratkaisuja,
kun luin lehdestä vähän väliä, että Suomen pitäisi nyt päästä YK:n
turveneuvostoon.
Televisiossa ihmettelin, mitä suurlähettiläät ja
ulkoministeri puuhaavat tällaisessa asiassa, kunnes ymmärsin, että taisi tulla
luetuksi killiin.
Turussa muuan psykologian tohtori esiintyi julkisuudessa
esittämällä väitteen. Minulla ei ole edellytyksiä arvioida sen
todenperäisyyttä, enkä tunne tutkimusaineistoa. Tutkimustulos sitä vastoin
innostaa.
Hän väittää, että pikalukutekniikat ovat tehottomia.
Tutkimuksia on tehty ainakin kuvaamalla lukevan koehenkilön
silmiä. Tietääkseni monien pikaluvun keinojen keskeinen ajatus on katseen
kohdistaminen vain kerran kullekin riville.
Edelleen arvaan – luulisin että koehenkilöiden lukemista on
kontrolloitu muilla keinoin. Sopiva keino olisi kuulustelu tai tentti: paljonko
henkilö sai selvää lukemastaan. Juuri tätä tehdään tiettävästi kaikissa maan
kouluissa ja erilaisissa opistoissa. On kuunneltava tai luettava ja saatava
siitä sen verran selvää, että voi sanoa oppineensa.
Viimeksi opiskelin käyttöohjetta. Kysymys on äänittävästä
vehkeestä, Zoom H4. Ei helppo. Ja luin Kimmo Nuotion kirjoitusta rikoslaista ja
kulttuurisesta sensitiivisyydestä. Erittäin mielenkiintoista. Yksilön
liberalismi on vaikeuksissa. Rikoslaki vaikuttaa yhteisön kulttuuriin mutta se
on samalla tuon yhteisön kulttuurin ilmiö. Hedelmällinen lähtökohta purkaa sata
vuotta pyöriteltyä kysymystä yhteisön ja yksilön asemasta pakottavien oikeusnormien
maailmassa. ”Rikoslainkäyttö ei ole vain kysymys oikeussäännöistä, vaan
sääntöjen, rakenteiden ja käytäntöjen summa.”
Lienee turha sanoa, että palaan asiaan. Yhteisön
itseymmärrys ja sen rakentuminen kielellisissä valinnoissaan on kiinnostanut kauan,
hyvin kauan.
Käyttöohjeen lukemisessa tarkoitus on oppia muun muassa
äänittämään ja kuuntelemaan äänittämäänsä. Ohje on hyvä lukea sanan sanalta. Siellä
teksti ”äänitä” merkitsee myös ”valmistaudu äänittämään” (Rec = Stanby.)
Oikeustieteellisen artikkelin lukeminen tarkoittaa ajatusten
ja niille esitettyjen perustelujen seuraamista. Kaksi kysymystä, mitä
kirjoittaja tahtoo sanoa; miten kirjoittaja tekee sanottavastaan uskottavaa.
Turkulainen tutkija näytti käyttäneen aika vahvaa kieltä.
Pikaluku lähenee humpuukia. Taipuisin olemaan suunnilleen samaa mieltä. Teksti
ja lukemisen tarkoitus vaikuttavat tekniikkaan. Yhdentekevältä vaikuttavaa,
kapeaksi palstaksi ladottua tekstiä voi olla hyvä silmäillä antamalla katseen
liukua. Voihan sieltä löytyä asiaakin. Tai sitten ei.
Jotain muuta, viimeksi muutamaa tavattoman hyvää
patenttioikeudellista kirjaa tutkin itse siten, että luen jokaisen virkkeen
kahteen kertaan ja päästyäni kappaleen loppuun vielä kolmannen kerran. Vaikea
juridiikka on siinä mielessä samanlaista kuin etevä jumaluusoppi, että asia
tahtoo hyvältäkin kirjoittajalta jäädä näkymättömiin sanojen taaksen.
Meillä on maanantaina 22.10. pitkästä aikaa kirjastossa
aikuisten satutunti. Juttukaverini on eläkeikäinen hänkin, erittäin kokenut
äidinkielen lehtori. Aiomme keskustella siitäkin aiheesta, miten luetaan ja
millaisia eroja lukemisessa opettaja on huomannut esimerkiksi lukiolaisten
käytyä läpi kaunokirjallisia teoksia. Ehkä esitän muiston; eräs sukulaiseni ei
oppinut koulussa sen enempää matematiikkaa kuin historiaakaan, kun hänellä oli
muka niin huono muisti. Erässä vaiheessa hän kuitenkin selosti uskomattoman
tarkasti ja elävästi hiljan lukemansa ”Kiljusen herrasväen” seikkailuista
kertovan kirjan sisällön, enimmäkseen repliikkejä myöten.
Minusta tuossa on mielenkiintoinen ristiriita ja kuulisin
kernaasti, mitä mieltä ammattilaiset ovat asiasta. Ei taida onnistua
pikalukemisella.
"Iloinen Aapinen" -kirjan yksi kirjoittajista eli kansakoulunopettaja Aili Konttinen sai surmansa entisen oppilaansa murhaamana omakotitalonsa pihalla Vihdissä v.1969.
VastaaPoistaAili Konttinen oli oman aikansa suosituimpia lasten- ja nuortenkirjailijoita.
Murhamies ei vissiin tykännyt Ailin Aapisesta, saati pitänyt sitä iloisena.
PoistaEn ole asiantuntija arvioimaan erilaisia lukutekniikoita, mutta siitä huolimatta:
VastaaPoistaBlogistin sukulainen ei ollut oppinut matematiikkaa muka sen vuoksi, että hänellä on huono muisti. Muistia tietenkin tarvitaan matematiikassa, mutta sen rooli siinä eroaa jotenkin muunlaisten asioiden oppimisessa.
Pikalukutekniikalla matematiikkaa monikaan ei opi. Oppisisältöjen omakohtainen ymmärtäminen, harjoitustehtävät ja niihin liittyvät ajatuskokeet ja pohdiskelut ovat ensisijaisia. Omat oivallukset ovat
tärkeitä.
Moni nuorena opittu asiaa säilyy mielessä hamaan vanhuuteen. Olisiko mahdollista, että blogistin sukulainen on lukenut lapsena tai hänelle olisi ennen lukemisen oppimista luettu "Kiljusen herrasväki", mutta hän ei tietoisesti muista asiaa. Tunnettua on, että lapset muistavat heille luettuja iltasatuja sanatarkasti. Nuo muistot hävinnevät kuitenkin useimmilta tietoisesta muistista. Tuntemani henkilö oli lapsena muutaman kuukauden Ruotsissa ja oppi puhumaan sujuvasti "lasten"ruotsia. Kun hän palasi kotiin, vaikutti siltä, että hän oli unohtanut suomen kielen. Vähän ajan päästä ruotsi unohtui ja suomi palasi. Lapsena opitusta ruotsista ei ollut hänelle mitään havaittavaa hyötyä koulussa. - Olisiko blogistin sukulainen siten poikkeava, että lapsena opittu on auttanut muistamista?
Tiedän henkilön, joka osaa pitkästi Kiven "Seitsemää veljestä" ulkoa. Uskoakseni hän ei ole oppinut pänttäämällä, vaikka mistä sen tietää. Otaksun, että hänelle ei ole luettu romaania ennen lukemisen oppimistaan, joten varhaislapsuuden muistikyky ei selittäne muistamista. Kyseinen romaani on niin elävää tekstiä, että siitä muistaa monikin ulkoa lyhyehköjä pätkiä.
Osaan lukea nopeasti. Viihdettä menee sata sivua tunnissa, enemmänkin. Kiusallista, sillä esimerkiksi lomamatkalle pitäisi varata pieni kirjasto. Viihteen lukeminen nopeasti parantaa monen kirjan laatua.
VastaaPoistaHyvän kirjallisuuden merkki on se, että se kestää hitaankin lukemisen ja hitaus parantaa tekstin laatua.
Hitain tapa on nauttia teksti äänikirjana. Kun ajaa pääkaupunkiseudulta tuntureille, saa kuunneltua puolet Sinuhen toisesta boksista. Paluumatkalla toinen puoli, seuraavalla reissulla toinen boksi. Mutta harva teksti on yhtä hyvää luettuna ja ääneen luettuna. Herkkuja ovat olleet Waltarit ja Linna. Niitä ei tarvitse pikalukea. Teksti kestää tarkkaakin tarkastelua.
On kyllä kiusallista, kun luen äkkiä viihdettä "sivun kerralla".
PoistaEnglanninkielinen ei kyllä onnistu. Onneksi kirjasto on lähellä.
Waltarin historialliset luin nuoruudessani hartaudella. Ne tekivät unohtumattoman vaikutuksen suorastaan maailmankatsomukseeni.
Nautinnollisia lukuhetkiä !
Vaikean asian sisäistämiseen pikaluku on varmaankin aika huono tekniikka.
VastaaPoistaItse käytän "silmäilevää" lukemista käydessäni lävitse suurta määrää tieteellisä artikkeleita tai patentteja. Koska otsikko tai abstraktitasollakaan ei selviä jutun todellinen arvo, niin pikaluvulla voi vilkaista sisältöä ja päättää, että onko se oikean lukemisen arvoinen. Mikään hakukone siihen ei pysty.
Samaa voi tehdä myös nettihauissa. Jos tekee liian tiukan haun, ei löydy juuri mitään. Jos käyttää yleisiä termejä, niin löytyy tuhansia sivuja. Pikaluvulla niistä voi käydä lävitse ensimmäiset sadat.
Sukulaisesi oppimiseen vaikutti motivaatio, tai oikeastaan sen puute. Oppimismotivaatio kertoo hänen asennoitumisestaan oppimiseen. Asenne on ihmisen sisäistynyt toimintavalmius, johon myös vireystila vaikuttaa. Kun tehtävät esim. koulussa sopivat oppijan kykyihin, kiinnostukseen ja mahdollisuuksiin, hänen sisäinen motivaationsa kehittyy. Palkitseminen (opettajan kehuminen tai papukaijamerkki) on ulkoinen motivaatio, jota on hyvä käyttää aluksi. Sisäinen motivaatio on kuitenkin ulkoista pitkäjänteisempi. Suoritukset paranevat, kun motivaatio lisääntyy. Liian korkea motivaatio l. yliyrittäminen estää hyvän suorituksen, samoin kuin liian vähäinen motivaatio. Huonoon muistiin vetoaminen taisi olla tekosyy, tosiasiassa sukulaisesi muisti oli hyvä. Matematiikan ja historian opetus ei kohdannut hänen kykyjään ja kiinnostustaan tai opettajat unohtivat palkitsemisen, joten hänessä ei syntynyt minkäänlaista motivaatiota. (Tunnistan itsessäni näitä piirteitä kouluajoilta, aineetkin ovat samoja).
VastaaPoistaHyvää syksyä! Terv. LN
Varsin omaperäinen teholukutapa oli kanadalaisella kulttuurihistorioitsijalla ja mediagurulla Marshall McLuhanilla. Philip Marchandin elämäkerran mukaan McLuhan kävi läpi normaaliviikossa 35 kirjaa. Päättääkseen kirjan kiinnostavuuden McLuhan avasi kirjan sivulta 69, tutki sen ja viereisen sivun, sekä sisällysluettelon. Sikäli kuin kirja osoittautui lukemisen arvoiseksi, McLuhan luki vain oikeanpuoliset sivut. Teksteissä oli hänen mielestään kuitenkin niin paljon toistoa, että vain oikeanpuolisten sivujen lukeminen riitti antamaan kokonaiskuvan.
VastaaPoistaLukija Laihialta
Lukemaan voi oppia niin monella tavalla:
VastaaPoistaKol-hoo-sis-sa on tu-li-pa-lo.
Tu-ho-lai-set sen sy-tyt-ti-vät.
Tu-li-pa-lo sam-mu-te-taan.
Tu-ho-lai-set am-mu-taan.
Täällä aikaisemmin usein kommentoinut Kalevi Kantele on pikaluvun veteraaneja. Monista alan kurssikokemuksistani hänen KY:llä vetämänsä viikonloppu oli paras. Tietysti taidon harjoutteluun kuului ollennaisesti sisällön ymmärryksen kontrolli, tavallinen asiaproosa, siis ei esimerkiksi lainoppi tai dogmatiikka, tarttui useimmilla jopa paremmin päähän pikaluvulla kuin tankkaamalla.
VastaaPoistaOikisen isojen tenttien välissä pari Nero Wolfea tai Maiget'ta päivässä palautti tarkkaluvusta ilmavaan lukutapaan.
PS Ceterum censeo koulumatematiikka on harjoitusaine.
Yeah. Öh. Tota.
VastaaPoistaNiin, Suomi ei päässyt Turvallisuusneuvostoon eikä Sofi kokusenytoli saanut Nobelia. YK:n perustajajsen Luxemburg pääsi nyt lopulta pariksi vuodeksi TN:oon. Woopee.
Joo ei Zoomissa ole erillistä standby-nappia eikä muissakaan vastaavissa tallentimissa. "REC" tarkoittaa "äänitä" kun painat toistamiseen sitä nappia ("Press the [REC] key once more"). Studiotecin suomenkielisestä pikaoppaasta on ehkä hyötyä täysin kielitaidottomille. Ohjeethan pitäisi suomentaa eikä "kääntää".
VastaaPoistaTimo Vanhoja
Omat kokemukseni Kanteleen kurssista tukevat kyllä nopean lukemisen tehokkuutta.
VastaaPoista