21. lokakuuta 2012

Raaka tie





Teemu Keskisarjan kirja (2012, 329 s. Siltala ISBN 978-952-234-135-8) sai hiukan outoa mainetta, kun televisiotoimittaja kysyi huonosti ja Keskisarja ei ole vielä oppinut, että televisiohaastattelussa on ensimmäiseksi vastattava tärkeimpään kysymykseen, vaikka sitä ei olisi esitetty. Siis kuten Esko Aho aikoinaan osoitti.

Nyt häneltä kysyttiin jotain sen suuntaista, että onko hän romuttamassa ”Raatteen tien myytin”. Televisiopätkästä kävi ilmi, ettei mistään tällaisesta ollut kysymys, mutta 95 prosenttia kuulijoista käsitti ”Keskisarja… ropmuttamassa […] myytin.

Totuus on päinvastainen. Huolellinen, täysin moderni, erittäin pitävään aineistoon tukeutuva tutkimus vahvistaa käsityksemme. Suomussalmen Raatteen taistelut on suuri suomalainen sankaritarina. Jopa ihmeestä voisi puhua. Se on Keskisarjan kirjan keskeinen sisältö. Uutta ja raikasta on, ettei hän omaksu aikaisemman kirjallisuuden eikä etenkään muistelmien ja elämäkertojen väitteitä totuuksina, vaan tarkastelee ja punnitsee niitä monipuolisesti.

Erittäin uutta on, että vasta 60 täyttänyt professori Markku Kuisma voi olla ylpeä, ja yliopisto puolestaan ylpeä Kuismasta ja hänen katraastaan. Olin itsekin hiukan sitä mieltä, että ”Suomen ja Pohjoismaiden historia” on hiukanomituinen oppiaine. Jäljet pelottivat. Tämä asia on nyt muuttunut eikä palaa pahoilleen. Suomi on hyvässä ja pahassa osa Eurooppaa ja osa maailmaa. Tämän oppiaineen erikoistarkoitus on tukeutua sattuneesta syystä ylivoimaiseen kykyyn käyttää suomenkielistä dokumentaatiota ja sen lisäksi – kuten ilokseni näen – ulottaa ”dokumentin” käsite ranskalaisten vuosikymmeniä sitten oivaltamaan tapaan tarkoittamaan myös maantiedettä, etenkin sijaintia, välimatkoja, maastonmuotoja ja ilmastoa, unohtamatta ravinnon saantimahdollisuuksia.

Tutkimus alkaa ja päättyy kysymyksellä, miksi Suomussalmi. Kirjoittaja uskottelee päätyneensä tähän tavattoman tutkittuun tapahtumasarjaan kunnan kesäasukkaana. Kaikella kunnioituksella – en aivan usko. Oli erittäin korkea aika siepata tämä tapahtumasarja muistelijoilta ja ajoittain aika pöljiltä sotahistorian tutkijoilta. ”Kansakunnan muistikuvia” on verrattava todella tapahtuneeseen, sellaisena kuin sen voi konstruoida.

Suomen leikkaaminen kahtia mainitaan, mutta sen rinnalle on nostettu suurpolitiikka ja kysymys Ruotsin malmikentistä. Oikein. Suomi oli tarkoitus valloittaa, ja Moskovan neuvottelu alueluovutuksista olivat pelkkää petosta. Sotatoimien valmistelu oli aloitettu viimeistään syyskuussa 1939 ja joukkojenkeskittäminen ”neuvottelujen” vielä jatkuessa. Iskut Sallaan, Suomussalmelle ja Kuhmoon olivat sotilaallisesti perusteltuja. Stalin lienee ollut erittäin kiinnostunut Laatokan selluloosatehtaista ja sisemmän suomen muista tehtaista, etenkin Outokumpu Oy:stä, Imatran voimaa unohtamatta. Suomalaisilta piti teljetä tie tehtaiden evakuoinnilta Ruotsiin. – Neuvostoliitto onnistui itse erittäin hyvin siirtämään teollisuuttaan saksalaishyökkäyksen tieltä 1941.

Konearmeija kuoli korpeen Suomussalmella, mutta Keskisarja toteaa, että konearmeija ja ylivoimainen sotamateriaali ratkaisi taistelut Kannaksella. Oikein. Raatteen tien voiton konkreettinen sotilaallinen merkitys oli aika pieni. Oikein. Sen henkinen merkitys kansakunnalle ja sen julkisuuskuvalle maailmalla oli erittäin suuri. Oikein.

Stalin teki useita maailmanluokan typeryyksiä myös sodanjohtajana. Venäjällä on väkeä, joka ei usko tätä. Suurin typeryys oli tietenkin jokseenkin varman vakoilutiedon sivuuttaminen niin että Saksa melkein voitti sodan 1941. Erittäin suuri typeryys oli yritys valloittaa Suomi 1939. Kuvitteellisessa tilanteessa ilman talvisotaa suomalaisia olisi ollut huomattavan vaikea saada Saksan rinnalla hyökkäämään Tarton rauhan rajojen yli. Ja Suomi sitoi ajoittain pelottavan paljon potentiaalia, joka olisit tarvittu Saksaa vastaan. Talvisota muuten sitoi ehkä jopa kolmanneksen käytettävissä olleesta jalkaväestä ja vielä suuremman osan tykistöstä eli jätti Neuvostoliiton käytännössä melkein suojattomaksi. Koska Saksan tiedettiin hyökkäävän – jossain vaiheessa – tai sitten Englannin ja Ranskan, asetelma oli sotilaallisesti kestämätön.

Keskisarjan kuvaus taistelijoista ja taisteluista on mitoitettu juuri sopivasti eli sellaisille lukijoille, jotka eivät oikeastaan ole kiinnostuneet sodistamme. Kyllä tämän sietää tietää – karmean alivoimaiset suomalaiset menettivät noissa taisteluissa noin 800 miestä, ja Neuvostoliitto 12 000 – 14 000 sekä yhden motorisoidun divisioonan koko kaluston. Tapahtuma hakee vertaistaan. – Suosittelen kirjaa nuorille ”hurraa-isänmaallisille”. Siitä käy koruttomasti ilmi, miten äärimmäisen kovilla myös suomalaiset olivat ja miten kova oli hinta.

44 kommenttia:

  1. Suomussalmen voittojen merkitys 1939/1940 pienikö?

    Tämäkö on nyt niita uuden polven historioitsijan suuria oivalluksia? Onko ne pöljät, vanhat sotahistorioitsijat esittäneet toista?

    Onko nyt tämän modernin tutkimuksen tulemana, että jos Suomussalmen voittoja ei olisi ollut, niin sillä, että Puna-armeija olisi ollut Oulussa ja Pohjanlahdella olisi ollut vain vähäinen käytännön sotilaallinen merkitys ??
    Vai onko Kemppinen lukenut/tulkinnut huolimattomasti?
    TODELLA UUTTA--USKOMASTONTA!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En teidä, mistä olet keksinyt tuon pienen merkityksen. Kirjoituksessani ja siis Keskisarjan kirjassa sellaista ajatusta ei ole.

      Jos ajatus on omasi, vaikene ja häpeä.

      Poista
    2. Soma kommentti, kiitos!

      Kemppinen kirjoittaa yllä olevassa blogissa
      "...Raatteen tien voiton konkreettinen sotilaallinen merkitys oli aika pieni. ..." Ei kai sentään!

      Poista
    3. Soma kommentti, kiitos!

      Kemppinen kirjoittaa yllä olevassa blogissa:
      "Ratteen tien voiton konkreettinen sotilaallinen merkitys oli aika pieni..."

      Poista
  2. Tien sulkeminen suomalaisten tehtaiden siirroilta Ruotsiin;

    Lieneekö tämä nyt sitten tätä uutta modernia historiantulkintaa. Ei ole aiemmin näkynyt? Mihin materiaaliin tämä perustuu?

    Outokummun ja Imatranvoiman ym tehtaitten siirron osalta kiinnostaisi tietää, että pelattiinkö suomalaisten siis siirtävän kyseessä olevat kosket ja kaivoksetkin
    Ruotsiin? Millähän tekniikalla ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälleen kerran se luetun ymmärtäminen... Koski ei ole tehdas. Ei myöskään kaivos.

      Poista
    2. [nimimerkki Kamppinen]

      JK: "Suomalaisilta piti teljetä tie tehtaiden evakuoinnilta Ruotsiin."

      Jos ajatellaan mitä motiiveja NL:lla oli katkaista Suomi kahtia ja vallata sen jälkeen helppona nakkina koko Pohjois-Suomi ja saada sieltä jalansijaa hyökkäämiseen etelään ja saada jopa siinä tilanteessa tarpeettomia rauhanneuvotteluja varten mielettömän järeä neuvotteluasema, niin tuntuu oudolta nostaa esiin tällainen edellisiin verrattuna olemattoman kokoinen motiivi liittyen tehtaiden siirtoon. Toki sekin motiivi siellä on voinut olla, mutta tärkeysjärjestyksessä ehkä sijalla 99.

      (Pienestä detaljitason kritiikistäni huolimatta blogi oli kokonaisuudessaan mainio.)

      Poista
    3. Niin, luetun ymmärtäminen vs asian ymmärtäminen;
      Jos venäläisellä todella oli Imatran Voiman himoitseminen liikkelle panevana voimana, niin kannattaa miettiä, missä 1939/1940 oli Imatran voiman suuri potentiaali. Tai Outokummun. Tehtaista puhumien taitaa olla joku ajatusvirhe. Mutta ei se mitään...

      Rohkenen vain epäillä, että nämä nyt ovat näitä "uudemman historiantutkimuksen" kevyitä oivalluksia tai bloginpitäjän.
      Ei näytä olevan materiaalista perustaa.

      Poista
  3. Kannattaa kuunnella myös Keskisarjan haastattelu http://areena.yle.fi/radio/1599585 jonka jälkeen voi kysyä, onko Keskisarja täysin osaton kohun syntymiseen.

    Rohkeita heittoja, kovia väitteitä, kirja sitä vastoin vanhan toistoa, kylläkinn hyvin kirjoitettu. Tuo mainoskampanja valtakunnanverkossa on vain aika halpamainen juttu.

    VastaaPoista
  4. Kun lukee Rytiä, von Blücheriä ja muita asioista perillä olevia aikalaisia, voi vain ihmetellä länsivaltojen politiikkaa.

    Neuvostoliitto teki virhearvion ahneuksissaan, kun se jakaessaan suupaloja liittolaisensa Saksan kanssa 1939 haukkasikin kiinni liian isoon eli Suomeen.

    Mutta Suomi pyristeli viimeiseen asti, ettei sen olisi ollut pakko liittoutua Saksan kanssa. Siksi se ei virallisesti liittoutunutkaan, vaan nimitti sotaansa erillissodaksi.

    Suomi itse koki taistelevansa demokraattisten länsivaltojen puolesta itämaista kommunismin hirmuvaltaa vastaan. (Muuten hienosti tehty, mutta väärään aikaan, jos kysyy briteiltä ja jenkeiltä.)

    Mutta tämäkin olisi ollut estettävissä yksinkertaisella toimenpiteellä: Iso-Britannian ja etenkin USAn turvatakuilla ja lupauksella elintarviketoimituksista. Se olisi riittänyt. Ja niitä herra jumala rukoiltiin viimeiseen asti.

    Mutta ei, jalot länsimaat katsoivat etujensa mukaista olevan uhrata Suomi idän pedon lepyttämikseksi. Kun Suomi ei uhriksi suostunut, niin siitä änkyröinnistä saamme maksaa edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksipä ne jalot länsimaat eivät olisi pientä Suomea uhranneet kun ne täysin kyynisesti/arvostelukyvyttömästi uhrasivat koko itä-Euroopan, mukaanlukien Puolan, jonka puolustaminen oli ollut Englannin ja Ranskan peruste julistaa sota Saksalle.

      Poista
  5. Näillä suosituksilla meni hankintalistalle.

    VastaaPoista
  6. Minua on ihmetyttänyt meidän valtionjohtomme sinisilmäisyys Talvisodan alla. Emme olleet asuneet uudessa Eiran kodissamme kuukauttakaan, kun syyskuussa tuli kehotus siirtyä maalle. Lokakuun puolessa välissä joukot koottiin linnoitustöihin Kannakselle, mutta siviilit tahtoivat takaisin kaupunkiin. Lupa annettiin ja koulutkin olivat alkamassa. Kotona oltiin vain neljä päivää, kun tuli Helsingin yllätyspommitus. Ei pitänyt tulla sotaa, oli yleinen käsitys...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiaa. Sama väärä arviointi aiheutti myös muutamien tuhansien siviilien jäämisen taistelujen jalkohin, vaikka jyske kuuluii.

      KItse ihmettelen lentotiedustelun epäonnistumista - vaikka sään sanotaan olleen huonon havaintojen tekemiseen.

      Poista
    2. Sehän oli sitä samaa ihanteellisuutta, joka yhä johtajissamme vallitsee. Sivistysvaltiot eivät hyökkää toistensa kimppuun! Asiat ratkaistaan neuvottelemalla, ei aseilla!

      Poista
  7. Vaasan Asevelikylän korsupiirin 19 miestä tutustui viime viikon alussa Suomussalmen ja sen Raatteen tien talvisodan taisteluihin. Mielenkiintoista oli kuulla mitä suomussalmelaiset itse joutuivat näkemään ja kokemaan. Asiantunteva, paikallinen opas perusti 3-4 tuntisen kuvauksensa suurelta osin haastattelemiensa suomussalmelaisten kertomuksiin. - Hattua on pakko nostaa suomussalmelaisille ja siinä samassa Ilmari Kiannolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raatteen tien soturit olivat peräpohjolaisia, enimmäkseen Perämeren rannikolta. Mutta miksi nostat hattua myös Kiannolle? Hänhän jätti Turjanlinnaan joulukuussa 1939 tällaisen viestin, venäjäksi:

      "Venäläiset toverit! Kunnioittakaa sivumenolla köyhän kirjailijan kotia. Tuossa on saari autiona ynnä huvila itään päin muine rakennuksineen. – Olen minäkin ollut Moskovassa v. 1901–03. (Ilmari Kianto)"

      Ei tuosta nyt ihan kuritushuonetta olisi pitänyt antaa, vaikka sota-aikana sai tuomion vähemmästäkin. Mutta ei se nyt mikään sankartekokaan ollut.

      Poista
    2. Minusta mielenkiintoisinta matkallamme Suomussalmelle oli kuulla sitä mitä sodan jalkoihin joutunut väestö joutui näkemään ja kokemaan. Kyllä Kiannolle, rajaseudun ihmisten kuvaajalle, Punaisen viivan, Ryysyrannan Joosepin, Nälkämään laulun (kainuulaisten maakuntalaulun) kirjoittajalle on myös syytä nostaa hattua mainitsemastasi ajattelemattomasta "sotarikoksesta" huolimatta. Jo vuosikymmeniä sitten sammuneen pohjalaisen pesäpallotähden hattu nousee itsestään myös Nälkämään laulun siivittämälle Sotkamon Jymylle, tänäkin vuonna Suomen parhaimmalle pesäpallojoukkueelle. Millaista taistelutahtoa, yhteishenkeä, joukkuepeliä, pelaamisen iloa!

      Poista
  8. Blogisti on näköjään yhä vain jumittunut sinne Raatteen tiellensä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ollakin, sillä muuten anonyymi joutuisi vittuilemaan venäjäksi.

      Poista
    2. Vaikka Kemppinen minua yllä tukistaakin (eka kommentti) niin rohkenen tuoda esiin, että kaipaan kovasti JK:n sotahistorian ja historian kommentteja.

      Luin kesällä Kullervo Kemppisen FK LENTUE kirjan. Sen lisäksi löysin tänään erään viitasaarelaisen nettisivun, jolla on Kullervo Kemppisen kartta Syväriltä kaikkinen merkintöineen. -- Kun isä on kulkenut tällaisen elämänkohtalon lävitse, niin kyllä on kovasti ymmärrettävää JK:n kiinnostus sotahistoriaan. Tietääkseni JK:lla on lähisukulaisissa muitakin tämän vuosien 1939/1945 helvetin kokeneita; taitaapa olla siellä kaatuneitakin.

      Minulla on vaimoni kanssa 9 läheistä, jotka tämän helvetin kokivat ja joista kolme makaa sankarihaudassa ja viidellä on ollut sotainvaliidin kova taakka harteillaan. Että sellaista juuttumista... Anna ystävä anteeksi!

      Poista
    3. Onko kommentoija mahdollisesti dosentti?...

      Poista
  9. Ken ei historiaansa hallitse, on tuomittu sitä toistamaan.

    Hui Lai Lee

    VastaaPoista
  10. Taloa, jota nykyisin asutan Kajaanissa, asutti aiemmin eräs Ruhtinansalmessa talvisodan ja venäläisten jalkoihin jäänyt, silloin 17 vuotias Paavo Juntunen, vainaja jo nyt.

    Aika katkeraa, ymmärrettävästi värittynyttäkin, olivat hänen editoimattomat muisteluksensakin (Paavo Juntunen, "Pettuleivän pojan muistelmat", omakustanne, kirjastoissa Kainuussa) siitä ajasta jonka hän luovutusten ja karanteenin jälkeen oli loppujen sotimisten ajan "turvasäilössä" Karvialla.

    Seppo Kämäräinen on kirjoittanut tällaisista kohtaloista "Talvisodan katkera jälkinäytös"-kirjassa. (Myllylahti 2012)

    Itsekin tutkin Paavon tarinaa jonkin verran, mutta vaatisi paneutumista se eikä ole moiseen varaa. Blogiini vähän huitaisin talomme alkuperäisen omistajan tarinaa:

    http://kivaniemi07.blogspot.fi/search?q=vanhan+kommunistin

    VastaaPoista
  11. Mihin lie sitten anonyymi jumittunut...

    Nykyäänhän ei ole kuviteltavissa että sota-aikaa käsittelevää kirjaa ei markkinoitaisi "myyttejä purkavana" ja "vaietusta aiheesta kertovana".

    Ensimmäiset Suomussalmen taistelujen kuvaukset taisivat olla ulkomaalaisten sanomalehtimiesten käsialaa ja melko impressionistisia tai jopa sangen väritettyjä. Siilasvuon kirja sitten "sementoi yleiset käsitykset" pitkäksi aikaa ja varsinaista historiantutkimusta ei juurikaan ole tehty.


    Suomalaisille saattoi myöhemmin olla vaikea tunnustaa että mm. arviot vihollisen tappioista olivat reippaasti yläkanttiin, vaikka kyse lienee ollut pikemminkin arviovirheestä kuin tietoisesta suurentelusta. (Vastapuolen arkistojen avauduttuakin oli kenties helpompi olla sitä mieltä että asiakirjat olivat tältäkin osin sepitettyjä tai että oikeita tietoja ei oltu uskallettu raportoida ylemmille.)

    Ns. virallinen sotahistoria eli "Talvisodan historia" on näiltä osin (evl Kalevi "Nippanappa" Usvan) kovin vaatimattomalla tasolla.

    Mutta kyllä se Keskisarja on aika kova nojatuolikenraali, mikäli hän todella antaa ymmärtää että vihollisen divisioonat olisi pitänyt päästää pitemmälle!

    VastaaPoista
  12. Talvisodassa oli kysymys Molotov-Ribbentrop -sopimuksena tunnetun täytäntöönpanosta.

    Se, mikä tapahtui ja onnistui Baltian maiden osalta, joihin Suomi sopimuksessa luettiin ja kuuluvaksi Neuvostoliiton etupiirin, ei onnistunut Suomen poliittisen ja sotilaallisen vastustuksen vuoksi.

    VastaaPoista
  13. Olin Raatteessa puolisen vuotta nelisenkymmenta ajastaikaa sitten. Venäläisten ja hevosten hautaamispaikkoja oli siellä täällä kyltein varustettuna. Kansa eli jo normaalia - tosin puutteen läheistä aikaa. Ja äänesti joko kommunisteja tai maalaisliittoa. Mutta sodan aikana puolusti omaa maataan ja mantuaan. Kainuulaiset ovat sopeutuneet siinä missä muutkin rajan heimot. Nyt tuntuu merkilliseltä ajatella että sodasta oli tuolloin vain parikymmentä vuotta. Raatteelaiset eivät olleet katkeria, mutta mainitsivat toki partisaanien tappotöistä. Luin silloin Raatteen taisteluista ja haastelin jonkin verran paikallisten kanssa. Paljon vaikeita muistoja ajasta oli ihmisille jäänyt. Nyt olen kuullut, että siellä on kunnostettu taistelupaikkoja matkailijoille mm. Purasjokivarteen. Likoharju-Purasjoki-Raatteen tie ovat Suomen puolelle jääneitä merkittäviä sotatantereita. Kunpa rauha pysyisi - ei muuta voi toivoa.

    VastaaPoista
  14. NL:n leiriolosuhteista saa hieman realistisemman kuvan vaikkapa täältä:

    Talvisodan suomussalmelaiset siviilisotavangit

    http://heninen.net/raatteentie/kohtalot/jk_f.htm

    Aiheesta on täälläkin kirjoitettu:

    http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4760

    ja täällä:

    http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4683

    http://blogit.yle.fi/mot/talvisodan-kuolemantuomiot



    VastaaPoista
  15. TV:n uutisissa tai jossain ihan tässä joku kk sitten tutkija sanoi minulle uutta Raatteen tiestä, että osa Kainuulaisasukkaista siirtyi venäläisten puolelle. Eli teki enemmänkin kuin "Kiannot". Kuka tutkija ? Keskisarja?

    MrrKAT

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvä yleiskatsaus Suomussalmen Talvisotatapahtuumista, vieläpä moneltakin kantilta katsottuna ja aikaisemmin kirjoitetun tiedon valossa kerrottuna.

      Mika Kulju: Raatteen tie (Ajatus Kirjat 2007, 240 s. ja laajennettu "juhlalaitos" 2009 286 s.)


      Luvussa "Korpikommunistit toivoivat vapauttajia" käsitellään 7 sivun verran suomalaisten yhteistoimintaa NL:n joukkojen kanssa.

      Kirjan mielenkiintoisin luku on Kuinka paljon ukrainalaisia kaatui Raatteen tiellä? Vastustajan tappioita on käsitelty peräti 10 sivun verran.

      Sivuilla 223 - 233 kumotaan myyttiä yli 20 000:sta kaatuneesta venäläisestä sotilaasta. Kaatuneiden määrää arvioidaan saadun sotasaaliskivääriaseistuksen perusteella ja päädyään noin 7000 - 9000 lukemiin. Samoin luvussa Pakkanen - suomalaisten pelastaja, sivuilla 199 - 204 käydään läpi silloisia lämpötiloja ja niiden vaikustusta taisteluiden kulkuun.

      Aiheesta lisää tuolla:

      http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4683&start=45#p24685

      Poista
    2. Joku sanoi lukeneensa Raaka tie Raatteeseen -kirjaa kuin piru raamattua, etsiäkseen siis mahdollisia virheitä kirjasta. Mutta eipä ollut hoksannut näin pahaa moottorimokaa. Jos Keskisarjaan on uskomista, niin kyllähän ne NL:n armeijan "dieselmoottoriset kuorma-autot" tuppasi hyytymään... Tunnettiinkohan siihen aikaan dieselin talvilaatuja tai arktisia laatuja lainkaan? Tai oikeasti tunnettiinkohan dieselmoottoreita NL:n kuorma-autoissa lainkaan... ;=)´

      Jos Raaka tie Raatteeseen -kirjasta tulee uusi painos, niin lyön vaikka vetoa, että tuollainen paha virhe korjataan kiireesti.

      Keskisarjalla on tuo armeijan huoltopuoli kovin keskeinen teema Suomussalmen taisteluita kuvatessaan, mutta minusta hän ei näytä perehtyneen siihen asiaan ainakaan liian perusteellisesti.

      http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4683&start=60#p25209

      Sivulla 162 hän kertoo kuinka "Kuljetusvaikeudet pahenivat kilometri kilometriltä. Autot hajoilivat huoltovirheisiin. Dieselmoottorit olivat sinänsä kelvollista tekoa, mutta liikkuvat osat eivät kestäneet kylmälaajenemista. Kampiakselit jumittuivat ja akut hyytyivät."

      Silmääni suorastaan hyppäsi tuo aivan käsittämätön väite ja siis virhe NL:n käyttämästä dieselmoottorisesta kuorma-autokalustosta (ja varmaankin myös panssarikalustosta) Suomussalmella! Ja toki varmaan muillakin Talvisodan rintamilla. Olisi ihan oikeasti mielenkiintoista tietää, oliko NL:n joukoilla käytössään Suomussalmella ainoataakaan dieselmoottorikäyttöistä ajoneuvoa Talvisodan aikana. Tai oliko NL:n kuorma-autoista muutenkaan yhtää mallia dieselmoottorisia muillakaan Suomen vastaisilla rintamilla tuohon aikaan.

      T-28 panssareissa oli jo dieselmoottori, mutta olikohan niitä käytössä Suomussalmella. En ainakaan suoraan muista mistään lukeneeni mainitaa niiden esiintymisestä siellä. Kannaksella kylläkin esiintyi raskaitakin panssareita eli T-28 "Postijunia" ja eräitä monitornisia ns. koepanssareita, näin siis mm. Summassa.

      1941-1945 sodan aikanakin kaikki amerikkalainen ja englantilainen henkilöauto- ja kuorma-autokalusto oli käytännössä kokonaan bensiinikäyttöistä. Samoin panssarit. Vasta sodan lopulla tuli joihinkin amerikkalaisiin panssareihin dieselmoottorit. Saksan kaikki panssarit kulki bensiinillä ja vain osa raskaammista kuorma-autoista oli dieselmoottorisia. NL:n raskaammat panssarit taas käyttivät jo tuohon aikaan dieselmoottoreita ja autot lähinnä bensiiniä.
      Tämä mainita on mukana siksi, että NL:n autokalusto Talvisodan aikaan oli käytännössä kaikki lisensseillä valmistettua, eli alun perin suunnittelultaan amerikkalaista alkuperää.

      Myöhemmin, eli sodassa Saksan kanssa, se oli Lend-Lease avun myötä käytännössäkin enimmäkseen amerikkalaista alkuperää, sillä kuorma-autoja laivattiin NL:oon valtavat määrät.

      Niistä moottoreista:

      http://fi.wikipedia.org/wiki/T-26

      Gasoline T-26

      http://en.wikipedia.org/wiki/T-26

      Poista
  16. "(Vastapuolen arkistojen avauduttuakin oli kenties helpompi olla sitä mieltä että asiakirjat olivat tältäkin osin sepitettyjä tai että oikeita tietoja ei oltu uskallettu raportoida ylemmille.)"

    Keskisarja näyttää olevan sitä mieltä, että näin puna-armeijan osalta tosiaan oli.

    VastaaPoista
  17. Anonyymi kirjoitti: "Onko nyt tämän modernin tutkimuksen tulemana, että jos Suomussalmen voittoja ei olisi ollut, niin sillä, että Puna-armeija olisi ollut Oulussa ja Pohjanlahdella olisi ollut vain vähäinen käytännön sotilaallinen merkitys ??"

    Keskisarja ei sanonut niin, vaan että NL:n voimavaroissa pari divisioonaa eivät tuntuneet yhtään missään, mutta Suomen voimavaroissa Suomussalmella jouduttiin käyttämään vähiä reservejä, joita sitten myöhemmin kipeäati kaivattiin Kannaksella, jossa sota sitten ratkaistiin.

    Keskisarja esittää myös kysymyksen, olisiko puna-armeija edes päässyt Ouluun. Tahtihan oli vain 50 km silloinkin, kun vastarintaa ei ollut, ja ennen kaikkea huoltoa oli kerta kaikkiaan mahdoton järjestää keskelle erämaata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. [nimimerkki Kamppinen]
      "Keskisarja ei sanonut niin, vaan että NL:n voimavaroissa pari divisioonaa eivät tuntuneet yhtään missään, mutta Suomen voimavaroissa Suomussalmella jouduttiin käyttämään vähiä reservejä, joita sitten myöhemmin kipeäati kaivattiin Kannaksella, jossa sota sitten ratkaistiin."

      Häh? Tuhottiin pari divisioonaa, jolloin omat joukot vapautuivat siirrettäväksi esimerkiksi Kannakselle painetta torjumaan. Vastaavasti neukut eivät voineet siirtää niitä tuhottuja divisiooniaan enää esimerkiksi Kannakselle painetta lisäämään.

      Historian tutkija on huteralla pohjalla, jos tutkii sodan dokumentteja ymmärtämättä sodankäyntiä, ja jos vielä viisastelee miten ammattilaisten olisi pitänyt toimia.

      Poista
    2. Mistähän tuo Kemppisen kirjoittama "Raatteen tien voitolla oli käytännössä vähäinen sotilaallinen merkitys" on peräisin?". Lausahduksen katsantokanta ei ole NL:n suunnalta.

      Onko Kemppisen lipsahdus vai Keskisarjan?

      Poista
    3. Kummallisisia ajatuksia?

      50 km paivassa on ihan hyva tahti, eli viikossa Ouluun!

      Eihan ne puna-armeijalaiset nälkään kuolleet Suomussalmella eika Juntusrannassa. Ei Suomussalmelta Ouluun ole enää erämaata.

      Poista
  18. Anonyymi kirjoittu:

    "osa Kainuulaisasukkaista siirtyi venäläisten puolelle"

    Eivät he mihinkään siirtyneet, vaan puna-armeija valloitti heidän kotikylänsä, kun Suomen viranomaiset eivät olleet heitä evakuoineet. Valloituksen jälkeen oli sitten eriasteista yhteistyötä, osa ihan luonnollista (naapureiden lehmien lypsy organisoitiin), osa vakavampaa (oppaina puna-armeijalle).

    Tämä ei ole mitenkään uutta, vaan esim. Jussi Kämäräinen on asiaa tutkinut.

    Keskisarjan osuus on ainoastaan todeta, että näin siviiliväestö toimi muuallakin miehityksen alla.

    VastaaPoista
  19. "Kuvitteellisessa tilanteessa ilman talvisotaa suomalaisia olisi ollut huomattavan vaikea saada Saksan rinnalla hyökkäämään Tarton rauhan rajojen yli."

    Tämä on äärimmäisen mielenkiintoinen kansakunnan omantunnon kysymys. Mitä ilman talvisotaakin kommunismivihamielisessä Suomessa olisi tehty, jos Saksa olisi lupaillut Kuolan niemimaata ja Karjalaa ("kolmen kannaksen raja"). Se on selvä, että jos tuolloin olisi "rosvoretkille" lähdetty, henkinen krapula - ja sotasyyllisten tuomio - olisi ollut monin verroin ankarampi.

    VastaaPoista
  20. No niin tuossahan se yllä anonyymillä olikin 1. linkki, jossa Jussi Kämäräisen
    seminaarityön lyhennelmässä todettiin monen Suomussalmelaisen asukkaan olleen poliittisesti vasempaan eli NL:ään kallellaan ja evakuointikin oli osin tämän takia jopa väkivaltainen, eivät olisi halunneet Suomen puolelle vaan jäädä paikalleen.


    MrrKAT

    VastaaPoista
  21. Anonyymi kirjoitti:

    "evakuointikin oli osin tämän takia jopa väkivaltainen, eivät olisi halunneet Suomen puolelle vaan jäädä paikalleen"

    Ei kai tuo ollut mikään ihme, kun puna-armeija oli siihen asti kohdellut heitä suht' hyvin, kun taas Suomen armeija aikoi polttaa talot ja teurastaa karjan.
    Puhumattakaan että Suomen viranomaiset olivat alun perin jättäneet heiudät evekuoimatta ja vihollisen arnoille.

    VastaaPoista
  22. Purasjoella on tosiaan entisöity tai jälleenrakennettu taisteluasemia. Kävin hiihtämässä Raatteen tien tammikuussa 2010, Talvisodan tasavuosien muistoksi. Itse asiassa hiihdin Ouluun asti eikä se niin mahdottoman rankkaa ollut, mutta toisaalta minua ei ammuskeltu matkalla.

    Mutta kylmä oli, kamalan kylmä. Ensi kertaa eläessäni tunsin myötätuntoa maahan oikeudetta tunkeutuneita puna-armeijalaisia kohtaan. Eihän se niitten Ukrainan poikien syytä ollut.

    http://retkellajossakin.blogspot.com.es/2010/01/purasjoki.html

    VastaaPoista
  23. Näyttääpä Suomen katkaisulla olleen monelaisia tausta-ajatuksia:
    Lainaan J. Kämäräistä:

    Kimmo Rentola on väitöskirjassaan kuvannut, kuinka kommunistien sisäpiirillä oli sodan alkaessa yleisohjeena siirtyä Pohjois-Suomeen. Syytä ei kukaan ole kertonut tai tiennyt ja Hertta Kuusinenkin pyörähti nopeasti takaisin Etelä-Suomeen, mutta kuitenkin. Mikäli Suomussalmen toimintaa on etukäteen organisoitu,


    VastaaPoista
  24. Tässä pari aiheeseen liittyvää linkkiä Agricolassa:

    * Jussi Kämäräinen: Toimiva kuvaus talvisodan suurtaistelusta (Agricolan kirja-arvostelut, 27.10.2012)

    * Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit, Puheenvuoroja historiasta: Teemu Keskisarja: Tie Raatteeseen

    VastaaPoista