18. lokakuuta 2012

Terveisiä Vöyrinkaupungilta




Oli eilen Vaasa sellaanen puhet, notta eivät käy kraivelihin, jos tässä vähän julkaisisi Vaasan Jaakoon tekstiä. Niillä on siellä säätiö, jolla on tekijäoikeudet. Kyllä veti veteläksi, kun paikalla oli ”Vaasan” muinainen päätoimittajakin, Laukkonen, iältään nyt kohta sata. Keskustelussa kävi ilmi, että meillä oli ollut tämän Kortesjärven miehen kanssa samoja opettajia Kauhavan koulussa ainakin puoli tusinaa.

Istuin maakunta-arkistossa tutkimassa tämän Jaakko Oskari Ikolan papereita, eivätkä asiat selvinneet. Miten jokseenkin tavallinen maakuntalehden päätoimittaja oli osannut olla aikakautensa paras humoristi?

Yksi syy oli politiikka. Ikolan edustama kanta eli hyvin oikeistolainen oikeistolaisuus ei kerta kaikkiaan ollut enää siitä ajasta vuoden 1945 vaaleissa. Yksi syy oli humoreskin hiipuminen lehdistössä ja kirjallisuudessa.

Tässä on paljon miettimistä. Olen kaivellut esiin joukon kirjailijoita, jotka näyttäisivät kuvanneen olleita oloja huumorin varjolla etevämmin kuin totisemmat aikalaisensa tutkielmissa. Tässä Jaakkoo kieltolaista ja kaupunkisuunnittelusta (kuvan silt johtaa Vaasan Väyrinkaupungille):

JUPIAASEN KUALEMANLOUKKU.
M u l l '   o l i s  y k s nöyrä pyyntö esitettävänä Vaasan kaupungin poliisimestarille. Ei omasta pualestani, ku mun hyvan ystäväni Eljas Jupiaasen pualesta, joka asuu Vöörinkaupungilla.

Niinkus kaikki tiärättä, on täälä Vaasas Pitkälläkarulla surullisen kuuluusa rautatian ylikäytävä, ainua paikka, josta kuljethan ns. Vöörin kaupunginosahan. Tuata turmanpaikkaa sanotjan täälä monestakin syystä »Kualemanloukuksi».

Eljas Jupiaane tuli taas yhtenä päivänä mun tyä tukka pörrös, takki krutus ja olkia seljäs, niinku ainaki miäs, jok' on viättäny yänsä putkas.

Epätoivoosena se seliitti jotta:

- Täs mä ny taas oon niinkus näjet ...

- No mikäs on hätänä? Mihnä oot ollu?

- Putkas tiätysti! -huakii Eljas ja kynsii takkuusta päätänsä. -Kylla s'oon kirottua, ku ei tuata Kualemanloukkua saara pois, ku aina ma tartun siinä kiinni.

- Kuinka nii?

- No ku Vöörinkaupungille ei oo muuta tiätä ku tua Kualemanloukku, josta pitää kulkia. Se on ku hiirenkillerö, josta syrän kurkus pitää yrittää livahtaa läpitte, jottei poliisi huamaasi. Eileenkin illalla min' en ollu ottanu jos pari kolme plörökuppia ja kuljin niin reirusti ja rentua ku ainaki oikia miäs, jok'ei oo kellekkää pahaa tehny. Kun sitte tulin Kualemankillerölle, nii siinä seisoo taas vahris se sama maalta tullu poliisi, joka heti niskahan jotta:

- Jahas, vai on Jupiaane taas pönttyräs? - Ja nii lähti viämähän konttuurihi! - Ei siinä auttanu kaunihit sanat, ei laupiahat silmäkkää. Sinne vei ja siäita mä ny taas tuun ja - - - mithän Tiina sanoo ...

-  Vai nii on Eljaksen taas käyny - koitin lohrutella.

- Enkä m'oo ainua, joka tuata Kualemanloukkua manaa, kimpaantuu Eljas. -Meit' on paljo, jokka vaarimma parempaa kulkutietä Vöörinkaupungille. Miksei sitä uutta siltaa rakenneta? – Siit’ on puhuttu jo kymmeniä vuasia ja m’oon orotellu ja orotellu, jotta tästä kurjuuresta viimmeenki tulis loppu ja pääsis kotiansa nukkumhan öisin...  - Kuule ny Jaakkoo, m'oon ajatellu siälä putkas, jotta eikö sitä voitaasi jollakin lailla eres väliaikaasesti järjestää tuata ylikulkua Vöörinkaupungille? Kattos, jos ei siin olsi aina vastas se rokonarpine maalta tullu konstaapeli, niin siitä vois jotenkuten aina silloon tällöön päästä livahtamhan, vaikka toinen jalka pakkaaski pökkäämhan ränsteenin ojahan. ---Jotta jos siitä tuata nuan jollakin sopivalla lailla huamauttaas poliisimestarille, jotta me vöörinkaupunkilaaset oomma sorretus asemas ...

- Jaa, kuinkhan tua olis oikee.

- Sen tuanaasiako sen poliisin tarvittoo aina justihin siina killerönsuus seisua ja vahrata ku hämähäkki. Miksei se promeneeraa pitkin katua ja töllistele siälä toises pääski? Mitä se aina siinä seisoo, manas Jupiaane. - Kirjoottaasit Jaakkoo lehtehe jotaki siihe laihi, jotta tua Vöörinkaupungin poliisi on sitte laiska miäs, jok'ei viitti yhtää kävellä. - Panisit nuan kiärästi vai, jotta poliisimestari käskis niiren kuljeskella erestakaasi karulla. Jaksaashan sitä siinä sitte nurkan takana vähä orotella ja kattella, ku se menis poispäi, nii silloon livahtaas ku koira veräjästä...

4 kommenttia:

  1. Kiitos, olipas mielenkiintoinen juttu. Kulttuuria ja paikallista maantiedetta vaasalaisittain!

    VastaaPoista
  2. Olsit voinut poiketa kun olit naapuris.

    Meillon tupa täynnä lapsia ja meteliä. Sillä tavalla kiva, ettei tarvitte yrittää edes ajatella. Ei siihen pysty. Kukaan ei lasten kiljumisesta vielä nostanut meitä pihalle, eli tuu kylään jos oot vielä täällä!

    VastaaPoista
  3. Vielä on kuitenkin jäljellä niitä, jotka surkeimmassakin tilanteessa HALLITSEVAT hirtehisen huumorin. Olisiko sodista selvitty kuitenkaan ilman sitä? Sen aikakauden miehet olivat varsinkin mustan huumorin Mestareita. Pohjanmaalla näitä reilun mustan huumorin miehiä tapaa yhä.

    VastaaPoista
  4. Vaasan linja-autoasema on nyt tuossa rautatieaseman laiturilla. Paljon kätevämpää matkustajien kannalta kuin ennen, jolloin piti puskea viimaisen Maasillan yli radan toiselle puolelle. Ylös sillalle pääsee kätevästi laiturilta suoraan portaita tai hissejä käyttäen.

    Tuli mieleen kerran lukemani kapellimestari Leif Segerstamin muistelu Maasiltaan liittyen. Hänen lapsuudenkotinsa oli ollut Asemakadulla rautatieaseman kupeessa. Olivat pikkupoikina leikkineet pudottelemalla lumipalloja sillan ali kulkevien höyryvetureiden piippuihin. Segerstam on tietääkseni edelleen innokas raideliikenteen harrastaja.

    VastaaPoista