15. lokakuuta 2012

Puhelu kuolleelle




Ei hän olisi sitä enää noin vuoteen ymmärtänyt, etenkään kun kuulo meni loppua kohti niin huonoksi. Ajattelin vain soittaa ja sanoa, että minä löysin ”Lumikurun” kuvat.

Kävi myös ilmi, ettei ole poika tullut isäänsä. Diat – arviolta noin 20 000 – olivat järjettömän hienossa järjestyksessä. Osa oli albumeissa, kukin kehystettynä taskussaan, ja päällimmäisenä sisällysluettelo: 174, ilta, Njaugurovvaeoaivi.

Vasta tänään huomasin, että kaikki paikat oli järjestetty, noin kolme vuotta sitten. Silloin isä joutui Kaunialaan saatuaan jalkaansa sen kuolion. Minä kysyin, että millaista nyt sitten on, kun intiaani sukkajalka joutuu makaamaan yhden jalan kanssa. Sanoi vaeltavansa unissaan samoja polkuja. Väitti ettei edes reppu paina.

Minulla oli merkittäviä teknisiä ongelmia. Hylkäsin projektorini ja valkokankaan varmaan kymmenen vuotta sitten. Olin hyvilläni, kun joku sukulainen otti sen. Löysin kaupasta pienen diojen katselulaitteen, jonka avulla sai käsityksen kuvista. Ryhdyin laskeskelemaan skannaamisen hintoja – väitteen mukaan erittäin hyvä diaskanneri (Braun) maksaa kokonaista 1 600 euroa eli siis liikaa.

Yksi skannattu dia on jotain 0,40. Siinä onkin miettimistä.

Joka tapauksessa huolellinen järjestys vallitsi kaikissa kaapeissa ja laatikoissa. Haikailemani projektori löytyi alahyllyltä, sen johdot alkuperäisestä pussista ja vieressä oli kolme varalamppua. Alkuperäinenkin toimi.

Valkokankaan osasin jäljittää. Se oli vaatehuoneessa naulakossa parin pukupussin takana.

Tämän jutun kuvasta ei kannata sanoa sitä eikä tätä. Halusin ihan aidon kiireen vallassa kokeilla, miltä näyttää käsivaralta valkokankaasta räiskäisty diakuva. Täytyy kokeilla huomisiltana jalustalta ja miettiä sitä ennen, mikä on etevä keinoa puhdistaa dioja. Tämä jutun kuva – Paratiisikuru - on vuodelta 1957, ja värit ovat suunnilleen oikeat. Se oli ruskaretki, ja käsillä on ilta.

Otin mukaani sotilaspassin, lentopäiväkirjat ja opintokirjan niitä selaillakseni. 11.10.1944 – torpedopommitus Kilpisjärvi. Huono näkyvyys.

Joulukuun alussa on muistokonsertti. Ooppera lupasi nikottelematta Almi-salin käyttöön. Jorma Hynninen lupautui yhdeksi esiintyjäksi. Kaavailimme joukon muita. Ja kaksi kuoroa.

Jorma sanoi laulavansa mielellään Kilpisen ”Tunturilauluja”. Sanoin että isällä on dia Pielppajärven kirkosta, joka on laulun ”Vanha kirkko” aihe. Olen itsekin käynyt siellä – sehän kunnostettiin jossain vaiheessa, joten Törmäsen säe ei enää pidä paikkaansa ”vanhus oottaa, milloin itse kaatuu”.

Arvioimme, että dioja voisi näyttää muutenkin. Siitä kiireeni, vaikka ihmeen hyvin kuvat ovat säilyneet 40 – 60 vuotta.

Ehkä on sittenkin niin, ettei sellaisia kuvia – isän kirjoissa julkaistuja – ole mitenkään vaivoiksi asti. Harva kai jaksoi kantaa kameran niin kauas erämaahan – esimerkiksi kuva, jossa enoni Aku seisoo Kuikkapään jyrkänteen reunalla, on paikasta, josta on hyvinkin puolen sataa kilometriä maantielle, linnuntietä.

Tunnen löytäväni isäni kuville pari määrettä – ilma ja väljyys. Tiedän omasta kokemuksestani, että tuulisen rannattomuuden kuvaaminen on todella vaikeaa. Mutta sellaisia dioja tuntuu olevan kymmeniä, ja sitten ikään kuin perheen käyttöön muotokuvat Sokostista, Lupukkapäästä ja Käsivarresta aika monesta paikasta Terbmisvaarasta Saivaaraan – Haltia ei tunnetusti ole luonnossakaan juuri minkään näköinen.

Mutta kun puheluita ei yhdistetä vainajille, kirjoitan tämän tähän. Hyvin se riittää ja ajaa asiansa.

9 kommenttia:

  1. Hellästi kurinalainen kirjoitus. Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Minä odotan, että pääsen eläkkeelle, siis noin 35 vuoden kuluttua. Sitten skannaan kaikki isäni diakuvat ja muutaman omanikin. Huonolla skannerilla sitä ei kannata tehdä, työmäärä on sama, mutta jälki niin huono, että sen joutuu tekemään myöhemmin uudestaan. Mutta tunnethan sinä ihmisiä, eikö joku löytyisi, joka voisi kunnon rumpuskannerilla hoitaa asian ja tallentaa jälkipolville. Luulisi olevan vapaaehtoisiakin, ne ovat monelle tärkeitä kuvia.
    Ostin Leican projektorin varastoon, tulevaisuuden historian varalle.

    VastaaPoista
  3. Anteeksi uteluni mutta onko Jukalla tietoa mahtaako Ami olla enää elävien kirjoissa? Muistelen kertoilleesi että Juuso kulkee edelleen tunturiin vaikka ikää lienee hänelläkin jo kiitettävästi.

    Eero Sinikannel tuli minulle heti mieleen kuka olisi oiva esiintyjä konserttiinne. Yksi parhaita Lapin-laulujen tulkitsijoitamme. Ja hieno mies muutenkin.

    VastaaPoista
  4. "Lumikurun" kuvat ja tarinat syöpyivät lähtemättömästi -60 luvun pikkupojan mieliin. Oli kuin itsekin olisi reissuissa mukana ollut! Olisipa messevää nähdä julkaisemattomiakin, vai haihtuisiko kirjan uniikki nostalginen lumous...

    VastaaPoista
  5. Vielä kun oppisin sen, ettei kaikkea vanhaa rompetta ole tarpeen tallettaa. Sodan jälkeisten vuosien puute kaikesta opetti lapsetkin olemaan heittämättä mitään pois; sillä voi vielä olla käyttöä. Aika tavaran nauttii!
    Meidän isän syntymästä tulee 100 vuotta ensi viikolla. Me lapset, puolen tusinan katras, kokoonnumme kahvistelemaan tapausta. Esikoisemme sai aatteen, että keräämme kukin muistiin isän sanoja ja sanontoja, joita eri tilanteissa kuulimme. Olen tähän mennessä kirjannut yli 200 ilmaisua, joista yli kaksi kolmasosaa on koneeni kirjoitusohjelman punaisella sahalaidalla merkitsemiä: esim. hilvu tytinää.
    Isä oli työskennellyt eri paikkakunnilla Lappia myöten ja puheenparteen oli tarttunut nasevia ilmauksia joka lähtöön. Sen rikkauden olemme löytäneet.
    "Niin sinäkin, sä laulu, saatat kukkan sen ihmismielen, jossa kaiho elää!"

    Olen mielissäni kun kohtasin teidät.
    Syyskynnöillä Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  6. Isän kuolemasta on 10 kuukautta. Yhä tulee mieleen soittaa isälle, kun huomaa jotain häntä kenties kiinnostavaa. Ja jonkinmoisella hartaudella suhtautuu hänen jäämistonsä erityisyyksiin esimerkiksi herbaarioon, jonka ensimmäisiä lienee kerätty 85 vuotta sitten.

    VastaaPoista
  7. Epson Perfection V700 Photo-skanneri tekee erinomaista jälkeä ja maksaa alle puolet Braunista.
    Parituhatta ensimmäistä diaa on kovalevyllä ja Photoshopissa korjailtuna useat parempia, kuin
    alkuperäiset. Siinä sitä on pimeille syysilloille askaretta. Aikaa kuluu, kun niitä kuvia tulee samalla
    ihmeteltyä.

    VastaaPoista
  8. Isä, en soita sinulle koskaan, mitä nyt syntymäpäivänä joskus. Etpä sinäkään soita koskaan. Meillä ei ole koskaan ollut riitaa tai ristiriitaa. Olet vain se etäinen mies, joka ei kerro tunteitaan kuin varmaan yhdelle ihmiselle maailmassa.

    On hirveän kova työ olla välittämättä tätä perintöä omille lapsilleen. Malli on syvällä sielussa. Olen jo miettinyt mitä tapahtuu, jos kuolet ennen minua.
    Isä.

    VastaaPoista
  9. Epson perfection V600 tekee myös hyvää skannausjälkeä. Hintaluokka noin 300 ekeä. Vuescan (www.hamrick.com) on mainio skannausohjelma, joka puhdistaa skannausvaiheessa pölyä ja roskat.

    VastaaPoista