13. lokakuuta 2012

Omatunto ja toisen




 Eräässä verkkokeskustelussa kirjoittaja sanoi epätavallisen suoraan, että jos asialla ovat lakimiehet, tuomioistuimet ja lait, tulos ei voi olla muuta kuin väärä.

Tuo ajattelutapa on nykyisin suosittu.

Mielenkiintoista ei ole asiantuntemuksen hylkääminen. Niin on tehty aina. Jos ”herrat” ovat jostain asiasta jotain mieltä, he ovat väärässä tai juonivat.

Tämähän ei ole väärä käsitys. Yleistys sen sijaan on väärä. Olen itse ollut herra niin kauan, että tiedän asian varmasti. Ainakin 96 prosenttia virka-asioista on luonteeltaan sellaisia, ettei niissä ole mitään juonimista eikä edes harkitsemista. Joku on tempaissut toista taksirivissä turpaan ja saanut siitä täsmälleen tavanomaisen sakon ja valittaa esittämättä perusteita. ”Ei syytä.” (Hovioikeus katsoo, ettei ole syytä käräjäoikeuden päätöksen muuttamisen.”

Jokaisessa avioeroa tai lapsen huoltoa koskevassa oikeusjutussa toinen osapuoli menettää uskonsa oikeuslaitokseen. Hän toisin sanoen häviää jutun, ainakin omasta mielestään. Lastensuojelualalla en ole ollut. Arvaan silti, että vain harvoin viranomaisen toimenpide on vanhemman mielestä oikea. Erittäin usein toimenpiteet johtuvat siitä, että lasta kohdellaan huonosti vanhemman alkoholismin tai sekakäytön takia.

Mutta herrojen juristien töistä hyvin suuri osa on lainhuutoja, kiinnityksiä, ulosmittauksia jne. Niissä tarkastetaan, että paperit ovat kunnossa, eikä harkinnanvaraa ole eikä tarvita.

Mielenkiintoinen on tuollaisten väitteiden esittämiseen sisältyvät taustaehto. Kirjoittajalla on omasta mielestään kyky erottaa oikea väärästä ja rohkeutta kertoa tämä tietonsa julki.

Mieleen tulevat toiset ”herrat”, nimittäin poliitikot, jotka hekään eivät kuulemma osaa olla kunnolla eivätkä elää ihmisiksi. Mielestäni sekään käsitys ei pidä paikkaansa. Mitä näitten poliitikkojen kanssa on asuillut – eduskunnassa useimmiten – kokemukseni mukaan porukka on keskimäärin asiantuntevaa ja ahkeraa. Paras tapaamani oli kova stalinisti Jakke Laakso. Hän ymmärsi vaikeankin asian todella vähästä ja oli jaksanut lukea ikävystyttävät kansainväliset sopimukset niin että käsitti liikkumavaran.

Vihjailin eilen, että uskonnolliseksi luultu maailma on islamisoitumassa. Siihen on lisättävä, että ”mysteeriuskonnot” ovat nekin edelleen suosittuja.

Kirkkohistorian huonosti lukeneille on syytä korostaa, että kristinusko on sekä opeiltaan että kehitykseltään mutkikas tarina; eräät myöhemmin lähinnä poliittisissa väännöissä harhaoppisiksi julistetut lahkot olivat kerran vahvoja. Gnostilaisuutena tunnetut painotukset esiintyvät jatkuvasti muun muassa hedelmättömissä väittelyissä uskonnoista ja jumalista.

Ne ovat siirtyneet maalliselle puolelle. Meillä on jokin määrä väestöä, jolla on hallussaan oikea tieto.

Tuota gnostilaista käsityskantaa oli monta lajia. Manikealaisuus näki maailman hyvän ja pahan taisteluna. Näkyvä maailma oli pahan valtakunta. Gnosis eli oikea tieto oli ainoa tie ymmärtämiseen ja valaistumiseen ja oikean tietoisuuteen. Sen rinnalla välillinen tieto on vain tiedettä tai jotain muuta toisarvoista. Miten tuo oikea tieto saavutetaan, se jätettiin kertomatta, vaikka aina voi aloittaa lopettamalla syömisen, juomisen ja nukkumisen.

Eduskunta pitää eräitä asioita ”omantunnonkysymyksinä”. Niistä saa äänestää niin kuin lystää.

Kieli on rappeutunut surullisesti. Ennen ”omatunto” tarkoitti omaa toimintaa, esimerkiksi oikeudenmukaisuuteen pyrkimistä. Nykyisin se tarkoittaa toisten omaatuntoa eli mitä nämä eivät saa tehdä, kuten esimerkiksi aborttia.


13 kommenttia:

  1. Ei omatunto, vaan naapurintunto.

    VastaaPoista
  2. Palaamme siis taas uskontoihin, joissa valikoimia löytyy. Eräs vanha sukulaiseni oli kommunisti, kerkesi kyllä kuolla onnellisena uskossaan.
    Politiikkomme eivät ole enää uskossa aatteelleen, vaan konsennusta tapahtuu koko ajan . Ajatella, että kokoomuskin on nyt niin työväenpuolue ja "maalaisliitto " pyrkii kaupunkilaisten puolueeksi. Yäk.
    Ovatko asiat hyvin vai huonosti, vai oikein huonosti ?
    Ihan hyvällä omallatunnolla jätän äänestämättä tämän kaupungin kuntavaaleissa, koska kukaan ehdokkaista ei ole kyennyt ottamaan kantaa meitä kaupunkilaisia kiinnostavaan asiaan.
    Pelkureita ? Omatunto ?

    VastaaPoista
  3. Noista viimeisistä lauseista mulle tuli mieleen heti yksi ajatus joka mua kiusannut tässä jo vähän aikaa.

    En oikein ymmärrä, että miten joku voi uskoa johonkin niin lujasti ja samalla käytännössä halveksia oman uskonsa kohdetta lähes yhtä lujasti sillä, ettei luota tämän itse osaavan tehdä oikeita päätöksiä.

    Tarkoitan tällä sitä, että ilmeisesti melkoisen monet uskovaiset (uskon suunnasta riippumatta) eivät näytä luottavan siihen, että heidän "jumalansa" osaisi itse tehdä sen ratkaisevan päätöksen ihmisen kohtalosta "viimeisellä tuomiolla", tai miksi nyt mikäkin uskontokunta sitä sitten kutsuukin, vaan ryhtyvät ikään kuin tuomariksi muiden ihmisten ja jumalansa välille.

    Käsittääkseni tuollainen tuollainen käytös "palvontansa" kohdetta kohtaa on vähintäänkin epäkunnioittavaa.

    Miksi aina tarvitaan jonkinlaisia kiertoilmauksia ja merkityksiä sille, että kyse on vaan loppujenlopuksi siitä, että miten me tulemme tällä maapallolla toimeen keskenämme.

    Painotus on nimenomaan sanalla me, sillä itsekkäinkään ihminen ei tule toimeen yksinään ja yksikään ihminen ei varsinkaan tule toimeen ilman tätä meitä ympäröivää muuta luontoa ja lajikirjoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "itsekkäinkään ihminen ei tule toimeen yksinään"

      Ehkä suuri osa nykyongelmista johtuu tämän tunnon katoamisesta. "Alkukantaisissa" yhteisöissä, jossa ei ollut kadonnut, oli yleensä yksi rangaistus: yhteisöstä karkoitus, joka yleensä johti surkeaan kuolemaan.

      Poista
  4. "Eräässä verkkokeskustelussa kirjoittaja sanoi epätavallisen suoraan, että jos asialla ovat lakimiehet, tuomioistuimet ja lait, tulos ei voi olla muuta kuin väärä.

    Tuo ajattelutapa on nykyisin suosittu."

    Ajattelutavan suosio johtuu siitä, että lainsäädäntöä käytetään nykyään massiivisesti enenevässä määrin erilaisten intressiryhmien edun ajamiseksi.

    Tästä hyvänä esimerkkinä suuret media-alan yhtiöt ja joka puolella maapalloa esille putkahtelevat isolla rahalla lobatut tekijänoikeuslainsäädännöt, joita tyypillisesti on valmisteltu salassa, pidetty salassa ja ujutettu salaa mitä ihmeellisimpiin kansainvälisiin sopimuksiin, kansallisiin lakiehdotuksiin etc. Toinen mainio esimerkki on USA ja sikäläinen tapa tehdä sisä- ja välillä myös ulkopolitiikkaa lainsäädäännöllä.

    Lakien _pitäisi_ olla tarpeellisia kansakunnan hyvinvoinnin kannalta, näin ei nykyään ole. Lakien _pitäisi_ olla tasapuolisia, näin ei todellakaan ole. Lakien valmistelun _pitäisi_ olla puolueettomissa käsissä ja valmisteluprosessiin ei pitäisi pystyä vaikuttamaan rahalla. Näin ei myöskään ole.
    Ei valitettavasti edes suomessa.

    Ei tästä kaikesta voi seurata aikaa myöten mitään muuta kuin totaalinen inflaatio lakien valmistelun ja soveltamisen arvostuksessa ja yleisessä lainkuuliaisuudessa.

    Henkilökohtaiseksi mielipiteekseni on viimevuosina muodostunut se, että kun meillä on nyt jo näin hitosti lakeja, asetuksia ja sääntöjä, niin voisimme yrittää pärjäillä tovin niillä. Voitaisiin vaikeuttaa uusien lakien ja asetusten voimaansaattamista niin paljon että epäoleellisuuksien sääntelyä ei jatkossa enää tehtäisi "huvikseen".

    Ei uuden lainsäädännön luomisen tarvitsisi mahdotonta olla, mutta niin vaikeaa että tarpeen olisi oltava todellinen, eikä esim. juontua tarpeesta lisä-äänille vaaleissa.

    Valitettavasti tätä ihmettä ei tulla näkemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "lainsäädäntöä käytetään nykyään massiivisesti enenevässä määrin erilaisten intressiryhmien edun ajamiseksi...Lakien _pitäisi_ olla tarpeellisia kansakunnan hyvinvoinnin kannalta, näin ei nykyään ole. Lakien _pitäisi_ olla tasapuolisia, näin ei todellakaan ole. Lakien valmistelun _pitäisi_ olla puolueettomissa käsissä."

      Kyllä realistisessa ajattelussa on myönnetty, että demokratia ja siihen perustuva lainsäädäntö on kilpailevien intressien yhteensovittamista. Jälkimäisiä haaveita tapaa yleensä vain erilaisten ääriryhmien toiveissa, jotka haluavat "puhdasta" päätöksentekoa politikoinnin sijasta. Tuota ajattelua on yritetty Platonista alkaen, viimekädessä se on torpannut aina siihen, ettei ole löydetty viisaita ja puolueettomia johtajia, ainakaan pian sen jälkeen kun niille on annettu valtaa ja siihen kuuluvia etuisuuksia. Viimeksi näin kävi Neuvostoliitossa (ks Osmo Jussilan uusin teos).

      Poista
  5. Poliitikot?
    Taas saamme lukea kunnallisvaaliehdokkaiden hienoja ajatuksia vaalikoneista ja poliitikot tuppaavat mainoksineen nenään kiinni marketin pihalla.
    Eduskunta- ja kunnallivaaliehdokkaiden vaalikoneisiin pitäisi saada yksi olennainen ja tärkein kysymys lisättyä.

    "Luovutko kertomistasi periaatteista ja omantunnonkysymyksistä, jos puoluekuri (Puolueneuvosto) niin vaatii?"



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei teidän tarvitse etukäteen kysyä, koska tiedätte, että luopuvat.
      "Konsensus pois ja anarkia tilalle " !
      En muuten menisi sinuttelemaan ketään politiikoa, ellei hän olisi henkilökohtainen tuttavani, koska en tee sitä muillekann.

      Poista
    2. Hyvä Nyymiö:

      Harvoin kuulen poliitikkojen teitittelevän kansalaisia. Massoja nimitellään alentuvasti "Sari Sairaanhoitaja", "Arjen ihmiset", Tavalliset kansalaiset", ja tätä rataa.

      Rautakirja taisi olla ensimmäinen, joka ohjeisti R-Kioskilaisiaan ottamaan sinuttelu käyttöön. "Mitäs sä otat" kuulosti aikoinaan 18-vuotiaan kesätyöntekijän suusta kuultuna hieman irvokkaalta.

      Poista
    3. En alentuisi sinuttelemaan ketään politiikkoa.
      "Te" sopii senkin takia hyvin, koska puoluekuri on tosiasia.

      Poista
  6. "Miten tuo oikea tieto saavutetaan, se jätettiin kertomatta,"

    onhan se siellä, voittamalla.

    VastaaPoista
  7. Jaaha. Ajattelen oudosti. Minusta kaikki poliittiset suuntaukset ovat myös uskontoja muidenkin rinnalla. Ihmiset uskovat. Uskonnot eivät vaan kohtaa hyvässä. Toisen usko on toiselle kauhistus. Ja sitten se omatunto..
    Ateismi on myös uskonto.
    Olenkin päättänyt uskoa vain itseeni, jotta minullakin on uskonto.

    VastaaPoista
  8. "Kirjoittajalla on omasta mielestään kyky erottaa oikea väärästä ja rohkeutta kertoa tämä tietonsa julki."

    Eikö tämä ominaisuus - lukuunottamatta rohkeutta - ole aika yleinen ja ehkä viimekädessä hyväkin ominaisuus. Pahempana pitäisin ihmistä, jolla ei tuollaista kykyä tai halua ollenkaan; heitä nimitetään psykopaateiksi.

    Ei asia on, että ym. kyky on meissä ihmisissä vajaakehittynyt syistä, jotka eivät mahdu tällaiseen pikkukommentiin.

    VastaaPoista