29. syyskuuta 2012

Omaa työtä





Kommentoija arvaili, että kysyn ja kumminkin tiedän. Ei se kyllä niin mene. Kun olen pitänyt tässä kirjoittamisessa pieniä välejä, huomaan että olen entistä enemmän ruvennut ajattelemaan kirjoittamalla.

Jotkut oikeusteoreetikot ovat tuominneet jyrkästi menetelmän, jota itse käytin ja suuri osa kollegoistani käytti. Erikoisen vaikeassa jutussa saatettiin sanoakin, että kokeillaan, onnistuisiko tuon perustelemaan. Jos onnistui, ratkaistiin juttu näin päin, ellei niin noin päin.

Ellen osaa perustella niin että itse uskon, olen väärällä asialla.

Mutta sitten on asiat tajunnan laidalta. Viimeksi käsitellyt kirjeopistot ja Tee se itse –henkinen toiminta olivat mielestäni kivoja, viattomia aiheita. Vasta nyt eli tänään ymmärsin, että onpa niillä varsin vahva kiinnekohta ajankohtaiseen elämääni.

Tuo Kullervon Lapin retkeily oli samaa perinnettä ja juurta kuin Tee se itse. Asia oli arvokkaampi, jos se oli vaivalla itse saavutettu. Pula-aika vaikutti asiaan, mutta kun myös teltta ja reput olivat alkujaan kotona itse tehtyjä, oli siinä omatoimisuutta kerraksi. Makuupussin oli tehnyt Amerikan armeija, ja ennen pitkää niitä alkoi saada Norjasta ja sitten jopa Suomesta.

Jutun kuva on Tee se itse –aatteen korkea laulu.

Kuvassa on viisi sukupolvea, kustakin polvesta aina sen vanhin edustaja (alunperinkin vanhin) – Saara (1882-1973), Hilja (1901-1993), Kullervo (1921-2012), Jukka (1944- ) ja Lauri (1967 - ).

Eero syntyi 1998, ja siitä eteenpäin mentiin neljän polven voimin. Listaan sisältyy mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kun minä synnyin 1944, isäni oli ollut kuusi vuotta armeijassa; hän meni vapaaehtoisena asevelvolliseksi alkuvuodesta 1939. Hänen maavoimien RUK:n kurssiltaan (1939-1940) kaatuivat melkein kaikki, mutta hän oli ilmoittautunut lystikseen ilmavoimiin. Tämän kaiken jälkeen hän oli siis siviiliin tullessaan 23-vuotias – ja ehti olla luutnantti 20-vuotiaana, mikä taitaa olla harvinaista. Itse olin tuota kuvaa otettaessa 22-vuotias ja valmistuin kohta juristiksi, mutta olin käynyt siinä välissä armeijan ja ollut koko opiskeluajan töissä elättääkseni itseäni ja perhettä. Isä tosin kustansi ne kurssikirjat, joita ei löytynyt hänen hyllystään. Useimmat löytyivät. Isä oli sukunsa ensimmäinen ylioppilas, minä olin isän- ja äidin puolen huomioon ottaen neljäs. Tänään laskin pelkistä serkuista ja näiden lapsista toistakymmentä väitellyttä tohtoria. Siinä sitä on luokkaretkeä.

Kyllä me olimme nuoria. Tietääkseni kukaan nyt puheena olevista henkilöistä ei ole ollut silmittömän hyvä kouluissaan eikä opinnoissaan. Jaa, voi nyt yksi poikkeus olla. Mutta kotoa saatu ohje oli yrittää vaivihkaa hinata itsensä sinne parhaitten joukkoon, ikään kuin pistesijoille.

Se on pätevä ohje ja sopii Tee se itse –ihmisille. Pyrkimys ei ole se, joka riivaa kaupallisuutta ja sosiaalista kilpailua – olla parempi kuin muut. Tai luulla olevansa parempi. Pyrkimys on tehdä jotain itse, ja tehdä niin hyvin kuin kohtuudella osaa.

Voi olla, että muut sitten hiukan naureskelevat näille toistaitoisen töille, mutta pysyvätpä siten hyvällä mielellä.

Ettei menisi machoiluksi, olen kyllä koko ajan pitänyt mielessä naisten käsityöt. Äitini oli niissä koko peto. Jo hänen äitinsä korjasi palkinnon kotiin Kiikan seudun käsityönäyttelystä. Ja äiti hyväkäs kehuskelee tänäkin päivänä, ettei hänellä ole koskaan ollut kylässä eikä päivälliskutsuilla yllään kaupasta ostettua vaatettava, vaan kaikki on ollut itse tehtyä.

Niin olivat myös meidän poikien vaatteet. – Mutta tässäkin kuvaa hämmentää pula-aika ja äitini kohdalla sekin, että kun hän seisoi nuoresta likasta kirjakaupassa myyjänä, kai hänellä siinä käsityö oli aina käden ulottuvilla. Se oli ennen sellainen tapa, että ellei osannut kaventaa villasukan kantapäätä, ei ollut oikein nainen eikä mikään. (Nykyisin tuntemani ikätoverit ja nuoremmat vakuuttavat, että kyllä osaisivat, mutta joutuisivat laskemaan mielessään.) – Miten lienee?

11 kommenttia:

  1. Vaihdanta, maailmankauppa ja globalisaatio etenee; ei kannata eika tarvitse tehda vaatteita yms enaa itse!

    VastaaPoista

  2. Typeryyden olotila lienee siunauksista sulokkaimpia. Siitä kun voi alkaa pyristellä pois. Hengen vuodatuksen hedelmöittämänä -kukin simassaan- tila tosin on sitä sisyfosta, muistathan Camusin -hän pölli idean harakalta, (Timoltakin) ,mutta myös tältä joka räpisteli irti tervatulta katolta.

    Hetkeksi voi huoahtaa. Eilen ostin savumuikkuja. Niiden nahka on karvasta suussa ja hankalaa perata pois. "Työ tekijäänsä opettaa" , muisti pöytäseurani kun kerroin hoksanneeni konstin kääntää muikun sisuspuolen ulkopuoleksi eli nurin mahoin. Sitten se nahka antautuu poisvedettäväksi ja upea luonnonmaistuvuus antaa syyn kiittää Suomenmaata tai siis -järveä. Ja kalastajia ja torimyyjää. Ahven 25-30 senttinen ja savustettu, tuore, suostuu paksun nahkansa poisvääntöön ja paljastaa sen miksi ugrit tänne tulivat ja lähtivät suosiolla syvemmällekin järvikansoiksi ruotsikkojen tieltä.

    Helsingin yli-kirjeopisto on parasta henkisen kehityksen serious reading perustaa, koska pönttökin hoksaa sen hengeneväät köykäisiksi - ja alkaa itseopiskelun. Tästä Grand Tourin kisällikierrosta on sovellutuksia. Ja vielä nettikin päälle. Sieltä löytää puheseuraakin, Kemppisen suvun. Luen juuri uudelleen Mannerheimia isommasta ja todemmasta sankarihahmosta Herman Saastamoisesta. Erkki Hietakari kaverini -itse haudasta hänet sieppasin- kertoo vaikka mitä räjähtävän relevanttia, mutta tähän yhteyteen: hän korostaa Saastamoisen pikkulapsivaiheen suurperhettä, heitä oli pari tusinaa omassa muikkurannassaan.

    Hietakari -ainutlaatuiseksi erottuvana- kertoo myös voirahasta ja kauppamiesten interbank yhteistalkoista (kunkin kirjanpitokirjauksina) Kuopion ja Savon eteen ja koreuttamiseen. En pahahtumiseltani tahdo sanotuksi saada, mutta Raimo Ilaskivi HS 30.9. HS mielipide, muistelee kuinka asuntopulaa lievennettiin 1948-53 -ja kai painostettiin Paavo Nurmi stadionille, viimeiselle kierrokselleen suihtukäsi korkealla, grynderikaveriensa toimesta. He enensivät rahan määrää samassa rytmissä kuin löivät tiiliä ja vetivät johtoja sähköä,vettä kahviin ja kylppäriin ja poistoviemäriin. Hissejä. Funkkista. Ei designstailaus-narsisteille.

    Tänään maikkarilla alkaa sarja liikepankeistamme, Michael Franck. Takuuvarmasti ylentävä ja syventävä. Mutta kiertää ydintä kuin kissa kuumaa puuroa. Ei kylläkään harhauttaakseen, vaan siksi että se salaisuus yksityispankkien osuudesta rahanluomisen alkemiaan on tahvokansalta pimitetty, jotta demari/tehtailija edistys saisi rauhassaan ojentaa suunnitelmiensa hedelmät kiitolliselle rahvaalle. Ja kerätä kunnian. Valoherkkää tuntuu yhä olevan asian materiaalis-käytännöllinenkin puoli, henkisestä, siitä "luottamuksesta -mitä se on" puhumattakaan.

    Bundesbankin Jeans Weismann (E.Liikasen kolleega EKP:ssä,tosin erimielinen) meni pari viikkoa sitten pankkihistorialliseen seminaariin vastatakseen kysymykseen osuiko Goethe asian ytimeen paperirahaprobleemissa, että kyllä. Tässä oli puhe pakkovallan,valtion, seteleistä. Nyt olisi ounasteltava pankkitilivenytykset, ja taseen ulkopuoliset instituutiot, ja tuhannet hintanoteeraussarjat jotka ovat tulleet pankkimaailman keskiöön -sopupelaajien itsensä rikastuttamiksi. Ei enää muiden hyväksi tehtävästä ponnistelusta koituvan kunnian himoamiseksi -vuorineuvostitteleineen. Saksan-Ranskan-Urpilaisen kriisi talloo bankstereita lyttyyn -niin myös uustolkkuiset johtajat firmoissaan ottavat etäisyyttä finanssipeleistä ja -enkeleistä. Paitsi kelmuissaan haisevat suomi-isokengät. No, kuten jo vakkiintuneesti tiedetään, johtaja-idolimme matkivat perässä ja myöhemmin "tätäpäiväänsä" eli rahapelien reformia. Nyt se kävisi kuumana sekä älykköjen leikata että businesten orientoitua. Mutta ei kuulu kuin hirvipyssyjä,maastureita ja passivuoron rumia sanoja.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  3. Kirjoittamalla voi "purkaa" ajatuksiaan ja saada uusia.
    "Pöytälaatikkoni" täyttyy.

    VastaaPoista
  4. Panin keväällä aidan ja minä olin aitaan ja aita minuun tyytyväinen.

    Kapsehtiessa viihtyilevä Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  5. Viisas ohjeistus kotoa kouluttautumista varten. Zygmunt Bauman kiinnitti huomiota tähänkin asiaan (kilpailuun)eilen Eurooppalaisissa puheenvuoroissa. Markkinoiden säätelemä maailma on kyllä toimiva ja erittäin tehokas äärimmäisessä kilpailullisuudessaan. Samalla pyrkimys oman ja läheisten asemien varmistamiseen ohittaa yhteisöllisen hyvän. Kääntöpuolena järjestelmälle on, että jälkeensä se jättää Baumanin mukaan lukuisan määrän uhrattuja ihmisiä ja valtaisan määrän jätettä...
    Kohtuullisuuden hyve ei kuulu merkittävässä määrin nyky-yhteiskuntaan. Työssäni olen huomannut, että tämä kilpailullisuuden paine hiipii ylhäältä vähitellen myös alakoulutasoille saakka, jossa opettajien tärkeämpi tehtävä olisi kuitenkin kehittää lapsista tasapainoisia ja maailman ilmiöitä ymmärtäviä ihmisiä eikä yksisilmäisiä pikkukoneita ensisijaisesti talouselämän tarpeita varten.

    VastaaPoista
  6. Eläkemuorina olen opetellut uusia tapoja tehdä lapasia, seuraava projekti ovat sukat. Ei vaatteita kannata tehdä itse, jos tyytyy (melkein) kertakäyttökamaan ja samaan kuin muillakin. Mutta jos haluaa yksilöllistä päällepantavaa ja hyvää mieltä, siitä vaan ompelemaan ja puikottelemaan!

    VastaaPoista
  7. Korjaaminen maksaa aikaa, ja aika on rahaa. Erikoistuminen tekee tehokkaaksi tiesi jo Adam Smith, mutta se tekee myös hauraaksi ja herkäksi häiriöille. Ei tarvita suurta töksähdystä niin kohta koko tuotantoketju seisoo.
    Nyt pamahti Japanissa kemiantehdas joka tuottaa viidenneksen kaikesta kertakäyttövaipoissa käytettävästä polymeeristä. Tarkoittaa sitä että vaipoista voi tulla pula. Tähän yhdistää JIT eli just in time-ideologian, niin olemme huomattavasti herkempiä maailmantalouden oikuille kuin ennen vanhaan.
    Ihana tämä kertakäyttöisyys muuten, tuntuu tarkoittavan nykyään ihan kaikkea. Mikään ei nykyään kestä. Itseltä hajosi halvat kengät kolmen vuoden käytön jälkeen. Ei maksa vaivaa korjauttaa, heitin mokomat roskiin ja ostan sitten uudet kun ovat taas tarjouksessa.

    VastaaPoista
  8. Jasså, tuossa kuvassa kolme vanhinta on elänyt yli ysikymmpiseksi. Blogistilla on siten eväät päivittää ainakin 25 vuotta blogiaan..ollaan siis vielä blogin alkutaipaleella...

    VastaaPoista
  9. Tuosta tee-se-itse ja/tai tule omillasi toimeen tuli mieleeni taas kerran ajatus, jonka toteuttaminen voisi olla vaikeaa: Pistetään pahimmat "jalkapallo huligaanit" helikopteriin ja pudotetaan puukon ja prin päivän muonan kanssa sopivien päivämatkojen taakse. Katotaan kuinkas äijien käy? Tuossahan sitä te se itse henkeä kysyttäisiin.
    Entinen appiukko suuttui kun kysyin josko tuota rakentamaansa omakotitaloa voisi tehdä vähän halvemmalla. Oli timpuri miehiä ja toisille rakensi.

    VastaaPoista
  10. "Erikoisen vaikeassa jutussa saatettiin sanoakin, että kokeillaan, onnistuisiko tuon perustelemaan. Jos onnistui, ratkaistiin juttu näin päin, ellei niin noin päin."

    Kuka tai missä sekä millä perusteella oikeusteoreetikot ovat ym. äärimmäisen hyvän käytännön tuomarin metodin tuominneet? Käsittääkseni koko Aarnion oikeusteoria lähtee tuosta ajatuksesta.

    VastaaPoista
  11. "...tehdä niin hyvin kuin kohtuudella osaa."

    Tämä natsaa hyvin Dobellin ajatusharhoja koskevan uuden kirjan - suosittelen - kanssa: valintatilanteissa tuottaa hirveän ongelman valita paras vaihtoehto liian lukuisista vaihtoehdoista: esim. 267 eri marmeladista. Ratkaisu on valita vain riittävän hyvä ja siirtyä eteenpäin. Dobellin mukaan periaate sopii myös parisuhteen valintaan...

    VastaaPoista